Elämä pyhien Kirjoitusten kanssa

Kristuksen kirkossa on muistissa erityisen merkittäviä tapahtumia, joissa Kirjoituksilla on ratkaiseva merkitys.

Martti Lutherille Psalmien kirja, profeetta Hoosean lauseen puolikas ja apostoli Paavalin opetus laista ja evankeliumista tulivat niin tärkeiksi henkilökohtaisen kokemuksen jälkeen, että hän kirkon opettajana nosti pyhät Kirjoitukset paavin ja kirkolliskokousten yli.

Pyhän Raamatun arvovallan korostaminen ei johtanut vain uskonpuhdistajan nimeä kantavan kirkon syntyyn, Sveitsin ja Ranskan reformaatioon ja 30-vuotiseen sotaan, vaan säteili kautta kristikunnan synnyttäen "Raamatulle uskollisia" apostolisia haaroja Kristuksen kirkon valtavaan puuhun.

Näin kun on, myös Ruotsi-Suomen evankelis-luterilainen kirkko asetti Raamatun virallisesti kirkon opin ja elämän korkeimmaksi auktoriteetiksi paavin, Konstantinopolin patriarkan ja kaikkien kirkolliskokousten yli. Kuningas Kustaa Vaasalle pyhien Kirjoitusten arvovalta antoi tien irtautua Rooman paavin maallisesta ja hengellisestä vallasta.

Näin kun on, konkreettisen "isän" arvovallan väistyttyä Kirjoitusten tieltä, kirkon virallista oppia, dogmia, ja elämää pohdittaessa puhutaan paljon Kirjoituksista ja niiden asemasta. Ilman paavia, patriarkkaa ja autoritatiivisia Kirjoituksia uskonpuhdistuksen kirkko haihtuu aamun usvan tavoin ilmaan. Mikään ei pidä sitä koossa, kun kansanperinne ja tapakristillisyys väistyvät Internetin tiedon ajan tieltä nuorison maailmankuvassa.


Oppi Kirjoituksista?
Näinä vaikeina viimeisinä aikoina epäilysten ja jumalankieltämisen tuulten puhaltaessa Kristuksen kirkossa etsitään uskolle vankkaa tukea ja perustaa siellä, missä kirkon traditio, Papa Roomassa ja Patriarkka Konstantinopolissa eivät ole sellaista antamassa.

Tahdotaan antaa turvallisia uskonlausumia, dogmaattisia määritelmiä pyhistä Kirjoituksista, vahvistaa eksegeettien horjuttamaa kirkon kivijalkaa ja torjua Raamatun arvostelijoiden lauman ärinä.

Tämä on ymmärrettävää, mutta erittäin vaarallinen virhe. Sillä kun koetamme antaa kattavan määritelmän siitä, mitä pyhät Kirjoitukset ovat - ohi Raamatun oman määritelmän Pyhän Hengen inspiroimista kirjoittajista - ja pönkittää uskoamme vuorenvarmoilla perustuksilla, asetumme Raamatun yläpuolelle.

Kristuksen kirkko ei ole koskaan määritellyt opillisesti Jumalan ilmoitusta ja sen luonnetta ohi tuon epämääräisen Hengen vaikutuksen.

Siitä huolimatta Kristuksen kirkon opin ytimessä - ekumeenisen Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen ratkaisevassa kohdassa pääsiäisestä - mukana on suomenkielisessä käännöksessä kaksi pientä mutta ylen tärkeää sanaa - kirjoitusten mukaan.

[Kristus] nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan.


Chicagon julistus 1978
Kolmensadan Yhdysvaltain evankelikaalisten kirkkojen edustajaa allekirjoitti vuonna 1978 Chicagossa julistuksen Raamatusta. Siinä annetaan dogmaattinen, opillinen määritelmä Raamatusta, joka on inspiroitu ja erehtymätön kaikessa mitä se opettaa hengellisistä ja ajallisista asioista. Todellinen vankka uskon graniittinen kivijalka!

Julistus ei liene kovin hyvin tunnettu Suomen kristikansan piirissä eikä siitä juuri keskustella, en ainakaan ole huomannut. Pasi Turunen teki arvokkaan kulttuuriteon suomentamalla sen (Jumalan Sana, inspiroitu ja erehtymätön. Kuva ja Sana 2010). Näin tekstiin voi tutustua äidinkielellä ja lukea samalla teoksessa kirjoittavien eri opettajien näkemyksiä Raamatun luotettavuudesta ja merkityksestä.

Toki opillisen suuntaisia näkemyksiä Raamatusta löytyy läjittäin Pieperin dogmatiikasta Kristinoppiin, mutta Kristuksen ekumeenisen kirkon julkilausumaksi uskontunnustuksen tapaiseksi formulaksi ne eivät ole milloinkaan päätyneet.


Juutalainen kansa ja Kirjoitukset
Kaikki Kristuksen kirkon pyhinä pitämät Raamatun 66 kirjoitusta ovat juutalaisten laatimia. He ovat Kirjan kansa ja Pentateukki, Viisi Mooseksen kirjaa, ovat heidän uskonnollisen ja kansallisen elämänsä ytimessä temppelin puuttuessa. Toora ei tarkoita lakia ja käskyjä vaan juontuu sanasta or, valo, ja tarkoittaa Opetus.

Juutalaiset eivät laadi dogmaattisia systemaattisia lausumia pyhistä Kirjoituksista eivätkä Shema Israel uskontunnustuksessa mitenkään koeta edes Jumalaa määritellä ohi varsin ytimekkään lauseen, jolle löytyy hepreasta kaksi perustulkintaa. Uskontunnustus on suoraan Raamatusta 5 Moos 6:4

"Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi!"

(KR 1992 on tietenkin valinnut toisen vaihtoehdon, Matin ja Maijan paljon helpommin ymmärtämän monolatrisen lausuman - Herra yksin")

Juutalaiset eivät pyri asettumaan Kirjoitusten yläpuolelle määrittelemällä, mitä ne ovat. He tutkivat niitä, koska heidän mielestään niissä on elämä, ja he pyrkivät elämään siellä ilmaistun Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan tahdon mukaan.


Elämää pyhien Kirjoitusten kanssa
Chicagon 1978 julistuksen tapaisen opetuksen torjuminen on hyvin tärkeä. Sellainen on lopulta ihmisen hybristä, Jumalan sanojen rajaamista tämän ajan kristittyjen näkemysten ja uskomusten häkkiin, ja johtaa erittäin pahoihin ongelmiin niiden parissa, jotka ovat uskossaan rehellisiä ja pyrkivät olemaan kaikessa totuudellisia.

Elämä pyhien Kirjoitusten kanssa on viihtymistä Sanan väärentämättömän maidon, rieskan, parissa sitä oikein ahmien. Jumalan sanojen märehtimistä kuin lehmä vihreillä niityillä, Sanan läsnäoloa elämässä, hiljaista rukousta "avaa korvani, avaa silmäni" ja nöyrää pyrkimystä kohti kuuliaisuutta.

Elämä pyhien Kirjoitusten kanssa noudattaa Jeesus Nasaretilaisen esimerkkiä, jolle ne olivat tuttuja lapesta asti (tänään kristittyjen on kiinnitettävä huomiota siihen, että Kirjoitusten opettaminen lapsille koetetaan valtiovallan avulla estää.)

Elämää, joka antaa mahdollisuuden Pyhän Hengen vapaalle toiminnalle yksilön ja yhteisön parissa, kun se aika koittaa ja ylhäältä tuulee. Vapautta, jonka vain totuus voi antaa.

Elämä pyhien Kirjoitusten kanssa on kasvua ihmisenä ja kristittynä, muuttumista Hänen kaltaisekseen, joka on Raamatun Herra ja Kuningas.

Oppimista, itsensä tuntemista, Jumalan ja lähimmäisen katsomista Kirjoitusten ohjaamalla tavalla, niin että sydämessä syntyy usko ja rakkaus.

Tarttumista lupauksiin vaikka heikolla uskolla, niin että sydämessä syntyy toivo.

Elämää pyhien Kirjoitusten kanssa. Isolla eellä.


Herran sana ei tyhjänä palaa

6 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
7 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
8 -- Minun ajatukseni eivät ole teidän
ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
9 Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan
yllä,
niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni
teidän ajatustenne yläpuolella.
10 Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
11 niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.
Jesaja 55:6-11 


Pyhä Henki
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2 Kor 3:4-6

Pyhien Kirjoitusten äärellä on siksi aina syytä olla rukoillen ja Suuren Opettajan ääntä kuullen.



P.S.
tämä teksi on työskentelyä hermeneutiikan parissa ja tajuan itsekin, miten hajanainen, rosoinen ja puutteellinen tekstini on. Ehkä Jumalan armosta saan joskus tämän selkeämmin sanottua, mitä on elämä Kirjoitusten kanssa ja mitä on lepääminen dogmaattisella Raamatun kallioperustalla, jossa ei tarvitse enää tekstejä lukea.