perjantai 23. lokakuuta 2015

Nilivaaran niljakkaat lähetysmiehet

Kesällä Helsingin seuroissa asetettuun sakramenttityöryhmään ovat kuuluneet Heikki Purtanen puheenjohtajana, Pekka Liuksiala, Seppo Karhu, Unto Rantanen ja sairastumisen jälkeen hänen sijalleen Seppo Parviainen, Reino Haimilahti ja Veli-Matti Koskimaa.

Minua kerta kaikkiaan suututtaa se valheellinen ja niljakas tapa, jolla raportissa kuvataan tilanteen kehittymistä. Sen mukaan useampia kertoja kokoontunut työryhmä on ollut yhteydessä evankelis-luterilaisen kirkon piispoihin, kuten ovat olleetkin ja mistä on julkisuudessakin saatu kuulla eri piispojen näkemyksiä. Ryhmä on työssään käyttänyt apua, erityisesti lakiasioissa. Näin on tosiaan tehtykin, sillä onhan sakramenttien ottamisella esikoisten saarnaajien hoitoon monia laillisiakin seurauksia etenkin kirkkolain kannalta.

Tähän asti kaikki hyvin.

Mutta sitten p*ska lentää tuulettimeen: "Ryhmän jäsenet olivat myös jouluseuroissa Jellivaarassa 2014 ja helluntaiseuroissa Kiirunassa 2015, joiden yhteydessä keskusteltiin asiasta Lapin vanhinten kanssa."

Mikä tässä mättää?

Epäilemättä ryhmä keskusteli Jellivaarassa ja Kiirunassa wanhinten kanssa asiasta. Mutta tekstimuoto on salakavala, ja antaa varomattomalle lukijalle sellaisen kuvan, että aloite sakramenttien ottamisesta omiin käsiin tulee Suomen saarnaajien panssarijoukoista ja siitä on sitten neuvoteltu myös wanhinten kanssa.

Todellisuudessa Odd Minde on hankkeen takana. Asiaa on valmisteltu vuosikausia tekniikalla, jossa lähetyskirjeissä hyökätään valheellisesti ja epäsuorasti Suomen kirkon ehtoollisopetusta vastaan ja varoitetaan uskovia "katolisuudesta"kuten "messu-uhrista" ja muusta kauhistuksesta, jota tulee välttää. Siis hakataan eriseuran oksaa irti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rungosta, jossa se on syntynyt ja kasvanut (Ruotsin ja Suomen). Eräässä lähetyskirjeessä neuvotaan kristittyjä osallistumaan ainoastaan "vuoden 1964 käsikirjan mukaan järjestettyyn ehtoolliseen" - joka tarkoittaa 1963 kaavojen käyttöä. Tietääkseni missään Suomen kirkossa ei järjestetä tällaisia ehtoollisia, vaan ne ovat joko uuden tai joissain erityistapauksissa vanhan käsikirjan mukaisia.

Kun edes näin keskeisessä asiassa suomalaiset saarnaajat eivät uskalla tai tahdo puhua totta, niin siitä tulee ulkopuolisellekin todella murheellinen mieli. Mitä tälle Kristuksen piskuiselle laumalle on tapahtunut?

9 kommenttia:

  1. Niin, oikeastihan Suomen kirkko on sinivalkoinen ja puhdas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herätysliikkeet ovat kirkon ruoska ja niiden tulisi saada toimia sellaisena. Kun perustetaan eriseura, oma pyhien seurakunta, tämä rooli lakkaa ja ev.lut. kirkko saa heidän puolestaan mennä h*ttiin, mitä se meitä Kristuksen piskuista luamaa koskettaa.

      Poista
  2. Voisitko Mikko pitää ajan tasalla ja yllä tätä sakramentti-teemaa edelleen tässä blogissasi tarkoituksella että me saisimme tietää missä mennään koska kyseessä on asia josta ei saa kysymällä suoria rehellisiä vastauksia jos niitä kyselee Esikoislestadiolaisilta seurakuntalaisilta tai saarnaajilta.

    Nyt on sellainen tilanne että tarvitaan rohkeaa objektiivista asennetta ja kannanottoa sekä tiedottamista vs. asioiden salaaminen, vääristely, ongelmien maton alle lakaisu, peittely ja suoranainen valehtelu tosin sillä hyvällä tarkoituksella että ei tulisi "hajaannusta" kahteen.
    1. Erehtymättömille ihmisille, pylvään nokkaan nostetuille epäjumalille, ns. Lapin vanhimmille uskolliset kristityt
    2. Kristukselle, Eero Halmeen ja Olavi Simolinin lailla uskolliset kristityt jotka katsovat Kristuksen ristin juurelle, eivät Ruotsin lappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisilla on ollut monia selkeitä Raamattunsa tuntevia opettajia, joista erityisen tärkeä veisti ylhäältä annettiin Risto Blomin ja kirkkoherra Matti Aaltosen työn kautta.

      Molemmat torjuttiin, joten tämä nykyinen Kristuksen kirkosta oksentaminen on täysin esikoisten oma valinta, niiden, jotka vaikenivat kun tiesivät paremmin ja niden, jotka omaa etuaan tavoitellen juonitteleivat näissä asioissa.

      Risto Blomin hyllyttäminen hänen osoitettuaan saarnaajien keskeisen opetuksen vaihtelevan henkilöstä toiseen oli se olki, joka mursi kamelin selän.

      Monet kyllä taistelivat hänen puolestaan, mutta ei riittävän monet.

      Poista
  3. Yksi kommentti puhui "sinivalkoisesta ja puhtoisesta kirkosta".
    Sen Saatana sanoi!

    Kirkon liberaalien opettajien harhat ovat ainoa tekosyy "katolilaisuuden" kanssa.
    Mitään todellista syytä ei ole.
    Ei ollut kirkko Laestadiuksen aikanakaan puhdas, ei myöskään Raattamaan aikana, jolloin Kuopion piispa tuomitsi koko lestadiolaisuuden lahkoksi.

    VastaaPoista
  4. Niin, todellisuudessa Suomen kirkko ei ole hyväksynyt Porvoon julistusta eikä yhteistä julistusta vanhurskauttamisopista. Näin ollen uskonpuhdistuksen aikaisia oppituomioita ei ole kumottu. Myöskään naispappeutta ei ole hyväksytty Suomen kirkossa - ja jos olisikin, niin hyväksyttiinhän samassa yhteydessä ponsi, joka takaa naispappeuteen torjuvasti suhtautuville toiminnanvapauden Suomen kirkossa ikuisiksi ajoiksi. Naispappien osuus ei ole kasvamassa, joten miespappeja riittää huolehtimaan kirkollisista toimituksista kaikkialla Suomessa. Jumalanpalvelusuudistusta ei ole toteutettu eikä jumalanpalvelusjärjestykseen ole otettu rukouksia tai muita aineksia, jotka tukisivat ajatusta messu-uhrista. Kirkko ei ole myöskään hyväksynyt rukoushetkeä samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseksi. Kaikki on siis hyvin vuosikymmeniksi eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta juuri siksi että tarkoitus on näin hyvä, uskonpudistus, pysyminen siinä, mitä on opittu, menetelmä ihmetyttää. Tyypillistä lestadiolaista epäselvyyttä, mutinaa ja vihjailua.
      Arvelen että tyyli on seuraväen parissa kehittynyt. Kun kerran Pyhä Henki on asuvainen saarnaajassa - muuten hän ei ole oikea saarnaaja, mies luulee, että hänen on oltava erehtymätön kuten Totuuden Henki tai virkansa puitteissa puhuva paavi.
      Jos tulee haloota, mutiseva saarnaaja voi sitten sanoa, mitä hän oikeasti tarkoitti ja näin säilyttää arvovaltansa.
      Hyviä asioita ei seurakunnassa edistetä niljakkaasti ja salakavalasti.

      Poista
  5. Tässä niljakkuus on kyllä katsojan silmissä. Alusta asti on tehty selväksi, että sakramenttityöryhmän perustaminen on ollut Ruotsin Lapin seurakunnan antaman neuvon mukainen toimenpide.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alusta asti tehty selväksi...

      Sorry, olen sivusta seurannut tätä keskustelua ja lähetyskirjeitä ja arvostettujen esikoislestadiolaisten kannanottoja - ei todellakaan ole Ruotsin Lappi toiminut tässä avoimesti.

      Arvostelua ei hyväksytä, se on liki Pyhän Hengen pilkkaa sanoa jotain wanhimmista tai lähetysmiehistä.

      Hiljainen seurakunta, lammaslauma, joka ei suutaan ole avannut ja salli evankelisten saarnaajien tuhon Nilivaaran kirjeellä.

      Asiat ovat menneet hyvin rankasti alamäkeen ja nyt on edessä koko herätysliikkeen loppu sen muuttuessa omaksi kirkkokunnaksi oppeineen.

      Huutavan ääni korvessa olisi kyllä korottanut Pajalassa äänensä, jos olisi moisen tulevaisuuden aavistanut.

      Poista