Uusi blogi

Avasin uuden blogin, jonka teemana on avaruuden tutkimus ja teologia. Koetan siinä pohtia avaruusajan saapumisen merkitystä kristikansalle ja erityisesti aihetta kosminen Kristologia. Sen rinnalla on toinen uusi blogi, joka etenee valon tutkimuksen mullistavien tieteellisten tulosten ja etenkin luonnossa olevan informaation teemoissa. Marja-Leena Markkula on siellä toisena kirjoittajana.

Onko meidän Herramme Jeesus Kristus kosmisesti ajatellen yhden pikkuplaneetan pikkuinen Vapahtaja, onko Hän myös sovittanut Andromedan galaksin asukkaiden synnit, vai miten tämä nyt menee Raamatun valossa? Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Ylipappi, joka heikkoutta armahtaa

Ylimmäinen pappimme vauhdissa

Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.

Heb 4:14-15 Biblia 1776

Kuvitellaan että meillä olisi herätysliike, joka on kuolleessa tilassa

Se ei yksinkertaisesti kanna hedelmää Jumalan puutarhassa, vaan lähinnä ihailee omaa kauneuttaan ja vahtii omia juuriaan.

Puutarhuri on ammattinsa taitava, ja kertoo miten kuivat oksat karsitaan ja heitetään tuleen.

On Herra lähettänyt sen luoksi palvelijoitaan pappejakin, mutta kovin ylpeästi heidät on torjuttu ja kaikessa hiljaisuudessa pantu sivuun saarnaamisesta ja opettamisesta.

Pappeja ei tämä maallikoinen hedelmäpuu siedä, mutta on tässä meidän kristillisyydessämme kuitenkin Ylipappi.

Tämä Ylipappi osaa sääliä, tuntea surua ja huolta puutarhastaan.

Näin Hän itse kertoo vertauksessa


yhdellä oli fikunapuu, hänen viinamäessänsä istutettu, ja hän tuli etsein hedelmää hänestä ja ei löytänyt.

Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä fikunapuusta, ja en löydä, hakkaa se pois: miksi se myös maata turmelee?

Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan:

Jos hän sittekin hedelmän tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.

Luukas 13:6-9 Biblia 1776


Kaivakoon ja sonnittakoon tätä Herran fiikunapuuta tämä suuri Puutarhuri ja Ylipappi, joka ei pelkää kääriä hihojaan ja käydä arkiseen työhön.

Että se puu kantaisi hedelmää Jumalan valtakunnalle.

Eikä kuvittelisi olevansa se Jumalan valtakunta.

Kaikille koirien ystäville

Enemmän kuin tuhat sanaa

Jumalan pelko

Arkkienkeli Mikael lyö Saatanan. Scipione Tadolini, 1865.
Marmoriveistos, Gasson Hall, Boston College.

Josef Fritzlin tapaus, mutta myös monet muut, pistää joskus miettimään taivaallista oikeudenkäyntiä.

mutta jos olen Raamatun sisältämän sanoman oikein ymmärtänyt, viimeinen tuomio on tuomituille äärimmäinen paikka, jota ei voi enää pahentaa

armahdetuille taivas on äärimmäinen paikka jota ei voi parantaa

joskus toki puhutaan "että saisi kirkkaamman kruunun" ja Daniel kertoo niistä, jotka monia vanhurskauteen saattavat ja loistavat kuin tähdet taivaalla.

ja Jeesus sanoo, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi

joten ehkä kolmas ja neljäs ja seitsemäs paratiisi kertovat vaihtelusta

vaan tulinen järvi on tarkoitettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen

ei yhdellekään ihmiselle


inhimillisesti oman oikeustajumme mukaan mittaisimme erilaisia tuomioita myös iankaikkisuuteen.

sanoisimme "tuo mies tai nainen on tehnyt sellaisia pahoja tekoja, että hän ansaitsee todella kovan rangaistuksen Jumalalta.

sen sijaan tuo ihminen on elänyt elämänsä kunnollisesti eikä ole koskaan tehnyt tarkoituksellisesti pahaa kärpäsellekään. hänen ainoa vikansa on, ettei hän usko Jeesukseen."

Jeesuksen sanat "heittäkää ulos pimeyteen, siellä on itku ja hammasten kiristys" ei tietenkään rajoitu vain niihin, jotka ovat kuulleet mutta eivät usko, vaan myös moniin jotka Jeesuksen seurassa luulevat kulkevansa.

siis tuomiomittari kuten maallisessa oikeudenkäynnissä Itävallassa tai Suomessa.

näyttäisi kuitenkin siltä, että mitään tuomiomittaria ei ole.

iankaikkinen ero Jumalasta on niin hirveä asia, että sille ei ole mitään mittaria.



sen sijaan autuaiden osa näyttäisi vaihtelevan, ellen ihan väärin ymmärrä - mikä sekin on mahdollista.

on kirkkaampia kruunuja, on kirkaampia tähtiä, on oikealla ja vasemmalla puolella istujia penkkijärjestyksessä, jonka Isä Jumala määrää Poikansa bileihin.


Josefin äärimmäisen synkän kertomuksen otin esiin siitä syystä, että voimme oppia sen kautta jotain pahan olemuksesta.

tarkoitus ei ole kauhistella, että voi miten hirveä isä.

vaan miettiä, mistä tässä on kysymys. miten elämän arvot voivat mennä näin häijysti pieleen?

vaikka kyse olisi henkisestä sairaudestakin, on sillä omat pilarinsa, ei se ole vain mieletöntä sekoilua.

Josef on ilmeisesti varsin älykäs ja etevä kaveri - toteuttamaan myös salaisia himojaan, jotka useimmat ihmiset painavat piiloon.

niin.

samanlaisia viettejä kun taitaa piillä aika monen isän sydämessä.

paljon on kuulemma Josef saanut myös ymmärtävää postia naishenkilöiltä.



muistan näissä yhteyksissä tuon käynnin Vainojen museossa, Jad Vashemissa, Jerusalemissa monta vuotta sitten.

ryhmänjohtaja otti aikalailla kierroksia, kun sanoin, että mitä täällä näemme, asuu omassa sydämessämme.

tarkoitukseni ei ole näin natseista tai Josefista sanoessani syyllistää meitä aiheettomasti tyyliin "olemme kaikki syyllisiä Kolmannen valtakunnan rikoksiin" tai "olemme kaikki isät kuin Josef Fritzl".

sehän olisi aivan järjetöntä.

mielessäni on "potentiaalinen pahanteko" eli ne mahdollisuudet, jotka meissä asuvat Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin.

ne ovat rajattomat.

kykenemme kukin äärimmäiseen, suorastaan saatanalliseen pahantekoon toisia ihmisiä kohtaan.

Jumala on sen vapauden meille antanut.



Pyhä Jumala ei estänyt Josefia rakentamasta tuota kellaria.

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä, ei estänyt Elizabethia astumasta nuo kohtalokkaat askeleet tuonne kellariin 1984.

Pyhä Jumala ei estänyt yli 3000 raiskausta, kuten niitä on nyt oikeudessa laskettu.

Pyhä Jumala on ilmoittanut käskynsä, "Älä tee huorin" "Älä tapa"

Jeesus Kristus on oikein tarkentanut pyhän Jumalan tahdon

"rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"

vähät me siitä piittaamme.

ja pyhä Jumala sallii meidän langeta syntiin ja tehdä hirveitä asioita toisillemme.

jotkut tekevät, kulkevat oikein pahuuden syövereihin ja nauttivat siitä.


jos pyhä Jumala estää pahan, se on Hänen armoaan.

usein - näemme varmaan tämän vasta siellä perillä - nämä hillitsemiset ja estämiset ovat esirukousten lapsia.

joku on hartaasti rukoillut poikansa tai tyttärensä puolesta, ja hyvyyden voimat vahvistuvat.

mutta jotkut Saatana saa niellä.

jos näin ei olisi, koko ihmiskunta olisi toisenlainen ja koko ihmisen asema Jumalan edessä olisi toinen.

siellä sitten yksi ja toinen näsäviisas sanoisi Jumalalle "minä kyllä tapoin, miksi et estänyt minua?"

siis Jumala lieventäisi sitä vapautta - ja sen mukana ihmisenä olemisen vastuuta - jonka Hän on meille käsittämättömässä viisaudessaan antanut.

mutta koska potentiaali on niin suuri, Hän on antanut hyvän hallituksen, esivallan, tuomarit, lakimiehet, poliisivoimat, armeijankin pitämään yllä järjestystä ja panemaan suitset ihmisen äärimmäisen kekseliään ja inhottavan pahuuden hillitsemiseksi.

ei esivalta turhaan miekkaa kanna.



pyhä Jumala on myös selkeästi ilmoittanut ihmiselle, että Hän pitää ihmistä vastuullisena tämän omista teoista.

toisin sanoen, kun teemme pahaa, se ei ole Jumalan syy.

Hän on ottanut sen verran etäisyyttä, että saamme itse päättää.

no, mites tämän ratkaisun kanssa kävi?

huonosti.

Adamilla ja Eevalla oli vain yksi kielto. Kaikki nakuilu oli sallittua, he olivat rakastavaiset jotka sopivat toisilleen mitä ihanimmalla häämatkalla

oli vain yksi kielto.

tosi huonosti kävi!


näsäviisaina sanomme "miksi sallit käärmeen kuiskeet, pistit tuon yhden kiellon"

mutta toki ymmärrämme, että tällaiseksi Jumala on luonut ihmisen.

valmiiksi suorastaan saatanalliseen pahantekoon.

jotkut ottavat siitä vapaudesta pahaan itselleen täyden hyödyn

ja joutuvat tulijärveen, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enekeleilleen.

ei yhtäkään ihmistä sinne ole tarkoitettu

mutta yksi ja toinen sinne heitetään kun Herran Jeesuksen silmät leimuavat niin, ettei niitä kukaan kestä katsoa.

Ken Jumalan tuomion torjua voi,
se läheltä löytää ja kaukaa.
Kun Jeesuksen tullessa pasuuna soi,
niin kuinka sen kestänen, raukka?
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun taivasta katson, niin huomata saan:
on syntini kirjattu sinne,
ne vaikkakin tehty on kätköissä maan.
Voi minnekä pakenen, minne?
Mua syntistä armahda, Herra!

Vain itseeni tuijotan päivät ja yöt,
saan syntini palkkaa jo kantaa.
Vaan turhaan nyt, ihminen, rintaasi lyöt:
ken kuolleelle elämän antaa!
Mua syntistä armahda, Herra!

Siis murra jo kivinen sydämeni,
oi Jeesus, ja luo sydän uusi.
Se vahvista, pyhitä itsellesi,
vie kanssasi kilvoitteluusi.
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun ristisi uhrissa elämän saan
ja Henkesi suot sydämeeni,
niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan,
jo kuivuvat pois kyyneleeni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Oi Jeesus, on veresi ristilläsi
jo virrannut autuudekseni.
Tee minulle kalliiksi kuolemasi,
tuo lohdutus sydämelleni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Virsi 159
Olof Kolmodin 1734.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.



monia naurattavat tuollaiset virret, mekö pelkäisimme Jumalaa!

eihän Jumala mahda mitään piitata teoistamme, heikot sorkuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.

vaan kun ei porskuta, sorry vaan.

ensin kaatuvat läheiset, rakkaus sammuu, ilo katoaa elämästä, himot kasvavat raastavan suuriksi kantaen karmeaa hedelmää aina murhaan asti

sitten pasuuna soittaa loppusoiton

oi kuinka mukava olisi "maatua siihen mihin kaatuu"

vaan kun sitä armoa ei ole sallittu lakata olemasta.

"iankaikkisuus, mä pelkään pituuttasi"

Herran pelko on viisauden alku.

Jeesuskin sanoo

pelätkää häntä, joka tapettuansa voi heittää helvettiin.

kannattaisi pikkuisen pelätä.

Saatanallinen pahuus (2)

Josef Fritzl tuomittiin torstaina 19.3. 2009 Itävallassa käydyssä oikeudenkäynnissä elinkautiseen vankeuteen ja pakkohoitoon murhasta, laittomasta vapauden riistosta, insestistä, orjuuttamisesta ja yli 3000 raiskauksesta.

73-vuotias Fritzl kuljetettiin oikeussalista suoraan Sankt Pöltenin mielisairaiden vankilaan. Itävallan lakien mukaan hän saattaisi päästä vapaaksi 15 vuoden istumisen jälkeen, mutta yleisesti arvellaan, että Josef Fritzl ei koskaan enää pääse vapauteen.

Vankeutensa aluksi Fritz joutuu kuitenkin nyt uusiin poliisikuulusteluihin selvittämättömistä henkirikoksista.

Marraskuussa 1986 löydettiin Mondseejärveltä 17 vuotiaan Martina Poschin ruumis läheltä Fritzlin omistamaa vierastaloa. Martina muistuttaa ulkonäöltään Josefin seksiorjana pitämää omaa tytärtä, Elizabethia.

Kuulusteluissa käsitellään elokuussa 1966 murhatun 17 vuotiaan Anna Neumayerin tapausta ja tutkitaan Fritzlin yhteyksiä kesäkuussa 2006 kadonneeseen 16 vuotiaaseen Julia Kühreriin.

Elokuussa 2007 Itävallan ja Tshekin rajalta löytyi 20 vuotiaan ilotyttö Gabriele Superkovan ruumis. Fritzl oli murhan aikoihin lomailemassa alueella.

On mahdollista, ettei Fritzlillä ole mitään tekemistä näiden murhien kanssa.

Mutta keskustelunaihetta riittää viranomaisille ja Josefille St. Pöltenin vankilassa.

Josef ja Rosemarie Fritzl

Oikeudenkäynnissä oli alkuvaikeuksia, kun ei tahdottu löytää valamiehistöä. Halukkaita oli vähän jos ollenkaan.

Puolustuksesta huolehti Fritzlin asianajaja Rudolf Mayer.

Aluksi Josef tahtoi kiistää syytteet, sitten myöntää osan, mutta kiistää murhan (yks8i Elizabethin lapsista syntyi kellarissa ja kuoli, koska ei saanut hoitoa)

Oikeudenkäynti eteni kuitenkin yksinkertaisesti ja rauhallisen totuudellisesti.

Koko porukalle näytettiin 11 tuntia pitkä video, jossa Elizabeth tytär kertoo, mitä hänen isänsä teki hänelle ja lapsille.

Videon jälkeen Josef tunnusti kaiken ja oikeudenkäynti päättyi varsin nopeasti.

Valamiehet eivät kauaa pohtineet, puolustusasianajajakin piti tuomiota oikeana ja tuomari haki lakikirjasta mahdollisimman ankaran tuomion Itävallan rikosoikeudesta.



Vuonna 1981 Josef alkoi rakentaa Amstettenissa olevan talonsa kellariin 60 m2 kokoista tilaa. Siinä on kolme huonetta, pieni keittiö ja wc. Tilassa ei ole yhtään ikkunaa ja huoneet ovat äänieristettyjä.

Kellarin ovissa on sähkölukot, jotka voi avata vain koodilla.

Tilaan vie betoniseinässä oleva liukuovi, jonka lukossa on kaukosäädin. Säädin on piilotettuna Josefin työverstaan hyllyjen takana.

Elizabethin koti - ja vankila Amstettenissä

Kolme vuotta hän salaa tätä valmisteli ja vuonna 1984 isä houkutteli tyttärensä Elizabethin (s. 1967) tähän kellariin.

"Tyttären kirje" vanhemmilleen, jossa hän kertoo karanneensa kotoa ja liittyneensä johonkin kulttiin, ei herättänyt epäilyksiä viranomaistenkaan taholta.

Josef väitti, että hänen tyttärensä suostui vapaaehtoisesti sukupuolisuhteeseen, mutta Elizabeth on kertonut että isä kahlitsi hänet tavallisesti seinään eikä hänen kirkumisensa ja potkimisensa auttanut.

nyt annettu tuomio onkin ehdoton, että kyseessä oli raiskaus.

Elizabeth synnytti kellarissa seitsemän lasta ilman kenenkään apua ja ilman puhtaita steriilejä tiloja.

Kaksoispojista toinen alkoi mennä siniseksi, mutta isä ei suostunut lähettämään tätä hoitoon. Kun vastasyntynyt kuoli, Josef poltti ruumiin ja levitti lapsensa tuhkan puutarhaan.


Kuolemantapaus oli 1996 ja nyt Josef on tuomittu sen perusteella murhasta.

Tytär kertoi, että isä oli vain antanut jotain ensiapua ja sanonut "tapahtukoon lapselle mitä tapahtuu"

Kolme lasta ilmestyi vuosien mittaan Josefin ja hänen vaimonsa oven eteen ja mukana oli kirje, jossa Elizabeth pyysi isovanhempia hoitamaan heitä.

Naapurit kertovatkin, että Josef oli erinomainen isoisä ja piti hyvää huolta sekä vaimonsa synnyttämistä että Elizabethin lapsista.

Myös kellarissa kuihtuville kolmelle lapselleen, jotka eivät olleet eläessään nähneet aurinkoa tai kuuta, hän vei lahjoja ja koetti pitää heistä huolta.

Viranomaiset ihmettelivätkin, miten Elizabeth oli noissa oloissa pystynyt pitämään yllä melkein normaalia perhettä, hoitamaan lapsiaan.

Kun isä tuli rakastelemaan tyttärensä kanssa, lapset suljettiin toiseen huoneeseen.


Elokuussa 2008 Josefin ja Elizabethin vanhin tytär sairastui vakavasti. Tyttö oli elänyt kellarissa 19 vuotta koskaan sieltä lähtemättä.

Nyt isä suostui lähettämään tämän sairaalaan, jossa tämä jouduttiin laittamaan keinotekoiseen koomaan. Tyttö kärsi happivajauksesta ja munuaisongelmista. Hoidon avulla hänet saatiin kuntoutettua, mutta sairaalan henkilökunta alkoi ihmetellä asiaa ja hälyytti poliisin.

Elokuussa 2008 viranomaiset löysivät Elizabethin, joka oli siis ollut maanalaisessa vankilassaan 24 vuotta.



Maaliskuussa 2009 iä Josef tuomittiin elinikäiseen vankilaan, josta hänet todennäköisesti siirretään hautausmaahan lepäämään ja odottamaan kaikkien muiden ihmisten kanssa viimeistä tuomiota.


Kun perhe tuotiin kellarista hoitoon, viranomaiset nopeasti rakensivat heille suuresta rahtauslaatikosta oman pienen ahtaan huoneen, johon he saivat palata, kun vapaus ulkona alkoi ahdistaa.

Lehdistö alkoi kertoa, kuinka lapset ihmettelivät kuuta yötaivaalla, siristelivät auringossa ja ihmettelivät hajuja, joita luonto on täynnään.

Taiteilijan kuva 42 vuotiaasta Elizabethista vapautuksen aikoihin 2008

Elizabethille ja hänen lapsilleen on annettu uudet nimet ja uusi identiteetti ja he asuvat muualla. Lehdistöä on pyydetty etteivät etsisi heitä käsiinsä vaan antaisivat normaalille elämälle mahdollisuuden.

Kerrotaan että kaksi nuorempaa kerllarin lasta tahtoisivat mennä kouluun.

Ainoa kerta, kun isä Josef osoitti katumuksen merkkejä oli juuri ennen tuomionsa julistamista

"olen sydämeni pohjasta pahoillani siitä, mitä olen tehnyt. Valitettavasti en pysty enää mitään siitä muuttamaan"

ilmeisesti Elizabeth oli mukana oikeussalissa, mutta salaa.


Mitä tähän sanomme?

Josef Fritzlin tapausta pidetään modernin Itävallan oikeushistorian pahimpiin kuuluvana rikoksena.

Raamattukäsitys - inspiraatio

Raamatun käsikirjoitus. Codex Vaticanus

Inspiraatio

Suomalainen wikipedia kertoo inspiraatiosta napakasti:

Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna pyhällä hengellä.

Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi.

Erilaisia inspiraatiokäsityksiä on pääpiirteissään kolme.


Insipiroitu yhteisö

Katolinen ja ortodoksinen kirkko edustavat lähinnä käsitystä inspiroidusta yhteisöstä. Sen mukaan varsinaisesti kristillinen kirkko on ollut ja on Pyhän Hengen kaitsennassa. Raamattu on syntynyt tässä yhteisössä ja siten Pyhän Hengen ohjauksessa. Inspiroidun yhteisön mallista seuraa, että Raamattu ei ole yksin oikean tradition kantaja, vaan yhteisöllä voi olla muutakin tradition lähdettä. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko opettavatkin, että on olemassa suullista perimätietoa ja kirjoitettua perimätietoa (Raamattu).


Asiainspiraatio

Käsityksen mukaan Raamatussa on jumalallista sen keskeinen sanoma. Sanoman sisällöksi kutsutaan yleensä Jumalan tahdon ilmoitusta, eli Jumalan lakia ja evankeliumia. Asiainspiraatiokäsityksen pohjalta yleensä muotoillaan käsitykseksi, että pelastuksen asioissa Raamattu on yksin riittävä ja erehtymätön Jumalan ilmoituksen lähde. Käsitys tunnustaa, että Raamattu on inhimillinen ja ihmisten kirjoittama, ja että se muissa asioissa voi sisältää inhimillistä, aikaansa sidottua ja erehtyvää aineistoa. Kirkkokunnista yleensä luterilaiset ja anglikaaniset kirkon edustavat asiainspiraatiota.


Sanainspiraatio

Käsityksen mukaan Raamattu on jokaista sanaa, kirjainta ja merkkiä myöten Jumalan täsmällistä ilmoitusta. Käsityksen mukaan Raamatun kirjoittajat ovat olleet niin vahvasti Jumalan ohjauksessa, että Raamatusta on tullut sana sanalta juuri sellainen kuin Jumala on halunnut. Kirkkokunnista sanainspiraatiota edustavat yleensä reformoidut kirkot sekä ns. vapaakirkot.



tuo auttaa hahmottamaan kysymystä Raamatusta ja miten se eri kirkkokunnissa ymmärretään.

mutta olen jyrkästi eri mieltä niiden kanssa, jotka ajattelevat, että jokin näistä kolmesta mallista kuvaisi Raamatun olemuksen täyteläisesti ja oikein.

totta on, että Raamattu on syntynyt seurakunnan helmassa.

totta on, että Raamattu sisältää pelastuksen kannalta keskeisen asian, joka etenkin luterilaisille kiteytyy lakiin ja evankeliumiin.

totta on, että sanainspriaatioon uskovat pitävät Raamattua virheettömänä Jumalan sanelemana ilmoituksena samaan tapaan kuin muslimit Koraania.

Pietari kirjoittamassa kirjettä. Maderno1612.
Pietarinkirkon portico, Vatikaani

Toinen Pietarinkirje

Toisessa Pietarinkirjeessä on tärkeitä kohtia, joihin aina viitataan Raamatusta puhuttaessa:


"Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."
2.Piet 1: 21.


"Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut.

Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia."

2 Piet 3:15-16


Bibliassa ja Agricolassa jakeet on käännetty näin:

Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes; vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.

Sille ettei wiele nyt yxiken Prophetia ole edestootu Inhimisen tadhosta. Waan ne pyhet Jumalan Inhimiset ouat puhuneet/ waicutetut Pyheste Hengeste.


Ja lukekaat meidän Herran Jesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne, niinkuin myös meidän rakas veljemme Paavali siitä viisaudesta, joka hänelle annettu on, teille on kirjoittanut,

Joka myös jokaisessa kirjassansa näistä puhuu, joissa muutamat ovat työläät ymmärtää, jotka taitamattomat ja huikentelevaiset turmelevat, niinkuin muutkin Raamatut, omaksi kadotukseksensa.


Ja se meiden HErran Jesusen Christusen kersimys/ lukeca te teiden Autuudhexen. Ninquin mös meiden racas welien Pauali/ sen Wisaudhen ielkin ioca henelle on annetu/ ombi teille kirioitanut/

Ninqui hen mös iocaitzesa Epistolasa neistä puhupi/ ioisa ombi monda töleste ymmerdä/ ioita ne Oppemattomat/ ia irtaliset pahendauat/ ninquin mös ne mwdh Ramatut/ heiden omaxi cadhotuxexi.



Kuka on nämä sanat lausunut?

Toinen Pietarinkirje alkaa komeasti

"Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille."

Suurin osa aikamme Uuden testamentin tutkijoista on päätynyt siihen lopputulokseen, että Simon Pietari, kalastaja Betsaidasta, jonka Jeesus kutsui seuraajakseen, ei ole tämän kirjeen kirjoittaja.

Kyse ei ole epäuskosta, kun he näin sanovat, vaan rakkaudesta totuuteen. Tinkimättömästä tahdosta selvittää, miten asiat todella ovat.

Toisen nimissä kirjoitettua tekstiä kutsutaan hienosti pseudonimen laatimaksi, suomeksi se kaiketi olisi "valenimellä" kirjoitettu tai kauniimmin "peitenimellä".

Mutta jos tarkoitus on saada itse apostoli Pietarin arvovalta kirjeen taakse, "valenimi" on kaiketi oikea ilmaus.


On kyllä joitain tutkijoita, jotka tahtovat puolustaa 2 Pietarinkirjettä ja sanoa, että se on apostolin kirjoittama.

Epäilyksiä kirjoittajaa kohtaan esiintyi jo varhain kristillisen kirkon historiassa. Kuuluisa Origenes (185-254) esimerkiksi kirjoitti, että kirje tuskin on apostolin itse kirjoittama.

Tuohon aikaan oli liikkeellä hyvin paljon pseudonymisiä kirjoituksia ja varhainen kirkko oli tarkkana niiden suhteen.

Toinen Pietarinkirje hyväksyttiin, kirjoittajaan kohdistuvasta epäilystä huolimatta, kirkon pyhien kirjoitusten joukkoon.

Toisin kuin useimmissa pseudonymisissä kirjoituksissa, toisen Pietarinkirjeen sisältö on sopusoinnussa kristillisen uskon keskeisen sisällön kanssa.


2 Piet 1:12-21

Varsin mielenkiintoinen tässä yhteydessä on erään aikamme amerikkalaisen raamatuntutkijan näkemys.

Ben Witherington III toimii Uuden testamentin professorina Asburyn teologisessa seminaarissa Willbornissa, Kentuckyssä.

Kaveri on melko tunnettu jenkeissä, evankelisen kirkon jäsen, joka on kirjoittanut yli 30 kirjaa Raamatusta ja esiintynyt monille katsojille USA:n TV-kanavilla, esimerkiksi tuo Discovery Channel.

Benin ajatus on, että Toinen Pietarinkirje koostuu useammasta eri osasta. Paikoin kirjeessä käytetään esimerkiksi Juudan kirjettä.

Mutta juuri tämä meitä kiinnostava kohta, 2 Piet 1:12-21, olisi Witheringtonin mukaan aitoa apostoli Pietarin omaa tekstiä. Se olisi otettu mukaan kirjeeseen saumattomasti.

Kohta on kokonaisuutena hyvin mielenkiintoinen ja sisällöltään rikas. Omalla tavallaan arvovaltaiselta tutkimuksen taholta on esitetty, että saatamme tässä kuulla Pietarin oman äänen. Toiset, vähintään yhtä arvovaltaiset tahot, eivät ole tästä niin vakuuttuneita.

Minusta jakso on todella erityisen hieno ja tekisi mieleni olla samaa mieltä Benin kanssa. En kuitenkaan ole mikään Uuden testamentin kirjeiden tutkimuksen asiantuntija.

Pietari kirjoittaa, kun hän on lähellä kuolemaansa Roomassa. Ylösnoussut Jeesus on itse ilmoittanut Pietarille, että loppu on tulossa, ja apostoli tahtoo rohkaista seurakuntia.

Pietarin ristiinnaulitseminen. Caravaggio
Santa Maria del Popolo, Rooma.

Vanhan perimätiedon mukaan Pietari ristiinnaulitiiin omasta pyynnöstään pää alaspäin keisari Neron vainoissa vuonna 64.

"En ole arvollinen kuolemaan samalla tavoin kuin Herrani"

Tämä jakso on siis mahdollisesti Roomasta ja ajoittuu jonnekin vuosien 60-64 tuntumaan.



Pietari kertoo ensin lähestyvästä kuolemastaan:

Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu.

Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani.

Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta -- sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut.

Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat.


Mikä on apostoli Pietarin sydämellä nyt niin tärkeä asia, että hän haluaa siitä vielä Jeesuksen omia muistuttaa?

Ensinnäkin apostolisen todistuksen aitous, he ovat itse Jeesukselta tämän asian saaneet. Pietari puhuu asiasta, jonka on itse saanut kokea ja nähdä:

Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.

Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.



"Ylhäisimmän Kirkkauden ääni"

miten ihanasti sanottu.

Kirkastusvuoren kappelista Taaborin vuorella Galileassa

no, mahtava ilmestys ja taivaallinen näky, Halleluja! Nyt kaikki Pyhän Hengen kanssa siis rientämään kohti korkeuksia?

ei suinkaan. Pietari pistää jalkamme lujasti takaisin maahan.

Samalla tavalla kuin Jeesus Emmauksen tiellä, Kirkastusvuoren kokenut Pietari neuvoo Sanan ääreen:

"Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan."

Mitä Kirkastusvuorella ja profeetalliseen sanaan luottamisella on tekemistä keskenään?

Pyhän vuoren kokemus ei ollut Pietarille joku pikku juttu.

Raamattu ylistää Taaborin ja Hermonin vuorten kauneutta

Johannes Kastaja kuuli tuon saman äänen ja miltei samat sanat hengessään, kun Jeesus kastettiin.

Pietari - mitätön kalastaja Gennesaretin rannalta eikä mikään varsinainen uskon sankari, kuten tiedämme - saa sanomattoman kunnian.

Itse Ylhäinen Kirkkaus todistaa Pietarille, kuka Jeesus on.



no Jeesus, Jumalan Poika, hyvä!

mutta miksi Kirjoitukset?

niin pitkälle Kirjoitukset, että joidenkin kristittyjen halveksimat Schmalkaldenin kappaleetkin sanovat, että mitä Pyhästä Hengestä kerskataan ohi Kirjoitusten on perkeleestä.

Mielestäni sen tähden, että Jeesus on lihaksi tullut Jumalan Sana.



Apostoli jatkaa väkivaltaiseen kuolemaan kohta joutuvan miehen viimeistä todistusta:

Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.

Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.

Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.



Ja tuohon majesteettiseen lauseeseen päättyy Ben Witherington III mielestä aito apostoli Pietarin teksti toisessa Pietarinkirjeessä!



tässä kuuluisassa kohdassa ei lainkaan samaisteta Kirjoituksia ja Jeesusta, Jumalan Sanaa.

Pietari on saanut Kirkastusvuorella vahvistuksen siitä, että Jeesus on Jumalan Poika.

Jeesus itse sanoi tästä Pietarille Filippuksen Kesarean tuntumassa "autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."

mutta kohta kehottaa kristittyjä kiinnittämään katseen profeetalliseen sanaan:

"Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne."

(hieman erikoinen tuo sydämissä syttyvä kointähti, jonka käännös aiheutti näppyjä Aapeli Saarisalolle!)


Pietari - Kallio

Laitan tähän aivan tietystä syystä koko kohdan Matteuksesta 16:13-20 Biblian 1776 käännöksen mukaan:

Mutta kuin Jesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenkä sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan?

Niin he sanoivat: monikahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun prophetaista.

Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?

Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.

Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.

Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.


arvaat varmaan, miksi esikoislestadiolaisia ajatellen lainasin koko kohdan!

koska se tahtoo unohtua.

Johanneksen evankeliumissa ei ole Pietarilla mitään erityistä asemaa vaan Jeesus tulee suljettujen ovien takana kokoontuvien pelokkaiden opetuslastensa luokse.

Lapin wanhimmat johtavat esikoislestadiolaisen synninpäästön pätevyyden Johanneksen evankeliumista, joka rohkaisi Raattamaa julistamaan tuolle tytölle synnit anteeksi siellä katekismuskoulussa Kiirunassa.

Italin wanhimmat johtavat roomalais-katolisen synninpäästön pätevyyden Matteuksen evankeliumista, joka kohdistaa valtavan sanoman nimenomaan Simonille, Joonan pojalle.

hyvä muistaa molemmat Raamatun paikat, kun lahkoutuneet essut tai lahkoutuneet katoliset sanovat "vain meillä on oikeat taivaan valtakunnan avaimet"

kumpikin on väärässä "vain me" oppinsa kanssa.


sanainspiraation mukaan on sietämätöntä väittää, että 2 Pietarinkirjeen kirjoittaja olisi joku muu kuin Simon Pietari, joka ilmottautuu sen kirjoittajaksi.

tähän loppuu heidän kiinnostuksensa epäuskoista ja valheellista tutkimusta kohtaan ja teologian ja eksegetiikan opiskelut joutavat roskakoriin.

koska heillä ei ole rakkautta totuuteen

heillä on rakkaus tietynlaiseen uskonkäsitykseen, jonka he ovat omaksuneet ja josta sitkeästi pitävät kiinni, koska uskovat että se on totta.

kunnioita tällaista uskoa henkilökohtaisesti.

mutta neuvon ottamaan selvää siitä, mikä on totuus.

omasta mielestäni kriittinen Uuden testamentin tutkimus avaa valtavan mielenkiintoisia näkymiä tuohon kirjoituskokoelmaan.

se heittää tuoreita ja tervetulleita haasteita piinttyneisiin ajatuksiimme, ja alamme yhä enemmän viihtyä Raamatun ääressä.

jopa uskonsa täysin menettäneet tutkijat ovat rakastuneita Nasaretin mieheen eivätkä millään hinnalla luopuisi niin mielenkiintoisesta ja antoisasta Uuden testamentin tutkijan urastaan.

emmekö sitten me, jotka olemme armosta saaneet uskon lahjan!

pelko pois, Herran kansa!

Jumalan ilmoitus - Koraani

Muslimityttö Iranista

Kirjoitan tällä palstalla islamin uskosta ja koetan kuvata hieman, miten muslimi ymmärtää pyhän kirjansa alkuperän ja olemuksen ja miten hän siihen suhtautuu elämässään.

Koska kyseessä on kirjauskonto, näemme islamissa paljon samankaltaista asiaa ja kysymystä, joka on tuttua myös juutalaisille Tooran ja kristityille koko Raamatun äärellä.

Islamissa on erityisen merkittävä "taivaallisen kirjan" ajatus, joka on sellaisenaan annettu lyhyessä ajassa ilmoitukseksi koko ihmiskunnalle.

Vanhassa testamentissa on sen sijaan juutalaisen kansan koko pitkä historia vanhassa Lähi-idässä sekä heidän uskonnollinen lakinsa, profeettojen, kuninkaiden, runoilijoiden ja mietiskelijöiden kirjoja - yli tuhannen vuoden ajalta.

Alle sadan vuoden aikana syntynyt Uusi testamentti taas sisältää neljä eri evankeliumia, apostolien teot, joukon varhaisen kirkon kirjeitä sekä Ilmestyskirjan.

Raamattu on siis hyvin erilainen kuin yhden ihmisen, Muhammedin, kautta syntynyt Koraani.


Napakka ilmoitus

miksi ihmeessä meidän Jumalamme otti sellaisen vaivan ilmoittaessaan itsensä ihmiselle?

olisi ottanut oppia muslimien Jumalasta, Allahista.


Jumala, arabiaksi Allah, hoiti asian varsin tehokkaasti ja nopeasti.

Asiasta kertovat aidolla tavalla esimerkiksi Tampereella vaikuttavan islamilaisen seurakunnan hienot nettisivut


"Koraani on Jumalan, Allahin ilmoitus ihmisille. Se on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina ja kaikkialla. Jumala, Allah antoi ilmoituksensa profeetta Muhammedille, joka välitti sen muille ihmisille elinaikanaan.

Koraani säilyi aluksi profeetta Muhammedin seuraajien muistissa ja osia siitä kirjoitettiin ylös. Profeetan kuoleman jälkeen ilmoitukset koottiin yhteen mitään muuttamatta, tai mitään niihin lisäämättä.

Koraanin kieli on arabiaa ja se on jaettu 114 lukuun eli suuraan. Jokainen suura jakautuu eripituisiin jakeisiin. Suurat eivät ole Koraanissa aikajärjestyksessä vaan pitkät suurat ovat alussa ja lyhyet lopussa."


Jumala hoiti asian nopeasti ja tehokkaasti tuon yhden ainoan ihmisen elinaikana, kuten Tampereen muslimit kertovat:

"Jumala, Allah antoi ilmoituksensa profeetta Muhammedille, joka välitti sen muille ihmisille elinaikanaan.

Koraani säilyi aluksi profeetta Muhammedin seuraajien muistissa ja osia siitä kirjoitettiin ylös. Profeetan kuoleman jälkeen ilmoitukset koottiin yhteen mitään muuttamatta, tai mitään niihin lisäämättä."


Enkeli Gabriel alkoi näyttää Muhammedille kultaisiin tauluihin kirjoitettua taivaallista koraania tämän vartuttua täysi-ikäiseksi mieheksi.

Näin voimme ajatella, että koko Koraanin sanelemiseen uskovien muistiin on mennyt ehkä neljäkymmentä tai korkeintaan viisikymmentä vuotta. Todennäköisesti paljon lyhyempi aika.


Koraani
Taivaallinen pyhä kirja, Koraani, on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa ja ilmoittaa pyhän Jumalan tahdon ihmiskuntaa kohtaan.

Muhammedin seuraajat kirjoittivat nämä sanat muistiin yhtään kohtaa muuttamatta niin että nuo 114 Suuraa olivat koossa varmaan pian hänen kuolemansa jälkeen.

vanhimpia säilyneitä Koraaneja ajoitetaan 600-luvulle jKr.



Kaikkea tätä alkuhistoriaa ympäröi pyhyyden hohto ja ihmeelliset tapahtumat.

Tampereen islamilaisen yhdyskunnan sivut kertovat islamista lyhykäisesti suomalaisille, joita asia kiinnostaa. (sivuilla on paljon lisää tietoa ja viittauksia, ja suosittelen niihin tutustumista.)


Koraaniin tallennettu Jumalan ilmoitus Muhammedin kautta on tarkoitettu koko ihmiskunnalle.

Kuten tiedämme, islam onkin tavoittanut varsin laajan osan ihmiskuntaa. Nykyään sunni-muslimien lukumäärä ylittää jo suurimman kristillisen kirkkokunnan, katolisten, lukumäärän ja heitä on tietääkseni noin 1200 miljoonaa ihmistä.

Koraamin sisältämä ilmoitus annettiin siis muutaman vuoden tai vuosikymmenen sisällä.

se on alkuperäinen, väärentämätön, erehtymätön, kirjaimellisesti totta ja joka suhteessa täydellinen.

ihmisen tehtävänä on tämä pyhän Jumalan ilmoitus oppia muistamaan, painaa se sydämeensä ja totella sitä elämässään parhaansa mukaan.


usko on selkeä ja yksiselitteinen niin että jokainen voi sen ilman suurempia pohdintoja omaksua.

se käy ihmisen järkeen ja on ihmisen mittainen, vaikka vaatiikin ehdotonta kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. muslimi on ihminen, joka alistuu pyhän Jumalan tahtoon.


mitään perisyntiä ei ole olemassa.

lapset syntyvät tähän maailmaan luonnollisen puhtaina ja viattomina.

jostain ulkoapäin tulee sitten näitä viettelyksiä Jumalan tahtoa vastaan.

mutta Jumala on laupias ja armahtavainen eikä tuomitse ihmistä tämän heikkouksien ja vajavaisuuksien tähden, joille ihminen ei itse voi yksinkertaisesti mitään.

vastuullisuus, syntisyys, on tieten tahtoen toimimista Jumalan tahtoa vastaan, harkittua pahantekoa, kun olisi mahdollisuus myös olla tekemättä pahaa.

tämä moraalinen näkemys on varsin humanistinen ja ihmistä ymmärtävä ja antaa voimaa elämään Jumalan tahdon mukaan.

koko valtavan sanoman Jumala antoi yhden ihmisen kautta lyhyessä ajassa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa.

tämä sanoma täydensi ja viimeisteli juutalaisten pyhän kirjan ja Raamatun profeetat, joiden joukossa Jeesuksella ja hänen äidillään Mariallakin on kunnia-asemansa.

Abraham oli ensimmäinen muslimi, joka vaelsi puhtaassa yksinkertaisessa paimentolaisen elämässä Jumalan ystävänä.

juutalaiset tämän alkuperäisen yhden uskon turmelivat kaikenlaisilla oudoilla lakien ja rituaalien viidakolla.



Islamin Jumala on täysin tuonpuoleinen, salattu ja näkymätön, Kaikkivaltias, jota ei saa kuvin eikä sanoin yrittää kuvata.

Jumala on laupias ja armollinen, voidaan kuitenkin Hänestä sanoa.

Jumalan ykseyttä varjellaan islamissa kuin silmäterää, ja kaikki hairahdukset monijumalisuuteen koetaan pakanuudeksi.

erityisen tärkeä on islamin sanomassa, että Jumalalla ei ole poikaa.

koko ajatuskin Pyhän Hengen ja Marian yhdynnästä ja lapsen synnyttämisestä tuntuu muslimista täysin käsittämättömältä Jumalan pilkalta.



Koraani on siis sisällöltään järkevä, hengellisiin asioihin keskittyvä, täysin tuonpuoleisen Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

Jumalan ilmoitus on annettu ihmeellisellä tavalla Muhammedille ja hänen kauttaan kaikille ihmisille kaikkialla.

tämä sanoma on kulkenut läpi maailman ja muslimeja on nykyään enemmän kuin katolisia kristittyjä.

Heitä asuu myös Suomessa, ei tosin kovin lukuisasti, etenkin maahanmuuttajia mutta myös joitain syntyjään suomalaisia ja islamiin kääntyneitä.

(varsinkin avioliiton kautta muslimiksi tulleita naisia)

Kuufilaisin kirjaimin kirjoitettu arvokas Koraanin käsikirjoitus

suomalainen wikipedia kertoo:

Koraani (arab. ‏القرآن‎, al-Qurʼān) on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammadille välittämä. Ilmestykset alkoivat noin vuonna 610. Niitä kirjattiin epäsäännöllisesti ylös tai ne säilyivät ihmisten muistissa aina Koraanin kokoamiseen asti. Koraani koottiin kirjaksi 600-luvun puolivälissä aluksi konsonanttitekstinä: arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Nykyinen käytössä oleva versio on vuoden 1923 Kairon kuninkaallinen editio.

Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan arabiankielisessä muodossaan tarkka kopio Jumalan luona olevasta ikuisesta kirjasta. Mitään ei ole muutettu, eikä mikään ole unohtunut. Tätä oppia Koraanista ei voi horjuttaa eikä asettaa kyseenalaiseksi. Tämän käsityksen mukaan kirjaa ei voi periaatteessa kääntää muille kielille, vaan käännökset ovat alkuperäisen Koraanin tulkintoja. Käytännössä ainoastaan joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia. Koraanin teksti on tyyliltään lähinnä runollista ja sisällöltään pääsääntöisesti väljää ja monitulkintaista. Tarkkaa lakitekstiä löytyy suhteellisen vähän ja myöhemmin syntynyt islamin laki eli šaria perustuu enemmän profeetan elämäntapaan eli sunnaan kuin itse Koraaniin.



Koraania koskeva teksti on wikipediassa laaja ja asiantunteva, se kannattaa lukea kokonaan.

Koraani on luettavissa suomeksi verkossa




kuten wikipedia sanoo, runollinen teksti on aika väljää ja tulkinnanvaraista. joku on sanonut, että Koraani omalla kielellään arabiaksi sopii hyvin kamelin selässä ratsastavan lausuttavaksi, runoissa on tuon autiomaan laivan askelen rytmiä


Koraanin tyyliin tutustuakseen kannattaisi lukea esimerkiksi Koraanin suuraan Fatir, joka on "Luojan suura" ja ylistää Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisiä kohtaan. laitan tähän näytteeksi tuon suuran alusta seitsemän jaetta.

1. Ylistys olkoon Jumalalle, taivaiden ja maan alkuunpanijalle, enkelien luojalle, sanansaattajien, joita kahdet, kolmet ja neljät siipiparit liidättävät. Luomakunnassaan Hän kohtelee luotuja niinkuin suvaitsee; onhan Jumala totisesti kaikkivaltias.

2. Mitä Jumala suokin ihmisille laupeudessaan, sitä ei kukaan voi estää, ja minkä Jumala pidättää, sitä ei kukaan pysty antamaan, sillä Hän on mahtava ja viisas.

3. Ihmiset, pitäkää mielessänne Jumalan armo teitä kohtaan. Onko ketään muuta kuin Jumala, joka teille antaisi elatuksen taivaasta ja maasta käsin? Ei ole yhtään muuta jumalaa kuin Hän; miksi siis käännytte pois Hänestä?

4. Ja jos he kutsuvat sinua petkuttajaksi, niin samoin ennen sinuakin sananjulistajia kutsuttiin, mutta Jumalan luokse kaikki asiat palaavat.

5. Oi ihmiset, kun Jumalan lupaus on varma totuus, niin älkää salliko tämän maailman viekoitella itseänne! Älkää antako perivihollisenne pettää teitä Jumalan suhteen.

6. Sillä onhan perkele totisesti teidän vihollisenne, ja sellaisena häntä pitäkää; hän viekoittelee puolelleen, jotta hairahtuneet joutuisivat tulen omiksi.

7. Jotka epäuskon omaksuvat, saavat ankaran rangaistuksen, mutta jotka uskovat ja hyvää harrastavat, saavat anteeksiantamuksen ja suuren palkan.

suomennos ei siis varsinaisesti ole tuo islamin pyhä kirja, vaan yksinkertaisesti antaa suomenkielellä alkuperäisen sisältöä.

arabialainen sivilisaatio on läpeensä kyllästetty Koraanin vanhalla bysanttilaisella arabialla, jota pidetään tuon kielen huipentumana.

puhekieli on siitä kauas jo edennyt ja muuttunut, ja kouluissa Koraanin arabian klassinen kielioppi on monelle tosi hankala opittava.

suuri osa maailman muslimeista ei puhu arabiaa äidinkielenään ja heillä lähinnä uskonnolliset johtajat, imaamit, ovat opiskelleet tuon sangen vaikean kielen.

Koraanin kirjoitus on usein taiturimaista käsityötä, kallisarvoisista aineista tehtyä tai moskeijoiden seiniin huolellisesti kirjailtua.

Pyhiinvaeltajia kiertämässä Kaaban kiveä Mekan Suuressa Moskeijassa

Kirjauskonnot

kohtaamme islamissa siis kolmannen ns. kirja-uskonnon.

uskonnon, jonka ytimessä on kirja.

ensimmäinen, ja vanhin, on juutalaisuus.

toki hindulaisuudessakin on hyvin vanha arjalainen Veda kirjallisuus, mutta sillä ei ole samanlaista olennaisen keskeistä roolia kuin Vanhalla testamentilla on juutalaisuudessa.

toinen, hyvin lähellä juutalaisuutta oleva uskonto on kristinusko. kristinuskon sydämessä on Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti yhdessä.

kolmas on siis islam, joka katsoo täydentävänsä Vanhan ja Uuden testamentin sanoman viimeisellä ja täydellisellä Muhammedille annetulla ilmoituksella.

muslimeille siis juutalaiset ja kristityt ovat "kirjan kansaa" mutta hengellisesti alempiarvoisia ja vielä osittain pimeydessä ilman Koraanin täydellistä kirkkautta.


Jumalan ilmoitus sanasta sanaan

mielestäni monet kristityt suhtautuvat Raamattuunsa samalla tavoin kuin muslimit Koraaniinsa.

1. Raamattu on silloin olennaisesti hengellinen kirja, joka sisältää totuudellisen Jumalan ilmoituksen koko ihmiskunnalle, kaikille ihmisille.

2. Raamatun syntyhistoria ja tausta ohenevat Koraanin tavoin yhden ihmisen kokemuspiiriin, ja koko ilmoituksensa Jumala olisi voinut antaa lyhyessä hetkessä, yhden sukupolven aikana.

3. Raamattu ohenee yhden persoonan tuotteeksi, se on Pyhän Hengen antama kirjoitus. Raamatun kirjoittajien lukumäärä ja moni-ilmeisyys haihtuu näkymättömiin tämän järkevän, selkeän, absoluuttisen jumalallisen sanan kirkkaudesta.

4. Raamattu on kuin kultaisin kirjaimin kirjoitettu taivaasta annettu Totuuden Sana, joka on erehtymätön, virheetön, muuttumaton ja iankaikkisesti pysyvä. Sen inhimillinen repaleisuus ja aikahistoriallisuus ovat lukijan epäuskoisessa sydämessä ja silmissä.


Ei niin napakka ilmoitus

Palaan takaisin alussa esittämääni kysymykseen.

miksi Jumala tuhlasi niin paljon aikaa ja valitsi niin mutkikkaan ja oudon tien ilmoittaakseen itsensä ihmisille.

miksi Jumala ei ottanut Allahista oppia ja antanut yksinkertaista, selkeää ja mutkatonta hengellistä ilmoitusta paljon napakammin kuin tuo tuhannen sivun opus jota sadat ihmiset ovat yli tuhannen vuoden ajan kirjoittaneet?


Uskovan muslimin Koraani on lopulta varsin järkeenkäyvä ja ymmärrettävä teos, kun siihen syvemmin tutustuu.

Kirjaimellisesti uskovan kristityn Raamattu on lopulta varsin järkeenkäyvä ja ymmärrettävä teos, kun siihen syvemmin tutustuu.

kumpikin mahtuu ihmisen järkeen ja on ihmisen ajatuksin hallittavissa.



Mutta nytpä Jumalan ilmoitus on jotain aivan muuta kuin Muhammadin saama ilmoitettu ja taivaasta annettu pyhä kirja.


Jumalan Sana on persoona.

Raamattu ei ole ihmiselle saneltua Pyhän Hengen automaattikirjoitusta.

Raamattu on Jumalan Sanan lihaksitulemista.

Alussa oli Sana. Ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala.

Raamattu on jotain aivan muuta kuin ihmisen käsitettävissä oleva kirja oppeineen.

Raamattu synnyttää Jumalan valitun kansan, ja Jumalan valittu kansa synnyttää Raamatun.

Jumalan Sana tulee eläväksi Pyhän Hengen kautta seurakunnassa, alkaa puhua tässä ja nyt.



monasti huudamme

"järki hoi, älä jätä"

Raamatun äärellä mieleni tekisi huutaa "järki hoi, jätä jo"

antaa Jumalan Sanan ihmeellisen, käsittämättömän, mittaamattoman salaisuuden tehdä Pyhässä Hengessä omaa työtään ihmisten sieluissa.

voi sitä saarnaajaa, joka omiaan juttelee

oi sitä saarnaajaa, joka julistaa Jumalan elävää Sanaa eikä mistään muusta tahdo tietää!


uskomme kohde ei ole kirja, kuten islamissa

uskomme kohde on tuon kirjan päähenkilö, Jeesus Kristus

Jumalan Sana, joka on tullut lihaksi neitsyt Mariasta

jos juttu olisi jäänyt sinne Pilatuksen ja ylipappi Kaifaan hoitoon, Jeesus mädäntynyt haudassaan, forget it

syökäämme ja juokaamme sillä huomenna kuolemme

mutta nytpä Jumala on herättänyt Hänet kuolleista

Jeesus elää

Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tänä päivänä, meitä lähellä, meidän suussamme, meidän sydämessämme

ei jokin kuollut kirjain, vanhaa historiaa joka ei ketään kiinnosta, vain juutalaisten pyhiä tekstejä ja rituaaleja

vaan elävä, todellinen Jumalan Sana



miksi Jumala näki sellaisen vaivan ilmoittaakseen itsensä?

tuhat vuotta Raamatun pyhiä kirjoituksia ei riitä ammentamaan tyhjiin Jeesuksen Kristuksen ihmeellisyyttä.

tajuammeko me, että tämä meidän rakas Jeesuksemme on koko maailmankaikkeuden Luojan ja Herran ainoa Poika.

ei mikään pikkumies.

Ilmoita, Herramme, voimasi meille
ja valtakuntasi tulla jo suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon
ja pyhä pelkosi mieliimme luo.
Herra, me pyydämme siunaustasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi.

Tee, Herra, työsi ja täytä se itse
vaivatut sielumme virvoittaen.
Henkesi kautta tuo kaikille julki
taas valtakuntasi voimallinen.
Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä.

Uskossa heikkoja vahvista, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on.
Taas olet antanut autuuden päivän,
vielä on sanasi muuttumaton.
Hengelläs vyötä ja rohkaise meitä,
armosi vaatteella riisutut peitä,
armosi vaatteella riisutut peitä.

Kun meitä polttavi vaivojen helle,
murhe ja kiusat kun ahdistavat,
Herramme, kaikessa tuskamme tunnet,
ristisi, haavasi lohduttavat.
Kun vihamiehemme raivo on suurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin.

Siionin muuri ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
on Herra kanssamme voimallinen.
Vahvista, Herra, nyt taistelijoita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita.

virsi 173
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.


ei tässä upeassa virressä mistään vanhasta kirjasta puhuta

vaan sen kirjan päähenkilöstä

Jeesus Kristus elää ja hallitsee tänään

ihan oikeasti.



Jeesus elää! Hallelujaa!


---------------------------------
nm. Haamul Nettiruukussa 18.03.2009 22:51

Ilmoita, Herra, Sun kunnias, voimas, tulla jo Sun valtakuntasi suo!

Juuri tämä virsi on soinut jostain syystä tänä iltana mielessäni.

Eihän Jumalan ilmoitus ole sen vähempää, kuin Hänen kunniansa ja voimansa ilmoittamista.

Koraanista sellaista ilmoitusta ei taida löytyä. Sillä tähtäähän kaikki todellinen ylhäältä tuleva ilmoitus vain yhteen asiaan: Jumalan voiman ilmoittamiseen - ja Hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa.

"Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi." (1. Kor. 1:25).

Eihän tuo käy järkeen.

Mutta niin uskomme, kuten Raamattu kertoo: Ylhäältä on ojennettu avuksemme Jumalan Käsivarsi. Maan tomuun on syösty Jumalan Poika, josta on tullut Tie vaivaisille kulkijoille. Esim. sen perusteella, mitä VT ja juuri esim. Jesaja 53 kertoo Jumalan Pojasta, voi olla todella vaikea ymmärtää, miten kristityt pitävät häntä Kunnian Kuninkaana.

Sana Rististä on sellainen hullutus, joka kristityille uskoville tarkoittaa Jumalan voimaa.

Siunaa Jeesus ruokamme?

Kaksi rukoilijaa

tuossa pistelen ruokatunnilla taas granaattiomenaa ja katselin sen ihmeellistä rakennetta.

teki oikein mieleni sanoa "kiitos Taivaan Isä että olet tällaisen kauniin, makean ja terveellisen mutta hieman hankalasti syötävän hedelmän antanut meidän iloksemme."

silloin mieleeni tulivat ruokarukouksemme, jotka kohdistuvat Jeesukseen

"Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme. Aamen"

"Kiitos Jeesus ruoasta"

myös tällaisia rukouksia on Suomen kansan ruokapöydästä noussut kiitoksena Jumalalle

Kiitos olkoon Jumalalle
ruumiin sielun ruokkijalle
armostasi antele
mitä lapses anelee

Siunaa Jeesus ruokamme
ole aina luonamme

nämä lapsena opitut rukoukset kohdistuvat Poikaan eivätkä Isään.

miksiköhän?

opettihan Jeesus meitä turvaamaan Isään, joka pitää huolen kedon kukkasista ja pikkuisista varpusistakin.

"anna meille meidän jokapäiväinen leipämme"
Jeesus


Virsikirja

Nyt silmäin alla Jeesuksen
olemme tulleet yhtehen.
Sä, Herra, kaikki ravitset,
siis siunaa pöydän antimet.

Nyt atrialta noustessa
kiitämme, Herra, sinua.
Sä voimaks sielun nääntyvän
myös anna leipää elämän.

Virsi 472
Pohjoismainen ruokavirsi 1569.
Suom. Ilta Koskimies virsikirjaan 1938.


Ruokavirsi 473 kohdistetaan Isälle Jumalalle, koska se perustuu Vanhan testamentin Psalmiin 145

Kaikki katsovat sinua, Herra,
sillä sinä annat meille ruokamme ajallaan.
Sinä kätesi avaat meille,
ja lahjasi täyttää meidän kaikkien elämämme.


Kaikki kiittävät sinua, Herra.
Sinun kasvoistasi meille rakkaus säteilee.
Avaa silmämme, sydämemme
ja johdata meitä täällä hoivaamaan luotujasi.

virsi 473
Säk. 1 psalmi 145:15–16,
säk. 2 Niilo Rauhala 1984.
Virsikirjaan 1986.


Tämä ruokavirsi taitaa olla vähempi käytössä?

Nyt Herrallemme kiitoksen
me nöyrin mielin tuomme,
kun lahjojansa nauttien
yhdessä syömme, juomme.
On Herra meidät ravinnut
ja ystävillä siunannut.
Siis häntä ylistämme.

Kun, Isä taivaan, ruumiimme
näin ruokit armossasi,
myös ruoki köyhät sielumme
pyhällä sanallasi.
Niin saamme kasvaa uskossa,
rakkaudessa, toivossa
ja päästä taivaan pöytään.

virsi 474
Olof Pesonius 1836.
Uud. Elias Lönnrot 1867.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.


Rikas sisällöltään vaan varmaan harvemmin veisattu on myös 475

Kaikkien silmät tarkkaavat
sinua, Jumalamme.
Kätesi leivän antavat
ja hoivan puutteissamme.
Näin kaikki, joissa henki on,
sinulta saavat ravinnon.
Sinulle kiitos olkoon!

Ja niin kuin ruokit ruumiimme
runsailla lahjoillasi,
myös ruoki, Herra, sielumme
pyhällä sanallasi.
Toivomme jälleen virvoita,
iloon ja rauhaan johdata
armosi laitumilla.

Suo keskinäisen suosion
asua majoissamme
ja ystävyyden, sovinnon
viihtyä seurassamme.
Opeta leipää murtamaan
kaikille köyhään maailmaan.
Oi Kristus, rauha anna!

Ylistys olkoon Isälle,
kun armonpäivä loistaa,
ja olkoon kiitos Pojalle,
hän meistä synnit poistaa.
Pyhälle riemun Hengelle,
uskomme uudistajalle,
ylistys, kiitos olkoon!

virsi 475
Säk. 1–2, 4 Nicolaus Boye 1541.
Ruots. ja säk. 3 1562.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.


Niilo Rauhala innostui kirjoittamana ruokavirren Emmauksen teemasta


Kun päivä laskee Emmauksessa,
niin silloin oppilailleen ilmestyy
hän, kuoleman ja synnin voittaja
ja nisunjyvä, leipä elämän.

Hän leivän siunaa, murtaa heille sen,
sen lävistetyin käsin tarjoaa.
Nyt tuntevat he hänet Herraksi
ja sydän heissä palaa riemusta.

Herramme, anna meille itsesi
nyt sanomassa valtakuntasi.
Ja käsin rikkain, käsin siunaavin
jaa leipä myöskin ruokapöytäämme.

Armahtajamme, leipä ikuinen,
nyt avaa meille rakkauden tie,
niin että pöytiin tyhjiin, nälkäisiin
me jaamme leipää, sinun lahjaasi.

Virsi 476
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.


olisikohan tuossa Niilon virressä jotain siitä, joka on johtanut meidät tuttuihin ruokarukouksiin Jeesuksen nimessä?

elämän leipä ja viini, elävä vesi

Syömme Hänen ruumiinsa ja verensä

pyydämme että Hän siunaisi läsnäolollaan myös agape ateriamme muut osat!


Rukoilevaiset
Länsi-Suomen rukoilevaisilla on todella juhlava ja kaunis ruokarukous arvokkaan virren sävelin

Jeesuksen nimeen nyt, me menem' kauniist' pöytään.
Ja Herran sanan päält', meit' syömäst, juomast' löytään.
Me siitä hyvän saam', vaan saakoon kiitoksen, se pöydän Herra suur' ain' nimeen Jeesukseen. Amen.

usein perheväki, vanhemmat ja lapset, kumartavat ja niiaavat nätisti kohdassa "nimeen Jeesuksen"


Ortodoksit

Ennen ruokailua:

Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, Herra, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat auliisti kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkiseti. Amen


Ruokailun jälkeen:

Kiitämme Sinua, Kristus, meidän Jumalamme, että olet ravinnut meidät maallisilla lahjoillasi.
Tee meidät myös taivallisesta valtakunnastasi osalliseksi.
Ja niinkuin Sinä tulit opetuslastesi keskelle tuoden heille rauhan, niin tule meidänkin luoksemme ja pelasta meidät.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkiseti. Amen

Taiteilijan näkemys, Jeesus murtaa leivän

Ortodoksisen kirkon sanamuodossa

"Kiitämme Sinua, Kristus, meidän Jumalamme, että olet ravinnut meidät maallisilla lahjoillasi."

on jotain siitä, jota olen ihmetellyt tässä - kiitämmekö Isää Jumalaa vai Jeesusta.

Jeesus ei ole Isästä Jumalasta irrallinen taivaallinen olento, vaan Hänen ainoa Poikansa ja Pyhän Kolminaisuuden persoona. Kaikki on luotu Hänen kauttaan.

toisin sanoen Jeesus on meidän Herramme ja Jumalamme, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä


oho

onpas paljon sanottu!

onko Jeesukselle muka annettu KAIKKI VALTA sekä ylhäällä taivaassa että täällä maan päällä?

no - niin Hän ainakin itse sanoo

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."

Matteus 28:18

Viisi leipää ja kaksi kalaa. Mosaiikki Tabghan kirkosta Gennesaretin järven rannalta.

Jeesus siunasi ruoan, katsoi ylös ja siunasi ja viisi leipää ja kaksi kalaa olivat aika riittoisat.

ehkä tämäkin on ajatuksena kun pyydämme siunaa Jeesus meidänkin ruokamme.

Jeesus siunaa aterian Emmauksessa. Rembrandt.

sellainen pikkuasia kuin ruoan siunaus

Jeesus teki sen melko hartaasti

opetuslapset eivät voineet tuota olla ihmettelemättä ja se syöpyi heidän sydämiinsä

viimeisellä aterialla Hän siunasi leivän ja viinin unohtumattomin sanoin

sen verran Jeesuksen ruokarukous jäi mieleen, että kun Emmnauksen kaverit tarjosivat oudolle vieraalleen illallista he tunnistivat hänet ruokarukouksesta

ei kukaaan muu siunannut ruokaa niinkuin Jeesus!


Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!

Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?

Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.

Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.

Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.

Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.

Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.

Luukas 24:25-31 Biblia 1776

Lutherin kirje 1.8. 1521 ja Emil Anton

Luther Wormsin valtiopäivillä huhtikuussa 1521. Anton von Werner (1843-1915)

Suomalaisen katolisen kristityn, Emil Antonin hienot ja ajatuksia herättävät apologia-sivut Internetissä sisältävät myös Martti Lutheria ja luterilaisuutta koskevaa tekstiä. Johtoajatuksena niissä on paavi Leo X bulla. Tarkastelen tässä tekstissäni erästä yksityiskohtaa Lutherin arvioinnista, 1.8. 1521 Filip Melanchtonille lähetettyä kirjettä.

Emil kirjoittaa näin railakkaasti sivullaan:

Yksi reformaation moottoreista oli Lutherin vakuuttuminen siitä, että ihminen vanhurskautetaan uskosta ja armosta eikä hänen omien tekojensa ansiosta. Tämä on raamatullinen totuus: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8) Luther vei käsityksensä kuitenkin liian pitkälle. Hän kirjoitti: ”Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä.” (Kirje 1.8.1521)

Olisi ehkä hyödyksi verrata tätä Raamatun sanoihin: ”Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:1–2) ”Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.” (Hep. 10:26–27)

Ensin siis ankara syytös, että Luther kehottaa tekemään paljon syntiä, jotta armo tulisi sitä suuremmaksi. Tämän emävalheen jälkeen sitten viattomasti kehotus katsoa Raamatun valossa, onko tällainen opetus totta!

Emil Antonin teksti jatkuu sitten viitaten Lutherin sola fiden kaatumiseen Jaakobin kirjeeseen, josta Luther pääsee epäraamatullisuutensa avulla moittien Jaakobin kirjettä ja hän riepottelee myös Ilmestyskirjaa. Paavilaisia vastaan Luther kirjoittaa ylpeästi ja sitten varsin tuhoistasti juutalaisista. Onneton tyyppi, siis, ja kuinka moiselta taustalta voisi nousta mitään kunnollista kristillisyyttä.

Emil toivookin yhdessä katolisen kirkon pyhän isän kanssa

Rukoilkaamme, että luterilaiset, jotka rakastavat Herran sanaa ja jotka ovat kaikesta huolimatta säilyttäneet suuren osan apostolisesta ja Jumalan ilmoittamasta pyhästä uskosta, löytäisivät pian tiensä Kristuksen kirkon täyteen ykseyteen. Suomessa ekumenia luterilaisten ja katolilaisten välillä on poikkeuksellisen kehittynyttä ja suotuisaa ykseyden kehittämiselle - parantakoon Herra kiireesti menneisyyden haavat ja johtakoon hän kaikki lapsensa yhteen laumaan.


suo anteeksi, Emil Anton, mutta kuulen tässä perusteettomassa ja valhepropagandalta vaikuttavassa tekstissäsi wihtahousun äänen, joka on valehtelija ja murhaaja.

vuosi 1521

Keski-Eurooppaa hallitsee Pyhä Saksalais-roomalainen valtakunta ja sen mahtava keisari Kaarle V.

Heinäkuun 15, 1520, inkvisition suorittamien Lutherin kirjojen tutkimisen jälkeen paavi Leo X (Giovanni de' Medici. 1475-1521) vaatii entistä augustinolaismunkin luopumaan harhaopeistaan.

Joulukuussa 1520 Luther polttaa paavin kirkonkirouksen sisältävän kirjeen. Tammikuun 3, 1521, paavi julistaa Martti Lutherin pannaan.

Paavi Leo X. Rafael (1518) Uffizi Firenze

Luther on nyt käytännössä henkipatto. Hänen murhaamisensa ei olisi valtakunnan oikeudessa iso juttu.

Saksin vaaliruhtinas Frederik Viisas suojelee Lutheria myös kohtalokkaina vuosina 1520-21.

Luther Wormsissa

Kun keisari Kaarle V vaatii Lutheria tulemaan puolustamaan kirjoituksiaan Wormsin valtiopäiville huhtikuussa 1521, mahtava Frederik antaa hänelle suojelukirjeen.

"Jos minua ei vakuuteta Kirjoituksilla ja järjellä että olen väärässä - sillä en usko paavin ja kirkolliskousten auktoriteettiin koska ne ovat keskenään ristiriitaisia - omatuntoni on sidoksissa Jumalan Sanaan. En voi enkä tahdo perua mitään omaatuntoani vastaan. Se ei olisi oikein eikä turvallista. Näin auttakoon minua Jumala. Aamen"

(sanat "tässä seison enkä muuta voi" eivät taida olla Lutherilta)

Lähdettyään valtiopäiväsalista Luther sanoi "tämä on loppuni"

Kotimatkalle Witenbergiin Luther lähti 25.4. ja vaaliruhtinaan miehet "ryöstivät" hänet vaunuistaan ja veivät hänet salaa turvaan Wartburgin linnaan.

Luther tuodaan Eisenachin lähellä sijaitsevan Wartburgin linnaan toukokuun 4. 1521 ja hän saa olla siellä 1521-1522. Valenimenä hänellä on junkkeri Jörg.

Hän kasvatti hiuksensa ja parran muuttaakseen ulkonäköään. Itse vaaliruhtinas olisi ollut vaarassa, jos keisari Kaarle V olisi saanut tietää tämän suojelevan kirkonkirouksessa olevaa miestä.

Junkkeri Jörg Wartburgin linnassa kääntämässä Uutta testamenttia 1521

Wartburgin linnassa, sen turvallisessa suojassa, Luther taisteli hengellisesti Saatanan kanssa ja kertoo myöhemmin "heitin Saatanaa mustepullolla"

tämä ei ole linnan Luther huoneessa vielä vuosisadan alussa näytettävä "tahra" jonka joku sinne lisäsi vaan Uusi testamentti.

11 viikon ajan Luther ahersi kääntäen kreikasta aikansa Saksaan kansankielisen Uuden testamentin.

Se julkaistiin Melanchtonin avulla 1522 ja sytytti uskonpuhdistuksen tulet läpi koko Euroopan.

Mikael Agricola opiskeli Lutherin Wittenbergissä ja sai sieltä ajatuksen, että Raamattu pitää olla kansan luettavissa.

Turussa Agricola sitten loi Suomen kirjakielen. Hän kirjoitti aapisen kansan lukutaidon luomiseksi. Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi ja se julkaistiin 1548.

Käytän usein Agricolan tekstiä myös nettiruukkuun kirjoittaessani, se on väkevää alkuperäistä suomenkieltä uskonpuhdistuksen ajoilta.


Kirje

Luther kirjoitti hyvälle ystävälleen Filip Melankhtonille Wartburgin linnasta kirjeen 1.8.1521 johon Emil Anton sivullaan viittaa.

Kirje on luetteloitu numerolla 99.1 ja julkaistu mm. teoksessa

Dr. Martin Luther's Saemmtliche Schriften.
Dr. Johannes Georg Walch, Ed.
(St. Louis: Concordia Publishing House, N.D.), Vol. 15, cols. 2585-2590.

Kirje käsittelee monia asioita aivan uskonpuhdistuksen alkuajoilta, joita pannaan ja valtakunnan kiroukseen julistettu Luther miettii.

englantilainen tarkka käännös on:

13. If you are a preacher of mercy, do not preach an imaginary but the true mercy. If the mercy is true, you must therefore bear the true, not an imaginary sin. God does not save those who are only imaginary sinners. Be a sinner, and let your sins be strong, but let your trust in Christ be stronger, and rejoice in Christ who is the victor over sin, death, and the world. We will commit sins while we are here, for this life is not a place where justice resides. We, however, says Peter (2. Peter 3:13) are looking forward to a new heaven and a new earth where justice will reign. It suffices that through God's glory we have recognized the Lamb who takes away the sin of the world. No sin can separate us from Him, even if we were to kill or commit adultery thousands of times each day. Do you think such an exalted Lamb paid merely a small price with a meager sacrifice for our sins? Pray hard for you are quite a sinner.

On the day of the Feast of St. Peter the Apostle, 1521


kääntäisin tuon vapaasti näin:

Jos saarnaat armoa, älä saarnaa kuviteltua vaan todellista armoa. Jos armo on todellista, sinun täytyy kantaa todellinen, ei kuviteltu, synti. Jumala ei pelasta niitä, jotka ovat kuviteltuja syntisiä. Ole syntinen ja anna syntiesi olla väkeviä, mutta anna luottamuksesi Kristukseen olla vielä väkevämpi ja iloitse Kristuksessa joka on voitto synnistä, kuolemasta ja maailmasta.

Me teemme syntiä, kun elämme täällä, sillä tämä ei ole maailma, jossa vanhurskaus asuu. Pietari sanoo (2 Piet 3:13) että odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.

Riittää, että Jumalan kirkkaudessa tunnistamme Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin. Mikään synti ei voi erottaa meitä Hänestä, vaikka murhaisimme tai huoraisimme tuhat kertaa joka päivä. Luuletko, että niin ylhäinen Karitsa maksoi vain pikkurahan ja mitättömän uhrin syntiemme edestä.

Rukoile hartaasti sillä olet melkoinen syntinen.

Apostoli Pietarin juhlapyhänä 1521


Kirjeen kohdan 13. todellinen merkitys

Lutherin kirje Melanchtonille 1.8. 1521 on vahvasti esillä Emilin kirjoituksessa juuri tuossa mielessä, että hän kannustaa synnin tekemiseen.

todellisuudessa tässä kirjeen kohdassa on kyse yliherkän omantunnon hoitamisesta

omatunto voi näet olla yliherkkä

silloin todennäköisesti ihminen on muutenkin henkisesti hyvin tiukoilla ja ahdistunut

nämä kulkevat käsi kädessä, jatkuva nimetön syyllisyydentunne ja ahdistus ja olemisen sietämätön paino.

Luther kävi tuon helvetin itse läpi, en tiedä kuinka ankarasti sinä olet itseäsi ruoskinut työhön ja palveluun ja kuinka ahkerasti paastonnut ja kieltäytynyt tämän maailman hyvästä miellyttääksesi Jumalaasi.

tervehdyttävä sanoma Lutherille oli, että tässä meidän kristillisyydessämme ei ole lainkaan kyse kuvitellusta synnistä ja kuvitellusta armosta vaan todellisesta synnistä ja todellisesta armosta.


Tämä kohta on hyvin tärkeä ajateltaessa synnin tunnustamista

Luther oli "esimerkillinen esikoislestadiolainen"

"Luostariin mentyään nuori Martti omistautui täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta.

Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa.

Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti.

Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua."
(wikipedia)

samoin essut ovat vetäytyneet pahasta maailmasta hengelliseen ja henkiseen ja käytännölliseen luostariin

siellä tehdään niitä hyviä töitä, joita tämä kristillisyys edellyttää, ja koetetaan pysyä erossa niistä teoista, jotka eivät tähän kristillisyyteen kuulu.

ahkerasti rukoillaan oman ja toisten veljien ja sisarten sielujen puolesta.

itsensä piiskaaminen ja ankara paastoaminen eivät ehkä ole muodissa.

Luther ripittäytyi jatkuvasti.

aivan jatkuvasti hän tajusi synnillisiä ajatuksia ja ymmärsi synnillisiä tekoja ja Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki ahdistivat häntä suunnattomasti.

mielenterveyden rajoille asti - Nuori Luther on Eriksonin yritys psykoanalyysin avulla ymmärtää miehen loputonta uskonnollista ahdistusta.

Lutherin uskonnollisuus ja ripittäytyminen oli tuollaista nappikauppaa, aivan mitättömältä näyttäviä asioita ulkopuolisen taholta. Kaveri oli kaikin tavoin kunnon mies.

mutta kun omatunto oli niin arka että paha sana, epäpuhdas ajatus, väärä motiivi saada puutarhan salaattirivi mahdollisimman suoraksi, salattu ylpeys, nuo pienet liikahdukset, joista esikoisten saarnaajat niin hyvin osaavat puhua seuraväelle, pienet syrjähypyt, josta tämä kristillisyyden totuus alkaa kylmetä ja maailmanrakkaus hiipiä sisään.

Lutherin rippi-isä Staupnitz oli viisas ja koetti ohjata hätääntynyttä ripittäytyjää luottamaan Kristukseen. mutta turhaan.

Sitten leimahti evankeliumin valo!

oli synnit sitten pientä sielun näpertelyä ahtaassa munkin sellissä, tai vaikka hän murhaisi tuhat ja tekisi haureutta tuhannen kanssa joka päivä, Kristuksen uhri riittää.

Jeesus ei ole sovittanut näpertelyn syntejä ja antanut jotain pikkaraista uhria jonkun pahan epäpuhtaan ajatuksen tai pienen himon tähden.

Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin.

Evankeliumi on niin kokonaisvaltainen, niin täydellinen, niin majesteettinen, että Luther oli pudota takamuksilleen.

ei hän ollut koskaan ymmärtänyt, mitä Pyhä Henki hänelle pitkän koulutusajan jälkeen Raamatun sanasta opetti.

tämä valo oli lähes sammuksissa koko keskiajan kirkossa Suomen saloja myöten.

evankeliumin puhdas kirkas ja ihana valo.

tästä on kysymys, Jumalan Karitsan uhriteon valtavuuden tajuamisesta

ei synnissä elämisestä armon varjossa!

mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta Luther ei sen jälkeen tahtonut tietää

evankeliumin valtava voima löi läpi koko tuon ajan Euroopan ja Jumalan Sanan tuli syttyi Ruotsista ja Tanskasta Espanjaan, koko Läntiseen Eurooppaan.

paavia otti päähän.

vastauskonpuhdistus onnistui palauttamaan paavin vallan Espanjaan ja Ranskaan ja Italiaan muualla kamppailu oli kova ja johti 30 vuotiseen sotaan sitten.


Oikea rippi
tästä syystä olisi myös niin tärkeää että rippi saisi sille kuuluvan arvon ja vakavuuden esikoisten hengellisessä elämässä

silloin rippi-isä tai rippi-äiti voisi säikähtäneelle sielulle sanoa "tuo ei ole todellista syntiä ja syyllisyyttä, vaan sielullista ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta, joka täytyy hoitaa kuntoon."

ja toiselle säikähtäneelle sielulle sanoa "todellakin olet syvälle langennut syntiin, tämä rikkomus on hyvin vakava asia, ja nyt annamme tämän rikoksesi Kristuksen rikokseksi. Hän maksakoon siitä vaaditun ankaran rangaistuksen puolestasi"

tämä vaatii aikaa, kuuntelemista, rukousta ja hiljentymistä ja ripittäytyvälle täytyy antaa tilaisuus koota itsensä, saada sanottua asiat, jotka on niin vaikea saada ääneen sanottua toiselle ihmiselle vaikka ne mielessä jyräävätkin ukkosen lailla.


Luther ihmisenä ja uskonpuhdistajana
mielestäni luterilaiseen kristillisyyteen kuuluu suorastaan inhorealistinen näkemys ihmisestä.

luterilaiset eivät jumaloi Lutheria, Laestadiusta tai Raattamaa. he ymmärtävät, että kaikki ovat ihmisiä.

jopa juomaan ratkeava essu tai huoruuteen lankeava helluntaisaarnaaja tai homoja suosivat luterilainen pappi.

etenkin vanhempina vuosinaan Luther oli tosi ärtyisä ukkeli ja kirjoitti rumia juutalaisista ja paavista.

Emilin tapa katsella Lutheria lähtee toisenlaisesta, ei-luterilaisesta näkemyksestä jossa uskonnollinen johtaja on itse jotenkin edustuskelpoinen, osoittaa pyhyyttä.

"miten tuollainen oluen juoja kuin Luther voisi olla jonkin hyvän hengellisen liikkeen tai kirkon opettaja?"

luterilainen linja ihmisestä on Paavali-Augustinus-Luther.

katolinen linja ihmisestä on Pelagius, Augustinus - Trento - puoli-pelagiolaisuus