lauantai 28. syyskuuta 2013

1 Tim 2: Eeva petettiin - luetaanpas tarkemmin!

Valeria Marini 46 vuoden iässä
kuva wikimedia
Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
1 Tim 2:8-15
Talvisodan alla julkaistu vuoden 1938 käännös vastaa Uuden testamentin karua alkutekstiä - 1992 käännöskomitea sensuroi tekstiä saaden siitä tapansa mukaan hieman lievennetyn ja aikaamme paremmin sopivan version.

Ongelmana on tässä Ensimmäisen Timoteuskirjeen kirjoittajan Raamatun tuntemus!

"Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen." (1 Tim 2:13-14) ei näet täsmää laisinkaan pyhän Raamatun alussa olevan kertomuksen kanssa, vaan vääristää sen sisällön.

Totta on, että Aadam luotiin ensin. Mutta kertomus Eedenin puutarhasta osoittaa, että tuo yksi ainoa Paratiisissa ollut kielto annettiin Aadamille, Eevaa ei vielä ollut.
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
1 Ms 2:15-17
Kertomuksen jatkosta näemme, että Aadam oli kyllä kertonut Eevalleen sitten Jumalan tahdon, että siellä kaikkien ihanien hedelmäpuiden keskellä on yksi puu, jonka juurella on kieltö "Älä syö tästä. Kuolemanrangaistus"

Totta on, että Eedenin puutarhan kertomuksen mukaan Eeva petettiin, lumottiin puun kauneudella ja sillä, että se antaa ymmärrystä.
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"

Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole.  Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
1 Ms 3:1-5
Hepreassa - kuten Lähi-idän kulttuureissa yleisemminkin - "kavala" on myös "ovela", "viisas". Rehellinen suomalainen lompakonpalauttaja on tässä maailmassa lähinnä tomppeli, pitäisit hyvänäsi!

Nainen petetään siten, että rikkomuksen rangaistus kiistetään ja kielletyn hedelmän syömisen suurta hyvää vaikutusta ylistetään.

Aadmia ei petetty
1 Timoteuskirjeen kirjoittaja alkaa ontua tässä kohdassa, jättää Raamatun tekstistä puolet pois. Tavoitteena on korostaa miehen ylemmyyttä, naisen alamaisuutta, mutta siinä innossa Jumalan Sana vääristyy.

Eevahan ei pitänyt kiellettyä hedelmää omanaan, vaan tahtoi jakaa saaliin parhaan ja ainoan ystävänsä kanssa.
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
1 Ms 3:6
Aadamia ei todellakaan petetty.

Ärsyttävän kiellon alkuperäisenä vastaanottajana hän tiesi mitä teki.


Eevan saama rangaistus 
Nainen saa kielletyn hedelmän syömisestään ja sen miehelle tarjoamisesta hyvin rankan fyysisen rangaistuksen, kun lapsia alkaa syntyä - ja syntyihän niitä ensin Kain ja sitten Aabel ja sitten muita - niin synnytyskivut ovat kovat. Ja ovathan ne.

Vielä ankarampi on rangaistuksen b-kohta. Joutuminen miehen alaisuuteen ja seksuaalisesti tarvitsee häntä. Hirveä rangaistus.

-- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
1 Ms 3:16

Tätä miehistä valtaa myös Ensimmäisen Timoteuskirjeen toinen luku korostaa.


Aadamin saama rangaistus
Apostoli Paavali pistää täysillä ja nuijii ensimmäisen ihmisen, Aadamin, maan rakoon.

Tästä syystä Ensimmäinen Timoteuskirje voi ainakin osittain olla jonkun muun kirjoittama, tosin pakanain apostolin viittaukset naisiin ovat sangen monipuolisia ja nekin vaikeasti tulkittavia. Mutta näin väärin hän ei Raamattuaan lue kuten 1 Tim 2 tekee. Nikolaisen käännöskomiteakin tässä nikotteli ja korjasi Raamatun sanaa
Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
1 Tim 2:15 (1938) 

Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.
1 Tim 2:15 (1992) 
Kertomus Eedenin puutarhasta on häkellyttävä.

Aadam saa siellä rangaistuksensa, jossa kaikuvat pelkästään tuomion sanat ja luonnollisen ihmisen kuolema. Nämä toistetaan kristillisissä kirkoissa kautta maailman jokaisen ihmisen hautajaisissa.

Ja miehelle hän sanoi:

-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
1 Ms 3:17-19

Että silleen.

Ei toivon hiventäkään. Rankalla työllä kirotusta maasta elantosi revit ja maaksi itsekin muutut, kun elämäsi päättyy.

Nainen - ihmiskunnan toivo!
Käärme saa tuomionsa, ja on sittemmin jalattomana madellut maan tomussa.


Herra Jumala sanoi käärmeelle:
-- Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.
1 Ms 3:14

Sitten seuraa eräs pyhän Raamatun ihmeellisimmistä sanoista, kuuluisa proto-evankeliumi, jonka Nikolaisen käännöskomitea meni turmelemaan näin halutessaan silottaa tekstin nykyihmisen ymmärrettäväksi (mikä ihmeen "naisen siemen" - korjataan!)
Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
1 Ms 3:15 (1938)
Laittoivat sentään alaviitteen tähdellä (jota ei kirkon liturgiassa tekstiä luettaessa kukaan näe)
"Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille."

Millainen kiistely tästä avainkohdasta lienee käyty komiteassa, alkutekstiä kannattava vähemmistö sai äänensä alaviitteeseen....

Mannisen komitean käännös säilyttää tämän naista ja käärmettä koskevan merkillisen mytologisen kohdan aitona ja alkuperäisenä, ja juuri sillä tavoin mystisenä ja arvoituksellisena, kuin Pyhä Henki on sen tarkoittanutkin.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.
1 Ms 3:15 (1992)


Mikä ihmeen naisen siemen, todellakin!



21 kommenttia:

  1. "Aadamia ei todellakaan petetty.
    Ärsyttävän kiellon alkuperäisenä vastaanottajana hän tiesi mitä teki."

    Tiesikö? SIis tiesikö Adam, mistä puusta hedelmä oli peräisin? Jos hedelmiä täynnä olevassa puutarhassa oli yksi hedelmäpuu, josta ei saanut syödä, mutta jonka hedelmät muistuttivat muiden puiden hedelmiä, niin mistä Adam saattoi tietää, että hedelmä on juuri kielletystä puusta peräisin? Jos häntä ei ollut ikinä sitä ennen petetty, hän ei osannut odottaa, että hänen luotettavimman ja ainoan ihmiskumppaninsa tarjoama hedelmä olisi peräisin kielletystä puusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue hieman tarkemmin tuo kohta, eikös se anna ymmärtää, että Aadam oli Eevan kanssa?

      Poista
    2. "Lue hieman tarkemmin tuo kohta, eikös se anna ymmärtää, että Aadam oli Eevan kanssa?"

      Siinä kohtaa kyllä, kun hedelmä syötiin. Yleensä kertomusta on kai tulkittu niin, että käärmeen ja naisen dialogi olisi ollut tilanteessa, jossa mies ei ole paikalla (muutoin sanat olisi osoitettu yhden sijasta kahdelle). Ja miehen ja naisen dialogi tilanteessa, jossa käärme ei ole paikalla. Jos hedelmät on poimittu käärme-dialogin yhteydessä, jota todistamassa mies ei ole ollut, niin ei hän ole välttämättä tiennyt, mistä hedelmä on peräisin. Ja hyvän ja pahan tiedon puusta syömistä ennen hän ei ole osannut ajatella välttämättä pahaa vaimostaan, eli esim. sitä vaihtoehtoa, että tämä saattaisi pettää häntä antamalla väärän puun hedelmän.

      Poista
    3. "Lue hieman tarkemmin tuo kohta, eikös se anna ymmärtää, että Aadam oli Eevan kanssa?"

      Tarkentaisitko, missä kohtaa tekstiä sanotaan, että Adam olisi nähnyt kuinka Eeva poimii hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta? Kertomuksesta saa ennemmin kyllä kuvan, että Adam petettiin. Se taas tarkoittaa sitä, että hän ei olisi tiennyt hedelmän alkuperää sitä syödessään.

      Poista
    4. Uskomattoman vahva ja ihmisen sisintä ymmärtävä on tämä kertomus. Vieläkin kuuluu jännällä tavalla anonyymin ajatuksista suorastaan arkaainen puolustus: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." Melkoinen vellihousu oli Adam! =)

      Edelliseen kyssäriin ainakin -92 ja -38 ja KJ-käännökset antavat ymmärtää, että Adam oli Evan kanssa, kun hän otti hedelmän: "Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. "

      Poista
  2. "Edelliseen kyssäriin ainakin -92 ja -38 ja KJ-käännökset antavat ymmärtää, että Adam oli Evan kanssa, kun hän otti hedelmän: "Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi."

    Vanha Biblia jätti kääntämättä ilmauksen "hänen kanssaan", mutta näissä kahdessa tuoreemmassa käännöksessä se on tosiaan mukana. Ja on se alkutekstissäkin sanan "miehelleen" jälkeen (kohdan voisi kääntää "hän (nainen) söi, ja hän antoi myös miehelle hänen kanssa hänen ja hän (mies) söi, ja heidän silmänsä aukenivat..."). Alkutekstistä valitettavasti puuttuvat välimerkit, eli pisteet ja muut vastaavat. Mutta kyllä ensisijainen tulkinta on nähdäkseni se, että miehen sanotaan olleen naisen kanssa silloin kun hedelmä syötiin. Sitä ennen puhutaan yksikössä naisesta ja käärmeestä. Ja monikko tulee matkaan vasta sen jälkeen, kun mies on myös läsnä naisen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ei jumankekka mitä höperöintejä löytyykään!
    Kovasti olen rauhoittunut, enkä yleensä enää kommentoi lainkaan jos pinna kärähtää, mutta nyt on pakko sanoa.
    Veivaamalla sanamuotoja et, Anonyymi, saa asiaa todistettua toiseksi mitenkään.
    Jos Jumala loi "kuvansa ja kaltaisensa" eikä malttanut kertoa Adamille, että akka tulee pettämään sinut oman höperyytesi tähden, niin ei se todellakaan ole mikään puolustus. Kyllä Adamilla olisi pitänyt olla kaikki tietämys mitä vain ja ainoastaan kaksi ihmistä hääräilee paratiisissa.
    Olkoon asiayhteys tai mikä tahansa puu kyseessä, niin minä ainakin ennen hedelmiensyöntiä varmistaisin, ettemme kajoa kielletyn puun hedelmiin, jos kyse olisi todella elämästä ja kuolemasta.

    Noh - ei tämä silti olekkaan oleellista Anonyymin kommenteissa, vaan se järjetön halu ja vimma osoittaa naiset perisynnin aikaansaajiksi. Vellihousumaisuutta ja munattomuutta korostaa juuri tuo asenne, että nainen - kavala olento - se miehen perisyntiin ahdisti ja ei mies yksinään olisi nyt muualla kuin paratiisissa.

    Tämänkaltaisissa Perversseissä tulkinnoissa tottatosiaan mahdollistetaan naisten alistaminen esimerkiksi uskontoon nojautuen - huolestuttavaa.

    Kovempia aseita, kun nimimerkkimme Anonyymi näyttää kaipaavan, löytyy Islamin puolelta lisää, eli kannattaisiko jopa siirtyä sinne naisvihoissaan? Voisi päästä jopa kivittäjärinkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta kyllä ensisijainen tulkinta on nähdäkseni se, että miehen sanotaan olleen naisen kanssa silloin kun hedelmä syötiin."
      -Sana "syötiin" on eri asia kuin "söi". Paratiisissa oli melko tarkkaan laskien kaksi ihmistä. Jääkö mielestäsi tässä edes jotain tulkintamahdollisuuksia? Eli miksi tätä pitää jotenkin tulkita?

      Poista
    2. "-Sana "syötiin" on eri asia kuin "söi". Paratiisissa oli melko tarkkaan laskien kaksi ihmistä. Jääkö mielestäsi tässä edes jotain tulkintamahdollisuuksia? Eli miksi tätä pitää jotenkin tulkita?"

      Täh? Kertomuksessa sanotaan, että nainen söi ensin. Sen jälkeen kerrotaan, että hän antoi myös hedelmän miehelleen, joka oli silloin kun hedelmä syötiin hänen kanssaan (sitä ei kerrota, paljonko oli aikaa välissä), ja mieskin söi hedelmän.

      Poista
    3. "Noh - ei tämä silti olekkaan oleellista Anonyymin kommenteissa, vaan se järjetön halu ja vimma osoittaa naiset perisynnin aikaansaajiksi."

      En ole kirjoittanut perisynnistä sanaakaan. Itse tulkitset jotain akkavihaa, alistamista ja mitä kaikkea muuta. Minä olen kiinnostunut vain siitä, mitä alkutekstissä sanotaan. Minun nähdäkseni on alkutekstin mukainen tulkinta, että mies ei välttämättä ole ollut tietoinen hedelmän alkuperästä sitä syödessään. Jos olet eri mieltä, kerro, miten alkutekstiä pitäisi mielestäsi tulkitsemani sijaan lukea. Se, mitä tekstistä seuraa joidenkin oppien kautta tai vastaavaa, on ihan eri kysymys. Itse en tunne perisyntioppeja niin hyvin, että osaisin niistä keskustella. Enkä tiedä alistavani tai vihaavani miehiä enkä naisia. Mutta Genesiksen tekstistä olen kuitenkin kiinnostunut.

      Poista
  4. Tuskin Adam olisi tuntenut syyllisyyttä ja pakoillut Jumalaa jos hän ihan tietämättään, vahingossa olisi syönyt kun Eeva toi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1 Moos 3 ei kyllä mainitse Adamin syyllisyydentunnosta mitään, eihän?

      Vaan mitä Siellä sanotaan?

      8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
      9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"
      10 Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."
      11 Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
      12 Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin."
      13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."

      Edes Jumalan suora kysymys "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Ei saa adamia tuntemaan syyllisyyttä, vaan hän syyttää toista: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." Joka kertoo tulleensa petetyksi: "Käärme minut petti, ja minä söin."

      Kun jättää tuon itse sisäänluetun (hurskaan) syyllisyydentunteen pois tekstistä ja lukee, mitä siinä sanotaan, tarina muuttuukin ihan toisenlaiseksi, eikä ehkä ollenkaan niin mairittelevaksi Adamin kannalta.

      Adamin viikunanlehden takaisiin tunnelmiin saattaa päästä, jos vaikka kuvittelee itsensä tilanteeseen, että on kuumana kesäpäivänä pulahtanut metsälampeen uimaan. Sitten nousee sieltä lammikosta tyytyväisenä ja antaa auringonkilon lämmittää kaikkia paikkojaan ja ykskaks kuuluukin jostain Pomon (jonka ei just nyt täällä pitänyt olla) ääni: "Huhuu! Missä olet?"

      Mitä olisi fiiliksesi?

      Poista
    2. "1 Moos 3 ei kyllä mainitse Adamin syyllisyydentunnosta mitään, eihän?"

      Ei mainitse. Tämä sopii hyvin siihen tulkintaan, että Adam ei itse tiennyt tehneensä väärin - ennen kuin Jumala kertoi kysymyksessään, että hän oli syönyt väärästä puusta. Mies pelkäsi alastomuuttaan, eikä kuolemaa, jota hän olisi pelännyt, jos olisi tiennyt syöneensä kielletystä puusta.

      Poista
    3. Anonyymi, pyydän että lukisit vielä kerran apostoli Paavalin oman näkemyksen kirjeestä Roomalaisille - hän ei sanallakaan edes mainitse Eevaa vaan vyöryttää koko syyn ihmiskunnan tilasta yhdelle ihmiselle, Aadamille.

      Korostan tässä sitä, miten täysin erilainen on 1 Tim 2 käsitys ja ainakin tältä osin on jo kauan sitten nostettu kysymys, edustaako Timoteuskirjeen jakso Paavalin ominta ajattelua.

      Roomalaiskirjeen 5 luvussa on kriittisimpienkin eksegeettien mielestä Paavalin aidointa omaa tekstiä:

      12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. 13 Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. 14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.

      Poista
    4. "Anonyymi, pyydän että lukisit vielä kerran apostoli Paavalin oman näkemyksen kirjeestä Roomalaisille - hän ei sanallakaan edes mainitse Eevaa vaan vyöryttää koko syyn ihmiskunnan tilasta yhdelle ihmiselle, Aadamille."

      Paavali tosiaan kohdassa laittaa vastuut Aadamin niskoille. Tuossa kohtaa Roomalaiskirjettä Paavali esittää, että vähäisestä näyttävästä voi tulla suurta monille: yhden Adamin lankeemuksesta voi seurata monien tämän jälkeläisten kuolema, ja vastaavasti "paljon enemmän" yhden Jeesuksen Kristuksen armosta ja lahjasta on seurannut armoa monien osaksi. Tämän vertauksen esitettyään Paavali toteaa jakeessa 16, että oikeastaan vertaus ei päde, Jeesuksen Kristuksen tuoma lahja toimii eri tavoin kuin lankeemuksen seuraukset, sillä Jumalan armosta kävikin niin, että moni rikkonut/rikkomus voi saada osakseen vanhurskauden/vapautuksen, jne. Tuo teema "yksi"

      Käsky hyvän ja pahan tiedon puusta syömättömyydestä oli annettu Adamille, ja hän vastasi siitä puusta syömisen seurauksista.

      Poista
  5. "1.Moos 3 ei mainitse mitään Adamin syyllisyydestä, eihän?"

    No eihän siellä tietysti kuvailla Adamin tuntemisia selväsanaisesti ilmaisulla syyllisyys. Hän tiesi kyllä tehneensä vastoin Jumalan käskyä. Tulkinta (se luterilaisittain hurskas) jää sen varaan millaisiin puolustusmekanismeihin hän ja Eeva turvautuvat paetakseen vastuutaan:

    - Adam syyttää ulkoisia olosuhteita: pakoillaan alastomuutta (saatettiin kuolemaakin pelätä, vaikkei sitä sanota)
    - Adam syyttää Eevaa
    - Adam syyttää itseänsa Jumalaa " vaimo jonka SINÄ minulle annoit...".
    - Eeva syyttää käärmettä

    Paratiisin tapahtumien kulku ei ole ihan suoraan verrannollinen siihen uintiretken vertaukseesi. Verrannollisuus nimittäin edellyttäisi että oltaisiin oltu pomon kanssa ennenkin ilman häpeän tunnetta alasti ja sitten yhtäkkiä sitten vain siellä metsässä uintiretken jälkeen jostakin syystä huomattaisiin ettei se olekaan sopivaa ja luikittaisiin pusikkoon...

    Paratiisikertomuksessa mielestäni muuten jää vähän epäselväksi ne kaksi puuta:
    - Elämän puu paratiisin keskellä (2:9) (Sai syödä?)
    - Hyvän ja pahan tiedon puu (2:9), paratiisin keskelläko sekin vai missä? (Ei saanut syödä)
    Eevalla oli se käsitys, että siitä puusta joka oli paratiisin keskellä (livets träd?) ei saanut syödä (3:3).
    Mistä puusta se Eeva oikein söi ja mistä antoi Adamille?

    "Paavali vyöryttää koko syyn ihmiskunnan tilasta yhdelle ihmiselle, Aadamille"
    Tässä yhteydessä usein puhutaan perisynnin käsitteestä. Kuitenkin VT:n aikaan ei tiedetty perintötekijoistä, DNA:sta eikä muista henkilökohtaisten ominaisuuksien periytyvyydestä. Se mitä perittiin oli luonteeltaan juridista kuten omaisuus ja yhteiskunnallinen asema. Orjien lapset perivät orjan aseman ja vapaiden lapset vapaiden. Muistan jostakin lukeneeni, että syntiinlankeemuksessa ihmiskunta siirtyi Jumalan valtakunnan vapaudesta toisen herran orjuuteen, nimittäin synnin ja kuoleman orjuuteen. Synnin orjuus, "perisynti" pitää otteessaan kakkea mikä koskee meidän orgaanista (lihallista, eläimellistä) olemassaolon taisteluamme. Oletetaan, että syntyisi joku ihminen joka olisi aivan täydellisesti hyvä, 100%:sti kymmenet käskyt täyttävä ja epäitsekäs kaikessa. Miten hänen kävisi? Ei selviäisi hengissä tässä maailmassa, ristille täytyisi ryömiä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeää pohdintaa!
      Kiinnittäisin huomiotamme KÄSKYSANAN asiaan. Missä lakia ei ole, siellä syntiä ei lueta, määritteli apostoli Paavali.
      Syntiinlankeamisesta kerrottaessa ei ole kyse vain jostain olosuhteista ja tilanteista, paikalla olevista puista, vaan Jumalan asettamasta nimenomaisesta ja yhdestä ainoasta kieltotaulusta yhden puun juurella "Tästä ei saa syödä kuolemanrangaistuksen uhalla."

      Todellakin, elämän puusta olisi saanut syödä - mutta kun sitä ei oltu kielletty, niin ketä se kiinnostaa?

      Sama juttu tänään, eikö totta. Ilmaiseksi tarjolla Elämän vettä, mutta kielletyt asiat kiehtovat enemmän Aadamin ja Eevan jälkeläisiä.

      Poista
    2. Muuten tykkäsin kirjoituksesta, mutta tästä kohdasta olen eri mieltä:

      " Kuitenkin VT:n aikaan ei tiedetty perintötekijoistä, DNA:sta eikä muista henkilökohtaisten ominaisuuksien periytyvyydestä. Se mitä perittiin oli luonteeltaan juridista kuten omaisuus ja yhteiskunnallinen asema. Orjien lapset perivät orjan aseman ja vapaiden lapset vapaiden."

      DNA:sta ei VT:n aikana tiedetty, mutta biologisesta periytyvyydestä kyllä jotain tiedettiinkin. Eläinten jalostusta oli paimentolaistenkin keskuudessa harjoitettu jo pitkään, ja kasvien jalostusta maanviljelijöiden parissa. Sitä tehtäessä oli syntynyt tieto siitä, että molemmat vanhemmat vaikuttavat siihen, millainen jälkeläisestä tulee. Sen tietämiseksi ei tarvittu tietoa DNA:sta eikä edes Mendelin oppeja periytymislaeista, vaan se asia oli ilmeinen, kuten on yhä nykyäänkin kun joku katselee, miten paljon jossain lapsessa on isän näköä ja miten paljon äidin näköä. Raamatussakin sivutaan joissain kohdissa eläintenjalostusasioita, eli aihe ei ole vieras edes Raamatun lehdillä.

      Mitä jälkeläisyyteen tulee, niin kun lukee vaikkapa Aabrahamin jälkeläisten Iisakin ja Ismaelin seikkailuista, niin kyllä tulee esiin, että syntyperällä on merkitystä ollut siihen aikaan. Sama toistuu mm. Jaakobin jälkeläisissä: edes se, että on tietty isä, ei saa aikaan samaa asemaa kuin jos on sen lisäksi tietty äiti. Uskallan väittää, että sillä, kenen biologinen jälkeläinen joku on ollut, on ollut VT:n aikaan suorastaan suuri merkitys. Ja eräässä kohtaa VT:tä eräs saa huutia, kun on päästellyt siemennesteensä muualle kuin minne ne piti laittaa. Eli tiedossa oli varsin hyvin se, mikä merkitys siemennesteellä on raskaaksi tulemisen kannalta (välttämätön ehto).

      Poista
  6. " Uskallan väittää, että kenen biologinen jälkeläinen joku on ollut, on ollut VT:n aikaan suorastaan suuri merkitys..."
    "Eli tiedossa oli varsin hyvin se, mikä merkitys siemennesteellä on raskaaksi tulemisen kannalta (välttämätön ehto)."

    Olet oikeassa, sellaista tietoa varmasti oli. Ajatuksenjuoksuni lähti siltä pohjalta, että siihen aikaan oli hyvin elintärkeää, että heimot, suvut ja perhekunnat pysyivät yhdessä ja että ne privileegiat, joihin niiden täysivaltaisilla jäsenillä oli oikeus, eivät päässeet valumaan ulkopuolisille. Kasvavilta sukupolvilta edellytettiin, että he saumattomasti liittyisivät kyseisen ryhmän tapoihin, uskonnollisiin rituaaleihin, perinteisiin, velvoitteisiin ja olisivat lojaaleja tätä "kastiaan" kohtaan - ehkä enemmän kuin tiettyjä perittyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia (mustia lampaita oli paremmissakin perheissä). Heimon/suvun/perhekuntien/ kannalta juuri sukulaisuussuhteilla oli tärkein merkitys, suku ei saanut sammua. Puhutaan esim. pappien, Davidin ym suvuista. Äärimmäisenä kokonaisuutena päädyttiin Aabrahamin jälkeläisiin, koko israelin heimoon, sen loputtomiin puhtautta ym koskeviin säädöksiin ja fobioihin muita pakana-ja sekakansoja kohtaan - varsinaiseen rotuhygieniaan. Vaikka silloinkin luultavasti oli enemmän kysymys pelosta vierasta uskontoa ja elämäntyyliä kuin degeneroituneita.perintötekijöitä kohtaan. Ismael ajettiin pois koska hän oli uhka Aabrahamin suvun status quo:lle. Ismael oli häpeäpilkku ja taloudellinen rasite Aabrahamin muuten niin menestykkäässä elämässä.

    VastaaPoista
  7. Raamattu julistaa jo ensimmäisillä lehdillään evankeliumia! Aatami ja Eeva eivät siis
    synnistä tienneet ennenkuin söivät hyvän ja pahan tiedon puusta; silmät aukenivat ja alastomuus ( synnin vertauskuva ) alkoi vaivata heitä; he olivat rikkoneet Jumalaa vastaan ja auttamattomasti paljastuneet siitä. Teolla on kauaskantoiset seurauksensa, viaton aika paratiisissa on ohi. Silti Jumala huudahtaa: (1 Moos. 3:22)
    " Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Näin tehdessään ihminen jäisi iankaikkisesti synnin valtaan.
    Sitäpä ei Jumala rakkaudessaan halunnut, vaan halusi vieläkin pelastaa langenneen ihmisen yhteyteensä. Niinpä Hän itse vaatetti alastoman ihmisen - vieläpä nahalla ja saadakseen nahkaa oli teurastettava eläin, vuodatettava sen veri, jotta alastomuus voitaisiin peittää. Mikä ilosanoma!
    Kristus (naisesta syntynyt,hänen siemenensä) on vielä polkeva rikki käärmeen pään,
    vaikka se saikin pistää ihmistä Jeesusta kerran kantapäähän, kun Hän koki inhimillisen kuoleman. Sitä odotellessa evankeliumin työhön kaikki siihen kutsutut!

    VastaaPoista