Tällaista näillä foreumrilla kuulee toisinaan kerrottavan niiltä, jotka sielläpäin arkena ovat liikkuneet. Joulun vierasjoukkoja ei tähän lasketa.
Suuren hajaannuksen aikana Jellivaara nousi, koska siellä oli läntisen lestadiolaisuuden painopiste ja elävää kristillisyyttä.
Mahtaneeko pitää paokkansa, että emoseurakuntaa ei itse asiassa tänään ole jäljellä kuin kuovanut oksa Kristuksen viinapuussa?
ei tämä kotiseudun kuihtuminen ole vain lestadiolaisuuden ilmiö, Henki puhaltaa missä tahtoo ja niin Hengestä syntyneetkin ovat kuin tuuli, mistä mahtavat tulla ja mihin mahtavat mennä.
ei ole vielä yksikään herätys tai seurakunta onnistunut Pyhän Hengen kyyhkystä vangitsemaan ihimisoppien häkkeihinsä.
Yrittäjiä kyllä piisaa.
Kyllä Jellivaarassa ja Kiirunassa on lapsia ja nuoria ja enemmän kuin 1970-80-luvuilla. Tutkijan pitäisi ottaa selvää asioista eikä levittää nettijuoruja.
VastaaPoistaTilastoja ei ole julkaistu eikä tarvitse julkaista. Siksi olemme emoseurakunnan alueelle yhteydessä olevien antamien tietojen varassa. Tässä sanot tietäväsi, että nuoren väestön osuuden pienenmisen sijasta on päinvastoin kasvua verrattuna aikoihin ennen Nilivaaran kirjettä ja nykyisiä Lapin vanhimpia.
PoistaOlen kuullut pienenevää seuroihin osallistujien joukkoa selitettävän siten, että myös Ruotsin Lapista on luonnollinen muuttoliike etelään ja etenkin maaseutu tyhjenee Suomen tavoin.
Ruotsin Lapin maaseutu kyllä tyhjenee ja muuttoliikettä on muutenkin pohjoisesta etelään. Erityisen nuorekas seurakunta on Knivstassa Tukholman ja Uppsalan välissä. Siellä vähän toista kymmentä vuotta sitten rakennettu rukoushuone on käymässä jo pieneksi.
VastaaPoista