Virsi 265 on alunperin Suomen ensimmäisen kansanherätyksen karsimaattisen johtajan Abraham Achreniuksen käsialaa vuodelta 1769.
Virsi on kirjoitettu noin sata vuotta ennen lestadiolaisen herätyksen virallista alkua Pajalassa. Vuonna 1881 Johan August Gottlieb Hymander uudisti sitä kielellisesti. Virsi veisataan tavallisesti raumalaisen toisinnon riemullisin sävelin.
Nykyisessä virsikirjassa siitä on mukana kaksi säkeistöä, ensimmäinen ja viimeinen
1.
Jeesus armon soi,
voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän, vanhurskaus,
armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden,
kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.
2.
Kirkas aamun koi
päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen,
luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa,
siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!
Säkeitä pudotettu pois
Hieno virsi, mutta esikoislestadiolainen hurskas voi kokea sen jotenkin kevyeksi. Ja sitä se onkin, koska virrestä on jätetty pois kaksi säkeistöä, jotka todellakaan eivät ole hengellisesti kevyitä.
Miksi? No, kaiketi komitea tietää, miksei näitä vahvoja säkeitä tahdottu ottaa mukaan. Liian karvasta aikamme Siionissa?
Siionin virsi 178
Siionin virsi 178 on lyhentämätön. Achreniuksen kieliasua on korjannut vielä Lauri Thurén vuonna 1997.
1.
Jeesus armon soi, voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän vanhurskaus, armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden, kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.
2.
Varjot kuoleman öisen maailman
täyttää kauhuillaan, lyö siellä jyske lain.
Julmat, ikävät synnit syyttävät,
syntisiä hallitseekin pelko vain.
Vaan ristin saarna voiton tuo
ja ahdistukseen rauhan suo.
Niin se kuoleman varjon valtavan
karkottaa ja poistaa tuskan kauhean.
3.
Loiste säihkyvä tuolta ylhäältä
kuoleman ja synnin maahan säteilee,
poistaa synnin yön, päättää orjan työn,
vankilasta vankat salvat aukaisee.
Oi Jeesus, tuo jo valkeus
ja vangituille vapaus.
Nouskaa katsomaan, kuinka loisteellaan
armo kaunistaa nyt kaiken synnin maan.
4.
Kirkas aamun koi päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen, luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!
Abraham Achreniuksen virsi on hengellisesti väkevä, ja sen keskuksena - kun se veisataan kokonaan - on Jeesuksen ristin saarna, joka tuo voiton.
Suomalainen wikipedia kertoo tästä hengenmiehestä seuraavasti
Abraham Achrenius (1. helmikuuta 1706 Somerniemi – 28. syyskuuta 1769 Nousiainen) oli suomalainen herännäispappi ja virsirunoilija. Hän oli rukoilevaisuuden hengellinen isä.
Achreniuksen isä oli Someron pitäjänapulainen Simon Achrenius, jonka kahdeksasta lapsesta Abraham oli yksi. Hän sai jo kotona uskonnollisen kasvatuksen. Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä pietismistä.
Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti.
Tultuaan papiksi 1730 Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena Pietarsaaressa, vuodesta 1733 Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta 1736 kappalaisena Ähtävällä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin.
Saarnatessaan kirkossa helluntaina 1740, hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa "ajan merkki tuhatvuotisen valtakunnan ja lopullisen tuomion tulosta". Tästä syystä hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta. Tämän johdosta hän joutui Turun tuomiokapitulin kuultavaksi. Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi siltikin uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön mutta pettyi liikkeeseen.
Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi mm. Turun linnan saarnaajana.
Hän oli kuollessaan Nousiaisten kirkkoherra. Sen ajan konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella, mutta ei kieltänyt veisaamista, siksi Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.
Achreniuksen virret, erityisesti Zionin Juhla-Wirret (1769), ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virret 103, 153, 265 ja 390 ovat hänen kirjoittamiaan.
Lue koko artikkeli wikipediasta
Achreniuksen virret nykyisessä virsikirjassa
- 103 Ah saavu, Jeesus, keskellemme
- 153 Herää, nouse nukkumasta
- 265 Jeesus armon soi
- 390 Oi Jeesus, armon ruhtinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti