Kylmä-Kalle

Paastonajan näky

Sain kutsun luennoimaan ja osallistumaan keskusteluihin - iloiten astuin huoneeseen, jossa oli minulle aikaisemmin tuntematonta väkeä. Salin oven yläpuolella on kaunis saviruukku, joka tietenkin arkeologin sydäntä lämmittää.

Istuin luennoitsijan tuolille, joka minulle annettiin ja lähelleni tuli muutamia ihmisiä, jotka tunsivat hyvin tämän salin. He olivat hyvin pidättyväisiä ja varovaisia, ja mielenkiinnolla ja jotkut sydämellisellä huumorillakin seurasivat, kuinka lumiukolle käy.

oudoksi tämä iloinen tapaaminen Raamatun äärellä pian muuttui, ja aloin raapia harvoja hiuksiani.

"Jumalan lapset, huikea historiallinen valokuva on Laakiin valtauksesta - Israelin Jumala aivan kuin haluaa erityisesti vahvistaa Jesajan aikaisen kertomuksen totuudellisuuden."

Katsoin, odotin vaan porukka oli hiljaa -----

"Syvälle Sumeriin uppoavat pyhän Raamattumme alkulehtien juuret, aivan ihmiskunnan kulttuurihistorian aamuhämärään, eikö tämä ole ihmeellinen Kirja!"

salin väki -----

"Jeesus on noussut kuolleista ja elää tänään, sunnuntaina 7.3."

salin väki ----


"Katsokaa, kuinka David Hollatz jo 1700-luvun alussa kartoittaa lestadiolaisuuden maisemat, joista tämä Jumalan antama Pohjolan herätys on noussut."

salin väki -----


ja hiljalleen, kierros kierrokselta, alkaa silmieni eteen piirtyä selvempi kuva salin väestä, siitä hiljaisesta enemmistöstä joka ei puhu eikä pukahda.

salissa kanssani olevat kertovat, ja silmäni alkavat pyöristymistään pyöristyä, leukani loksahtaa, "ihanko te vakavissanne"

eilen 6.3. kävelee sitten yksi näistä mukana olevista pöytäni luokse ja laskee siihen paperin.

omituinen paperi, niin todellinen ja aito ja rehellinen, että kun sitä luen, silmissäni alkaa tapahtua jotain ja sydämeni tulee sangen murheelliseksi.

Paperin nimi on "Kylmä-Kalle"

hiukan arkaillen ja peloissani nostan nyt katseeni saliin, vilkaisen epäuskoisena paperin antajaan, joka nyökkää vakavasti - hän tietää mistä puhuu.

en sitä tiennyt, että minut on kutsuttu luennoimaan Raamatusta ja keskustelemaan uskon asioista ruumishuoneelle.



sillä nyt tiedän, että monet esikoislestadiolaiset ovat käytännön ateisteja.


ateistilla tarkoitetaan ihmistä, joka kieltää jumalat ja Jumalan.

käytännön ateisti ei kiellä Jumalaa ja uskoo Häneen.

mutta tämä Jumala on siellä taivaassa, ja hän on täällä todellisen ihmisen elämän keskellä.

esikoisella on hengelliset asiat kunnossa ja synnit anteeksi ja elämässä käynnissä pyhitys ja synnin poispaneminen. Toivona on päästä kerran perille iankaikkiseen autuuteen ja kohdata siellä Jeesus ja apostolit ja marttyyrit ja edesmenneet rakkaat.

mielellään käytännön ateisti osallistuu seuroihin ja jumalanpalveluksiin ja sydämestään tahtoo uskoa, mitä hänelle opetetaan ja noudattaa neuvoja ja ohjeita tällä kaidalla tiellä.



Kylmä-Kalle on muiden silmissä kunnon ihminen, sellainen aito ja väärentämätön, ehkä monenlaista vaikeuttakin elämässään kohdannut.

ei esikoislestadiolaisen käytännön ateistin hurskautta epäillä työpaikalla, kotipiirissä, ystävien parissa.

hän saattaa kohdata jopa pilkkaa ja ivaa maailman taholta uskonsa ja käytöksensä ja puheidensa tähden.



mutta kuten kunnon ateistin tulee, hänkin osaa ottaa tämän todellisen elämän vastuullisesti ja harkiten vastaan, elää elämänsä, opiskella, tehdä työnsä tai olla työttömänä tai eläkkeellä, kosia tai tulla kosituksi, joutua sodan pyörteisiin tai rauhan töihin, rakentaa ja purkaa, viljellä maata ja koota porot metsästä.

kaikki tämä ihmisen voimin, ihmisjärjellä, harkiten ja parhaansa tehden.

käytännön ateistin ei tarvitse Jumalalta mitään pyytää, sillä kaikki on annettu, mitä elämää varten tarvitaan.

kaikki on omassa varassa, jokainen ratkaisu on itse tehtävä ja itse siitä vastuu kannettava.

Kylmä-Kalle on kunnon ihminen.

kristityn nimeä kantava käytännön ateisti.

ja sellaisia esikosilestadiolaiset ovat, eivät tosin aivan kaikki.


syvimmiltään esikoisuudessa on siis käynyt niin, että Jumalan Pojan tulo ihmiseksi kiistetään käytännössä, vaikka ehkä sanoin se voidaan tunnustaa - onhan se niin kirjoitettu.

Jeesus kyllä tuli Palestiinaan 2000 vuotta sitten, mutta ei se ollut oikeasti välttämätöntä.


uskonnon luonteeltaan tämä lahkoutunut lestadiolaisuuden haara on hyvin lähellä islamia.

voi sitä, joka kutsuu muslimia ateistiksi - eikä hän ole ateisti! pois se.

ahkerasti käydään imaamia kuulemassa ja rukoilemassa perinteen mukaan moskeijassa. elämässä näkyvät monin tavoin uskonnon ohjeet.

vaan käytännössä Jumala on hyvin kaukainen, etäinen, suuri kirkas totuus ja maailman valkeus.

elämä on itse elettävä. se on ihmisen osa, nöyrästi alistua Jumalan tahtoon.

Jumala ymmärtää luomansa ihmisen heikkoudet ja vaelluksen puutteet.



niin katselin salia kylmä Kalle hoidon jälkeen

"Herra, mitä varten näille kuolleille, rukoilemattomille, Jumalan apuun turvaamattomille, kiittämättömille ja sokeille pitäisi minun syntisen ihmisen enää mitään sanoa tai kirjoittaa. Eivät hekään sitä tahdo vaan tahtovat minut vaientaa ja herjaten puhuvat minusta kaikkea pahaa?"

ja ymmärsin, että Jumalan Sanassa on se voima herättää kuolleet ja saattaa käytännön ateistin sydän ylistämään ja kiittämään Herraa Jeesusta Golgatan työstä.

ymmärsin, että Herralla on monia palvelijoita, jotka ovat tämän salin pystyyn panneet ja kukin tavallaan ja vuorollaan tämän kuolleelta nättävän puun ympärillä maata pehmentävät, kastelevat

ymmärsin, että on maan hiljaisia, jotka aivan kyynelin rukoilevat Isää, ettei tätä puuta vielä kaadettaisi ja tuleen heitettäisi.

ei syntinen ihminen voi mitään

Jumalan Sana voi kaiken.



Ja Herran käsi rupesi minuun, ja Herra vei minun hengessä ja asetti minun lakialle kedolle, joka oli luita täynnä.

Ja hän johdatti minun niiden kautta aina ympärinsä; ja katso, siinä oli sangen paljo luita kedolla, ja katso, ne olivat peräti kuivettuneet.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, luuletkos nämät luut jälleen eläväksi tulevan? Ja minä sanoin: sinä Herra, Herra sen tiedät.

Ja hän sanoi minulle: ennusta näistä luista, ja sano heille: te kuivettuneet luut, kuulkaat Herran sanaa.

Näin sanoo Herra, Herra näistä luista: katso, minä annan tulla teihin hengen, ja teidän pitää eläväksi tuleman.

Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teidän päällenne, ja vedän nahan teidän päällenne, ja annan teille hengen, että te jälleen eläväksi tulette; ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra.



Ja minä ennustin niinkuin minulle käsketty oli. Niin tuli hyso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat jälleen yhteen kukin jäseneensä.

Ja minä näin, ja katso, siihen tulivat suonet ja liha päälle, ja hän peitti ne nahalla; mutta ei niissä vielä henkeä ollut.

Ja hän sanoi minulle: ennusta hengelle, ennusta sinä, ihmisen poika, ja sano hengelle: näin sanoo Herra, Herra: sinä henki, tule tähän neljästä tuulesta, ja puhalla näiden tapettuin päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.

Ja minä ennustin niinkuin hän oli minun käskenyt: niin tuli henki heihin, ja he tulivat eläväksi, ja seisoivat jaloillansa, ja heitä oli sangen suuri joukko.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, nämät luut ovat koko Israelin huone; katso, he sanovat: meidän luumme ovat kuivuneet, meidän toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.



Sentähden ennusta ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä avaan teidän hautanne ja tahdon teitä, minun kansani, sieltä tuoda ulos, ja saatan teitä Israelin maalle.

Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut, ja teitä, minun kansani, sieltä tuonut ulos.

Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen virkootte, ja tahdon saattaa teitä teidän maallenne; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra. Minä sen puhun, ja minä myös sen teen, sanoo Herra.

Hesekiel 37:1-14 Biblia 1776

kirjoittanut YHA
Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. 7. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' 8. Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. 9. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'

Vielä on aika tehdä työtä....



Kirjoittanut: MikkoL

3. paastonajan sunnuntai

Luuk. 11:14-15
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät.
Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa."

Virsi 310:1
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.



esikoislestadiolainen "käytännön ateisti" eroaa tämän maailman viisaista ateisteista siinä, että he eivät ole jumalankieltäjiä.

pois se!

monet heistä pitävät itseään ainoina elävän uskon omaavina kristittyinä ja Jumalan rakkaimpana esikoisjoukkona, joita odottaa taivaan ilo.

hengellinen tieto, puhe ja usko Jumalaan sekä tahto elää Jumalalle mieliksi, sovussa ja omantunnon rauhassa, kuuluvat tässä meidän kristillisyydessämme "käytännön ateistin" profiiliin.


"käytännön ateisti" kilvoittelee uskossa mennäkseen seuroihin.

ehkä samaan aikaan nimittäin on jossain muualla jotain mieluisampaa.

mutta juuri koska se on mieluisaa, se ei ole oikein eikä Jumalan tahdon mukaista.


"käytännön ateisti" istuu seuroissa kahvipöydässä, ja siellä puheet menevät maallisiin.

miehet keskustelevat iloisesti autoistaan ja naiset vetäytyvät pohtimaan perheiden asioita ja parisuhdehuolia.

maallisia nämä ovat heille, koska "käytännön ateistille" uskonelämän kanssa mitään tekemistä.


"käytännön ateisti" puhuu rukouksesta kyllä, mutta yhdessä ei rukoilla.

jopa saarnaaja kehottaa saarnan alussa rukoilemaan - koska niin olisi hyvä tehdä - mutta ei itse rukoile.

iltarukous opetetaan kyllä lapsille, mutta ruokarukouksella ei ole merkitystä. Limppu mikä limppu - mitä sitä siunailemaan.

rakennetaan siis rukoushuoneita, mutta "käytännön ateisti" ei siellä juuri rukoile.

koska todellisuudessa Jumalaa ei ole.

Hän on vain siellä uskonelämän nurkassa, hyvässä hoidossa.

kaappijumala, taskujumala, joka otetaan esiin tarvittaessa.

kuollut Jumala ei kuule rukouksia, koska ei niihin vastaa.

ei kuollutta Jumalaa tarvitse myöskään mistään varsinaisesti kiittää. eihän Hän ole tehnyt mitään asian hyväksi, itsehän minä sen hoidin - kuten jokainen ateisti tietää.



"käytännön ateisti" ei jeesustele eikä huutele hallelujaa.

on omasta uskon identiteetistään ehkä hieman ujokin.

työpaikalla eivät työtoverit tiedä, että kyseessä on uskova ihminen.

"käytännön ateisti" ei uskosta numeroa tee eikä puhu, mutta ei hän myöskään lähde töiden jälkeen viettämään aikaa työtovereidensa kanssa. (jumalatonta porukkaa, maailmallista)



elämän suuret ja pienet päätökset tehdään sillä järjellä, jonka Jumala on sitä varten antanut.

jos ongelma on vaikeampi, voidaan saarnaajalta kysyä neuvoa. tähän voi sisältyä sitä, ettei pysty itse kantamaan vastuuta päätöksestään, joten se on hyvä kuulla auktoriteetilta.

toiselta ihmiseltä.

kohtalokkaat tapahtumat ovat sitä, kohtalokkaita tapahtumia, luonnon tai ihmisen aiheuttamia.

"käytännön ateisti" voi hieman nolona sanoa varovasti "tuntui kuin se olisi ollut johdatusta"

mutta kiittää Jumalaa johdatuksesta - ei sellainen ole tapana tässä meidän kristillisyydessämme.


viikolla tehdään töitä.

arkielämässä ei "käytännön ateisti" näe Jumalasta mitään, Jeesuksesta puhumattakaan.

Pyhä Henki on asuvaisena lähinnä saarnaajilla, joten he voivat neuvoa elämän ongelmissa.

sairaudesta paraneminen, ihmeiltä näyttävät asiat, onnistuminen tehtävässä, kuolemasta pelastuminen, auto-onnettomuus...

sattumia

kuten jokainen kunnon ateisti tietää


kun "käytännön ateisti" menestyy opinnoissaan tai on tavalla tai toisella lahjakas, se johtuu omasta kyvykkyydestä ja perintötekijöistä.

Jumala on antanut meille järjen, jotta voimme elää oikein tässä maailmassa.

jos et itsessäsi tunnista tällaista puhtaaksi ja paljaaksi kaikesta jumalauskosta ajettua ihmistä, niin ole kiitollinen Jumalalle.

voit vapaasti myös kertoa minulle, että olen aivan väärässä ja tällaista patologisesti kuollutta hengellisyyttä ei esiinny esikoisten parissa

voit kertoa, että taivaan enkeleillä on kiire kaikkia rukouksia hoitamaan, ja Jumalan temppeli täyttyy Hänen ylistyksensä savusta, kun Jeesuksen omat Isää ylistävät.

voit kertoa, että esikoislestadiolaiset asettavat kaikessa elämänsä Jumalan käsiin, rukoilevat johdatusta, kuulevia korvia ja iloista palvelevaa mieltä toimia Herran juoksupoikina ja tyttöinä.

olen iloinen, jos saamani kuva esikoisten arjesta ei pidä paikkaansa.


"käytännön ateistilla" ei ole oikeasti Jumalaa.

hänen Jumalansa on siellä taivaan kirkkaudessa, kaukana.

hän on itse vastuussa elämästään, jota tulee kohtuullisesti ja järkevästi elää pyrkien myös järkevästi noudattamaan tämän kristillisydyen neuvoja.

hän on monella tavalla muslimin kaltainen uskonnoltaan. voimakkaasti uskonnollisen näköinen, mutta siviilissä täysin omassa varassaan.

mitä Jumala tahtoo, se tapahtuu. ei siihen voi ihminen vaikuttaa.



sanot ehkä "mutta varmaan suuri osa suomalaisista ev.lut. kirkon jäsenistä ovat tuollaisia käytännön ateisteja"

varmaan ovatkin

esikoisilta odotetaan enemmän.

paljon enemmän.