Esikoisten perusteilla olevan kirkon harhaopilla tarkoitan lyhyesti sanoen seuraavaa
Kaste - kasteella ei ole pelastavaa merkitystä, se ei ole uudestisyntyminen eikä siihen saa nojata hädän hetkellä, kun omat voimat ovat loppu. Kyseessä on "lasten siunaaminen" tai miten saarnaajat tilanteen sitten selittävätkin, varmaan kukin hieman omalla tavallaan, koska yhtenäistä oppia ei ole.
Ehtoollinen - ehtoollisessa ei saada syntejä anteeksi. Jeesuksen veri on saarnaajan Pyhän Hengen vahvistamissa sanoissa, ei viinissä. Tämä särkee luterilaisen kirkon kalleimman aarteen, Jeesuksen todellisen läsnäolon ehtoollisessa, ja noudattaa kalvinistien järkevää opetusta. (Nämä kaksi protestanttista kirkkoa riitelivät todella pahasti asiasta jo Lutherin aikana, ja luterilaisuus on tässä lähempänä katolisia kuin kalvinistit)
Tämä tuleva kirkko - ja nykyinen esikoisten sakramenttiopetus - eivät siis ole Lutherin oppia, vaikka niin uskotellaan.
Kaste, ehtoollinen ja saarnattu sana yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka uskolla omistettuna tarkoittaa syntien anteeksiantamusta. Jos kävisit Mikko esikoislestadiolaisten seuroissa, tämä yksinkertainen oppi voisi kirkastua sinullekin. Ilman uskoa kaste ja ehtoollinen eivät auta.
VastaaPoistaIlman uskoa ei voi pelastua, tämä on aivan totta ja tärkeä lisä aiheeseen.
PoistaSano kuitenkin, olenko oikeassa kun kirjoitan, että seuratuvissa saarnaajat eivät opeta kahta "kokosakramenttia" kastetta ja ehtoollista, joissa yhdistyy Sana ja aine, joista kirkkolain mukaan papisto on vastuussa, vaan kääntävät seuraväen huomion omantunnon asioihin ja puolisakramenttiin rippiin, joka on heidän hallussaan?
Sinäkin tahdot tässä kääntää katseemme pois Jumalan armotöistä ja pelastuksen lahjasta ihmiseen, joka on tai ei ole kelvollinen ottamaan armoa vastaan, kääntymään ja tekemään parannuksen. Eihän nyt kukaan tahtoisi olla rovastin kuvaama armonvaras..
Totta kai opetetaan sakramenteista, joissa yhdistyy sana ja aine. Jos sanon, että sakramentit ilman uskoa eivät auta, en toki käännä katsetta pois pelastuksen lahjasta vaan etsimään pelastusta.
VastaaPoistaMitä luulet Melanchtonin ajatelleen, kun hän toivoi vanhassa virressä, "ett' puhtaast' hamaan kuolemaan meill' sakramenttis' jaetaan"?
"Totta kai opetetaan..." näin ei kuitenkaan ole, sorry. Harva tässä kristillisyydessä saa seuroissa tai muualla kuulla Melanchtonista tai Calvinista.
PoistaSakramenttityöryhmässä ei ole yhtään teologisesti koulutettua jäsentä.
Niinkauan kun esikoisuus oli Suomessa luterilainen lestadiolainen herätysliike, siihen kuuluvat saivat ev.lut. kirkon teologisesti koulutetuilta opettajilta kasteen, rippikoulun, Herran pyhän ehtoollisen ja muuta kautta tervettä rukiista opetusta sakramenteista. Esikoisten omat painotukset olivat tämän päällä kuin voita tai juustoa, tehden ne maukkaammiksi.
Nyt kun leipä otetaan pois, voi härskiintyy nopeasti. Tulemme näkemään työryhmän laatimasta liturgiasta ja muusta aineistosta, miten kauas Lutherin nimeä kantavan kirkon helmestä, Kristuksen reaalipreesenssistä ja kasteen ja ehtoollisen kristologisesta mystiikasta etäännytään järjen valossa.
Arvelet siis uskonpuhdistusajan virressä kannetun huolta siitä, että sakramentin jakajilla ei olisi riittävästi teologisia opintoja takanaan. Siinä tapauksessa tilanne on alkukirkossa ollut erityisen huono,
VastaaPoistaOlen ollut paikalla konfirmaatiotilaisuudessa, jossa paikallinen kirkkoherra totesi esikoislestadiolaisten nuorten päihittävän kristinopin tiedoissaan kirkkonuorison mennen tullen.
Olet oikeassa, ettei sakramentin teologinen ymmärrys ole ratkaiseva ja jää meiltä kaikilta puolitiehen. Uskon salaisuudesta on kyse.
PoistaTämä ei kuitenkaan oikeuta väärän sakramenttiopin tuomiseen esikoislestadiolaisen uskovan nuorison hengelliseksi rakennuspalikaksi.
Mainitsemasi kirkkoherra on epäilemättä vilpitön ja kaunista on jälkipolven kasvu tämän herätysliikkeen parissa.
Siksi Wanha Wihtahousu tätä Kristuksen omaa piskuista laumaa niin vihaa ja on nyt vauhdissa tämän viiniamäen turmelemiseksi Sionin vartijoiden luullessa sutta lampaaksi.