Pekka Reinikainen, Matti Leisola ja Tapio Puolimatka puhuvat ja kirjoittavat luomisesta kukin omasta näkökulmastaan.Alla esitetyt käsitteet auttavat ymmärtämään heidän edustamiaan linjoja. Havaitsemme samalla, että kyse on ratkaisevalla tavalla Raamatusta.
Luomiskertomus - Reinikainen
Lääkäri Pekka Reinikainen käsittelee konkreettista ja käytännöllistä asiaa, koska ajattelunsa perustana on ensimmäinen luomiskertomus Gen 1:1-2.4.
Esitellessään ihmisen silmän anatomiaa ja toimintaa, Reinikainen korostaa älykästä suunnittelua, DNA-ohjauksen nerokkuutta, silmän tappisolujen monimutkaista toimintaa aivojen kanssa. "Näemme Jumalan luomistyön mestariteoksen" silmää tarkastellessamme.
Koska Reinikainen uskoo Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja perustaa siihen, hän on omaksunut tiukan kreationistisen linjan "Raamattu on totta". Tästä syystä muiden kreationistien tapaan hän kirjoittaa ihmisten aikaan eläneistä dinosauruksista. Hän arvostelee järkiperustein kaikkia sellaisia ajoitusmenetelmiä kohtaan, joiden mukaan maailma olisi muka vanhempi kuin Raamatun sukuluetteloista laskettu luomisen ajankohta noin 4000 eKr.
Luominen - Leisola
Professori Matti Leisola kirjoittaa luomisen näkökulmasta eikä niinkään kirjaimellisesti luomiskertomuksen perustalta. Elämän ihmeet kertovat älykkäästä suunnittelusta. Solumoottori ei mitenkään voi olla sokean sattuman aikaansaannos, vaan suunniteltu siinä missä ihmistenkin tekemät moottorit.
Kaikki yritykset osoittaa evoluutio elämän selitykseksi saavat häneltä murska-arvion. Mutaatiot eivät tuota perimän paranemista luonnonvalinnan sihdissä, vaan huonontavat DNA:n kantamaa perinmää aiheuttaen sairauksia, puutoksia ja epämuodostumia.
Älykkään suunnittelun nykyvaiheessa pyritään määrätietoisesti irti kaikesta luomiskertomukseen liittyvästä ja pyritään osoittamaan Jumalan työt todeksi luomakunnan ihmeissä. Tässä ID linja on olemukseltaan aidosti deistinen.
Usko ja tiede - Puolimatka
Professori Tapio Puolimatka katselee luonnontiedettä ja muita tieteenaloja pohtien uskon merkitystä. Lähtökohtana ei ole jokin tietty vanha heprealainen kirjoitus, kuten Reinikaisella, tai näihin kirjoituksiin perustuva lähtökohta kaikkeuden Luojasta, kuten Leisolalla. Näkemys on puhtaammin filosofinen ja tieteen perusteita tarkastellaan henkilökohtaisen uskon kannalta - onko arvovapaata "puhdasta tiedettä" vai ovatko tieteen harjoittajat oman uskonsa - tai sen puutteen - tulkkeja faktojen äärellä.
Puolimatka korostaa kristillisen uskon positiivista merkitystä länsimaisessa tieteenhistoriassa ajatuksena, että usko on vapauttanut tieteenharjoittajat avarakatseisuuteen ja totuudellisuuteen. Vastakohtana on "ateistinen naturalismi" joka vallitsee nykyajan luonnontieteessä ja tukkii uskovien tutkijoiden äänen ja toppaa heidän uraputkensa. (Nuoren tutkijan onkin syytä Puolimatkan ohjeiden mukaan pitää uskonsa salassa, kunnes on riittävästi akateemista näyttöä alkaa puhua avoimesti.)
Kommentti
Otan esille nämä kolme suomalaista julkisuuden henkilöä ja ahkeraa luennoijaa ja kirjoittajaa, koska he ovat nähdäkseni kuvattujen linjojensa merkittäviä edustajia.
Luomiskertomus - teksti, Jumalan arvovaltainen ilmoitus
Luominen - tekstistä nouseva yleisempi Jumalan attribuutti, kaiken Luoja
Usko - kristinuskon henkilökohtainen aspekti, joka vaikuttaa siihen, miten tutkija kohteestaan tehdyt havainnot ymmärtää ja tulkitsee.
"(Nuoren tutkijan onkin syytä Puolimatkan ohjeiden mukaan pitää uskonsa salassa, kunnes on riittävästi akateemista näyttöä alkaa puhua avoimesti.)"
VastaaPoistaTuo pätee moneen muuhunkin asiaan akateemisessa maailmassa. Virantäytöistä päättää vanhempi sukupolvi, joka voi olla aika eri linjoilla joistain asioista nuoremman sukupolven kanssa. Tämä näkyy etenkin humanistisilla aloilla, mutta myös luonnontieteissä. Jos haluaa saada hyvät virat, on asioita, joista kannattaa vaieta, kunnes viran on saanut. Tosin virat ovat nykyään aika harvassa yliopistoissa. Määräaikaisia sopimuksia on lähes kaikilla, ja yhä useammin myös professorit ovat määräaikaisilla sopimuksilla. Se rajoittaa voimakkaasti sitä, mistä yliopistoväki puhuu ääneen ja mistä ei.
Lisättäköön, että tilanne pätee osin myös viranhaltijoihin. Eräskin tuttu viranhaltija käytännössä menetti kaikki keskeiset rahoituskanavansa, kun erään suuren projektin tutkimustulokset ja niiden raportointi ei miellyttänyt alan keskeisintä rahoituskanavaa. Olisivat toivoneet, että raportoinnissa ei olisi kerrottu muuta kuin jotain ympäripyöreää. Mutta tuo viranhaltija kertoikin tuloksensa, jotka olivat aika pahasti ristiriidassa rahoittajan toiveiden kanssa. Sen jälkeen ei rahoitusta ole uusille tutkimuksille sitten enää kuulunutkaan. Akateemisesta näkökulmasta tuo henkilö toimi täsmälleen oikein, kun ei alistunut markkinavoimien armoille, kuten moni muu. Mutta hän samalla käytännössä tuhosi oman lähitulevaisuutensa alallaan. Monta kertaa yliopistoissa kannattaisi omaa etua ajatellen vaan ennemmin vaieta ja pitää löytönsä salassa kuin puhua niistä avoimesti - jos rahoituksesta keskeinen osa tulee sellaisilta tahoilta, joilla on omiakin intressejä aiheisiin..
PoistaTämä on totuudellista arkea joka minunkin tulisi ymmärtää ja ottaa huomioon, kiitos hyvästä palautteesta.
Poista