Pyhän Paavalin antama Jumalan vihan kuvaus Roomalaiskirjeen 1 luvussa on sangen yllättävä ja poikkeaa täysin omantunnont ja normaalin oikeuskäsityksen periaatteesta - pahat tekomme aiheuttavat Jumalan vihan meitä kohtaan ja odotamme rangaistuksia niistä. Eikö niin?
Roomalaiskirjeen profeetalliset sanat ihmisten synnillisyydestä ovat erittäin yllättävät. Hän nimittäin kirjoittaa ajatuksen, ettei ihmisten pahuus ja syntiset teot ole syynä Jumalan vihaan, vaan se mitä ihmiset eivät tee: he eivät anna kunniaa Iusraelin Jumalalle, maailman Luojalle. Todellakin, epäjumalanpalvelus kukoistaa, kuten Paavali saattoi omin silmin todeta Ateenassa, Roomassa ja muualla matkoillaan.
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt
.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Room 1:18 - 23
Rangaistus
Puha Jumalan vihasta johtaa ajatuksemme luonnostaan syntisiä kohtaaviin taivaallisiin rangaistuksiin, luonnon katastrofeihin, sairauksiin ja kuolettaviin epidemioihin, sodan kauhuihin ja sellaiseen. Eikö juuri tämä rikos-rangaistus asetelma ole useimpien uskontojen perustuksissa oleva näkemys. Ihmiset koettavat saavuttaa Korkeampien voimien suosion, jotta ne pikemmin siunaisivat ja suojelisivat kuin rankaisivat pahoista teoista.
Pyhä Paavali kirjoittaa tässä ankaria sanoja, mutta ne eroavat poikkeavat rikkomuksen ja rangaistuksen asetelmasta, joka on pohjavireenä useimmissa uskonnoissa, myös juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.
Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.Ei poliittisesti kovin korrektia, mutta väkevää tekstiä ja tarkemmin luettuna täysin yllättävää.
Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
Room 1:24-32
Jumalan viha
Yllättäen Pyhä Paavali asettaa tässä syyn ihmisten pahuuteen Jumalan vastaukseen siihen, etteivä he kunnioita Häntä Luojana.
Luonnollisesta uskonnollisesta näkökulmastamme käsin katsottuna asiat ovat ylösalaisin Roomalaiskirjeen 1 luvussa: sen sijaan, että ihmisten pahuus olisi perussyy Jumalan vihaan, syynä onkin epäjumalanpalvelus, se etti oikeaa Luojaa tunnusteta eikä kunnioiteta.
Ihmisten epäjumalanpalvelukseen Jumala
- jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa
- jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan.
- jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
Paavali ei näe paljoakaan toivoa lihalle, Aadamin ja Eevan lapsille. He eivät koskaan tule ylistämään Jumalaa, kuten tulisi kunnioittaa hänen syällisten ja ihmeellisten luomistöidensä takia. Roomalaiskirjeen mukaan jotain täysin radikaalia täytyy tapahtua, ennenkuin ihmisyksilöt laulavat Jumalan ylistystä, kuten Hän ihmisiltä odottaa ja ansaitsee.
Amerikkalainen filosofi Robin Collins korostaa juuri tätä Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua. Hänen mielestään nimenomaan siinä Paavali kuvaa ihmiskunnan lankeemusta, ei niinkään Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa (jossa on hänen mukaansa tarkastelun kohteena analogia Aadamin ja Kristuksen välillä).
VastaaPoistaIt is my contention, however, that it is primarily in Romans 1, not in Romans 5, that Paul gives his account of the “Fall” of human beings—that is, his account of why we are in a state of bondage to sin. These passages in the first chapter of Romans lay the foundation assumed throughout the rest of Romans that all human beings are unrighteous, in bondage to sin and spiritual darkness, and under the judgment of God.
https://biologos.org/blogs/ted-davis-reading-the-book-of-nature/paul-and-the-fall-the-historical-ideal-view-of-romans-chapter-one
Wikipedian kuvaus Robin Collinsista
https://en.wikipedia.org/wiki/Robin_Collins
Robin Collins oli aiemmin läheisemmissä yhteyksissä Discovery Instituteen, mutta ei enää. Hänellä on useita artikkeleita BioLogoksen sivuilla.
Hänen 'historiallis-ideaalisen' ajattelutapansa mukaan ihminen ei varsinaisesti ole koskaan ollut paratiisinomaisissa olosuhteissa, vaikkakin syntiinlankeemus onkin historiallinen prosessi - niin että ihmiskunnan 'pimeys' on lisääntynyt sieltä jostain ihmiskunnan aamusta juuri Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun kuvaamalla tavalla. Paratiisikertomus kuvaa hänen mukaansa toisaalta 'ideaalitilaa'ja on muutenkin moniulotteisen rikas teologisessa mielessä.
Mielenkiintoisia ajatuksia hänellä mielestäni. BioLogoksen ted Davis esittelee häntä mm. näin:
As an undergraduate at Washington State University, Robin completed majors in physics, mathematics, and philosophy. Following two years of graduate study in physics at the University of Texas, he earned a doctorate in philosophy at Notre Dame. The composition of his dissertation committee was simply extraordinary, reflecting the equally extraordinary range of his competence: Alvin Plantinga, Bas Van Fraassen, Arthur Fine, and the late Philip Quinn. He’s published extensively in science and religion, including such topics as philosophy of quantum mechanics, evolution and divine action, and the relation between the mind and the body.
...
Collins is widely regarded as one of the foremost proponents of the fine-tuning argument in cosmology. Indeed, he was the only small-college professor invited to participate in an elite international conference on the multiverse held at Stanford in 2003....
Kiitos Hannu, laajennat ja avarrat aihetta syvällisesti tuoden kuvioihin Robin Collinsin.
VastaaPoistaKoetan kirjoittaa hänestä alias opiskella aihetta lähemmin.
"Luonnollisesta uskonnollisesta näkökulmastamme käsin katsottuna asiat ovat ylösalaisin Roomalaiskirjeen 1 luvussa: sen sijaan, että ihmisten pahuus olisi perussyy Jumalan vihaan, syynä onkin epäjumalanpalvelus, se etti oikeaa Luojaa tunnusteta eikä kunnioiteta."
VastaaPoistaEivät ne kauhean päälaellaan taida olla. Ihmisten pahuus on peräisin samasta lähteestä kuin epäjumalanpalveluskin. Jos ihmiset todella pelkäisivät ja kunnioittaisivat Luojaansa, he jättäisivät monet synnit tekemättä, mutta Jumalan ansaitsemalle paikalle ihmiset ovat laittaneet monta muuta asiaa, mikä on Jumalan näkökulmasta epäjumalanpalvelusta. Ruumistakaan, joka on Pyhän hengen temppeli, eivät ihmiset pyri pitämään puhtaana, vaan saastuttavat sitä teoilla, jotka Jumala on erikseen kieltänyt.