Kristuksen mieli

Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,

Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,

Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,

Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.

Sentähden on Jumala hänen myös korottanut ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on:

Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat,

Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.


Filippiläiskirje 2:5-11 Biblia 1776



Voi Herran aika!

huudahdat, kun luet esikoisten kuolemansynnistä.

Eihän tämä voi mitenkään olla totta!

Sillä minä näen itse tykönäni, että tuollainen hengellisyys ei ole mitään muuta kuin yksi pohjaton itsekkyys.

Ei riitä, että salaisesti ylpeilen siitä hengellisestä kansalaisuudesta, joka minulle Sionissa annettu on, vaan pröystäilen nöyryyttä teeskennellen niillä hengellisillä kunniamitaleilla, joita minulle niin auliisti tässä valtakunnassa tarjoillaan ja kiillottamaan ja vaalimaan kehotetaan.

Ja vaikka uskon ja tiedän, että tästä kristillisyydestä osattomat joutuvat ikuisesti elävältä poltettaviksi, en sormeanikaan nosta heitä auttaakseni elämän tielle.

Ja vaikka omat asiani ovat niin hyvin ja minulla olisi mistä leipää lohkaista nälkäiselle, en siihen ryhdy, että en saastuttaisi omaa pelastustani hyvillä teoilla.

Pitäköön Jumala huoli luomistaan kaarneen pojista ja ihmisistä, ei minua siihen tarvita.

Eihän tämä kristillisyyteni voi mitenkään olla näin pohjatonta, äärimmäistä itsekkyyttä?



Vaan nyt ei vain lyö lain ankara vasara hajalle salaista omavanhurskauttani ja hengellistä ylpeyttäni ja välinpitämättömyyttäni siitä Jumalan Pojasta ja Hänen tahdostaan.

Nyt, tänä pääsiäisenä, piirretään silmieni eteeni vapauttava evankeliumi, toisenlainen kuva, Esikoisen esikuva, joka ei ole sellainen itsekkäästi Jumalan lahjoja hyväkseen käyttävä ihminen, kuin täällä piirretään.

Tänä pääsiäisenä saamme katsella oman napamme sijasta Häntä, joka on meidän edestämme kuollut ja onpa vielä herätetty kuolleista, että saisimme elää Hänen valtakunnassaan ahkerina ja iloisina palvelustyttöinä ja poikina.

tai kreikan kielessä tarkemmin, ahkerina ja iloisina orjina.



Suuri Esikoisemme

vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla


emme mekään tahdo tässä maailmassa kulkea väärässä hengellisessä ylpeydessä "Jumalan valitun kansan muodossa", joka pyhällä ja siveällä vaelluksellaan tahtoo olla Jumalan Pojan kaltainen ja karttaa maailmaa ja sen saastaa.

sillä siihen - maailmassa mutta ei maailmasta - pelotellaan uskon kipinänkin sammahtavan kuin märkään sammaleeseen.

pelko pois!

kuviteltu "Jumalan kansan muoto" pois!



alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi

totta, että minulle on synnit todistettu anteeksi ja saan uskoa itseni jumalallisen puhtaaksi ja aivan sinne taivaan keskelle asti.

mutta se ei ole nyt tärkeää

minäkin otan orjan muodon niinkuin suuri Esikoinen, olen ikäänkuin synnin orja, tämän maailman pimeyden sokaisema, epäuskoinen ja hengellisesti kuollut - en sellainen oikeasti ole, mutta en asetu toisten syntisten yläpuolelle

olen ihmisen vertainen

olen orja, jonka tahtoa ei kysellä vaan joka tekee, mitä käsketään, omaa tahtoaan vastaankin.



Jumalan Poika, jolle kaikki kunnia taivaan korkeimpia korkeuksia myöten kuuluu perintönä Isältä

löydettiin menoissa niinkuin ihminen,

nöyryytti itsensä

ja oli kuolemaan saakka kuuliainen,

ja ristin kuolemaan asti.


minä olen esikoislestadiolaista aatelista hengellistä joukkoa, joka yksin tuntee Jumalan tahdon ja oikean pelastustien, onhan meillä asuvainen Pyhä Henki.

mutta se ei ole nyt tärkeää.

olen menossani niinkuin ihminen, kuolevainen, syntinen, eksyvä ja erehtyvä - vaikka en sitä oikeasti ole, vaan tiedän missä on tie ja miten sitä kulkea.

nöyryytän itseni syntisten seurassa enkä korosta jumalisuuttani enkä sitä puolustele peloissani, että vaatteeni taas tahrautuvat syntisten läheisyydestä

ja olen kuuliainen Herrani tahdolle kuolemaan asti, jos sitä minulta vaaditaan

vaikka hamaan teloittamiseen asti, jos niikseen tulee

kuuliainen

Hänelle joka minua ympäriinsä komentelee ja lähettelee milloin minnekin



sentähden on Jumala hänen myös korottanut ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on


en minäkään katso osakseni olla Jumalan lapsi, valittu ja rakas esikoinen, ja jättää kaikki muut ihmiset oman onnensa mukaan

en minäkään etsi kunniaan muilta esikoisilta, saarnaajilta, Lapin vanhimmilta, tämän totisen kristillisyyden johtajilta ja esimiehiltä

vaan etsin sitä kunniaa, jonka Jumala minulle antaa

etsin sitä kunniaa, että saan lausua tuon yhden nimen, joka on suurempi kaikkia nimiä

Jeesus Kristus

se nimi huulillani tahdon kerran henkeni heittää, jos Jumala suo

ja odotan sitä kunniaa, jonka Jumala antaa

sitä, että Jumala itse kunnioittaa minua, vaikka ihmiset minua kuinka herjaisivat ja pilkkaisivat





Filippiläiskirjeessä on kirjoitettu,
että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat

minä tahdon jo tänään maanantaina 29.3. 2010 notkistaa polveni Hänen edessään

valmistautua näin sydämessäni siihen suureen hetkeen, kun kaikki polvet Häntä kumartavat

taivaissa -

ah mikä näky, kun Jumalan pyhät enkelit, serafit ja kerubit, ja marttyyrit ja kaikki edesmenneet pyhät, vanhimmat, kirkkoisät, kilvoittelijat, perille päässeet kumartuvat Jeesuksen Kristuksen eteen polvillaan niin että valkoiset puvut kahisevat ja enkelten siivet suhisevat ja kaikkialla kuuluu huuto Pyhä, Pyhä, Pyhä Herra Sebaot ja Karitsa on arvollinen!

maan päällä -

ei löydy semmosta uppiniskaista kovaotsaista ihmistä, joka ei painuisi polvilleen Ihmisen Pojan edessä.

maan alla -

ei ole sielläkään yhtään jäykkäpolvea, joka ei taipuisi, ei yhtään.



Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

minä tahdon nyt jo tänään maanantaina 29.3. tunnustaa selvällä suomenkielellä, jonka Isä Jumala myös ymmärtää

Jeesus on Herra!

näin sanon Isän Jumalan kunniaksi - Sinun ainoa poikasi on Herra

minä tahdon, että yksin Hän on minun Herrani ja Jumalani ja kuninkaani enkä yhtään voimaa, valtaa, esivaltaa, vanhinta, arkkipiispaa, prelaattia, presidenttiä, metropolia, työnjohtajaa, Lapin vanhinta, isää tai äitiä tai muuta herraa tunnusta

osaan myös englanniksi tuon sanoa

Jesus Christ is Lord!

ja ihmiskunnan kaikilla kielillä, joita lienee liki 2000, kaikuu kerran sama huuto

ja kaikilta ihmisten kieliltä, jotka suussa liikkuu ja joita sydän veisaa kuuluu sama huuto läpi ajan ja iankaikkisuuden

Jeesus Kristus on Herra!



Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen

vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:

"Jeesus Kristus on Herra."


Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Virsi 63:6

Esikoisten kuolemansynti

IBDA keskus toimii palestiinalaisten pakolaisnaisten auttamiseksi

Huda tekee päivittäistä työtään palestiinalaisessa organisaatiossa apua tarvitsevien naisten parissa Dehaishen pakolaisleirillä, joka sijaitsee Beethlehemin eteläpuolella. (IBDA)

Hänellä on näiden perheenäitien, isoäitien, tyttöjen hoitamisesta paljon kokemusta ja käytännön taitoa tarttua asioihin ja etsiä apua sinne, missä sitä tarvitaan.

Järjestössä toimivien miesten tehtäväksi jää puuttuminen kodin sisäiseen väkivaltaan, mutta Huda auttaa löytämään vaikeimpia tapauksia verkostonsa avulla.

Äskettäin keskukseen saapui vanhempi naisihminen, ja kun ryhdyttiin keskustelemaan, Huda huomasi että naisen yläleuka oli hampaaton ja ikenet mustuneet.

Siihen jätettiin keskustelut, ja lempeästi Huda ohjasi naisen autoonsa ja sanoi, että mennään katsomaan hammaslääkäriä. Tämä ei varmaan ollut sellaista nähnyt vuosiin ja apua löytyi.

Huda kiertää apulaistensa kanssa kodeissa, joissa miehet ovat saaneet surmansa tai ovat Israelin vankiloissa.

Eräässä talossa näimme vanhemman naishenkilön istumassa lattialla, kun jalat oli jouduttu amputoimaan sokeritaudin aiheuttaman kuolion takia. Hän ei juuri pysty missään liikkumaan ja elämä on kovin yksitoikkoista - ohjelmaa Huda hänelle keksii ja erityisesti ulkona olemista, ravintoa pohditaan.

Naisille opetetaan keskuksessa kaikkea alkaen henkilökohtaisesta hygieniasta versus vanhat tavat (älkää antako raskaana olevalle tyttärelle vatsakipuihin sitä juomaa, se on myrkyllistä) lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen vaiheita, avioliiton ongelmia, perustavia ihmisoikeuksia.

Suurta budjettia ei ole, ja työ on henkilökohtaista ja käytännöllistä.

Erityisen vaikutuksen minuun teki kertomus pakolaisleirissä asuvista naisista, joiden kohtu on laskeutunut ja aiheuttaa ikävää hajua - he ovat kuin muinaisia leprapotilaita joita ei mihinkään toivota kylään. Ja kuitenkin ongelma on helppo hoitaa, kun on asiallista neuvoa ja mahdollisesti leikkausta tms.


Pertti on keksimäni perus-essu.

Hän on suomen-ruotsalainen Torniojoen laakson asukas, joka ansaitsee opettajana keskiluokan palkkaa ja saa työnsä mukana kunnolliset lomat ja monia opettajille myönnettyjä etuuksia sekä eläketurvan.

Suomen sosiaaliturva antaa hänelle paljon tärkeää tukea sairastumisen sattuessa, hänen lapsensa ovat ilmaisessa yliopistossa, nuorempi tytär saa äitiysrahaa valtiolta.

Koti on suomalaisittain hyvin rakennettu kestämään kylmää talvea, autossa on uudet renkaat ja moottori on juuri huollettu. Kaskot ja muut vakuutukset ovat turvana, jos tapahtuu liukkaalla tiellä kolaria.



Myös hengellisesti Pertin asiat ovat hyvin.

Hän on synytynyt Taivasten valtakuntaan kuuluvaan perheeseen ja kulkenut lapsesta asti luontevasti vanhempiensa mukana seuroissa ja saanut usein todistuksen siitä, että synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Todistuksen ovat antaneet pöntössä juhlaseuroissa ja joskus välilläkin saarnaajat, joilla on asuvainen Pyhä Henki ja vankka luottamus tämän kristillisyyden neuvoihin ja vanhimpiin.

Pertin vaimo ja lapset tulevat mielellään mukaan seuroihin silloin, kuin mahdollista, rouva ja tytöt siveästi hame päällään ja pää peitettynä.

paitsi nuorinta Pekkaa, jota teini-ikäisenä maailma kiehtoo ja vetää puoleensa, perheen lapset eivät harrasta vääriä asioita kuten elokuvia tai kilpaurheilua.


Myös sisäisessä elämässään Pertti pyrkii olemaan nuhteeton, hän ei juo eikä nykyään polta tupakkaa, ei lue pornolehtiä eikä salaa harrasta mitään sellaista, mikä tässä kristillisyydessä on synniksi julistettu.

jos erehdyksiä ja syntejä tulee heikkoudesta, lihan vaikutuksesta, Saatanan petoksesta tai omasta tahdosta tehtyä, niitä Pertti sydämestään tahtoo pyytää Jumalalta anteeksi ja kaipaa todistusta siitä, että armo hänelle vielä kuuluu.

Perhe ei juuri seurustele ulkopuolisten kanssa eikä Pertti koulussakaan paljon keskustele työasioiden lisäksi muusta niiden kanssa, jotka eivät ole Jumalan lapsia.

Hän tahtoo pitää huolen siitä, ettei maailma häntä saastuta.

Ja on siinä onnistunutkin varsin hyvin.


Pertti ei tee mitään ihmiskunnan hyväksi oman työnsä lisäksi, joka on tietenkin koululaisten palvelua - siitähän hänelle myös maksetaan kuukausittain palkkaa.

Lähetystyöhön Pertti ei anna rahaa, koska siinä ei ole tämän kristillisyyden mukaista todellista Jumalan valtakunnan saarnaa.

Sosiaalista apua voisi kai tukea, mutta Pertti tahtoo olla varma siitä, ettei tule itse millään tavalla yritettyä ansaita Jumalan mielisuosiota.

olisihan se omanvanhurskauden perkeleen hedelmiä, tehdä jotain jonkun hyväksi ja siten olla muka jotain.

Pelastus on joko lahjaa, tai sitten siihen sekaantuu tavalla tai toisella oman ansion yritys. Parempi olla tarkkana, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee.



Kertomuksemme Pertin kuolemansynti on ylpeys.

Ei hän sitä tietenkään itse näe, vaan pitää itseään syntisenä ja jatkuvasti Jumalan armoa tarvitsevana ihmisenä. Joten hän katsoo olevansa nöyrä, eikä hengellisesti tai muutenkaan ylpeä ihminen.

Hänellä on hyvä sydän ja hyvää tahtoa kaikkia kohtaan.

Eräänä pääsiäisviikon kuutamoyönä Jumalan enkeli tempaa hänen henkensä vuoteesta.

Hänet lennätetään yli maiden ja mantujen Pyhään maahan, Beetlehemiin, Dehaishen pakolaisleiriin, jossa hän saa nähdä tuon Hudan, keski-ikäisen musliminaisen tekemässä työtä Israelin valtion luomisen yhteydessä kaiken menettäneiden naisten parissa.

Pertti saa nähdä tuon hampaattoman naisen, jonka ikenet ovat mätänemässä suuhun, raskaana olevan tytön, jota uhkaa kunniamurha, hakatun perheen äidin, jonka kolmetoista lasta itkevät pelosta, jalattomana vuodesta toiseen kotinsa lattialla istuvan vanhuksen, terveysongelmiensa takia hyljeksittyjä naisia, nälkäisiä, anemisia, iloisia ja kovia riitelemään.

Mitalit ovat vain toisten esikoisten nähtävissä

Pertti näyttää enkelille rinnassaan olevia kunniamerkkejä

ne ovat toinen toistaan kiiltävämpiä, mitkä hopeisia, mitkä kultaisia, mitkä neuloja, mitkä tähtiä:

"kristilliseen perheeseen syntynyt"

"synnit anteeksi todistettu"

"jokseenkin nuhteeton vaeltaja kristillisyyden neuvojen mukaan"

"nähty seuroissa"

"vaimonsa käyttäytyy siveästi ja pukeutuu oikein"

"ei juokse maailman riemuissa"

"ei seurustele uskosta osattomien kanssa"

"ei arvostele kristillisyyden opetusta"

"kunnioittaa seurakunnan vanhimpia"



Kertomuksemme Pertti näyttää näitä rintamerkkejä luottavaisesti Herran enkelille

"Mitä tuon Hudan aherruksella muka on merkitystä Jumalan silmissä!

Hän on musliminaisen, joka ei ole varmaan edes kuullut Jeesuksesta ja heidän uskontonsa kieltää Jumalan Pojan lihaksitulemisen.

Minä tiedän" Pertti kertoo enkelille "ettei tämän naisen uurastuksella ole mitään arvoa Jumalan silmissä.

Näinhän Sana sanoo!

Ilman Jeesusta ei ole pelastusta, ja pelastus on vain meillä, jotka armosta saamme tähän esikoisten valtakuntaan kuulua."

Herran enkeli ei sano mitään, mutta hänen katseensa on jotenkin tuima.


Taas lennetään näyssä ja Pertti on pian takaisin kotona, armaan vaimon vierellä nukkumassa pehmeän peiton alla, katuvalot palavat ulkona kevättalven yössä, kuutamo kajottaa ja keskuslämmitys pitää kodin mielyttävän lämpöisenä.

Unisena Pertti vielä mutisee "minulla ovat asiat hyvin sekä ajallisesti että iankaikkisesti, kiitos Jumalan!"

Aamulla edessä lähtö kouluun taas nuorisoa opettamaan, siinä kahvia juodessa yöllinen näky vielä vilahtaa, mutta pian se on unohtunut.

Ja niin Pertti lähtee ajelemaan koululle, unohtaen tämän kadotukseen syöksyvän maailman pimeyden ja suunnitellen kesälomaa Madeiralla.




Kirjoittanut: mama

Joo ikävä painajainen Pertsalla.

Mietin vain tota Suomessakin tällä hetkellä vahvaa jalansijaa saavaa ulkomaalaisvihamielisyyttä, siitä alkaa tulla paraatikelpoista.

Noista samoista arkaaisista matelijanaivoista lähtee kaikkeen erilaisuuteen liittyvät pelot, uhkia skannataan kaiken aikaa ja poikkeamat havaitaan... Itsensä kaltaisia, omaan heimoon kuuluvia tulee auttaa, muut ovat vihollisia. Erityisesti jos tunnustaa jotain muuta usko(nto)a.

Koetin siis hieman puolustaa Pertsaa...


Vaan tuohon kuuluisaan "vain esikoislestadiolaiset pääsee taivaaseen ja ehkä muutama muukin poikkeus löytyy" -juttuun.

Onko joku joskus kuullut jotain, missä kohtaa esikoisuus on niin erinomainen ja poikkeaa niin täysin muista, että siitä syntyy jotain etua muihin uskoviin nähden, kilpailtaessa taivaspaikoista?


Ainoa, mikä mulle tulee mieleen on toi, että se asuvainen Pyhä Henki olis vain essusaarnaajien sukkessiossa lähtöisin sieltä lestadiukselta Raattamaan kautta eteenpäin.

Ja muilla, esim Vanhoillislestadiolaisilla ei sitä ole, koska ne ei oo Jellivaaran alaisuudessa.

Huolimatta siitä, että keskimäärin vanhoillislestadiolaisten saarnat ovat opillisesti huomattavasti kirkkaampia kuin essusaarnaajilla keskimäärin. (Siis ainakin ne, mitkä ylittävät julkisuuskynnyksen, päätyen jonkinlaiseen valtakunnanverkkoon, paikallisseuroja en viime aikoina ole päässyt kuulemaan)

Puhumattakaan sitten muista herätysliikkeistä tai kirkkokansasta (joka paljolti koostuu herätysliikeväestä, poisluettuna esikoiset...)


Ja kohinan aikaansaamiseksi täytyy tietysti lisätä ortodoksit, katoliset, muut protestantit, babtistit, ...

No mitä kauemmaksi luterilaisesta sateenvarjosta mennään, sen enemmän löytyy eroavaisuuksia, vaan ei taida niihinkään normiessu (edes saarnaaja) paljon pystyä kommentoimaan.

Kun kaksi uskovaa tapaa toisensa, perusessu silti tietää, että minä olen menossa taivaaseen ja tuo toinen helvattiin, koska sillä on kuollut usko. Mistä hän sen tietää? No siitä, kun se näyttää erilaiselta, käyttäytyy erilailla, käyttää eri sanoja, on erilainen....

Palattiin tohon maahanmuuttajalogiikkaan.


Huoltoasemalla joku toteaakin: "Teloginen viisaus on kuolemaksi. Usko se on mikä pelastaa ei tieto."

Silloin herää toki kysymys, että usko mihin? Vankka usko omaan pelastumiseen esikoislestadiolaisuudessa... Vai?

Herra Jeesus

Jeesus on Herra!

tämä on kristillisen kirkon vanhin uskontunnustus.

varsin yksinkertainen, verrattuna tuohon toisella palstalla tuomaani Athanasiuksen uskontunnustukseen

kutsun itse sitä mieluummin "espanjalaiseksi uskontunnustukseksi" sillä se on siellä kirjoitettu taistelussa goottilaisten kansojen areiolaista oppia vastaan.

se ei ole tuon suunnattoman syvällisen ja hienon kirkkoisä Athanasiuksen kirjoittama.

mutta koska kyse on pyhästä Kolminaisuudesta, se yhdistettiin pyhään Athanasiukseen.


minulla on semmonen fiilis, että aika moni aikamme kristitty, joka kuulee Athanasiuksen - ja etenkin sen ehdottoman ja täydellisen käsittämisen ja uskon vaatimuksen jotta voisi pelastua - vastaa vilpittömästi kysymyksellä

Häh?


"Jeesus on Herra" uskontunnustus on paljon lyhyempi.

vaan paljon se pitää sisällään - enemmän, kuin Kolminaisuutta ja Jeesuksen kahta luontoa tunnustava Athanasius - siis espanjalainen uskontunnustus.


Raamatun suurimpia ja tärkeimpiä sanoja on Herra.

en käy tässä edes yrittämään asian pinnallistakaan läpikäymistä Vanhan testamentin osalta.

Evankeliumeissa on useampia kohtia, joissa Jeesusta puhutellaan sanalla Herra.

käyn ne tässä lyhyesti läpi, samoin Apostolien tekojen kaksi kohtaa.

Erityisesti tuo ilmaus "Jeesus on Herra" painottuu Uuden testamentin kirjeissä, joissa se saa erityisen selvästi formelin, uskontunnustuksen luonteen.

kaikilta osin keskusteluni tässä on kovin nopeaa pintaliitoa.

koetan sitten alustaa myös siitä, miksi tämä aihe "Jeesus on Herra" on meille tätä kirjoittaville ja lukeville niin äärimmäisen tärkeä.



kaikki viittaukset jatkossa ovat KR 1938 ellei toisin ole mainittu.

en ota tähän Herra, Israelin Jumala kohtia

mukana ovat vain ne jakeet, joissa on mainittu sekä Jeesus että Herra



MATTEUS

Kohtelias puhuttelu:

Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra".
Mat 9:28

Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
Mat 20:30


MARKUS
vain loppulisäyksessä

Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Mar 16:19



LUUKAS

kohtelias puhuttelu:

Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
Luk 7:6



JOHANNES

Arvonimi
Johanneksen evankeliumi käyttää monessa kohdin Jeesuksesta arvonimeä Herra. Esimerkiksi

Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
Joh 4:1

Kohtelias puhuttelu
Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Joh 8:11

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet".
Joh 20:15



APOSTOLIEN TEOT

Arvonimi

Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,
Apt 1:21

Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Act 9:5 22:8 26:15

Kolmeen kertaan!



Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
Apt 9:17



EPÄILEVÄN TUOMAAN TUNNUSTUS

nettiruukun raamattupiirissä olen saanut oppia monia asioita.

suurimpia aarteita, joita olen saanut, on epäilevän Tuomaan uskontunnustus.

en ollut sitä koskaan aiemmin tajunnut. uskon että Pyhä Henki näin on minuakin Sanan äärellä opettanut ja kirkastanut sitä toisillekin jaettavaksi.

Tuomas oli epäilijä, ei meinannu jaksaa uskoa.

mutta kun hän sitten uskoi, yksikään Uuden testamentin henkilö ei samalla uskon väkevyydellä Jeesusta tunnusta näillä sanoilla:

"minun Herrani ja minun Jumalani"


Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

Joh 20:27-29


VERITODISTAJAN USKONTUNNUSTUS

Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!
Apt 7:59

tässä on ensimmäisen kerran "Herra Jeesus" - tunnustus tuossa sanamuodossa

Apostolien teot mainitsee, että Stefanus näkee Jeesuksen siellä Isän valtaistuimen luona

seisomassa

kunnioituksesta ensimmäistä veritodistajaa, marttyyriä kohtaan


"Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
Apt 7:56



ROOMALAISKIRJE

Arvonimi
vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.
Rom 13:14


1. KORINTTILAISKIRJE

Hengellinen arvonimi - tunnustus

niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
1 Kor 8:6


Enkö minä ole vapaa? Enkö minä ole apostoli? Enkö ole nähnyt Jeesusta, meidän Herraamme? Ettekö te ole minun tekoni Herrassa?
1 Kor 9:1

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
1 Kor 11:23


APOSTOLI PAAVALIN OPETUS

Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.

1 Kor 12:3



tämä on syvällinen apostolinen opetus, jossa uskontunnustus "Jeesus olkoon Herra" yhdistetään henkivaltoihin

Kukaan ei voi kirota Jeesusta Pyhässä Hengessä.

varma juttu.



Kukaan ei voi sanoa "Jeesus olkoon Herra" paitsi Pyhässä Hengessä

oho?

no johan...

mieleemme nousee vino pino ajatuksia ... kaiken maailman jeesustelijat ja hurmahenget sanovat "Jeesus olkoon Herra"

mitäs se apostoli nyt näin reteesti??


2. KORINTTILAISKIRJE

Apostolisen julistuksen sisältö!

Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

2 Kor 4:5


no taas saamme miettimistä

eihän juuri koskaan saa nykyään esikoislestadiolaisten seuroissa kuulla, että saarnaaja julistaa

"Jeesus on Herra"


on paljon mukavampia ja ihmiselle sopivampia aiheita kuin tämä


me kun emme tykkää herroista emmekä päällepäsmäreistä

vaan tahdomme itse olla oma jumalamme, asioista päättäviä itsenäisiä aikuisia!


EFESOLAISKIRJE

Jeesus - rakkauden kohteemme

Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta - katoamattomuudessa.

Ef 6:24



FILIPPILÄISKIRJE

Valtava JEesuksen Herruuden julistus!

ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra

Fil 2:11



tuo ilmaus "jokaisen kielen" tarkoittaa jokaista ihmistä

toiset tunnustavat Jeesuksen Herraksi tässä ajassa

suullaan sen sanovat vaikka miten nolottaisi



toiset tunnustavat sen kerran - mutta sitten on jo pikkusen myöhäistä


Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,

Fil 3:20


taivaan kansalaisia

se oikea Jumalan valtakunta, jonka absoluuttinen Herra ja Kuningas ja Päämies ja Paavi ja Arkkipiispa ja Metropoliitta ja Lapin vanhinten Vanhin ja se suuri Esikoinen

on JEESUS KRISTUS



1. TESSALOLINKALAISKIRJE


Elävä Jumalamme, joka johdattaa meitä päivittäin Taivaan Isän rakkaina ja omina lapsina


Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.

1 Tess 3:11


2. TESSALOLINKALAISKIRJE

Hengellinen arvonimi

ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
2 Tess 1:7


niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä
2 Tess 2:8


Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon
2 Tess 2:16


1 TIMOTEUKSEN KIRJE


Herra Jeesus antaa meille voimaa ja asettaa meidät hommiin

Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa

1 Tim 1:12


2. PIETARINKIRJE

Herra Jeesus ilmoittaa tänään meille asioita, joita ei ole Raamatussa lainkaan mainittu:


Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.

2 Piet 1:14



RAAMATUN ULJAS PÄÄTÖS!

Raamatun kirjotusten kaksi viimeistä sanaa: Herra Jeesus

Ilm 22:20


Hän, joka näitä todistaa, sanoo:

"Totisesti, minä tulen pian".

Amen, tule, Herra Jeesus!


Jumalan Sanan "Herra Jeesus" on niin väkevää tekstiä, että siitä todella on oksat pois!


yksi ja toinen meille rakas "opinkappale" lentää tuhkana tuuleen
Saatanan harmiksi

vaan puhdas oppi kestää ja kirkastuu Herran Jeesuksen luona!




niin - mitä tuo meille sitten merkitsee?


hetken hiljaisuus tuon kysymyksen jälkeen on paikallaan ...

ja sitten rauhallinen toteamus


Herra Jeesus!

kukaan meistä ei voi todella sanoa "Jeesus olkoon Herra" paitsi Pyhässä Hengessä

vain Hengen synnyttämä elävä usko asettaa Jeesuksen Kristuksen elämämme valtaistuimelle

kunniapaikalle

kaikkein rakkaimmaksi

kaikkein tärkeimmäksi

ja sieltä Hän, näkymätön Jumalan Sana, uskon kautta järisyttää valtakuntia

herättää sinut kuolemasta taivasten valtakunnan kansalaiseksi

laittaa sinut töihin

lohduttaa, opettaa, ilmoittaa, valaisee, johdattaa


jaaha.

lista käy niin pitkäksi että taitaa olla paras olla edes yrittämättä tuota enempää...

you get the idea.

Jesus Christ is Lord



kuin meren aallot tämän ihmeellisen laulun sanat ja yksinkertainen sävel vellovat yli koko kristikunnan ja missä kristityt sen vain kuulevat he liittyvät mukaan

kaikilla kielillä

kaikissa kirkkokunnissa

kaikki rodut

kaikki ihmiset!


He is Lord!
He is Lord!
He is risen from the dead and He is Lord
Every knee shall bow, every tongue confess,
That JESUS CHRIST is LORD!


Jeesus on Herramme
Nousi kuolleista ja nyt Hän hallitsee
kaikki kerran nähdä saa, joka kieli tunnustaa, että
Jeesus Herra on

Jeesus on Herra!

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa.

Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä.

Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.



no kerro, mikä se "yhteinen kristillinen usko" on, jota ilman ei voi pelastua, vaan joutuu iankaikkiseen kadotukseen?

meille on tässä kristillisyydessä opetettu, että se on todistus syntien anteeksisaamisesta, jonka antaa henkilö, jossa on asuvainen Pyhä Henki.

Tämä PH tekee anteeksi todistamisen Jeesuksen nimessä ja veressä todeksi ja antaa autuuden niille, jotka sen uskossa ottavat vastaan.


Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen,

ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala,

persoonia toisiinsa sekoittamatta

ja jumalallista olemusta hajottamatta.


Isällä on oma persoonansa,

Pojalla oma

ja Pyhällä Hengellä oma,

mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi,

yhtäläinen on heidän kunniansa

ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.



Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton,

Poika on luomaton ja

Pyhä Henki on luomaton.



Isä on ääretön,

Poika on ääretön ja

Pyhä Henki on ääretön.


Isä on ikuinen,

Poika on ikuinen ja

Pyhä Henki on ikuinen


eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen,

niin kuin ei myöskään ole

kolmea luomatonta eikä

kolmea ääretöntä, vaan

yksi luomaton ja yksi ääretön.



Samoin on Isä kaikkivaltias,

Poika kaikkivaltias ja

Pyhä Henki kaikkivaltias,


eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.



Samoin Isä on Jumala,

Poika on Jumala ja

Pyhä Henki on Jumala,

eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.



Samoin Isä on Herra,

Poika on Herra ja

Pyhä Henki on Herra,

eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.



tässä kerrot yhteisestä kristillisestä uskosta, josta poikkeaminen johtaa kadotukseen.

tarkoitat sanoa, että Pyhä Kolminaisuus on pyhä

väärällä opilla ja opetuksella ei saa mennä hajottamaan Jumalan ykseyttä.


onko sinulla tästä vielä jotain muuta sanottavaa - tuo kyllä on varsin jykevää kielenkäyttöä!



Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi,

samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.



mutta kun minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että tuossa ei ole mitään järkeä

miten kolme voisi olla yksi?

miten yksi voisi olla kolme?


eikö Jumalan meille luomisessa antama järki sentään ole korkein uskon tuomari ja asioiden ratkaisija?

miksi siis puhut näin järjen vastaisesti?


olisiko sinulla jotain tietoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen keskinäisestä suhteesta, jonka tahtoisit tähän yhteiseen kristilliseen uskoon liittää?

jotain, joka auttaisi meitä edes hieman ymmärtämään, mitä tarkoittaa Pyhä Kolminaisuus

sana, jota ei Raamatussa esiinny



Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt.

Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.

Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee.


wow!

mutta nyt pudotit porukasta koko ortodoksisen kirkon, kun sanot että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.

tuomitsetko tämän myötä nyt siis kaikki ortodoksit, hibernatuksenkin, iankaikkiseen kadotukseen?

eihän näin sanottu Nikaiassa?



Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää,

Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa,

Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.



Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää,

ei mitään suurempaa eikä pienempää,

vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia,

näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.


hetkonen, sano putkinen!

äsken juuri sanoit, että Poika on syntynyt

kyllä me ihmiset ajattelemme, että synnyttäjä on ennen syntynyttä

ja kuitenkin sanot, että ei ole?

eikö Isä sentään ole suurempi kuin Poika?

mitäs tämä tämmönen viisastelu on - ja pelastuksen menettämisen uhalla tästä ajattelusta pitäisi pitää kiinni?



njaah

jaa ettei tuon uskominen ja noin ajatteleminen vielä riitä?


Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.



ai niin, se Jeesus

mutta eikö tuo usko Kolmiyhteiseen Jumalaan siis riitä?

onhan se aika poika tai tyttö, joka tuon paketin nielaisee ja uskossa omaksuu?

pidämme tuon kaiken totena, elämme jumalisesti, pyydämme anteeksi syntejämme ja koetamme korjata vaelluksemme tämän kristillisyyden neuvojen mukaan.

siinähän riittää pakertamista koko elämän ajaksi, kun rakkaiden uskonystävien kanssa kuljemme

eikä edes niin koko Kolminaisuudesta tarvitse huolehtia, puhumme Pojasta ja Pyhä Henki on luonamme ja asiat Isän kanssa ovat kunnossa!

no... latele nyt niitä viisauksia Pojasta, kuuntelemme kyllä mielellämme



Oikea oppi on tämä:

Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika,

Yhtä lailla Jumala ja ihminen:



Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala,

äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen.

Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.

Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.



Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.



Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi,

vaan siten, että

Jumala on omaksunut ihmisyyden.



Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa,

vaan siksi, että hän on yksi persoona.

Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.


Ahaa!

vertaat Jumalan luoman ihmisen "rakennetta" ja Jumalan synnyttämän Kristuksen "rakennetta"

hmm...

onhan tuossa miettimistä

mistä moisen tiedon olet saanut?

et kertaakaan viittaa Raamatun pyhiin kirjoituksiin

järkeilyä?


Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden,

astunut alas helvettiin,

noussut kuolleista,

astunut ylös taivaisiin,

istunut Isän oikealle puolelle,

ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet.

Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.


no voihan nenä!

Putkinen sanoo taas hetkinen...

tekojenko mukaan ihminen viimeisellä tuomiolla sittenkin tuomitaan

hyvää tehneet

pahaa tehneet


meillä opetetaan toisella tavalla tässä kristillisyydessä


kun saamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ei meitä enää mistään teoista tuomita

laki vaatimuksineen on poissa

siitä vaan, kävelemme armahdettuina syntisinä taivaan iloon!


jossain tässä nyt mättää...



Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.



no kuule, tästä on nettiruukussakin keskusteltu


sinä sanot, että joka vakaasti uskoo Opin voi pelastua

täällä on silleen sanottu ja kerrottu, että Lutherkin löysi siellä Mustan luostarin tornissa oikean Opin kun ymmärsi evankeliumin

mutta täällä on jotkut hurmahengiksikin syytet sanoneet, että ei Oppi ketään pelasta.

mites tää nyt oikein on...





(olen vähän ymmälläni ortodoksien suhtautumisesta tähän uskontunnustukseen. näen, että se on kyllä mukana heillä, mutta tuo maininta että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta on muutettu siten, että lähtee Isästä.)



kuten huomaat, keskustelua käyn tässä Athanasiuksen uskontunnustuksen kanssa.

Sä tuet väärät kukista

Herrnhutissa tapahtui jotain

keskenään riitaisa joukko hussilaisia pakolaisia nykyisen Tshekin tasavallan alueelta pisti heille turvapaikan tarjonneen kreivi von Zinzendorfin koville!

hurskaat pakolaista, uskonsa tähden katolisten vainoissa kaiken menettäneet, nimittelivät häntä Ilmestyskirjan pedoksi ja heidän parissaan työtä tekevää pappia vääräksi profeetaksi!

ja sitten, Herran pyhällä ehtoollisella Bethelsdorfin kylässä elokuun 13, 1727, humahti taivaasta.

minkä nimen tälle tapahtumalle annammekin - se muistuttaa kovin Pyhän Hengen kastetta.

porukka oli kirkossa ja koki niin valtavan voimakkaana Jeesuksen läsnäolon, rakkauden, että koko porukka muuttui.

ei itsensä tähden.

vaan Jeesuksen Kristuksen kirkon, taivasten valtakunann tähden.

nämä 300 eivät totisesti jääneet istumaan ja uskomaan sovittuaan riitansa ja pyydettyään anteeksi kreiviltä ja papilta!



Moravialaiset pakolaiset kohtasivat Jeesuksen kirkossa ehtoollisella 13.8. 1727.

ei 13.9. tai 7.6. vaan 13.8. 1727

tiettynä aikana, tietyssä paikassa

Ehtoollinen ei ollut kirkon kirjoista luettu ja virsiä laulaen jaettu luterilaisen sakramenttikäsiteyksen mukaisesti annettu viini ja leipä tavallisena sunnuntaina,

joita oli ollut sitä ennen ja oli sen jälkeen...

vaan jotain tapahtui

aivan yllättäen kuin Kristuksen auringon nousuna, sulamisena Jeesuksen rakkauteen, syttymisenä tuleen - joka palaa yhä eri puolilla maailmaa.

on myös ollut sytyttämässä pimeän Pohjolan asukkaita, ruotsalaisia, norjalaisia, suomalaisia, kirkkaaseen liekkiin - rakkauteen Jeesusta kohtaan.



Tauno Väinölä kertoo, että "Johan Holmberg (k. 1743) oli tukholmalainen pappi ja koulumies, joka liittyi herrnhutilaisiin ja toimitti näitä varten laulukirjan Sions sånger.

Sen suomensi 1790 Jalasjärven pappi Elias Lagus nimellä Sionin wirret.

Runsaat sata vuotta myöhemmin Wilhelmi Malmivaara toimitti oman Siionin virsien laitoksensa.

Siinä näitä Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten virsiä oli alun toista sataa.

Virsikirjassamme niitä on nyt 17.

Holmbergin kirjoittamiksi niistä on merkitty kaksi: herätysvirsi 406 ”Jo herää, sielu, synnin unestasi” ja tämä helluntaivirsi Mua, Pyhä Henki, pyhitä."


Tauno Väinölä, Taustatietoja virteen 121
www.evl.fi/virsikirja



Holmbergin helluntaivirsi ei ole tarkalleen ottaen "helluntailainen" sisällöltään.

tarkoitan tällä sitä, että "Mua Pyhä Henki pyhitä"

ei ole Jumalan Hengen uudistavaa ja maailman voittavaa voimaa ylistävä, Pyhän Hengen armolahjojen suurta arvoa korostava - niitä ei edes mainita - eikä Pyhän Hengen sydämen puhdistavaa väkevyyttä juhliva virsi.

virren keskeinen sisältö - vaikka se on osoitettu Pyhälle Hengelle - on Jeesus Kristus.

sen syvällinen ensimmäinen säkeistö sisältää ajatuksen, joka sopii paastonajan hiljentymiseemme.


Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

Virsi 121:1


no mitäs me tämmösiä mentäis rukoilemaan

onhan meidät kastettu Jumalan lapsiksi - se puoli on siis kunnossa

onhan meille julistettu synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - olemme sen tien nöyrästi kulkeneet ja tahdomme uskoa synnit anteeksi

miksi me rukoilisimme, että Pyhä Henki "luo minuun uusi elämä"

puuttuuko minulta muka vielä jotain, onhan käsikirjan mukaan kaikki kohdallaan ja on minusta hyvä todistus seurakunnassakin?

seuroissa on näkynyt...

voivat kuollessani ilmoittaa



miksi rukoilisimme "päästä synnin vallasta, se sydämestä kuoleta"

onhan minulle annettu neuvot tässä kristillisyydessä, mitä karttaa ja mitä olla tekemättä.

ja siellä missä vaellus jää vajavaiseksi, saan turvautua Jumalan armoon ja kuulla synnit anteeksi.

enhän minä tällaista rukousta tarvitse

"päästä synnin vallasta, se sydämestä kuoleta"

kristillisyyden neuvot ovat tässä avuksi ja näin ovat isät ja äiditkin täältä autuaasti lähteneet


mutta erityisesti nuo säkeen viimeiset rukoukset ovat dynamiittia

suoraan sieltä Herrnhutin herätyksen sydämestä - Jeesuksen kohtaamisen maanjäristyksen tärähdyksiä sydämessä korkealla Richterin asteikossa

"sä tuet väärät kukista"

semmonen Haitin Prince-au-Port luokan tapahtuma omassa sydämessä, kun väärät tuet luhistuvat ja aivan maahan sortuvat haudaten alleen niin monta hyvää käsitystä omasta sydämestäni ja hurskaudestani ja kelvollisuudestani Jumalan pyhyyden edessä.


Holmbergin virressä rukoillaan, että Pyhä Henki itse kukistaisi väärät tuet sydämestä.

ei sitä tosiaan ihminen voi tehdä itselleen eikä toinen ihminen voi sitä tehdä toiselle ihmiselle.

"hei, sulla on selvästi vinossa toi kastekäsitys, turvaat siihen ja unohdat elävän Jeesuksen ja uskon"

"hei, nojaat omaan parannukseesi ja elämän muutokseesi ja unohdat että mikään oma tekomme ei kelpaa"

"hei, ..."

hei hei

toinen katsoo takaisin ja näkee itsessäni monta vikaa ja puutosta, malka on silmässäni ja olen roskia poimimassa toisen silmästä...

malka on vanha sana "kattohirsi"

ei

tässä rukoilee Sielu, että Pyhä Henki kukistaisi väärät tuet sydämestä.


syvällinen virren säkeistö huipentuu sitten kaikkein olennaisimpaan

"Kristuksen kuoloon istuta"


on vain yksi

Kristus yksin

sinä Hänessä, Hän sinussa


koko elämän kestävä rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen


Hän on sinut omakseen ottanut jo aivan syntymäsi hetkellä, antanut seurakuntansa sinua opettaa ja kasvattaa, antanut sinun kuulla Sanaansan ja hoitanut omaatuntoasi ja antanut enkeleilleen käskyn varjella ja suojella opetuslastaan.

mikään muu ei kestä

kukaan muu ei kestä

vain Kristuksen kuoloon istutettu


no hyvä - toki sitten ....

mitäs mun pitäis tehdä, että tulisin Kristuksen kuolemaan istutetuksi?

kallis sielu - et voi tehdä mitään sen hyväksi.

ellei Jumala sinua armossaan vedä Kristuksen luokse

ellei Pyhä Henki avaa silmäsi voiteellaan näkemään viheliäisyyttäsi ja syntisi syvyyttä ja todellista kurjuutta

ellei Pyhä Henki kaada sinun sydämestäsi vääriä tukia että kolina käy

ellei Pyhä Henki istuta sinua Jeesuksen kuolemaan

olet kadotettu

et voi itseäsi pelastaa, sorry.


tuolla toisella palstalla mainittu Heikki kertoo, että hän etsi kymmenen vuotta

Saarijärven Paavo käveli Jyväskylään asti seppä Högmannin luo

Laestadius kiersi öistä kirkkomaata pohjattomassa surussa poikansa kuoleman jälkeen eikä lohdutuksesta huolinut

Luther raastoi vuosikaudet sieluaan luostarin kammiossa, ripittäytyi, rukoili, teki pyhiinvaelluksia mitä vaan neuvottiin


jokainen on yksilö

Jeesus kutsuu jokaista, antaa etsikkoaikoja

"Tänä päivänä, jos kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne"

Virsi 121
Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

Silmäni avaa, voitele,
niin että katsoisivat ne
uskossa yli kaiken muun
vain salaisuuteen ristinpuun,
sen korkeuteen, pituuteen,
sen syvyyteen ja laajuuteen.

Minulle Jeesus kirkasta
ja tunnolleni vakuuta,
hän että kärsi tähteni
ja kantoi syyllisyyteni.
Näin minua hän rakasti,
verellään maksoi velkani.

Vie minut Getsemanehen
katsomaan vaivaa Jeesuksen.
On Herra maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskassaan
hän siellä verta hikoilee
ja puolestani taistelee.

Mua neuvo aina muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
edessä ristin särkyisin.

Kuolostaan turva luja luo
ja voitostansa voima tuo,
niin että hänet kokonaan
uskossa sydämeeni saan.
Ja nimessänsä rakkaassa
saan kodin Isän taivaassa.

Johan Holmberg 1742.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.

Torinon kääriliinan heprealaiset kirjaimet?

Hologrammi, jossa arveltu amuletti näkyy 3D laseilla

Torinon kääriliinasta otetuissa hologrammeissa näkyy parran alla kolme merkkiä, joita on arveltu heprean aakkosiksi.

ne näkyvät hologrammissa vain, kun kasvoja katsellaan kolmiulotteisilla laseilla.

3D eli kolmiulotteinen kuva on nyt väkevä virtaus (esim. Jääkausi 3, Avatar, Liisa Ihmemaassa) sekä filmitekniikassa että tulevaisuuden televioissa - katsojalla on lasit silmillään, jotka kääntävät stereokuvan eri värit siten, että aivot muodostavat kuvasta yllättävän todellisen kolmiulotteisen kuvan.

Hollantilainen Petrus Soon muokkasi Enrien kuvista hologrammit, joissa kirjaimet ehkä näkyvät.

Tri Soon ei ole heprean erikoistuntija. Hän ehdotti, että hologrammissa näkyvät kirjaimet ovat oikealta vasemmalle

ain
aleph
nun

josta tulisi ehkä aramean sana "pikku karja lauma, lammas"


Australialainen Stephen Jones - joka myöskään ei ole kielen asiantuntija - ehdottaa, että kyseessä ovat sen sijaan kirjaimet

tsad
aleph
waw

haudatun suun lähelle olisi pantu pieni laatta, jossa olisi ollut kirjoitettuna käskysana tsav - tule ulos.

muistuttaen Jeesuksen sanoja Lasarukselle Joh 11:43:

Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"



Jerusalemissa asuva piispa James Barclay, joka on aramean ja heprean asiantuntija, kuitenkin kirjoitti Stephenille, ettei arameassa koskaan käytetty tuollaista 2 persoonan käskymuotoa tsad aleph wav



tutkimus jatkuu tietenkin

myös Israelin muinaismuistovirastolta on pyydetty apua kääriliinan kirjainten tunnistamiseen ja niiden merkityksen selvittämiseen

totuuden nimissä on

ensin varmistettava, että hologrammissa näkyvät merkit todella ovat kirjaimia eikä jonkinlaista kankaan aiheuttamaa visuaalista illuusiota

jos ne ovat kirjaimia, on koetettava selvittää, mistä sanasta on kyse ja miksi ne kankaassa näkyvät

Uuden testamentin ajan juutalaisuus oli monimuotoinen ja rikas, paljon avarampi kuin aikamme rabbiininen Talmud juutalaisuus

Kaifaan haudasta löydettiin Mirjam nimisen naisen pääkallosta suuhun pantu kolikko - Kerberos lautturin raha.

saddukealaiset eivät uskoneet ylösnousemukseen, mutta ehkä joku Mirjamin ystävä salaa sujautti lauttarahan - varmuuden vuoksi.

ei tällaisestakaan ollut aiemmin mitään tietoa ennekuin tuo hautaluola monine luuarkkuineen löytyi.



niin - tieteellinen tutkimus jatkuu kaikella aikamme ihmisen tekniikalla, tiedolla ja taidolla!

Stephen Jones kirjoittaa mielestäni oikein:

jos kyseessä on kolme heprealaista kirjainta herää kysymys -

miksi 1300-luvun väärentäjä laittaisi - ja miten - kankaaseen tekstiä, jonka hologrammi tekniikka vasta 600 vuotta myöhemmin pystyy näkemään?

Stephen Jones
"Ovatko kääriliinan kolme kirjainta tsad - aleph - wav "Tule ulos"?

Käytännön ateisti Ver. 1.1

Lutherin ja luterilaisuuden tietynlainen löytäminen on ilmeisesti monelle esikoiselle hyvin merkittävä vaihe uskonelämässä.

Syvä helpotus on saada käsittää, että kasteessa on uudestisyntyminen.

Saa kerralla jättää kaiken tuon "tekojen ja ansion" epämiellyttävän opin.

nyt ei enään tarvitse "suorittaa uskoa", niinkuin aikaisemmin!

nyt ei tarvitse enään epäillä autuuttaan - sehän tuli jo kasteessa!

nyt ei tarvita mitään, koska kaikki on yksin armosta!



Kun Luther ja evankeliumi on näin käsitetty

esikoisella (tai ex-esikoisella, sillä tämän jälkeen seuroissa käynti ei ehkä enään maistu)

ei tarvita mitään ikäviä Pyhän Hengen vaikutuksia, joista ei koskaan voi olla varma

ei mitään ikäviä ihmeitä, joita ei voi edes parhaalle kaverille välttämättä todistaa -
sehän oli sattumaa!

vapaus on suuri!

monenlaisia asioita, mitä liittyy uskonelämään, uskossa kasvamiseen, Hengen johdatukseen: täyttä humpuukia

käytännön ateisti Ver 1.1. on saavuttanut terveen, raikkaan, järkeen käyvän "luterilainen" uskon, joka ei edellytä yhtään mitään.



tästä kirkkaasta valosta joidenkin "luterilaisten" kristittyjen hengelliseen tilaan tahdon kiittää Herraa Jeesusta, ja henkilöä, jolle tämä rukouksessa avattiin.


Virsi 484

Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

Zachris Topelius 1869.
Suom. Martti Ruuth 1902.
Virsikirjaan 1938.

Taivasten valtakunta

esikoisuudessa keskitytään Jeesuksen työhön meidän syntisten Sovittajana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

mutta esitän tyhmän kysymyksen: mitä varten Jeesus tänne tuli?

miksi Jumalan Poika sovitti syntimme, lunasti meidät synnin, turmeltuneen lihamme, perkeleen ja kuoleman kahleista ja pyhittää meidät?

mikähän olisi perus-essun vastaus tähän kysymykseen?

erehdynkö, jos arvelen hänen sanovan "no tietenkin siksi, että meillä olisi iankaikkinen elämä"

toisin sanoen tuossa olisi sävy "Jeesus on tullut tänne, sovittanut meidät kalliilla verellään, että meillä olisi synnit anteeksi ja kuoleman jälkeen autuus taivaassa"


Taivasten valtakunnasta tulee pelastusta varten tehty pursi tänne maallisen elämän ja ajan aallokkoihin, jos tällä tavoin ymmärrämme Jeesuksen työn ja merkityksen.

"minä olen pietistinen, henkilökohtaisesti hurskas ihminen, ja jotta tämän auutuden tilan saavuttaisin, taivasten valtakunta on läsnä täällä ajassa."

missä tämä taivasten valtakunta sitten on, kuka on sen kansalainen, missä on sen portti ja kuka on portilla vahtina, etteivät kaikki kulkijat pääse sisään?

no kaikki tiedämme toki tähän esikoislestadiolaisen vastauksen.

tämä meidän poppoo on taivasten valtakunta, Jumalan valtakunta.

Siionin muurit on sen ympärillä, ja uskolliset sananpalvelijat muureilla vahteina.

passi annetaan henkilökohtaisesti tietyillä sanoilla, jotka vain taivasten valtakunnan väki "voimallisesti" sanoo - muiden kohdalla senkun tuuli huulia lerputtelee, kuten savolainen sanoisi.


toistan

kun Jeesuksen tehtävä koetaan siten, että Hän on minun Vapahtajani ja pelastajani synnistä, lihasta, perkeleestä ja kuolemasta, ja antaa minulle iankaikkisen elämän.


silloin taivasten valtakunnasta tulee helposti tuollainen minua varten rakennettu laiva, turvakaupunki, johon saan paeta Jumalan suuresta armosta.


no eikös tuo sitten ole syy, miksi Jumalan Poika tähän maailman on tullut?

eikö Hän ole antanut seurakuntansa pelastuksen laivaksi, Nooan arkiksi, jolla lunastetut ihmiset pääsevät iankaikkiseen elämään?


tästä yksinkertaisin viivoin piirtämästäni kuviosta puuttuu jotain
olennaista.

Isä Jumala


Jumala lähetti Poikansa.

Jumalalla oli siihen tarkoituksensa.

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo"
1 Piet 3:18 KR 1992

Jeesus on tullut johdattamaan meidät Jumalan luo.



Hän itse aloitti oman julistustyönsä melkoisella iskulauseella


"Aica ombi teutetty/ ia Jumalan Waldakunda on lehestynyt/ Tehcket paranost/ ia wskokat/ Euangelium."
Mark 1:15 KR 1548


Jumalan valtakunta

taivasten valtakunta

tullut lähelle.




Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tykö,

Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman.

Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse.

Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen.



Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,

Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,

Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).


Heb 12:18-24 Biblia 1776



Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla

Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.


Heb 12:28-29 Biblia 1776



Heprealaiskirje puhuttelee kaikkia kristittyjä, ei vain "esikoisen" nimen itselleen ottaneita.

Meille on annettu valtakunta.

Se on tullut todella lähelle.

Tämä valtakunta ei ole demokratia, jossa asioista äänestetään nykyajan tyyliin.

Jumalan valtakunta on kuningaskunta.

Sen absoluuttinen monarkki on kuin kuluttava tuli, ei mikään helppo tyyppi.


Taivasten valtakunnassa palvellaan Jumalaa.



Saatamme kuulla kauniin sanonnan "jumalanpalvelus on paikka, jossa Jumala palvelee meitä"

no, niinhän Jeesus Kristus teki Uuden testamentin kertomusten mukaan, pesi jalkoja, kattoi pöydän, valmisti viiniä, asetti aterian ja valmisti siihen syötävää.

ja paljon muuta.

on mukavaa olla Jumalan palveltavana.

mutta palvella Jumalaa pelossa ja siveydessä, mitä se on?



esikoisten hengellisyys ei ole suuntautunut Jumalan palvelemiseen.

seurat ovat tällainen hengellinen fysioterapian saamisen paikka, johon mennään hakemaan itselle voimia, uskon uudistusta ja virkistystä ja tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, kuulemaan Jumalan Sanaa.

nykyajan ihmiset ovat tottuneet elämään palveluyhteiskunnassa ja päättämään asioista äänestämällä, joskus jaloillaan.

nykyajan ihminen ei ole tottunut palvelemaan vaikka toki palveluammatit ovat iso busines.

joten kirkon jäsenten "veroillani ylläpidetty minun uskonnollinen huoltolaitokseni", tai esikoisten hengellinen fysioterapia, vakuutuslaitos, ovat luontevia asenteita.

eiköhän siis taivasten valtakuntakin ole jotain sellaista, minua varten tehtyä jo ammoisista ajoista, isien ja äitien perille kantanut palvelulaitos.



voisimme ikäänkuin katsella taivasten valtakuntaa, ja havaita siellä aivan oman alueen, jonka yllä lukee suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja meän kielellä

ESIKOISTEN OSASTO

siellä näemme merkillisen näyn. joukko kauniisti valkoisiin pukuihin puettuja siivoja ihmisiä istuskelee mukavilla tuoleillaan. meno on rauhallista ja turvallista, mihinkään kun ei olla matkalla.

koko osasto on kuin odotushuone, jossa istuvat toivovat basunan soittoa merkiksi siitä, että päästiin perille.

jonkinlainen hissi tai bussi tai juna tai laiva, jossa istumalla päästään perille rauhan satamaan.



on hyvä että sinulla on puhdas raamatullinen usko, laki ja evankeliumi kohdallaan.

on hyvä että sinulla on armosta uskottuna synnit anteeksi ja välit selvinä Jumalasi kanssa

on hyvä, että tahdot sanan kuulossa olla ja elää ja ahkeroida neuvojen ja ohjeiden mukaan, että se uskon lamppu ei sammuisi

on hyvä seurata vanhinten jalanjäljissä kun he raamatullisesti opettavat ja kehottavat



mitä tähän sanomme?

tutki omaa tilaasi näin paastonaikana.

oletko sinä totisesti Jumalan palvelija Hänen valtakunnassaan, Herran piikanen tai juoksupoika, jolla ei meinaa aika riittää kaikkeen siihen, mitä Herrasi sinulta odottaa?

vai oletko sellainen suuressa odotushuoneessa lehtiä lukeva, leiviskät haudattuina syvälle penkin alle ja sydän väärässä rauhassa lepäävä

ei minun tarvitse mitään Jumalaa palvella!

minun asiani ovat hyvin, elän elämäni kuten tahdon, ja saan taivaan lahjaksi Jeesuksen tähden.


annan sinulle kokolailla varman tuntomerkin hengellisestä tilastasi:

yhtäkään taivasten valtakunnan kansalaista ei ole vapautettu Jumalan palvelemisesta.

jos lähetyskäsky ei ole totta kohdallasi, olet hyvin todennäköisesti uskosi kanssa ajanut pulkalla mäntyyn.

sen verran tokkurassa, että et ymmärrä miten vakavasti Jeesus suhtautuu palvelijoihinsa.

Meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

virsi 435
Sä käskit, Herra, valona
mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda,
en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä
mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.

Oi anna, Herra, öljyä,
mun lamppuni ei loista.
Jo henkeäni virkistä
ja epäusko poista.
Verelläs minut puhdista,
niin että voisin kulkea
tahtosi tietä aina.

Tee suolaksi sä minut maan,
niin että raikkautta
tuon turmeluksen maailmaan,
sen saastaan puhtautta.
Myös minut, Herra, pelastit
ja toisten luokse lähetit
ja lausuit: Auta heitä!

Siis anna minun palvella
nyt valtakunnan työssä.
Kun uuvun, auta, vahvista
ja kanna murheen yössä.
Vain voimastasi voiman saan
sun lamppunasi loistamaan
ja säilyn suolanasi.

Gabriel Taapopi 1949.
Suom. Sävy Vilkuna ja Pauli Vaalas 1951.
Uud. Jaakko Haavio 1962.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.

Kylmä-Kalle

Paastonajan näky

Sain kutsun luennoimaan ja osallistumaan keskusteluihin - iloiten astuin huoneeseen, jossa oli minulle aikaisemmin tuntematonta väkeä. Salin oven yläpuolella on kaunis saviruukku, joka tietenkin arkeologin sydäntä lämmittää.

Istuin luennoitsijan tuolille, joka minulle annettiin ja lähelleni tuli muutamia ihmisiä, jotka tunsivat hyvin tämän salin. He olivat hyvin pidättyväisiä ja varovaisia, ja mielenkiinnolla ja jotkut sydämellisellä huumorillakin seurasivat, kuinka lumiukolle käy.

oudoksi tämä iloinen tapaaminen Raamatun äärellä pian muuttui, ja aloin raapia harvoja hiuksiani.

"Jumalan lapset, huikea historiallinen valokuva on Laakiin valtauksesta - Israelin Jumala aivan kuin haluaa erityisesti vahvistaa Jesajan aikaisen kertomuksen totuudellisuuden."

Katsoin, odotin vaan porukka oli hiljaa -----

"Syvälle Sumeriin uppoavat pyhän Raamattumme alkulehtien juuret, aivan ihmiskunnan kulttuurihistorian aamuhämärään, eikö tämä ole ihmeellinen Kirja!"

salin väki -----

"Jeesus on noussut kuolleista ja elää tänään, sunnuntaina 7.3."

salin väki ----


"Katsokaa, kuinka David Hollatz jo 1700-luvun alussa kartoittaa lestadiolaisuuden maisemat, joista tämä Jumalan antama Pohjolan herätys on noussut."

salin väki -----


ja hiljalleen, kierros kierrokselta, alkaa silmieni eteen piirtyä selvempi kuva salin väestä, siitä hiljaisesta enemmistöstä joka ei puhu eikä pukahda.

salissa kanssani olevat kertovat, ja silmäni alkavat pyöristymistään pyöristyä, leukani loksahtaa, "ihanko te vakavissanne"

eilen 6.3. kävelee sitten yksi näistä mukana olevista pöytäni luokse ja laskee siihen paperin.

omituinen paperi, niin todellinen ja aito ja rehellinen, että kun sitä luen, silmissäni alkaa tapahtua jotain ja sydämeni tulee sangen murheelliseksi.

Paperin nimi on "Kylmä-Kalle"

hiukan arkaillen ja peloissani nostan nyt katseeni saliin, vilkaisen epäuskoisena paperin antajaan, joka nyökkää vakavasti - hän tietää mistä puhuu.

en sitä tiennyt, että minut on kutsuttu luennoimaan Raamatusta ja keskustelemaan uskon asioista ruumishuoneelle.



sillä nyt tiedän, että monet esikoislestadiolaiset ovat käytännön ateisteja.


ateistilla tarkoitetaan ihmistä, joka kieltää jumalat ja Jumalan.

käytännön ateisti ei kiellä Jumalaa ja uskoo Häneen.

mutta tämä Jumala on siellä taivaassa, ja hän on täällä todellisen ihmisen elämän keskellä.

esikoisella on hengelliset asiat kunnossa ja synnit anteeksi ja elämässä käynnissä pyhitys ja synnin poispaneminen. Toivona on päästä kerran perille iankaikkiseen autuuteen ja kohdata siellä Jeesus ja apostolit ja marttyyrit ja edesmenneet rakkaat.

mielellään käytännön ateisti osallistuu seuroihin ja jumalanpalveluksiin ja sydämestään tahtoo uskoa, mitä hänelle opetetaan ja noudattaa neuvoja ja ohjeita tällä kaidalla tiellä.



Kylmä-Kalle on muiden silmissä kunnon ihminen, sellainen aito ja väärentämätön, ehkä monenlaista vaikeuttakin elämässään kohdannut.

ei esikoislestadiolaisen käytännön ateistin hurskautta epäillä työpaikalla, kotipiirissä, ystävien parissa.

hän saattaa kohdata jopa pilkkaa ja ivaa maailman taholta uskonsa ja käytöksensä ja puheidensa tähden.



mutta kuten kunnon ateistin tulee, hänkin osaa ottaa tämän todellisen elämän vastuullisesti ja harkiten vastaan, elää elämänsä, opiskella, tehdä työnsä tai olla työttömänä tai eläkkeellä, kosia tai tulla kosituksi, joutua sodan pyörteisiin tai rauhan töihin, rakentaa ja purkaa, viljellä maata ja koota porot metsästä.

kaikki tämä ihmisen voimin, ihmisjärjellä, harkiten ja parhaansa tehden.

käytännön ateistin ei tarvitse Jumalalta mitään pyytää, sillä kaikki on annettu, mitä elämää varten tarvitaan.

kaikki on omassa varassa, jokainen ratkaisu on itse tehtävä ja itse siitä vastuu kannettava.

Kylmä-Kalle on kunnon ihminen.

kristityn nimeä kantava käytännön ateisti.

ja sellaisia esikosilestadiolaiset ovat, eivät tosin aivan kaikki.


syvimmiltään esikoisuudessa on siis käynyt niin, että Jumalan Pojan tulo ihmiseksi kiistetään käytännössä, vaikka ehkä sanoin se voidaan tunnustaa - onhan se niin kirjoitettu.

Jeesus kyllä tuli Palestiinaan 2000 vuotta sitten, mutta ei se ollut oikeasti välttämätöntä.


uskonnon luonteeltaan tämä lahkoutunut lestadiolaisuuden haara on hyvin lähellä islamia.

voi sitä, joka kutsuu muslimia ateistiksi - eikä hän ole ateisti! pois se.

ahkerasti käydään imaamia kuulemassa ja rukoilemassa perinteen mukaan moskeijassa. elämässä näkyvät monin tavoin uskonnon ohjeet.

vaan käytännössä Jumala on hyvin kaukainen, etäinen, suuri kirkas totuus ja maailman valkeus.

elämä on itse elettävä. se on ihmisen osa, nöyrästi alistua Jumalan tahtoon.

Jumala ymmärtää luomansa ihmisen heikkoudet ja vaelluksen puutteet.



niin katselin salia kylmä Kalle hoidon jälkeen

"Herra, mitä varten näille kuolleille, rukoilemattomille, Jumalan apuun turvaamattomille, kiittämättömille ja sokeille pitäisi minun syntisen ihmisen enää mitään sanoa tai kirjoittaa. Eivät hekään sitä tahdo vaan tahtovat minut vaientaa ja herjaten puhuvat minusta kaikkea pahaa?"

ja ymmärsin, että Jumalan Sanassa on se voima herättää kuolleet ja saattaa käytännön ateistin sydän ylistämään ja kiittämään Herraa Jeesusta Golgatan työstä.

ymmärsin, että Herralla on monia palvelijoita, jotka ovat tämän salin pystyyn panneet ja kukin tavallaan ja vuorollaan tämän kuolleelta nättävän puun ympärillä maata pehmentävät, kastelevat

ymmärsin, että on maan hiljaisia, jotka aivan kyynelin rukoilevat Isää, ettei tätä puuta vielä kaadettaisi ja tuleen heitettäisi.

ei syntinen ihminen voi mitään

Jumalan Sana voi kaiken.



Ja Herran käsi rupesi minuun, ja Herra vei minun hengessä ja asetti minun lakialle kedolle, joka oli luita täynnä.

Ja hän johdatti minun niiden kautta aina ympärinsä; ja katso, siinä oli sangen paljo luita kedolla, ja katso, ne olivat peräti kuivettuneet.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, luuletkos nämät luut jälleen eläväksi tulevan? Ja minä sanoin: sinä Herra, Herra sen tiedät.

Ja hän sanoi minulle: ennusta näistä luista, ja sano heille: te kuivettuneet luut, kuulkaat Herran sanaa.

Näin sanoo Herra, Herra näistä luista: katso, minä annan tulla teihin hengen, ja teidän pitää eläväksi tuleman.

Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teidän päällenne, ja vedän nahan teidän päällenne, ja annan teille hengen, että te jälleen eläväksi tulette; ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra.



Ja minä ennustin niinkuin minulle käsketty oli. Niin tuli hyso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat jälleen yhteen kukin jäseneensä.

Ja minä näin, ja katso, siihen tulivat suonet ja liha päälle, ja hän peitti ne nahalla; mutta ei niissä vielä henkeä ollut.

Ja hän sanoi minulle: ennusta hengelle, ennusta sinä, ihmisen poika, ja sano hengelle: näin sanoo Herra, Herra: sinä henki, tule tähän neljästä tuulesta, ja puhalla näiden tapettuin päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.

Ja minä ennustin niinkuin hän oli minun käskenyt: niin tuli henki heihin, ja he tulivat eläväksi, ja seisoivat jaloillansa, ja heitä oli sangen suuri joukko.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, nämät luut ovat koko Israelin huone; katso, he sanovat: meidän luumme ovat kuivuneet, meidän toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.



Sentähden ennusta ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä avaan teidän hautanne ja tahdon teitä, minun kansani, sieltä tuoda ulos, ja saatan teitä Israelin maalle.

Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut, ja teitä, minun kansani, sieltä tuonut ulos.

Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen virkootte, ja tahdon saattaa teitä teidän maallenne; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra. Minä sen puhun, ja minä myös sen teen, sanoo Herra.

Hesekiel 37:1-14 Biblia 1776

kirjoittanut YHA
Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. 7. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' 8. Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. 9. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'

Vielä on aika tehdä työtä....



Kirjoittanut: MikkoL

3. paastonajan sunnuntai

Luuk. 11:14-15
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät.
Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa."

Virsi 310:1
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.



esikoislestadiolainen "käytännön ateisti" eroaa tämän maailman viisaista ateisteista siinä, että he eivät ole jumalankieltäjiä.

pois se!

monet heistä pitävät itseään ainoina elävän uskon omaavina kristittyinä ja Jumalan rakkaimpana esikoisjoukkona, joita odottaa taivaan ilo.

hengellinen tieto, puhe ja usko Jumalaan sekä tahto elää Jumalalle mieliksi, sovussa ja omantunnon rauhassa, kuuluvat tässä meidän kristillisyydessämme "käytännön ateistin" profiiliin.


"käytännön ateisti" kilvoittelee uskossa mennäkseen seuroihin.

ehkä samaan aikaan nimittäin on jossain muualla jotain mieluisampaa.

mutta juuri koska se on mieluisaa, se ei ole oikein eikä Jumalan tahdon mukaista.


"käytännön ateisti" istuu seuroissa kahvipöydässä, ja siellä puheet menevät maallisiin.

miehet keskustelevat iloisesti autoistaan ja naiset vetäytyvät pohtimaan perheiden asioita ja parisuhdehuolia.

maallisia nämä ovat heille, koska "käytännön ateistille" uskonelämän kanssa mitään tekemistä.


"käytännön ateisti" puhuu rukouksesta kyllä, mutta yhdessä ei rukoilla.

jopa saarnaaja kehottaa saarnan alussa rukoilemaan - koska niin olisi hyvä tehdä - mutta ei itse rukoile.

iltarukous opetetaan kyllä lapsille, mutta ruokarukouksella ei ole merkitystä. Limppu mikä limppu - mitä sitä siunailemaan.

rakennetaan siis rukoushuoneita, mutta "käytännön ateisti" ei siellä juuri rukoile.

koska todellisuudessa Jumalaa ei ole.

Hän on vain siellä uskonelämän nurkassa, hyvässä hoidossa.

kaappijumala, taskujumala, joka otetaan esiin tarvittaessa.

kuollut Jumala ei kuule rukouksia, koska ei niihin vastaa.

ei kuollutta Jumalaa tarvitse myöskään mistään varsinaisesti kiittää. eihän Hän ole tehnyt mitään asian hyväksi, itsehän minä sen hoidin - kuten jokainen ateisti tietää.



"käytännön ateisti" ei jeesustele eikä huutele hallelujaa.

on omasta uskon identiteetistään ehkä hieman ujokin.

työpaikalla eivät työtoverit tiedä, että kyseessä on uskova ihminen.

"käytännön ateisti" ei uskosta numeroa tee eikä puhu, mutta ei hän myöskään lähde töiden jälkeen viettämään aikaa työtovereidensa kanssa. (jumalatonta porukkaa, maailmallista)



elämän suuret ja pienet päätökset tehdään sillä järjellä, jonka Jumala on sitä varten antanut.

jos ongelma on vaikeampi, voidaan saarnaajalta kysyä neuvoa. tähän voi sisältyä sitä, ettei pysty itse kantamaan vastuuta päätöksestään, joten se on hyvä kuulla auktoriteetilta.

toiselta ihmiseltä.

kohtalokkaat tapahtumat ovat sitä, kohtalokkaita tapahtumia, luonnon tai ihmisen aiheuttamia.

"käytännön ateisti" voi hieman nolona sanoa varovasti "tuntui kuin se olisi ollut johdatusta"

mutta kiittää Jumalaa johdatuksesta - ei sellainen ole tapana tässä meidän kristillisyydessämme.


viikolla tehdään töitä.

arkielämässä ei "käytännön ateisti" näe Jumalasta mitään, Jeesuksesta puhumattakaan.

Pyhä Henki on asuvaisena lähinnä saarnaajilla, joten he voivat neuvoa elämän ongelmissa.

sairaudesta paraneminen, ihmeiltä näyttävät asiat, onnistuminen tehtävässä, kuolemasta pelastuminen, auto-onnettomuus...

sattumia

kuten jokainen kunnon ateisti tietää


kun "käytännön ateisti" menestyy opinnoissaan tai on tavalla tai toisella lahjakas, se johtuu omasta kyvykkyydestä ja perintötekijöistä.

Jumala on antanut meille järjen, jotta voimme elää oikein tässä maailmassa.

jos et itsessäsi tunnista tällaista puhtaaksi ja paljaaksi kaikesta jumalauskosta ajettua ihmistä, niin ole kiitollinen Jumalalle.

voit vapaasti myös kertoa minulle, että olen aivan väärässä ja tällaista patologisesti kuollutta hengellisyyttä ei esiinny esikoisten parissa

voit kertoa, että taivaan enkeleillä on kiire kaikkia rukouksia hoitamaan, ja Jumalan temppeli täyttyy Hänen ylistyksensä savusta, kun Jeesuksen omat Isää ylistävät.

voit kertoa, että esikoislestadiolaiset asettavat kaikessa elämänsä Jumalan käsiin, rukoilevat johdatusta, kuulevia korvia ja iloista palvelevaa mieltä toimia Herran juoksupoikina ja tyttöinä.

olen iloinen, jos saamani kuva esikoisten arjesta ei pidä paikkaansa.


"käytännön ateistilla" ei ole oikeasti Jumalaa.

hänen Jumalansa on siellä taivaan kirkkaudessa, kaukana.

hän on itse vastuussa elämästään, jota tulee kohtuullisesti ja järkevästi elää pyrkien myös järkevästi noudattamaan tämän kristillisydyen neuvoja.

hän on monella tavalla muslimin kaltainen uskonnoltaan. voimakkaasti uskonnollisen näköinen, mutta siviilissä täysin omassa varassaan.

mitä Jumala tahtoo, se tapahtuu. ei siihen voi ihminen vaikuttaa.



sanot ehkä "mutta varmaan suuri osa suomalaisista ev.lut. kirkon jäsenistä ovat tuollaisia käytännön ateisteja"

varmaan ovatkin

esikoisilta odotetaan enemmän.

paljon enemmän.

Vaikeus uskoa

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:

-- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?

He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:

-- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.

Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen.

Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.

Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.

Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.

Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse.

En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.

Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

En minä ole puhunut omissa nimissäni.

Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän.

Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."


Joh 12:37-50 KR 1992



Pyhä Isä, avaa armollisesti korvamme kuulemaan sinun lähettämiesi julistamaa sanomaasi ja ilmoita meille Herran käsivarren voima.

pyydämme tätä Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä

Aamen



Käsillä oleva Uuden testamentin kohta on syvällinen ja vaikea käsittää, järjelle ylivoimainen haaste.

Evankelista kertoo, että Jumalan Sana oli heidän keskellään, lihaa ja verta, ja he saivat omin korvin kuulla iankaikkisen rakkauden sanomaa Häneltä itseltään.

Ei "vain" Elämän sanoja, vaan monia mahtavia tunnustekoja, jotka puhuttelevat ihmistä ja joiden tarkoitus on herättää uskoa näkymättömään salattuun Israelin Jumalaan.

Ihmiset näkivät, mutta eivät uskoneet.

Mikä ihmeen sekasotku tämä on?

Jumalan Poika puhuu ihmisille, jotka on luotu Hänen kauttaan (kaikki on tehty Hänen kauttaan), eivätkä he silti usko.

Ja evankelista selittää -

he eivät voineet uskoa.

heillä ei ollut vain vaikeuksia uskoa, vaan he eivät yksinkertaisesti voineet uskoa.

Miksi?

koska Jumala itse esti sen.

siinäpä meille yhtälö ratkaistavaksi.




Johanneksen evankeliumin merkillinen dilemma, ristiriita, nojaa profeettojen kuninkaan järisyttävään kutsumusnäkyyn Jesajan kirjan kuudennessa luvussa.

Siellä on tuo sama omituisuus.

Jesaja kutsutaan julistamaan Israelin Jumalan hänelle antamaa sanomaa

Ja Jumala itse paaduttaa kuulijat, niin että he eivät usko.


Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

He huusivat toinen toiselleen:

-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.

Ja minä sanoin:

-- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.

Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

-- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.


Minä kuulin Herran äänen sanovan:

-- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin:

-- Tässä olen, lähetä minut!

Hän sanoi:

-- Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.

Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.


Jesaja 6:1-10 KR 1992


Häkellyttävä tehtävä

mene, julista, ja paaduta, että he eivät pelastuisi ja että he eivät tulisi terveiksi.


Pyhän häikäisevän kirkkauden läsnäollessa serafien ja kerubien seurassa, saa syvästi syntinsä kokeva ja armon saanut nuori Jesaja soperrettua kysymyksen

Ja saa myös vastauksen, johon Jesajan kutsumisnäky päättyy.



Minä kysyin:

-- Kuinka pitkäksi aikaa, Herra?

Hän vastasi:

-- Siksi kunnes kaupungit ovat autioina,
asukkaita vailla
ja talot tyhjillään,
kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius.

Herra vie ihmiset kauas,
ja tyhjänä leviää hylätty maa.

Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi.

Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.


Ajatuksemme ovat muinaisen kuningas Hiskian Jerusalemissa, Samarian epäjumalissa, Omrin dynastian baalien palvonnassa.

Assyrialaisten partaveitsestä, joka tuhosi Israelin kuningaskunnan ja kymmenen kahdestatoista heimosta katoaa historiasta tuossa hirmuisessa hävityksessä, josta Laakiin reliefit Niinivessä antavat niin lihaksitulleen todellisen kuvan.

Tästä perikadosta kertovat Raamatussa Kuningasten kirjat ja Aikakirjat ja myös Jesajan profeettakirjan historiallinen jakso.



Evankelista Johannes näkee tässä Jesajan näyssä jotain vielä suurempaa, jotain vielä vakavampaa:

"Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti."

Joh 12:41 KR 1992


Yhä syvemmäksi käy Jumalan aivoitusten arvoitus.

Jeesus Kristus, rakas Jumalan Poika, tulee itse tulee kansansa keskelle - ja ihmisten sydämet paadutetaan.

He eivät voineet uskoa.


Usko on tunnustettava, on otettava kantaa, on asetuttava jompaan kumpaan leiriin.

Johanneksen evankeliumi jatkaa vahvaan ja yllättävään tyyliinsä:

kyllä jotkut kuitenkin uskoivat.

mutta he eivät lopulta voineet uskoa, koska pelkäsivät valta-asemassa olevia ihmisiä.

hengellinen auktoriteetti hallitsi Juudean maata ja oli todennut, että tämä Jeesus juttu on syvyydestä.

nämä arvovaltaiset henkilöt eivät uskaltaneet uskoa

jotenkin uskoivat kyllä, mutta usko ei voi jäädä piiloon

se on sanoiksi puettava, lausuttava, usko on tunnustettava

ja sitä he eivät ihmisten pelosta tehneet vaan vaikenivat



Johanneksen evankeliumi kertoo, että näille arvovaltaisille uskonnollisille henkilöille tässä liikkeessä pelkoon oli syynä tulla erotetuksi synagoogasta.

lähtöpassi tästä porukasta tulee, jos Jeesusta liikaa kehut.


mutta tämä ei ollut ainoa syy - olisihan joku lähtöpassit voinut ottaa (ja ottikin, esimerkiksi farisealainen Saulus)

toinen syy on rakkaus

he rakastivat ihmisten antamaa kunniaa

onhan se mukavaa, että saa kahvit ensin pöydästä ja pullan

ihailevat katseet, hiljaisuus kun puhut!

Herran enkeli, Malakian mukaan, julistamassa Jumalan sanomaa ihmisille, jotka kokoontuvat sinua kuulemaan.

mukavan kutkuttava tunne.



Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen.

Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.

Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.


Joh 12:42-43 KR 1992



Tämän vakavan, syvälle Kirjoituksiin porautuvan pohdinnan jälkeen Johanneksen evankeliumi antaa sitten meille mahdollisuuden kuulla hänen kirjoituksensa kautta Jeesuksen sanomaa

Majesteetti puhuu uskomisen vaikeudesta

Raamatun syvimpiä juonteita, Sanan kuuleminen, Herran käsivarren voiman ilmoittaminen, paatuminen ja mahdottomuus uskoa.

aikamoinen aamiainen siinä.



ensin fanfaari, kuin auringon nousu kukkuloiden takaa idästä, valkeus koittaa!



Jeesus huusi kovalla äänellä:

"Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.

Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.

Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen."

Joh 12:44-46 KR 1992



olisipa se näin yksinkertaista!

Kristuksen häikäisevän kirkas valo loistaa, ja ihmiset saavat nähdä Hänessä itse maailmankaikkeuden Luojan, Israelin Jumalan, Jeesuksen Isän.

Hänet, joka lähetti Poikansa valaisemaan tämän ihmisten pimeän maailman!

Jeesus julistaa riemuvuotta, Hän on tullut, ettei yksikään, joka Häneen uskoo jäisi pimeyteen.


mutta siinä on se dilemma, omituisuus, Jesajan kutsumusnäyn arvoitus, Egyptin faaraon kohtaloksi koitunut outous.

"ettei yksikään, joka minuun uskoo"


ja Jumala itse paaduttaa, estää uskomasta


Jeesuksen valtaisa ilosanoma jatkuu, jonka tulisi saada ja joka saa uskovan sydämen hyppimään riemusta ja kieli puhkeaa väistämättä Jumalan ylistykseen

lestadiolaisseuroissa "kiitos Jeesus kiitos Jeesus!" eikä mitään kylmää hyppelyä, vaan uskon riemua!

helluntailaisten rukouskokouksessa "Halleluja, kiitos Jeesus, kiitos Jezzz..." ja kieli vaihtuu toiseksi. Eikä mitään itse tehtyä, vaan vuolasta Hengen antamaa kiitosta Jeesukselle.

ja monta muuta muotoa kiitosta, joista joku puhkeaa kuin Händelin Messias oratorion Halleluja suorastaan läpi katon

niin että maan kuninkaatkin vaistomaisesti nousevat kunnioituksesta seisomaan.



Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse.

En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.

Joh 12:47 KR 1992



älä anna noiden sanojen livahtaa kohdallasi ohi korvien

paina ne Marian tavoin sydämeesi

maistele niitä, tutki niitä, vietä aikaasi näiden muutaman sanan äärellä

ja käännä katseesi Häneen, joka ne sanoi ja joka on luonasi

ja vaikka ihan hiljaa kuiskaa

"kiitos Jessus" ja taivaassa käy suhina, kun enkelikuoro kanssasi kuiskaa suomeksi "kiitos Jeesus"

(Kyllä se kuulee suomen kielen,/joka ymmärtää kaikkien mielen)



Niitä, jotka torjuvat sanan luotaan Jeesus ei tuomitse. Joh 12:47

omituinen lause.

siinä riittää pohtimista.

Eikös Hän nimenomaan tuomitse ne, jotka eivät uskossa ota vastaan Jumalan Sanaa?

ei.




Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

Joh 12:48 KR 1992



suo anteeksi, Herra, epäuskomme ja kovat korvamme, joilla työläästi kuulemme.

mutta voisitko hieman selittää meille, mitä tarkoitat noilla arvoituksellisilla Johanneksen evankeliumin sanoilla?



En minä ole puhunut omissa nimissäni.

Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,

ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän.

Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."


Joh 12:49-50 KR 1992



kiitos tästä selityksestä, Herra!

olemme entistä enemmän ymmällämme.

Valitsemasi apostoli Paavali opettaa meille, että laki on kuolema.

Laki surmasi Sinut.

ja nyt kerrot, että Sinä tiedät, että Sinun Isäsi käsky antaa iankaikkisen elämän?



Virsi 61
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.

Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.

Huub Oosterhuis 1965.
Suom. Anna-Maija Raittila 1979
Virsikirjaan 1986