Kaksi luomiskertomusta: miksi?

Raamattuun tulee tutustua huolellisesti ja se käy silloin jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi ja ajankohtaisemmaksi.

Meillä on neljä evankeliumia. Niitä on mahdoton yhdistää toisiinsa saumattomasti - monet ovat sitä harmonisointia yrittäneet pilaten evankeliumirn kokonaan. Neljä eri kertomusta luo syvällisen ja elävän ja jännitteisen kuvan Jeesuksesta. Evankeliumit ovat yhdessä kuin hologrammi, ei tavallinen kaksiulotteinen valokuva.

Meillä on viisi "Mooseksenkirjaa", joka antaa väärän kuvan siitä, että kyseessä olisi yhden kirjoittajan laatima viiden kirjan sarja. Näin ei ole. Myös Mooseksenkirjat sisältävät monen eri kirjoittajan näkökulmia antaen syvällisen ja tutkittavan hologrammin Israelin kansan vaiheista.

Juutalaiset käyttävät viidestä Mooseksenkirjasta nimeä Toora, Opetus, valo. Sen lisäksi he puhuvat profeettakirjoista (Nebiim) ja kirjoituksista (Ktuvim). Lyhennelmä näistä kolmesta on Tanakh, hepreassa usein käytetty nimi juutalaisten pyhistä kirjoituksista, kristittyjen Vanhasta testamentista.




Mooseksenkirjojen tieteellinen tutkimus on jatkuvasti kehittyvä tutkimusala, jossa teorioita tulee ja menee, kuten kaikilla tieteen aloilla.

Lähdeteorian mukaan Mooseksenkirjat sisältävät neljän tärkeän alkulähteen yhdistelmän.

Runkotekstinä on Jahvisti ja sen rinnakkaiskertomus Elohisti.

Tärkeää juutalaisen lain ja uskonnon aineistoa tuo näiden sekaan Pappiskirja.

Neljäs lähde on Deuteronomisti. Sana tarkoittaa "Toinen laki" ja viittaa Viidenteen Mooseksenkirjaan.

Jahvisti, Elohisti, Pappiskirja, Deuteronomium - siinä missä on Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.

Muistutan vielä, että Raamatun tutkimus etenee ja teoriat kehittyvät ja muuttuvat. Mooseksenkirjojen tutkimus on Vanhan testamentin alan hankalimpia kohteita ja myös haastavimpia.




Miksi? kysymykseen lähdeteoria antaa teknisen vastauksen

Ensimmäinen luomiskertomus on Pappiskirjasta.

Toinen luomiskertomus on Jahvistin käsialaa.

Niillä on siis kokonaan eri kirjoittajat ja eri ajalta. Jahvisti on paljon vanhempi ja edustaa muinaisen Lähi-idän maailmaa, Pappiskirja on läheltä persialaisaikaa ja edustaa juutalaisuutta, jossa sapatista on tullut keskeinen osa uskovan elämää.

Tarkka Raamatun kirjoitusten lukeminen osoittaa, että profeetoissa ja Kirjoituksissa - etenkin psalmeissa - on säilynyt katkelmia Luojan käymästä alkutaistelusta syvyyden hirviötä vastaan.

Tämä muistuttaa Mesopotamian lähteistä tunnettuja hyvin vanhoja myyttejä maailman luomisesta, jossa alussa jumala taistelee syvyyden petoa, tiamatia, vastaan. Sana on ilmeisesti heprean tehom, syvyyden vedet, joka on ensimmäisen luomiskertomuksen alussa. Babyloniassa tämä tiamatia vastaan taistelevaa jumalaa kutsuttiin nimellä Marduk.

On ajateltu, että myös Jahvistin luomiskertomuksen alussa - ennen kertomusta Edenistä - olisi ollut tällainen myyttinen kamppailu syvyyden petoa vastaan. Se on kuitenkin poistettu ja tilalle on tullut Pappiskirjan majesteettinen visio maailman luomisesta. Suvereeni Jumala luo kaiken ilman vastustajaa, joka tulisi ensin voittaa.

Tämä siis lähdeteorian antama tekninen vastaus kysymykseen Miksi?

Teologisesti kaksi eri luomiskertomusta antavat yhdessä monipuolisen ja syvällisen sekä tutkittavan kuvan maailman luomisesta.

Pappiskirjan luomiskertomus, "ensimmäinen" on luonnontieteellinen ja hämmästyttävästi lähellä sitä perustavaa kuvaa, joka luonnontieteissä on kehittynyt tutkimuksen tuloksena - asteittainen elämän luominen, vaihe vaiheelta, luomisen päivä päivältä. Väillä tulee yö, joka on taustakaikua suurille elämän tuhovaiheille muinaisuudessa, joista sitten nousee uusi entistä ehompi elämä.

Jahvistin luomiskertomus, "toinen", on hengellinen näky, visio, myyttinen ja mytologista kieltä käyttävä Jumalan ja ihmisen suhdetta kuvaava kertomus, joka ei ole laisinkaan luonnontieteellinen.

Raamatun pilkkaajat naureskelevat toisen luomiskertomuksen ilmausta ja mahdottomuuksia, koska he eivät näe sen kirkasta ja syvällistä sisältöä sokeudessaan.

Näin on myös tämän päivän tieteen kanssa: luonnontieteet, kehitysbiologia ja muut, antavat kyllä valtavasti tärkeää tietoa ihmisen menneisyydestä ja nykyisyydestä, paikasta luomakunnassa, mutta jättävät kuitenkin kylmäksi. Tarvitaan filosofian ja uskonnon maailma mukaan täydentämään kuvaa siitä, kuka on ihminen.

Kaksi luomiskertomusta

Luomiskertomus avauksen kirjoittajalle: monet vaikeat Raamatun alkulukujen ongelmat asettuvat uuteen valoon. kun huomataan että siellä on kaksi aivan erilaista luomiskertomusta.

Seitsemän luomispäivää 1 Ms 1:1 - 2:3

Edenin puutarha 1 Ms 2:4 - 3:24

Näitä ei voi pakottaa yhdeksi kertomukseksi tekemättä väkivaltaa Raamatun omalle sanomalle.

Ensimmäinen kertomus on "luonnontieteellinen" ja kuvaa maailman luomista asteittain. On aika, että on kaloja mutta ei vielä ihmisiä.

Toinen kertomus on "eksistentiaalinen" ja kuvaa Jumalan ja ihmisen välistä keskinäistä suhdetta mytologisella kielellä.

Tätä jakoa eivät esikoislestadiolaiset saarnaajat tunne eivätkä tunnista ja Raamatun opetus on muutenkin erityisen heikoissa kantimissa. Suosikkijakeita jauhetaan seuroista toiseen ja ne ovat kaikille lapsesta asti tuttuja "oikeine selityksineen". Uskova kansa saa siksi teutan tavoin veistellä mitä tahtoo Havukka-ahon ajattelijan rinnalla kannon nokassa istuen ja maailman menoa fundeeraten.

Ensimmäinen kertomus 1 Ms 1:1 - 2:3 kuvaa lyhyesti, kuinka Jumala luo maailman tietyssä järjestyksessä seitsemän luomispäivän aikana. Myös kasvit ja eläimet luodaan järjestyksessä, ja toinen on kalan liha ja toinen linnun liha. Tässä samassa järjestyksessä sitten kuudentena päivänä, viimeisenä, Jumala luo ihmisen.

Kukaan ei voi kiistää, että ensimmäisen luomiskertomuksen sisältämä syvä viisaus on totta

- ihminen on mies ja nainen,

- ihminen on ainutlaatuinen kaikkien luotujen joukossa, koska hän on Jumalan kuvaksi luotu

- ihminen on Jumalan siunauksen ja käskyn mukaan lisääntynyt ja täyttänyt maan

- ihminen hallitsee kaikkea luomakuntaa ja tekee sille, mitä tahtoo

Luonnontieteellä, ihmisen kehitystä tutkivalla evoluutiobiologialla, on tärkeä tehtävä selvittää, miten ihminen on luotu, ilmestyy viimeisenä lajina ja nousee hallitsemaan kaikkea elämää.

Mielenkiintoinen on Genesiksen sanoma, että ihminen oli alkujaan kasvissyöjä, vegetaristi. Nykytiede katsoo, että varhainen ihminen oli jo lihansyöjä, moniruokainen...

Tieteellä ei ole nokan kopauttamista sille Genesiksen sanomalle, että Jumala on kaiken tämän tehnyt - se ei ole tieteellinen väite vaan uskon asia, ilmoituksen asia.

Näin on kirjoitettu KR 1992 käännöksen mukaan:

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30 Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.

31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Toinen luomiskertomus ei ole "luonnontieteellinen" kuten ensimmäinen, vaan käyttää tarumaista mytologista kieltä. Sen kiinnostuksen kohteena ei ole maailman luominen, vaan ihmisen jumalasuhde ja ihminen moraalisena, vastuullisena olentona Luojansa edessä.

Toinen luomiskertomus ei sisällä luomisen rytmiä, vaan tapahtumat etenevät Jumalan seuratessa luomansa ihmisen tilannetta ja tahtoessa tämän parasta. "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin", hedelmät ovat ihania katsella ja maistuvat tosi hyvältä, vesi on kirkasta ja saastumatonta. Iltatuuli humisee virkistävästi ja puutarhan puiden joukossa kasvaa myös viikuna. (todellinen paratiisihedelmä!)

Kertomuksessa on omituisia olentoja, puhuva ja kävelevä käärme, "viisain luotujen joukossa", ihmeellisiä puita, joista toinen avaa silmät näkemään hyvän ja pahan kuten Jumala näkee ja toinen kuolemattomuuden, siellä on tulista miekkaa kantava kerubi ja pääsy puutarhaan on ihmiseltä nyt suljettu.



Tästä värikkäästä muinaisen Lähi-idän kulttuureihin syvälle sitoutuneesta kertomuksesta nousee kuitenkin hyvin selkeä ja puhutteleva sanoma, joka koskee joka ainoaa Jumalan luomaa ihmistä. Voimme tiivistää sen näin

Jumalan tahto kohdistuu hänen luomaansa ihmiseen. Kyseessä on erikoinen tahdon ilmaus, kuin kieltotaulu puutarhassa "tämän puun hedelmiä ei saa syödä". Kaikista muista ihanista hedelmäpuista viattomat Adam ja häntä varten erityisesti luotu seuralainen Eeva saavat syödä. Myös eläimet on luotu ihmisen iloksi ja seuraksi.

Ihminen, Eeva, keskustelee käärmeen kanssa Jumalan tahdosta ja perimmäisestä tarkoituksesta, ja saa kuulla, että Jumala mustasukkaisesti varjelee korkeampaa asemaansa hyvän ja pahan tietäjänä. "Tulette tietämään kuin Jumala" on mieluista kuultavaa ihmisen korvissa - yhä tänään.

Paratiisista karkoitus on myös Jumalan rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan, vaikka rangaistus on ankara. Otsasi hiessä maata viljelet, ohdakkeita ja orjantappuroita se kasvaa, kivulla lapsesi synnytät. Mutta perimmäinen tarkoitus on estää ihmistä "tässä tilassa" johon Jumalan tahdon rikkominen on johtanut elämästä ikuisesti.

Kun nämä kaksi eri kertomusta opitaan tuntemaan ja niitä luetaan omana kokonaisuutena yrittämättä pakottaa niitä sopusointuun keskenään, saamma moniulotteisen kuvan ihmisestä.

paljon moniulotteisemman kuin yksikään ihmistä tutkiva tiede pystyy antamaan.

mutta tiede, muinaisen Lähi-idän tutkimuksesta uskontotieteeseen, psykologiaan, paleontologiaan, etiikkaan ja filosofiaan antaa valtavasti tietoa ihmisestä, jota janoamme.

Mietteitä Budapestista: sukulaiskieli?

Elämää Andrássy bulevardilla
kuva Panorama Tours and Travel

Unkarista puhuttaessa olen usein kertonut koulussa oppimaani, että olemme sukulaiskansa lähtöisin samasta oletetusta alkukodista ja että kielemme kuuluvat samaan erikoiseen suomalais-ugrilaiseen ryhmään. Olen kertonut, että kielet kuulostavatkin kauempaa kuunnellen hvyin samantapaisilta. Joskus unkarin puhujat saattavat kysyä jotain sanaa, joka toivottavasti osoittaisi samankaltaisuutta.

Toisin kuin useimmat muut maailmassa puhutut kielet, suomi ja unkari ovat perusrakenteeltaan agglunatiivisia. Ilmaus tarkoittaa, että sanajuuren merkitystä muokataan loppuun tehdyin lisäyksin. "Normaalit kielet" käyttävät etuliitteitä sanoen esimerkiksi to Budapest, kun suomalaiset sanovat Budapestiin ja unkarilaiset Budapestre.

Sanan rungon loppuun tehdyt muutokset aiheuttavat usein hankalia kieliopillisia muutoksia sanajuureen, joita esimerkiksi indo-eurooppalaisia kieliä puhuvien on todella vaikea oppia muistamaan suomea tai unkaria opiskeltaessa. (Toinen merkitys agglunatiiviselle kielelle on morfeemien yhdistelmien käyttö muuttamatta niiden taivutusta.)

Sumeri
Sumerissa Etelä-Mesopotamiassa  yli 4000 vuotta sitten puhuttu kieli on agglunatiivinen. Osittain juuri tästä syystä 1900-luvun taitteessa suomalaisen kansallistunnon noustessa tsaarin myöntämän autonomian alla yliopistoissamme harrastettiin assyrologiaa ja sumerologiaa korkealla tasolla. Satsataan, kun sukulaisia ehkä olemme, suuren ja kuuluisan kulttuurikansan heimolaisia!  Yhteys on sittemmin katkennut kielten paremman tuntemisen myötä, mutta sumerologian ja assyrologian harrastus maassamme on kansainvälisesti ottaen yhä korkealla tasolla.

Turkki
Myös turkki on agglunatiivinen kieli ja varmaan tämä on osittain taustalla sille, miksi Pohjolan Valkoisen liljan maa on heille niin kiinnostava ja rakas. Kieli ei kuitenkaan ole unkarin tavoin suomen sukulaiskieli, ja näiden kahden ison perusteella usein käytetäänkin ilmausta finno-hungarian language group.

Budapestin kaduilla kuultua
Meikäläiselle asiantuntemattomalle kävely Budapestin kaduilla on aikamoinen yllätys. Katujen nimikyltit, kaupat, historiallisista rakennuksista kertovat taulut, puheensorina kaupoissa ja kahviloissa, radion ja television ohjelmat - mikä kummallinen kieli, jossa ei yhden yhtäkään tuttua sanaa! Puhuvat outoja sanoja kuin jotkut ulkoavaruudesta tulleet muukalaiset. Ota siitä sitten selvä, ja kun vielä aika harva tavis puhuu englantia tai saksaa, ja venäjää en osaa...

Sain sitten oppia karun totuuden: suomalais-ugrilaisten kielten ryhmässä suomi ja unkari ovat kaikkein kauimpana toisistaan kieliopiltaan ja sanastoltaan. Ainoa yhdistävä tekijä on kielten harvinainen perusrakenne.

Indo-eurooppalaisilla on helppoa: ein, zwei, drei - sehän on selvästi hieman muokattu one, two, three...

yksi, kaksi, kolme   egy, két, három
isä, äiti, poika, tytär ... apa, anya, fiú, lánya
kahvila ... kávézó
kauppatori ... piac
raitiovaunu ... villamos
valtion virasto ... állami szerv

Huh!

Sukulaisia?
Tutkimus aaltoilee ja ajatus samaan kieliryhmään kuuluvien kansojen yhteisistä alkukodeista on loogisuudestaan huolimatta joutunut myös laineikkoon.

Unkarin kielen kohdalla odottaisimme, että olisi olemassa jokin yhteinen perussanasto varsin vanhan sanaston osalta. Suomenkielen vanhin sana taitaa olla kala ja se esiintyy eri muodoissa sukulaiskielissämme pitkin Venäjän laajoja aukeita. Unkarilaiset sanovat hal. Ehkä joku kielitieteilijä on rakentanut uskottavan sillan näiden muotojen välille, mutta hauki on kala tai sitten: Pike egy hal.

Mitä mahdollisia viahtoehtoja olisi yhteiselle agglunatiiviselle rakenteelle, jos koskaan ei olla samassa Volgan mutkassa kalassa ja marjassa (bogyó) käyty, saman nuotion (tábortűz) äärellä istuttu?

Lämpöäkään ei hirmuisesti ole saunassa (szauna on lainsana suomesta). Poliittisen tilanteensa takia Suomen valtio ei ole kovin äänekkäästi ottanut kantaa esimerkiksi Unkarin kansannousuun 1956, kun sukulaiset olivat pulassa. Suomen kirkon yhteyksistä kommunistien valvomaan Unkarin luterilaiseen kirkkoon on varmaan Budapestissa kahdenlaista mieltä.  

Vaan on yhdistävääkin hengellistä, laulun rakkaus, Anna-Maija Raittilan kääntämät unkarilaiset virret virsikirjassamme ja vanhemmat virret (egyházi ének).

Nyt kun Unkari on vapautunut Neuvostoliiton ja kommunismin otteesta, Suomen ja Unkarin luonnolliset ystävyyssiteet voivat vahvistua terveellä tavalla ja Suomi voisi antaa esimerkkiä vaikkapa demokratiasta, kansanvallasta, jossa korruptio ei syö kansan luottamusta johtajiinsa.

Unkarilaiset voisivat antaa suomalaisille esimerkkiä vaikkapa siitä, mitä oikeasti on kuuluminen Eurooppaan.

Mietteitä Budapestista: Stalingrad

Unkarilaisia sotilaita Stalingradin luona talvella 1942.
Pakkasta oli toisinaan -40 C
kuva copyright Worldwartwozone.forum

Maaliskuun 1. 1940 Unkarin kuningaskunta järjesti joukkojaan muodostaen kolme armeijakuntaa. Kukin armeijakunta käsitti kolme divisioonaa, joissa oli kolme jalkaväen rykmenttiä ja tykistörykmentti. Lisäksi niihin kuului ratsuväen prikaati, kaksi moottoroitua jalkaväen prikaatia, ilmatorjuntapatteri, viestikomppania ja ratsuväen tiedustelukomppania.

Unkarin kansan tragedioiden pitkään histoiraan kuuluu näistä erityisesti Toinen armeijakunta (Második Magyar Hadsereg), jonka akseli-vallat lähettivät mukaan Stalingradin piiritykseen.

Akenraali-luutnantti Gusztáv Jány 1920-luvulla
kuva Wikimedia

Toisen armeijakunnan komentajaksi määrättiin kenraali-luutnantti Gusztáv Jány (1883-1947), joka oli tehtävässä vuoteen 1943 asti. Hän johti Unkarin armeijaa Stalingradin piirityksessä ja tuomittiin maan miehityksen jälkeen sotarikollisena. Hänet teloitettiin ampumalla Budapestissä 26. 11. 1947. Jányn maine puhdistettiin virallisesti vasta vuonna 1993 neljä vuotta sen jälkeen, kun Unkari oli vapautunut sisäisesti romahtaneen Neuvostoliiton otteesta.

Vuoden empimisen jälkeen Unkari julisti Saksan toivomuksen mukaisesti Neuvostoliitolle sodan kesäkuun 27. 1941. Tämä tapahtui seuraavana päivänä sen jälkeen, kun tuntemattomat koneet olivat pommittaneet Kassan kaupunkia aiheuttaen joitain kuolonuhreja ja vähäisiä aineellisia vahinkoja. (Nykyisin Slovakian alueella).  Pommikoneita ei ole tähän päivään mennessä tunnistettu, mutta ilmahyökkäys antoi Unkarille muodollisen syyn - tai tekosyyn - liittyä taisteluiihin Neuvostoliittoa vastaan. Tämä vallanpitäjien tekemä virhe oli koko Unkarin kansan kohtalon kannalta suunnaton.

Stalingradia kohti.Saksalaisia  Donin varsilla kesällä 1942
"Bundesarchiv Bild 101I-218-0510-22, Russland-Süd, Panzersoldat"
by Bundesarchiv, Bild 101I-218-0510-22 / Thiede / CC-BY-SA.
Licensed under CC BY-SA 3.0 de via Wikimedia Commons

Toisen armeijan miesvahvuus nostettiin 209.000 sotilaaseen. Mukaan lisättiin 50.000 juutalaista pakkotyöläistä maassa 1939 laaditun järjestelmän puitteissa.  Jalkaväkeä ennätettiin kouluttaa vain kaksi kuukautta ennen marssikäskyä, joten sen taistelumoraali ja taidot olivat heikot.

Armeija lähetettiin huhtikuun 11. 1942 Saksan eteläisen armeijaryhmän B (Heeresgruppe Süd) mukaan, ja se osallistui strategiseen kesähyökkäykseen, "siniseen operaatioon" (Fall Blau tai operaatio Braunschweig). Armeijaryhmä B eteni Volgaa seuraten kohti strategisesti ratkaisevan tärkeää Stalingradia.

Stalingrad

Joukkojen sijainti Stalingradin piirityksen aikana 1942
Unkarin Toinen armeija kartan vasemmassa ylälaidassa
kartta www.ibiblio.org

Stalingradin luona Unkarin toinen armeija sai tehtäväkseen suojata Italian 8:n armeijan pohjoista siipeä Don-joen varrella olevasta Liskistä (alias Novaya Pokrovka, sitten Svoboda) Rossosh kaupunkiin. Mussolinin  vuonna 1942 perustama Armata Italiana in Russia oli vahvuudeltaan 235.000 miestä. 

Stalingradin puolustaja kenraali Vasili Tšuikov
Neuvostoliiton marsalkka
kuva Wikimedia

Panssarijoukkojen kenraali Friedrich Paulus (1890-1957) komentama Saksan Kuudes armeija saapui Stalingradin luo elokuun 23. 1942. Tuhat Luftwaffen konetta pommitti samana päivänä kaupungin rauniokasaksi, jota puolusti kenraali Vasili Tšuikovin (1900-1982) komentama sotilaallisesti heikko Neuvostoliiton 62. armeija. Ansioistaan Stalingradin ratkaisutaisteluissa Tšuikovista tehtiin kahdesti Neuvostoliiton sankari ja hänet ylennettiin sodan jälkeen Neuvostoliiton marsalkaksi.

Taistelu oli äärimmäisen veristä ja raakaa saksalaisten ja venäläisten kamppaillessa raunioiden keskellä jokaisesta metristä. Ylivoimaiset saksalaiset eivät onnistuneet murtamaan Stalingradin puolustusta, vaikka venäläiset ajettiin aivan Volgan rannoille muutamaan maihinnousukohtaan. Kamppailu elokuusta marraskuuhun 1942 merkitsi Stalingradin loukkuun jääneelle siviiliväestölle järkyttävää murhaavaa aikaa.

Pinsettiliike

Neuvostoliiton korkein sotilasjohto, Stavka, käynnisti marraskuun 19. 1942 massiivisen kahden rintaman hyökkäyksen, joka jätti Saksan kuudennen armeijan väliinsä. Operaatio Uranus oli klassinen pinsettiliike. Osa joukoista hyökkäsi pohjoisessa Don-joesta länteen ja toinen osa Stalingradista etelään Unkarin Toisen armeijan ja Romanian Kolmannen ja Neljännen armeijan hallussapitämien alueiden kautta. Neuvostojoukot kohtasivat toisensa Kalach-na-Donussa sulkien 23. marraskuuta vain viiden päivän taistelujen jälkeen sulkien Saksan Kuudennen armeijan saarroksiin. 

Unkarin Toisen armeijan jäännökset joutuivat tammikuun 13. 1943 Neuvsotoliiton Operaatio Pieni Uranus hyökkäyksen jyräämäksi ja loppu tuli Don-joen varrella Liskissä (Svoboda).  Armeija lakkasi olemasta toimiva sotilaallinen yksikkö ja sen jäännökset liitettiin Budapestin 1944 valtauksen jälkeen Unkarin Kolmanteen armeijaan.

Unkarin tragedia

Ainoa säilynyt Toisen maailmansodan aikainen unkarilainen Turan tankki. Kubinkan museo
"Turan tank kub2" by Saiga20K - Own work.
Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Huonosti koulutetuilla ja heikosti varustetuilla Unkarin Toisen armeijan joukoilla ei ollut mitään mahdollisuuksia Stalinin urkujen soidessa. Unkarilaisten Turan oli voimaton Neuvostoliiton T-34 tankkeja vastaan symbolisoiden näin huonosti aseistettujen joukkojen tilannetta. Saksalaiset eivät myöskään antaneet unkarilaisille tehokkaampia tankkeja tai merkittävää panssarintorjuntakalustoa.

Matkaan sotareissulle lähti vuonna 1942 yli 200.000 unkarilaista miestä ja 50.000 juutalaista pakkotyöläistä. Takaisin kotimaahan palasi vuotta myöhemmin vain 40.000 miestä ja 28.000 pakkotyöläistä. Kahdentoista kuukauden kuluessa yli 100.000 oli kaatunut taistelukentillä tai paleltunut nälkäisenä jäiseen hankeen, 35.000 haavoittunutta tarvitsi hoitoa ja kuntoutusta ja 60.000 unkarilaista joutui sotavankeuteen Stalinin Neuvostoliittoon. A.T. Komjathy on kirjoittanut, ettei yksikään kansakunta ole menettänyt yhtä paljon miehiä niin lyhyessä ajassa kuin Unkari 1942-43,  ( A Thousand Years of the Hungarian Art of War. Toronto 1982),

Venäjän rintaman kannalta Saksa ei juurikaan hyötynyt Unkarin heikosti koulutetusta ja huonosti varustetusta miesjoukosta, josta tuli Stalingradin luona lähinnä tykinruokaa. Kun sota sitten ulottui Unkariin 1944, kaikki nuo kaatuneet, haavoittuneet ja vangitut miehet olivat poissa puolustamasta kotimaataan.

Unkarin juutalaisia naisai ja lapsia saapuu Auschwitziin
"Bundesarchiv Bild 183-N0827-318, KZ Auschwitz, Ankunft ungarischer Juden"
by Bundesarchiv, Bild 183-N0827-318 / CC-BY-SA.
Licensed under CC BY-SA 3.0 de via Wikimedia Commons

Stalingrad 1942-43 on vähemmän tunnettu osa Unkarin juutalaisten murheellista kohtaloa Toisen maailmansodan aikana. Yli puolet 50.000 pakkotyöläisestä menehtyi siellä. Varsinainen vaino, jossa Unkarin kukoistava juutalaisuus tuhottiin, alkoi vuonna Unkarin fasistien toimesta vuonna 1944.

Mietteitä Budapestista: keisarinna Elisabet

Keisarinna Elisabet Unkarin kruunajaissaan kesäkuussa 1867
kuva Wikimedia

Baijerista syntyisin oleva Elisabet, kansan suussa Sissi, oli keisari Franz Josef I:n (1830-1916) puoliso ja näin asemaltaan Itävalta-Unkarin ja Kroatian keisarinna.  Hän rakasti Unkaria ja unkarilaiset rakastivat häntä. Elisabet hallitsi 40 vuotta ja hänen persoonansa tuntuu yhä Budapestin yllä kertoen sen kulta-ajasta, kauniiden leveiden bulevardien, upeiden julkisten ja yksityisten rakennusten, kylpylöiden, metron ja monien muiden teknisen ja taloudellisen kehityksen ajasta.

Elisabetin traaginen kohtalon muistuttaa mieliin Unkarin kansan monet kärsimykset sen historian aikana ja etenkin 20. vuosisadalla. Budapestin komeiden talojen rappeutuneet julkisivut ja siellä täällä yhä näkyvät luotien jäljet talojen seinissä kertovat näistä raskaista ajoista ennen Unkarin vapautumista 1989.  Puhumattakaan hänen pääministerinsä, ulkoministerinsä (ja rakastajansa) kreivi Gyula Andrássy de Csíkszentkirály et Krasznahorka (1823-1890) mukaan nimetyn suuren kadun varrella olevasta kauhujen talosta Terror Háza, natsien ja kommunistien aikaisesta salaisen poliisin päämajasta, josta on tehty muistomerkki kymmnille tuhansille surmatuille ja karkoitetuille.

Kaunotar
Elisabetin aika on Budapestin kauneuden aikaa, ja kaupungin suunnittelu katuineen, kortteleineen, siltoineen ja arkkitehtuurinsa suhteen kilpailee Pariisin, Wienin ja Prahan kanssa. Hän oli itse tavattoman kaunis ihminen - ja tiesi sen: harva keisarinna lienee maalauttanut itsestään yhtä monta muotokuvaa kuin Itävalta-Unkarin Elisabet  Valokuvauksen yleistyessä 1800-luvun loppua kohti Wienin hovikuvaajat saivat paljon töitä keisarinnan poseeratessa parhaiksi valitsemissaan asennoissa.

Elisabet oli suorastaan neuroottinen kauneudestaan: hän ei suostunut käyttämään ehosteita, antoi hiustensa kasvaa toista metriä pitkiksi, pakotti vartalonsa tiukkaan korsettiin ja söi pikkulinnun annoksia, ettei lihoaisi grammaakaan. Kaupungin yläluokka luonnollisesti jäljitteli keisarinnaa ja kauniiden vaatteiden, kenkien, hiuslaitteiden kauppa kukoisti.

Franz Josef ei oikein pysynyt seurapiireissä viihtyvän vaimonsa tahdissa, hän kun edusti jäykempää aristokratian perinnettä monine hovin sääntöineen ja tapoineen. Elisabet olikin palatsissa usein kovin pitkästynyt ja matkusti mielellään lähiseuduilla ja vuosien mittaan yhä kauempana ulkomailla käyden kerran Lähi-idässä ja Jerusalemissakin asti.


Kruunuprinssi Rudolf

Kruunuprinssi Rudolf (1858-1889)
kuva Wikimedia

Franz Josef ja Elisabet saivat tyttäriä, mutta miespuolista perillistä odotettiin koko laajassa valtakunnassa. Elokuun 21. 1858 sitten suuri ilouutinen tuli Wienin palatsista, poika on syntynyt! Hän sai nimekseen Rudolf ja kunniakaarti tervehti poikalasta 101 tykin laukauksella. 

Rudolf oli äidilleen kaikki kaikessa. Tuon ajan tavan mukaan nuorukaisen avioliitto oli myös tärkeä poliittinen ratkaisu liittolaisten kanssa, Toukokuun 10. 1881 Wienissä vietettiin kuninkaallisia häitä, kun Rudolf sai puolisokseen Belgian prinsessa Stefanien (1864-1945), kuningas Leopold II:n tyttären. Häät olivat komeat, kuten arvata saattaa, ja Euroopan eliitti oli paikalla juhlimassa. Mutta rakkautta nuoren parin välillä ei ollut.

Prinsessa Stefanie sai eron Rudolfista tämän itsemurhan jälkeen ja avioitui vuonna 1900 unkarilaisen aatelismiehen kanssa. Hän halusi julkaista muistelmansa 1935, mutta hovi kielsi skandaalina pidetyn kirjan  painamisen. Kirja on julkaistu myöhemmin nimellä  Ich Sollte Kaiserin Werden (Minusta piti tulla keisarinna).

Paronitar Maria Vetsera vuonna 1887
Hänet haudattiin tässä puvussa
kuva Wikimedia

Rudolf osti vuonna 1887 Mayerlingista omakseen metsästysmajan, jossa hän viihtyi. Siellä hän tutustui seuraavana vuonna vain 17 vuotiaaseen paronitar Maria Vetseraan (1871-1889) ja ikäerosta huolimatta - Rudolf täytti tuolloin 30 vuotta - kruununprinssi rakastui nuoreen naiseen silmittömästi. Isä Franz Josef ei ottanut kuullakseen poikansa rakkausasioista vaan vaati ehdottomasti heitä lopettamaan suhteensa heti. Rudolf ei totellut isäänsä vaan otti pistoolin ja ampui rakastettunsa ja sitten itsensä metsästysmajassa aamulla tammikuun 30. 1889.

Keisarinna Elisabet ei koskaan toipunut Rudolfin itsemurhasta ja pukeutui mustiin tai harmaisiin lopuksi ikäänsä. Suhde Franz Josefiin kylmeni täysin, mutta kerrotaan että myöhemmin pariskunta löysi keskinäisen ystävyyden uudelleen. Keisarinna matkusteli maailmalla entistä enemmän, koska ei viihtynyt enään Wienin hovissa.

Elisabetin murha

Elisabetin pistäminen teräaseella Genevessä
kuva Wikimedia

Syyskuun 19. 1898 tuntemattomana pysyttelevä ja ilman turvamiehiä kulkeva Elisabet käveli ystävättärensä ja hovinaisensa kreivitär Irma Sztáray de Sztára et Nagymihályn kanssa Geneven järven rantakatua kohti laivaa. He olivat majoittuneina läheiseen Hôtel Beau-Rivage ja poliisi tiesi kyllä hänen läsnäolostaan siellä.

Kello 13:35 italialainen anarkisti Luigi Lucheni oli hänen lähellään ja näytti menettävän tasapainonsa ja horjahti keisarinnaa kohti, jatkaen sitten kävelyään. Elisabet kaatui ja hänet autettiin taas pystyyn. Kukaan ei huomannut, että Lucheni oli pistänyt häntä 10 cm pitkällä teollisuus neulalla aina sydämeen asti. Tiukka korsetti esti verenvuodon ja Irma talutti horjuvaa keisarinnaa 91 metrin matkan Genève aluksen kannelle. Kun hän irrotti kätensä Elisabetin kädestä tämä lyyhistyi kannelle. Laiva lähti laiturista ja miehet nostivat kaatuneen naisen makaamaan kansipenkille. Kreivitär Irma huolestui, kun emäntänsä ei palannut tajuihin. Hän kertoi kapteenille, kenestä oli kyse - laiva palasi laituriin ja Elisabet kannettiin hotelliin. Kun hänen kenkänsä oli riisuttu ja paita avattu nähtiin hieman verta hänen rintansa alla. Keisarinna oli kuollut eivätkä lääkärit voineet tehdä mitään hänen hyväkseen.

Luuigi Lucheni saatiin pian kiinni. Hän oli päättänyt sinä päivänä surmata jonkun aristokraatin, ja kun ensimmäinen kohde ei ilmaantunut paikalle hän huomasi Elisabetin ja pisti häntä. Kymmenen vuoden vankeuden jälkeen 1910 Lucheni hirtti itsensä omalla vyöllään vanginvartijoiden löydettyä ja tuhottua hänen vuosien mittaan raapustamansa muistelmansa.

Elisabetin murha oli tavaton järkytys etenkin Unkarissa, jossa vallitsi kansansuru. Hänet haudattiin 17.9. 1898 Wienissä sijaitsevaan keisarilliseen kryptaan, Kaisergruft.

Oi Elisabet!

Niinkuin on kuningatar Victorian aikainen Iso Britannia, niin on keisarinna Elisabetin aikainen Itävalta-Unkari - joka tosin tunnetaan Franz Josefin valtakuntana. Nainen, kaunotar, äiti, puoliso, eräs Euroopan pisimpään hallinneita naisia. Hänen elämänkertansa on ikkuna 1800-luvun Hapsburgien ja muiden hovien elämään - ihmisiä tunteineen ja kohtaloinaan tuon ajan aatelistokin on.

Budapest on kaunotar Tonavan rannalla, ja paljon tästä suloisuudesta juontaa Elisabetin rakkaudesta Unkaria kohtaan. Hänen rakastettunsa kreivi Andrássy on eräänlainen Unkarin J.V. Snellman. Hänen poikansa Rudolfin synkkä kohtalo samoin kuin Elisabetin järjetön ja tarpeeton murha lisäävät Budapestin kauneuteen syviä tummia sävyjä, vertauskuvana tuon kansan vaikeasta historiasta kautta aikojen.

Alkuperäinen Elisabet-silta Tonavan yli 1903
kuva Wikimedia

__________

tekstin asiatiedot egnlantilaisesta wikipediasta, etenkin Empress Elisabeth of Austria

Mietteitä Budapestista: Unkarin reformaation tuhoaminen

Debrecen reformoitu kirkko tänään
"Debrecen - Protestant Great Church" by Pudelek (Marcin Szala) - Own work.
Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

1500-luvun kuluessa Martti Lutherin ja Jean Calvinin kautta alkanut läntisen kirkon uskon puhdistaminen kaikenlaisesta sen oppiin ja elämään mukaan tarttuneesta rihkamasta levisi nopeasti myös Unkariin. Tässä tapahtui kirkkokansan alueellista jakautumista Unkarin kolmen alueen mukiaan: luterilainen opetus laista ja evankeliumista levisi Hapsburgien hallintoalueilla lännessä ja alkuperäiset unkarilaiset, magyaarit, omaksuivat ottomaanien vallan alla Calvinin näkemykset, jotka saavuttivat myös Transsylvanian asukkaat.


Ottomaanien aikainen kalvinistinen Unkari 
Hapsburgien pyrkimyksenä oli torjua protestantismin leviäminen lännessä ja hengellistä sotaa käytiin alusta alkaen. Itä-Unkarin kristityt sem sijaan olivat ottomaanien vallan alla, jotka antoivat alamaisilleen jokseenkin täyden uskonnonvapauden puuttumatta kristittyjen keskinäisiin välienselvittelyihin ja riitoihin. Muslimisiirtolaisia saapui kyllä Unkariin etenkin Bosniasta, mutta heidän määränsä lienee ollut kaikkiaan vain noin 80.000 henkeä.

Vuonna 1567 Debrecenin kaupungissa pidetyssä synodissa magyaarit omaksuivat virallisesti Heinrich Bullingerin (1504-1575) laatiman toisen sveitsiläisen uskontunnustuksen (Confessio Helvetica posterior) ja näin unkarilaisista tuli kalvinisteja. On arveltu, että 1500-luvun loppua kohden suurin osa kristityistä oli kalvinisteja tai luterilaisia vierasta valtaa edustavan katolisen kirkon jäsenmäärän romahtaessa.

Ottomaanien imperiumin laajentuessa nopeasti sulttaaneille oli tärkeintä, että kaikki alamaiset maksoivat tunnollisesti veronsa. Maksuja kiskottiin Unkarista niin ankarasti Istanbuliin vietäviksi, että laajat alueet maaseudusta autioituivat. Väestön romahdukseen ja maanviljelyn lakkaamiseen vaikuttivat myös Unkaria 150 vuoden miehityksen aikana raadelleet sodat ottomaanien ja kristillisen lännen välillä.

(1700-luvulla ottomaanien lähdettyä Hapsburgit kutsuivat näille asukkaista tyhjille seuduille saksalaisia maanviljelijöitä ja käsityöläisiä tarjoten heille kaikenlaisia taloudellisia helpotuksia. Näin luotiin perusta läntisen Unkarin vahvalle saksalaisasutukselle.)


Hapsburgien johtama vastauskonpuhdistus
Vuonn 1683 ottomaanien toinen yritys valloittaa Wien päättyi totaaliseen sotilaalliseen katastrofiin Johannes III Sobienskin johtamien puolalaisten ja Pyhän roomalaisen imperiumin joukkojen käsissä. Turkin vallan mureneminen Euroopassa nosti hartaasti katolisen Hapsburgien dynastian ehdottomaan valta-asemaan. Karlowitzin rauhansopimuksessa 26.1. 1699 ottomaanit luovuttivat Hapsburgeille valtaamansa alueet ja vetäytyivät. Muodostettiin heidän kuninkaidensa hallitsema Unkarin kuningaskunta (1538-1867), josta tuli myöhemmin Itävalta-Unkarin tärkeä osa.

Unkarin kristittyjen historiaa ajatellessa on hyvä pitää mielessä, että protestantit ja katoliset saivat harjoittaa uskontoaan ottomaanien hallitsijoiden puuttumatta kirkkojen sisäisiin asioihin. Olot saattoivat muuten olla vaikeita verojen, sotien ja islamilaisen hallinon tähden, mutta evankeliset kirkot saivat kukoistaa, kirkkoja ja kouluja rakennettiin, seurakunnilla oli pastorinsa ja hiippakunnilla piispansa. Kaikki tämä muuttui Hapsburgien saatua Unkarin valtaansa. Käytännössä Unkarin kuningaskunnan nousu merkitsi siellä evankelisen kristillisyyden joutumista tuhon partaalle.

Swabian Trek kirjoittaa artikkelissaan yksityiskohtaisesti vastauskonpuhdistuksen ankarasta loppuvaiheesta ja menetelmistä, joilla katolinen kirkko yhdessä valtiovallan kanssa hallinnollisin keinoin tuhosi reformaation kirkot.

Jumala on uskollinen. Tänään Unkarin reformoidussa kirkossa on 1.6 miljoonaa jäsentä 1249 seurakunnassa. Se on roomalais-katolisten jälkeen maan toiseksi suurin kirkkokunta.

___________
asiatiedot wikipediasta, etenkin Reformed Church in Hungary

Mietteitä Budapestista: György Dózsa

Dózsan teloitus. Aikalaisen tekemä puupiirros
kuva wikimedia

Unkarin kansallissankarina muistettu György Dózsa (1470 - 20.7. 1514) johti vuonna 1514 riehunutta veristä talonpoikaiskapinaa aatelistoa vastaan.

Talonpoikaiskapina 1514

Paavi Leo X oli kutsunut unkarilaisia ristiretken ottomaaneja vastaan, joiden nouseva suurvalta uhkasi jo koko kristillistä Eurooppaa. Rohkeana taistelijana tunnettu Dózsa sai tehtäväkseen koota ristiretkeläisten armeijan, johon liittyikin noin 100.000 miestä, etupäässä yhteiskunnan alimpiin luokkiin kuuluneita maanviljelijöitä, opiskelijoita, munkkeja ja pappejakin. 

Miehet kokoontuivat maakunnittain ja heille annettiin alustavaa sotilaskoulutusta. Tilanne joukkojen kannalta huononi nopeasti, koska heille ei annettu riittävää muonitusta ja varustelua ja maanomistajat vaativat viljelijöitä palaamaan peltojaan hoitamaan. Kun näin ei tapahtunut, paikalliset viranomaiset alkoivat vainota maanviljelijöiden perheitä, vaimoja ja lapsia ja tiluksilla vielä olleita viljelijöitä. 

Talonpoikaiskapina syttyi tästä kipinästä ja miesjoukot joutuivat raivon valtaan. Kaupunkilaisetkin alkoivat liittyä kansannousuun, joka levisi erityisesti "kanta-unkarilaisten" eli magyaarien maakuntiin. Kesällä 1514 talonpoikien patoutunut viha aatelistoa vastaan purkautui hirmutekoihin, turvalinnoja tuhottiin, kartanoita poltettiin ja ihmisiä surmattiin julmasti monin eri tavoin. Näiden hyökkäysten tärkein tukikohta oli Dózsan leiri Ceglédissä.

Tilanteen vaikeutuessa kapinallisten puolella Dózsa alkoi käyttää uskonnollista tuhatvuotisen valtakunnan kieltä rohkaistakseen taistelijoita nyt koittavan uuden vapauden ja oikeudenmukaisuuden ajan alkuun.

Paavin bulla peruttiin ja ristiretki ottomaaneja vastaan lopetettiin ja miehiä käskettiin palaamaan koteihinsa. Tämä oli jo liian myöhäistä ja talonpoikaiskapina roihusi vaarallisena. Aateliston valtaa tuki raskaasti aseistettu ratsuväki, joka onnistui 20.000 miehen voimalla lyömään heinäkuussa 1514 talonpoikien joukot Timişoarassa. György Dózsa joutui aatelisten vangiksi.

Aatelisten kosto

Voittajat kostivat armottomasti kapinallisille. Dózsa asetettiin "valtaistuimelle", joka oli tulikuuma rautainen tuoli ja hänen käteensä pantiin kuuma rautavaltikka ja päähänsä tulikuuma kruunu. Hänen ruumistaan raadeltiin pihdein ja alaisiaan pakotettiin kuoleman uhalla puremaan Dózsan lihaa - joka niin teki, sai mennä kotiinsa, joka ei, surmattiin siihen paikkaan. Hänen veljensä Gergely paloiteltiin kolmeen osaan hänen silmiensä edessä armonpyynnöistä huolimatta.

Surmaajat kulkivat kautta maan ja arvioidaan, että 70.000 talonpoikaa murhattiin taistelua seuranneen koston aikana. 

Unkarin kohtalo

Paavi Leo X:n yritys nostaa unkarilaiset ottomaaneja vastaan kääntyi päälaelleen. Talonpoikaiskapina, sen aikaiset hirmuteot tilallisia vastaan ja taistelun hävinneisiin kohdistettu julma kosto jakoivat yhteiskuntaa ja repivät sisäistä keskinäistä luottamusta. Viha, katkeruus ja väkivalloin ylläpidetty järjestys heikensivät Unkaria sisäisesti. Aatelisten valta-asemaa ja suoranaiseen maaorjuuteen joutuneiden talonpoikien alistamista koskevat uudet lait purettiin vasta vuonna 1848.

Kun sulttaani Suleiman Loistava (1494-1566) sitten käynnisti Euroopassa pelätyn hyökkäyksenssä ja marssitti joukkonsa Unkariin, hänen kohtaamansa vastarinta oli vähäistä ja tehotonta. Mohácsin taistelu elokuun  29. 1526 muistetaan Unkarissa yhä täydellisenä sotilaallisena katastrofina, ja kun jokin asia menee todella pieleen se on kuin Mohács. Miksi kirottu ja vainottu talonpoika uhraisi henkensä komean ratsunsa selässä olevan ylhäisen komentajan käskystä?  Unkarin 21 vuotias kuningas Luis II yritti paeta paikalta, mutta sai henkivartijoineen surmansa turkkilaisten käsissä.

Pannonian tasangon asukkaat joutuivat valtiollisesti ottomaanien islamilaisen imperiumin alamaisiksi vuonna 1541. Noin 150 vuotta myöhemmin ottomaanit kärsivät puolestaan murskatappion  Mohácsin taistelussa 1687 ja Unkari vapautui islamin vallasta 1699.

Unkarin talonpoikaiskapina ennen Saksaa
Unkarin kansannousu tapahtui vuonna 1514. Saksalaiset talonpojat nousivat kapinaan aristokraatteja vastaan kymmenen vuotta myöhemmin, 1524.1525. 

Voimme tästä päätellä, että 1500-luvulla eri puolilla Eurooppaa taphtuneet noin 60 talonpoikien kansannousua eivät Saksassakaan olleet uskonpuhdistuksen aiheuttamia, vaan nousevat taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja historialliselta taustalta. Martti Lutherin evankeliumin vapaus kyllä mainittiin Saksassa, mutta hän itse otti lopulta jyrkän kielteisen kannan talonpoikia vastaan nähtyään heidän hirmutekojaan omin silmin. Protestanttien papeista Thomas Müntzer otti sen sijaan talonpoikien asian sydämelleen ja tuli kapinan johtajaksi. Tuhatvuotisen valtakunnan unelma eli hänenkin sydämessään, kuten se oli elänyt Dózsankin sydämessä.

Nuijasota 

Nuijasota (1596-97) on näistä 1500-luvun talonpoikien kansannousuista viimeinen ja päättyi sekin aateliston veriseen voittoon ja kapinajohtajan, ratsumies Jaakko Pentinpoika Ilkan (1545-1597), julmaan teloittamiseen.

_____
olen käyttänyt tämän blogin laatimiseen asiatietojen lähteenä englantilaisen wikipedian artikkeleita etenkin Dózsa.