Elävältä poltettu

Karesuvannon kansa eli 1800-luvulla samanlaisessa väärässä rauhassa kuin aikamme kansa.

Kunhan tästä elämästä jotenkin kunnialla selviämme, ainakin nyt naapurien ja kylänmiesten silmissä, niin sitten tulee ikuinen lepo.

Se suuri tasaaja, kuolema, vaientaa sydämen ahdistukset ja myrskyt ja viikatemies vie niin hyvän kuin pahan kyselemättä sen kummempia.

Olemme tässä elämässä vastuussa toisillemme ja itsellemme siitä, että elämme hyvän elämän.

yhteiskunta käyttää oikeudellista valtaa pitääkseen kansalaiset aisoissa.

jotkut ihmiset joutuvat syyttöminä, jotkut syyllisinä vastuuseen teoistaan, sakkoihin, korvauksiin ja ehkä vankeuteen.

mutta illan rauha koittaa elämän kuohujen jälkeen, hieman hämärästi tunnettu tuonpuoleisuus tai vain yksinkertaisesti katoaminen ihmisenä, persoonanan, maailmankaikkeuden kieppuvan aineen ja energian materialistiseen todellisuuteen.

Rovasti käytti saarnoissaan ilmaisua "elävänä poltettu"

Ajatus kuolemanjälkeisestä tuomiosta ja rangaistuksesta tulee Uudesta testamentista.

Juurensa ajatuksella tuomiosta on Uuden testamentin ajan juutalaisuudessa ja Vanhassa testamentissa. Johannes Kastaja on vanhan ja uuden liiton välillä ja hän kastoi kansaa parannukseen.

Taju tulevasta tuomiosta on Johannes Kastajalla selkeä ja Laestadiusta joskus verrattiinkin häneen tulisten saarnojensa takia.


Matteus kertoo aluksi samoin kuin Markus

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,

Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.

Sillä tämä on se, josta sanottu on Jesaialta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.

Mutta Johanneksella oli vaate kamelin karvoista ja hihnainen vyö hänen vyöllänsä, ja hänen ruokansa oli heinäsirkat ja metsähunaja.

Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem, ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä.

Ja he kastettiin häneltä Jordanissa, ja tunnustivat heidän syntinsä.


Matteus 3:1-6 Biblia 1776



Tästä Johannes Kastajan kuvauksesta Laestadius otti julkaisemansa hengellisen lehden nimen "En ropande röst i öknen" eli "Huutavan ääni korvessa".

Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on lähestynyt.

Melkein sama viesti, jolla Jeesus Nasaretilainen alkoi toimintansa.


Matteus jatkaa ja kertoo Johannes Kastajan saarnasta kuitenkin enemmän kuin Markus:



Mutta kuin hän monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?

Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä.

Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää.

Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.

Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.

Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.


Matteus 3:7-12 Biblia 1776



Ei kiiruhdeta nyt asioiden edelle ja viitata kilvan Matteukselle "opettaja, minä tiedän, minä tiedän kuka..."

vaan kuunnellaan Huutavan ääntä korvessa, joka valmistaa tietä Herralle.

Johannes Kastaja ei valmistanut tietä kenelle tahansa.

Herralle.


Johannes Kastajan kuvaus tulevasta henkilöstä ei ole mikään kaunis unikuva vaan varsin hurja ja pelottava.

Koko julistuksen taustana on tulevainen viha, jota vanhurskauteen pyrkivät farisealaiset ja saddukealaiset koettivat paeta.

Mikä viha?

Ilmeisesti Johannes Kastaja tarkoittaa Herran päivää, josta Vanhan testamentin profeetat kertovat voimakkain sanakääntein.

Israelin Jumalan päivä, koston päivä, se synkeä päivä on tuleva.

Kuka on teitä neuvonut sitä pakenemaan?

Mihin tämä viha kohdistuu?

Ihmisten jumalattomaan vaellukseen. Eletään kuin pellossa ikäänkuin Jumala ei kostaisi, ei piittaisi, ei ottaisi kantaa siihen, mitä joku ihminen omassa rauhassaan ja omalla tiellään tekee.

Johannes Kastaja pitää varmaan pitkiä saarnoja aiheesta "älkää luottako siihen, että olette Abrahamin jälkeläisiä, vaan tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä"

Elämän täytyy muuttua, ja ottamalla Johanneksen kasteen ihminen sitoutuu elämän parannukseen, näin pakenemaan tulevaa vihaa.


Johannes Kastaja julistaa autiomaassa: Ajat ovat muuttuneet, nyt on Iso Kirves paljastettu.

Pitkä varsi ja sen päässä terävä kiilamainen rauta, roomalainen kirves, pantu puun juurelle.

Johannes varottaa, että jokainen puu, joka ei kanna hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

Jumalan puutarhuri tekee Israelin kansan keskellä suursiivouksen. Kohta Hän on tuleva, ja vesuri alkaa heilua niin että terä välkkyy.

Isot nuotiot, Välimeren maiden matalista hedelmäpuista.


Tämän ankaran ja todelliseen elämän muutokseen tähtäävän julistuksen kärkenä on erikoinen sanoma.

Joku on tulossa.

Kohta tulee toinen Kastaja, jonka kengännauhojakaan Johannes ei ole arvollinen sitomaan.

Tämä Tuleva, jonka Johannes hengessään näkee ja josta profetoi, on toisenlainen kuin hän. Tämä Tuleva ei kasta vedellä parannukseen vaan Pyhällä Hengellä ja tulella.


Kohta tulee Hän, jolla on varsinainen "viskin" kädessä. Roomalaisajan viljapelloilla tähkäpäät koottiin puimatantereelle.

Niiden yli ajettiin härkäparin vetämällä painavalla rullalla, jossa oli piikkejä erottamaan jyvät akanoista.

Isoilla talikoilla, puuhaarukoilla, "viskaajilla" tähkiä sitten heitettiin ilmaan.

Iltatuuli puhalsi kevyet akanat sivuun ja painavat jyvät putosivat puimatantereelle koottaviksi säilöön.

Ruumenet, akanat, jyvien kuoret, Hän polttaa tulella.

Tämä tuli ei sammu.



Kuten Karesuvannossa 1800 vuotta myöhemmin, myös Juudean autiomaassa Jerusalemista itään kansa ei suinkaan pistänyt pahakseen Johannes Kastajan ankaraa saarnaa.

He oikein lähtivät porukalla katsomaan uteliaina, mitä siellä tapahtuu. Ja jäivät koukkuun, Sana sattui ja sydän tuli levottomaksi.

Tuo saarna pyrki herättämään hengellisesti kuolettasta unesta, tuo epäuskoinen jokamiehen ja naisen luottamus siihen, että Viikatemies tasaa kaikki yhtälaiseen kuolemaan ja antaa ikuisen levon...

Johannes Kastajalla oli kuulijoina kyykäärmeiden sikiöitä, Laestadiuksella hurskaita viinaporvareita ja jumalisia huoria.

Sanoma oli kutsu parannukseen. Elämän muutokseen.

Muuten on edessä elävältä polttaminen.



Kun Matteus on oikein hehkutellut Johannes Kastajan hurjilla ennustuksilla ja läpitunkevalla parannussaarnalla evankelistan katse kääntyy.

meidän katseemme kääntyy.

Esittely on tehty juhlassa, ja juhlapuhuja saapuu lavalle.



"Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.

Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella."

Silloin tuli Jesus Galileasta Jordaniin Johanneksen tykö, kastettaa häneltä;


Matteus 3:11-13 Biblia 1776


Evankeliumin äänensävy muuttuu

Hurjan Myrsky-sinfonian, terävien kirveiden, kaadettujen puiden ja risukon liekkien rätinä ja ruumenien polttamisen paksu savu vaihtuu joksikin aivan muuksi.



Mutta Johannes kielsi häneltä, sanoen: minä tarvitsen sinulta kastettaa, ja sinä tulet minun tyköni?

Niin vastasi Jesus ja sanoi hänelle: salli nyt; sillä näin meidän sopii kaikkea vanhurskautta täyttää. Ja hän salli hänen.

Kuin Jesus kastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen, ja tulevan hänen päällensä,

Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.


Matt 3:14-17 Biblia 1776


Virvoittava Jordanin kastevesi.

Hiljainen puhdas kyyhkynen laskeutuu Galilean miehen ylle.

"Ääni taivaasta" jylisee suloisesti "Tämä on se minun rakas poikani, johonka minä mielistyin".

ikäänkuin Isä viittaisi tässä johonkin aiemmin mainittuun henkilöön.


monet, jotka eivät tahdo Raamattuansa oppia, huokaavat tässä helpotuksesta.

no niin. pääsimme Vanhan testamentin tuomitsevasta Herra Sebaotista, sotajoukkojen Jumalasta, Herran päivän kauhistuksesta, Vihan päivän odottamisesta, ikuisen tulen katkusta siihen tuttuun, lempeään ja turvalliseen Uuden testamentin Taivaan Isän kouraan Jeesuksen Kristuksen, Israelin Messiaan tähden.

Laulamme uusia lauluja Siionista ja kiitämme Jumalaa syntien anteeksisaamisesta, iankaikkisen elämän lahjasta.

Ei tarvita parannuksenteon hikistä taivalta, kirveet saamme unohtaa ja lukea itsemme Jumalan elovainioiden nisunjyviksi, jotka kootaan taivaallisiin aittoihin talteen kun se hetki koittaa.



Oliko Johannes Kastajan ennustus Tulevasta siis aivan väärä?

Miksi Johannes puhuu tuommoisia, kun sitten tuleekin tämä sula laupeus ja armo, Jeesus Kristus?

Sanoin, että tuo väärän evankeliumin tuoma väärä luottamus on sellaisten ihmisten uskoa, jotka eivät vaivaudu oppimaan Raamattua.

Eivät vietä aikaansa Jumalan Sanan äärellä ja anna sen opetuksen upota syvälle sydämeen ja sielun syvyyksiin.

Heppoista pinnallista uskonnollisuutta, jossa vedetään valheellinen Jeesus kuva valheellisen kristillisyyden päälle ja ei tahdota ottaa vastaan silmävoidetta, joka avaisi näkemään totuuden sellaisena, kuin Jumalan Henki sen näyttää.



Jeesus on juuri sellainen, miksi Johannes Kastaja Hänet kuvasi.

Hän ei vain puhu vaan Hän on sen myös tekevä.

Sinä joka nukut väärässä rauhassa, olit sitten pakana tai kristitty, et välty siitä Herran päivästä sen enempää kuin sinäkään, joka oikein uskot Jumalan Sanaan.

Matteus kertoo meille monin kohdin Jeesuksen omaa opetusta tästä asiasta. Mutta erityisen mieliinpainuva on vertaus viimeisestä tuomiosta.


Jeesuksen opetus on perusteeltaan sama, mistä Heprealaiskirje kirjoittaa.

"Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta senjälkeen tuomio." Hep 9:27.

Essujen parissa on oudon syvällä se ajatus, ettei tämä koske heitä.

Ei tarvitse mitään tehdä, kaikki on kunnossa, odotetaan vain Jumalan armon ilmestymistä kuoleman hetkellä ja iankaikkista autuutta.

Raamattu ei opeta näin.

Jeesus on juuri se, josta Johannes Kastaja niin hurjalla tavalla ennusti ja jonka hän kastoi elämän parannukseen.


Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,

ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.

Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:

Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.


Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?

Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?

Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?

Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.



Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:

Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.

Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?

Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.



Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.


Matteus 25:31-46 Biblia 1776



Ei auta silloin sanoa Jeesukselle "minä en tiennyt, minua opetettiin väärin, luulin ettei sillä ole väliä..."

olet tuon kertomuksen monta kertaa lukenut ja kuullut saarnatunkin.

nyt luit sen taas.

et voi vedota siihen, ettetkö olisi tiennyt.


Virsi 153

Herää, nouse nukkumasta,
hukkumasta,
syntinen, nyt vihdoinkin.
Kohta saapuu loistossansa
pyhäin kanssa
Kristus, Ylkä Siionin.

Kuinka voisi kuningastaan
juosta vastaan
ryysyissänsä syntinen?
Nouse, riisu syntipuku,
älä huku,
vaate ota pyhien.

Synnin tieltä nouse, käänny,
ettet näänny,
aikaa et saa tuhlata.
Kristus seurakunnassansa
haavoissansa
antaa armon, rauhansa.

Lamput palavina vastaan
kuningastaan
viisaat neitseet rientävät.
Heidän laillaan Yljän luokse
riennä, juokse,
katso, lamput syttyvät!

Saavu joutuin, Ylkä taivaan,
ettei vaivaan
näänny seurakuntasi.
Saavu luokse väsyneiden,
uupuneiden,
korjaa meidät luoksesi.


Abraham Achrenius 1746.
Uud. J. W. Wallinheimo 1923,
komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.
Uud. komitea 1984.



viisi neitsyttä oli lähtenyt matkaan.

Jumalan Sanan valo ei sitten enää loistanut, kun lampusta loppui öljy.

50% ei päässyt perille.

uni yllätti Yljän odottajat.

oletko aivan varma, että olet hereillä?

nipistä itseäsi.

jos ei mitään tunnu, nukut vielä.

Ikävä kyllä, et ikuista unta.