Korvapuusteja Jeesukselle

Rocky Balboa
kuva Alamo Cinema

Ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas! ja antoivat hänelle korvapuusteja.
Joh 19:3 Biblia

Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas", ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
Joh 19:3 KR 1992

καὶ ἔλεγον· χαῖρε ὁ βασιλεὺς τῶν ᾿Ιουδαίων· καὶ ἐδίδουν αὐτῷ ῥαπίσματα.
kai elegon, khaire o basileus ton joudaion. kai edidoun auto rhapismata.

Katso myös Mk 15:19-20 Mt 27:29-30

Järjestelmällinen lyöminen kasvoihin
Tuomitun häpäiseminen sylkemällä päin naamaa ja lyömällä häntä kasvoihin - vanhojen käännösten lempeä "antaa korvapuusti" - saa uutta syvyyttä marttyyrien kokemuksista.

Kesarean kaupungissa oli Suuren Vainon aikana 304 AD kristitty mies, joka tuotiin maaherran eteen uhraamaan epäjumalille. Kun tämä ei siihen suostunut, hänet koetettiin väkivalloin taivuttaa uhraamaan keisarin hyväksi. Tähän väkivaltaan kuului järjestselmällinen kasvojen hakkaaminen nyrkein.

Eusebius Kesarealainen kertoo, että tämän hakkaamisen jälkeen miehen kasvot olivat niin paisuneet, ilmeisesti nenä murtunut, silmät muurautuneet umpeen, huulet haljenneet, ettei häntä ollut helppo enää tunnistaa.

Kyseessä ei siis ole isällinen - tai äidillinen - kevyt läpsyttely, vaan mahdollisesti roomalaiseen oikeudenkäyttöön kuulunut osa, jossa rikollisen mieli tahdotaan murtaa häpeällisen ja tuskallisen kasvojen hakkaamisenkin avulla.

Jesaja
Evankelistojen kuvaus siitä, kuinka pilkattua ja ruoskittua Jeesusta syljetään lyödään kämmenellä kasvoihin (rhapismata) tai ruokokorrella päähän tuo mieleen satoja vuosia aikaisemmin Israelin profeetan kautta annetun sanan:

Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa. Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen.
Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin.
Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä.
Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään. Se on läsnä, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidellä minun kanssani? Seisokaamme ynnä; kellä on oikeus minua vastaan, se tulkoon tänne minun tyköni.
Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate, koit syövät heidät.
Jesaja 50:4-9

Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en
sylkäisyiltä.
Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
siksi en pelkää häväistystä.
Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
Minä tiedän, etten jää häpeääni,
sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni
-- kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta.
Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
Astukoon hän esiin!
Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Jes 50:4-9 KR 1992

Virsi 46
46 (Psalmi 38. V. k. Uti din stora vrede etc.)

1. Ah Herra! älä rankais', / Kuin syntin' synkiä ansaits', / Sun julmas' vihasas; /
Niin kauvan älä kurit' / Hirmuisuudesas juuri; / Vaan lepy laupiaast'.

2. Sun nuoles tuntoon' pistää, / Eip' enää voine kestää, / Sydämmen' vaipuu pois; /
Ei raadosan' sill' rauhaa,/ Vaan luisan' sota pauhaa; / Mun voiman' kaikk' katos'.

3. En taida tuot' myös salat', / Ett' syntin' synkiät alat' / Pääll' pääni astuvat; /
Kuin kuorma raskas aivan, / Ne mun kautt' kauhian vaivan, / Ain' maahan painavat.

4. Mun tunton' haavat tuimat, / Ja syntin' monet julmat, / Juur' ilkiäst' haisevat, /
Niin kumartuu myös pääni, / Kanss' kaikk' muut jäseneni, / Niit' muistais' taipuvat.

5, Kaikk' mun kupeeni kuivaa, / Tai tuska tuiki tuima, / Pois ruumiist' raittius; /
Mä rikki runnelt' olen, / Ett' kivust' kipiäst' kuolen, / Täst' on mull' valitus.

6. Sun edesäs, o Herra! / On halun' joka kerran, / Kanss' huokaukseni, /
Sydän se hyppää minus', / Pois puuttuu kuollon kivus', / Niin myös mun näköni.

7. Mun ystävän' ja veljen', / Kanss' tuttun' kaikk', jotk' muinen /
Teit kunniat' minulle, / Ne kaikk' nyt kauvas astuit, / Mun ylpiäst' ylönkatsoit, /
Eik' lohdut' sanallaan.

8. Mutt' vihamiehen' viekkaat, / Jotk' sielulleni miekat / Teroittaa pyytävät, /
He virittävät verkkons', / Ynn' yhdistävät neuvons', / Mun juonill' kiertävät.

9. Mun täytyy mykkän' olla, / Kanss' kuuron', eikä kuulla, / Eik' avat' suutani; /
Vaan turvaan kuitenk' sinuun, / Sä, Herra, kuulet minun, / Ja ajat asiani.

10. Tott' siihen itsen' luotan, / Ett' armiaast' avun tuotat, / Ehk' heikko horjahdan; /
Et kuitenk' minua hyljää, / Etk' pilkkaajan all' syljen / Suo mun ain' makaavan.

11. En valita mä sitä, / Ett' vitsaa kärsiä pitää, / Sen kyllä ansaitsin; /
Sill' tiedän hyvin juuri, / Ett' pahuuten' on suuri, / Joll' Herran vihoitin.

12. Vaan ankarasti aivan / Mull' tuottavat tääll' vaivan / Mun ylpiät vainoojan'; /
Siis Herra apun' autuas! / Äl' erkan' minust' kauvas; / Vaan riennä auttamaan.

Psalmin 38 pohjalta Vuoden 1701 virsikirja


Meidän edestämme annettu
Jumalan Poika koko tämän, että meidän ei tarvitsisi sitä kokea vaan rikollisen Barabbaan tavoin lähteä vapautettuina tuomarin edestä toisen kantaessa syyllisyytemme ansaitseman rangaistuksen.