Hän istui siinä Kirja edessään ja kävi läpi raamatullisesti ja kirjaimellisesti kohta kohdalta Johanneksen Ilmestyksen yksityiskohtia.
Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuuruiset. Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää -- enkeli käytti siinä ihmismittaa. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi, viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä -- kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.
Ilm 21:15-21
Raamatun tällaisesta opetuksesta tuli minulle jotenkin niin tavattoman ikävä mieli - tässä oli kristittyjä opettava ihminen, täysin epämusikaalinen tulkitsemassa musiikkia.
Totta, kyllä hän pysyi asiassa eikä poikennut Sanasta oikealle eikä vasemmalle, otti sen täysin kirjaimellisesti, siitä ei kukaan häntä voisi moittia. Mutta...
Profetia
On sanottu mielestäni viisaasti, että niinkuin Ilmestykirja on eteenpäin katsovaa profetiaa, samoin Luomiskertomus on taakse katsovaa profetiaa.
Profetiaa, ei tarkka muistio siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee, ei kuvitettu opaskirja tulevasta taivaan ihanuudesta.
Vaan joillekin numerollinen Raamatun tulkinta on se korkein muoto hengellisyyttä, 6000, 144.000 ja 12 stadionmittaa, siinä Totuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti