Helena Paalanne ja Tšaikovskin Kuudes sinfonia (Pateettinen)

Pjotr Iljitš Tšaikovski (1840-1893)
Kuva wikimedia

Helena Paalanne kertoo Kotimaa24 blogissaan 25.6. 2013 kauniisti Tšaikovskin Pateettisen sinfonian häneen kuulijana tekemästä väkevästä vaikutuksesta ja sinfonian herättämistä ajatuksista.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Tshaikovskin* Sinfonian nro 6, jota myös Pateettiseksi kutsutaan, minä itkin. En kuuntele klassista musiikkia erityisen paljon ja niinpä isot teokset menevät minulla ihon alle täysin suodattamatta. En osaa musiikillisesti analysoida ja pirstaloida kuulemaani. Minä vain eläydyn.

En ollut vissiin itkuni kanssa ainoa. Tarina kertoo, että Tshaikovskin johdettua teoksen kantaesityksen Pietarissa, viimeisten sävelten haihduttua ilmaan yleisö istui paikoillaan hiljaa ja hievahtamatta. Tarina kertoo myös, että lopulta joku oli parahtanut "Mutta tämähän oli Requiem!" Yhdeksän päivää kantaesityksen jälkeen Tshaikovski kuoli.
Helena Paalanne

Kuudetta sinfoniaa on joskus kutsuttu vähemmän mairittelevasti  "itsesäälin musiikilliseksi huipentumaksi".

Paalanteen kirjoituksen kärki on Tšaikovskin homoseksuaalisuudessa ja tämän mahdollisesti aiheuttamasta henkisen terveyden järkkymisestä, Nevan veden juominen keittämättömänä koleran aikana.

Niin, Tshaikovski oli homo. Hänen kuolemaansa johtaneita olosuhteita voi spekuloida vaikka maailman tappiin, mutta sitä ei tarvitse spekuloida etteikö hän olisi ollut homoseksuaali aikana, jolloin kaikki (myös homot itse) pitivät sitä perverssinä ja sairaana käyttäytymisenä. Hän yritti eheytyä ja olla hetero. Meni naimisiinkin. Avioliitto kesti kokonaiset yhdeksän viikkoa ja päättyi siihen, kun säveltäjä yritti hukuttautua. Hänen veljensä toimi niin kuin kunnolliset veljensä vartijat ja pelasti hänet. Tshaikovski kärsi koko elämänsä ajan mielenterveyden ongelmista.
Helena Paalanne

Olen kuullut jostain, että Tšaikovskin tuttavat olisivat jollain klubilla ehdottaneet hänelle, että kunniallinen tie ulos moisesta häpeästä olisi itsemurha (lähdettä tähän en muista, mutta sopii ajan kuvaan kyllä).


Terve Pjotr Tšaikovski!

Kuva Balket Dance Magazine 2005

Helena Paalenteen ajatukset Tšaikovskista ja Pateettisen sinfonian Requiem-luonteesta edustavat varmaan monen näkemystä ja sinfonia kuvaa musiikin keinoin lähellä kuolemaa olevaa masennusta.

Mutta koko maailma rakastaa Tšaikovskin musiikkia, joka on välittömästi tunnistettavissa ja jonka melodiat ja harmoniat ja majesteettinen suuruus ovat aivan unohtumattomat. Kuka voi kuunnella ensimmäistä pianokonserttia ilman kylmiä väreitä, kuka seurata Pähkinänsärkijöiden viehättäviä satumaisia liikkeitä sydämessään iloitsematta? Ketä ei koskettaisi Joutsenlammen tragedia, jossa prinssi Siegfriedin hahmoon on venäläisen kansankertomuksen lisäksi vaikuttanut säveltäjäämme tietyistä syistä erityisesti kiinnostanut henkilö, traagisesti kuollut Baierin prinssi Ludwig II (1845-1886)?

Tšaikovskin musiikki on valloittanut maailman ja todellakin on paljon sellaisia, jotka eivät erityisemmin klassista musiikkia kuuntele, mutta joille Pjotr on poikkeus. Musiikkinsa on universaalia.

Kuunnellessamme Tšaikovskin upeaa musiikkia eräs asia kohtaa meidät, jotka tunnemme hänen seksuaalisen suuntautumisensa aiheuttamat syvät ongelmat - hänen musiikkinsa on läpeensä tervettä.

Tšaikovskin musiikissa ei ole mitään vääristynyttä, sairasta, henkisesti vikautuneen tai "homouden turmeleman" olemusta, kuten joku voisi olettaa, vaan se on raikasta, riemullista, väkevää, romanttista, sotaisaa, syvästi murheellista, mitä milloinkin - aitoa ihmisen luomaa musiikkia, jossa vaikuttaa suorastaan yliluonnollinen inspiraatio!

Eikö niin.

Terve Pjotr Tšaikovski!