maanantai 27. helmikuuta 2012
Elämä Jeesuksessa (2)
Patu antoi melkoisen haasteen.
Pohjustin sitä palaamalla tuohon kipupisteeseen, josta haaste nousee.
Koetan tässä tietystä näkökulmasta tarkemmin selvittää, mitä elämä Jeesuksessa on.
Näkökulmani on uskontojen vertailu.
Tämä sopii minusta myös raamattupiiriin, koska se antaa näkökulmaa pyhän Raamatun opetuksen yhteiseen käsittelemiseen.
Vertailuni voi olla siellä Suomessa asuville etäistä, joten pyydän nöyrimmästi muistuttaa, että elän pienen kristittyjen vähemmistön keskuudessa ja kohtaan päivittäin arjessa uskovia ja maallistuneita juutalaisia ja muslimeja.
tämä on siis minulle jokapäiväistä elämää, ei jotain eksotiikkaa jossain kaukana idässä!
usko ei ole yksityisasia.
uskomme yhdessä.
"yksinäinen puu ei pala" syystä sanotaan.
tämän yhteisen uskomme puemme sanoiksi, yhteisenä uskontunnustuksena, yhteisenä rukouksena ja lauluna, ja yhdessä myös menemme Sanan kuuloon.
sosiaalisina eläiminä myös ryhmitymme uskomme mukaan "kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat" tyyliin.
ilmaisemme uskoamme vaatetuksellamme, taivaassa muotiväri on tiettävästi valkoinen.
etsimme elämässämme yhteyttä Jumalaan, koska sellaisiksi Hän on meidät luonut.
menemme jumalanpalvelukseen, jossa kuulemme Sanaa luettavan ja selitettävän, iloiten siitä että saamme uutta oppia ja vahvistua siinä, mihin lapsesta asti uskomme.
jumalanpalveluksessa yhdessä rukoilemme, veisaamme ja osallistumme papin ja kanttorin johdolla tapahtuviin yhteisiin uskomme sisältöä edustaviin menoihin.
arkipäivän elämässä tämän maailman murheet ja huolet, työn vaatimukset, koululäksyt ja sairaan isoisän hoitaminen täyttävät mielen, ja tietenkin auton huolto ja mitä tänään laitan perheelleni illalliseksi?
kaiken tämän keskellä huokaamme Jumalan suuntaan rukouksia ja pyyntöjä, joskus aivan huomaamattamme.
"Juttelemme" näin hengessä Jumalamme kanssa yhtä luontevasti, kuin hengittäessämme happea sisään ja typpeä ulos keuhkoistamme.
Joskus aivan erityinen hätä ja ahdistus painaa meidät Jumalan eteen ihan huutamaan Häneltä apua, pelastusta vaarasta, paranemista sairaudesta tai ratkaisua johonkin hirmuiseen tilanteeseen.
Tämä huuto nousee luonnostaan sydämestämme Jumalan puoleen, koska Hän on sellaiseksi meidät luonut että etsimme Häneltä apua.
Kun törmäilemme elämässämme, rikomme lähimmäistämme vastaan tai joudumme suureen epäuskoon tai muihin synteihin, emme pakene vaan tulemme Jumalan luo luottaen Hänen armoonsa ja anteekisantamukseensa.
Sillä Jumala on laupias ja pitkämielinen ja antaa synnit anteeksi ja voimaa elämän uudistukseen ja parannukseen.
Tutkimme Sanasta, mikä on Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan omassa elämässämme ja myös lähimmäisiämme kohtaan.
Tahdomme elää, kuten Sana meitä opettaa, mutta näemme että meissä vaikuttaa myös vastakkainen voima, joka ohjaa ja kiusaa meitä rikkomaan Jumalan hyvää tahtoa.
Tiedämme, että koko ihmisen elämä on tällaista taistelua ja toisinaan saamme iloita voitosta syntiä ja pahaa vastaan, toisinaan suremme tappioitamme.
Jumalan edessä näin kamppailemme, koska tällainen on se maailma jonka Hän on luonut. Siinä on mahdollista ihmisen tehdä hyvää tai pahaa.
Todisteita riittää pelkästään päivän lehden avaamalla.
Uskonto ei ole yksityisasia, kuten asiaa ymmärtämättömät poliittisista syistä sanovat.
Erityisesti suurina juhlina saamme tulla yhteen, soveliaasti pukeutuneina parhaimpiin pukuihimme, kasvot puhtaiksi pestyinä, käsi kädessä astua Herran templiin.
Juhlavirsien kaikuessa, juhlan Sanan raikuessa, suuren juhlajoukon keskellä sydämemme täyttyy kiitollisuudesta ja ilosta siitä, että saamme olla Jumalan omia ja rakkaita lapsia.
Koska meitä on niin paljon ja olemme niin tärkeitä, koko maailma näkee suuret juhlamme ja tahtoo niihin osaltaan osallistua hyvin toivotuksin ja ehkä lajojakin jakaen.
Tähän päättyy tämä uskontojen vertailu.
Kuten sanoin, elän täällä Lähi-idässä päivittäin näiden kaikkien kolmen kanssa - kristittyjen, juutalaisten ja muslimien.
Edellä antamani kuvaus sopii jokaiseen näistä suurista vanhoista uskonnoista.
Miten tästä siis eroaa elämä Jeesuksessa?
Elämä Jeesuksessa
Sain Patulta melkoisen haasteen!
kirjoitin Quo vadis palstalla Haamulin tekstistä:
"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden,
jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL
Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut,
että hän kieltäisi uskon todellisuuden
ja henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen?
Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi, mutta missä Haamulin kohdalla mielestäsi mättää?
Samaa varmaan ajattelet minusta.
Siksi autuuteni tähden kerro ihmeessä ja opeta meitä Jumalan sanalla.
"Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi"
Tässä on paljon sanottu, mutta otan lähtökohdakseni siitä tuon näkökohdan, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi... (sanallisesti)
Yrityksemme pukea uskoamme sanoiksi törmää nettiruukussa usein siihen, miten peilaamme omiin ajatuksiimme toisen kristityn käyttämät sanat ja ilmaukset.
Usein saamme kuulla eri tahoilta arvion "vääristelet" "et ymmärrä" "väännät sanojani"
ja niin saattaa todella tapahtua, että se mitä joku sanoo muuttuu aivan toiseksi jonkun toisen peilauksessa.
Aidosti lestadiolaiseen tapaan Patun kommentissa on myös tuo jatkuva oleminen uskovien tuomioistuimessa, tulla tiettyä lippua kantavan porukan hyväksymäksi tai hylkäämäksi.
"aito uskova" on sellainen ilmaus, jossa etsitään "seurakunnan todistusta".
"Tämä kirjoittaja" tarvitsee tukemme, hän edustaa totuutta ja kristillistä uskoa ja ymmärtää asian.
"Tämä mielipide" ei ole niinkään tärkeä, vaan kyse on koko ihmisen olemuksen arviosta.
Puu on hyvä ja hedelmä hyvä
Puu on huono ja hedelmä huono
Minulle nettiruukun parasta antia on ollut saada tutustua lestadiolaisiin, jotka ovat itsenäistyneet ja muodostaneet vahvoja omia näkemyksiään Jumalan Sanasta, löytäneet puhtaan opin merkityksen ja oppineet arvostelemaan kaikkea, pitämään sen mikä hyvä on.
Mutta samalla olen nähnyt jo vuosien aikana, että esikoisuuden perustervaus ei lähde ihmisestä tämän elämän aikana.
Se ei suinkaan ole paha asia, vaan monta hyvää ja arvokasta asiaa kulkee tämän perustervauksen myötä.
Itse sitä on ihmisen ehkä vaikeampi nähdä, etenkin jos on tahtonut ottaa etäisyyttä seuroista eikä kulje ahkerasti pönttöjonossa entiseen tapaan.
Tietyt lapsuudesta saadut hengellisen elämän perinnön syvärakenteet säilyvät, ja antavat hengellisyydelle ominaispiirteitä myös niille, jotka ovat Lapin vanhinten lähimmästä joukosta etääntyneet.
Lähtökohta on, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä, historiamme ovat erilaiset, koemme uskon asiat eri tavoin ja ilmaisemme itseämme erilaisin painotuksin ja sanamuodoin.
Silti meitä yhdistää halu olla "aitoja uskovia", mitä nimenomaan sillä kukin meistä sitten tarkoittaakin.
"seurakunnan todistusta" tuskin yksikään nettiruukkulainen helposti saa esikoisten saarnaajiltaan, vaan pikemmin varoituksia että täällä susi hukkaset huikovat.
jos ei "jaksa seuroissa käydä" voi tulla Lahdesta urputusta, että "ei ole seuroissa näkynyt" - joka on kuolemanvakava asia.
mutta toinen toisillemme voimme antaa, tai evätä, "seurakunnan todistuksen" ... että tämä henkilö on "aito uskova" ja tämä ei.
tällainen lausuntojen antaminen kulkee osittain telepatiana, osittain niitä näkyy kirjallisessakin muodossa nettiruukun palstoilla ja kaikilta tahoilta.
jaamme näitä "seurakunnan todistuksia" itsekukin ja saamme osaksemme, minäkin lumiukko osaltani iskuja antaen ja saaden!
joskus viittasin gallialaisten kylään, Asterix ja Obelix siellä asuvat ja tietäjät ja kalakauppiaat ja trubaduurit, ja läiske käy.
kuitenkin saman kylä väkeä... etenkin kun roomalaiset lähestyvät.
Näin kierrellen ja kaarrellen takaisin saamaani haasteeseen.
Oma kirjoitustapani ei ole kovin selkeä ja saan osittain itseäni syyttää, jos en tule ymmärretyksi. Toisaalta syytän sitten kyllä iloisesti myös lukijoita...
Kirjoitin näin arvioidessani Haamulin kirjoittamia lauseita Jeesuksen seuraamisesta:
"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden,
jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL
Nämä kaksi kohtaa kuuluvat yhteen, mutta lauseeni on rakenteeltaan huono.
Patu ymmärsikin kahtena eri asiana näin:
Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut,
että hän kieltäisi uskon todellisuuden
ja
henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen?
On aivan älytöntä Patulta väittää, että mielestäni Haamul kieltää uskon todellisuuden ja Jeesuksen seuraamisen.
Mutta tuo älytön ajatus tulee minun kirjoituksestani, joka antaa sellaisellekin "väärinymmärrykselle" mahdollisuuden.
ja herättää tietysti närää Patussa ja muissa, jotka saman ikävänsävyisen "seurakunnan todistuksen" minulta kuulevat.
Kirjoitin siitä, kuinka Herra Jeesus tulee ja kutsuu "seuraa minua"
Pietarihan oli koko ikänsä seurannut Jeesusta, mutta nyt oli kahden ihmisen tahto ristikkäin.
Haamul kertoi tuohon vaihtoehdon, mitä hänen mielestään on Jeesuksen seuraaminen.
Omalta osaltani annoin siis "seurakunnan todistuksen" Haamulin esittämästä vaihtoehdosta.
Vaihtoehdossaan Haamul kyllä puhuu uskosta Jeesukseen.
Mutta hänen selityksestään puuttuu kokonaan sellainen uskon todellisuuden, jossa Jeesus kohtaa lapsensa henkilökohtaisesti tietyssä tilanteessa.
Kristityllä voi olla varsin selkeäkin käsitys siitä, mikä nyt on Jumalan tahto ja miten tässä tilanteessa hänen tulee toimia, mihin mennä, miten asia ratkaista.
Raamatussa selkeät neuvot valintojen tekemiseen elämämässämme, joita ei Lapin vanhinten tarvitse täydentää.
Onhan Jumala antanut meille järjen, että sitä käytämme.
Tässä tilanteessa kristitty saattaa kysyä "Herra, mikä on sinun tahtosi"
ja käydä Jaakobin painia Jumalansa kanssa, taipua tai olla taipumatta.
kumpikin on mahdollista.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Quo vadis, Domine? (Keskustelua)
Kirjoittanut: Haamul, 25.02.2012 21:0
Matt. 10:ssä Jeesus evästää seuraajiaan. Hän ei lupaa Hänen seuraajilleen helppoa elämää:
"Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!"
Ihan lyhyesti sanottuna Jeesuksen seuraaminen on sitä, että uskomme Häneen.
Mitä se usko Herraan Jeesukseen sitten käytännössä tarkoittaa.
Jeesuksen omien sanojen mukaan se tarkoittaa sitä, että pelastumme. Ellemme usko, hukumme.
Ja kun olemme siinä uskossa, että pelastumme Kristuksen tähden - jos meillä tämä usko on, se vaikuttaa meissä halun kertoa toisille siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien vuoksemme.
Ja kuten Jeesuskaan ei tullut tänne palveltavaksi, vaan palvelemaan ja jopa antamaan henkensä ihmisten edestä - ei uskovan Jeesuksen seuraajan myöskään tulisi olla tässä maailmassa muuta kuin lähimmäistensä palvelija. Tämä ei tosin tarkoita palvelualttiutta vain hengellisissä asioissa, vaan myös lähimmäisten ajallisenkin hädän huomioimista eli auttamista parhaan kykymme mukaan.
Joka tapauksessa on niin, että jos rakastamme lähimmäistämme, ykkösasia tärkeysjärjestyksessä pitäisi varmastikin olla huoli tuon lähimmäisten pelastumisesta iankaikkiseen elämään.
Raamattu opettaa, että jos joku tulee Jeesuksen luokse ja pyytää Häneltä vettä, se Hänen antamansa vesi tulee sen nauttijassa sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Tietysti on niin, että jos lähimmäisemme on fyysisesti kärsimässä jotain hätää, nälkää tms. ei hänelle tietenkään tule julistaa vain Kristusta, vaan pyrkiä olemaan konkreettisesti avuksi, sikäli kuin se meistä riippuu, että tuo fyysinenkin ongelma ratkeaisi.
Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 05:51
tuot Haamul tässä esiin pähkinänkuoressa näkemyksesi Jeesuksen seuraamisesta, kiitos siitä.
Vaistoat, että näet asian toisin kuin Quo vadis alustuksessani kirjoitan.
Haluatko pukea sanoiksi tarkemmin, millä tavoin tässä sanoudut irti minun näkemyksestäni?
Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin.
Jos ymmärrän sinun kirjoituksesi väärin, on hyvä että korjaat virheeni!
Kirjoittanut: Patu, 26.02.2012 08:19
"Mihin menet, Herra?
Jeesus antoi sangen ystävällisen, rauhallisen, yksinkertaisen ja äärettömän väkevän vastauksen
"Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"
Muuta ei tarvittu. Keskustelu loppui siihen.Häpeä taisi taas täyttää vanhan Simonin mielen, ehkä kyynel tuli silmäkulmaan.Oli miten oli, matka etelään loppui siihen.Alkoi paluumatka pohjoiseen, sinne minne Jeesus oli edellä menossa." MikkoL
Mikon alustuksesa kertoma legenda ei ole Jumalan sanaa eikä myöskään mielestäni kovin uskottava. Raamatussa on aivan riittävästi ohjeita Jeesuksen seuraamisesta myös niihin tilanteisiin, joissa uskovainen saa vainoa osakseen. Kyllä niitä kannattaa mieluummin käyttää esikuvana, miten Jeesusta seurataan tänä aikana, kuin ihmisten keksimiä taruja.
Jeesuksen seuraaminen on Hänen sanoihinsa uskomista ja ne on ilmoitettu Raamatussa.
"Jeesus antoi sangen ystävällisen, rauhallisen, yksinkertaisen ja äärettömän väkevän vastauksen
"Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi" " MikkoL
Mielikuvituksen lentoa ja tehokas legendan huipennus, joka ei ole Pyhän Hengen ilmoittamaa Jumalan/Jeesuksen sanaa vaan höpön höpöä.
"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL
Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut, että hän kieltäisi uskon todellisuuden ja henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen? Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi, mutta missä Haamulin kohdalla mielestäsi mättää?
Samaa varmaan ajattelet minusta. Siksi autuuteni tähden kerro ihmeessä ja opeta meitä Jumalan sanalla.
Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 09:21
Huomenta, Patu.
Quo vadis kertomuksen historiallisuutta voidaan toki, ja on toki, monelta taholta arvosteltu.
Se ei toki ole Raamatussa, kuten kaikki tiedämme.
Olen käsitellyt kertomusta aiemmin itse, perustellen, miksi itse pidän historiikin ydintä aitona perimätietona Pietarin elämän viimeisistä hetkistä kun se riisutaan siitä myöhemmästä kirkollisesta kaunistuksesta, jolla 2 vs. kirkossa Simon Pietarin käytöstä koetettiin puolustaa.
Tuo lainauksesi on kommenttini Haamulin kommenttiin Quo vadis alustukseeni.
Mielestäni kysymys "Mitä Jumala tahtoo minulta?" ja Jeesuksen kutsuvat sanat "Seuraa Minua" kuuluvat samaan aihepiiriin.
Jumala tahtoo, että seuraamme elämässämme, niin arjessa kuin pyhänä, Hyvää Paimenta.
Havaintoni perustuu niihin kohtiin, joilla Haamul selittää miten hän ymmärtää sanat "Jeesuksen seuraaminen".
Minusta niissä ei ole tuollaista perustavaa teologista linjaa, että Jumala tahtoisi meidän seuraavan henkilökohtaisesti Hyvää Paimenta tänään, sunnuntaina 26.2.
Pikemmin Haamulin näkemyksestä kuultaa "uskon tila", jossa saadaan elää Jumalan armahtamina ja iloita pelastuksesta.
Voisikohan tämän tiivistää
"minut on pelastettu iankaikkiseen elämään"
"minut on pelastettu palvelemaan elävää Jumalaa"
eli tuo uskovan kristityn kysymys "Minne menet, Herrani?"
pohjimmiltaan tarkoittaa, "mitä tahdot minulta tänään, Herrani"
koska Jeesus kutsuu seuraamaan, ei kulkemaan edellään jonnekin.
voisiko tässä myös olla sellainen korostuksen ero
joillekin uskoville iankaikkinen elämä alkaa kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa.
joillekin uskoville iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.
aina ja iankaikkisesti Jeesuksen seurassa?
moni sanoo siihen "kiitos ei!"
ja toiset "kiitos, ei ihan vielä, sitten kun tämä ajallinen elämä iloineen ja murheineen on eletty"
Quo vadis kertomus ei todellakaan ole Raamatussa.
Uusi Testamentti ei kerro, missä Simon Pietari toimi Antiokian jälkeen vai olisiko se ollut hänen kaupunkinsa kuolemaan asti.
Tähän asiaan Luther viittasi jossain kirjoituksessaan paaviudesta, että mahtoiko Pietari edes Roomassa kuolla.
Missä Pietarinkirkko on hänen haudallaan.
Herran Jeesuksen seuraaminen ei kuitenkaan ole epäraamatullinen asia, ei suinkaan.
Siihen liittyy jo Vanhan testamentin pyhän, Aasafin, mietevirsi.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Psalmi 73:23-28 KR 1933
Käsi sydämelle, Haamul ja Patu!
eiköhän vain tämä ole teidänkin elämänne laulu ja suurin onni
"Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti."
samoin myös tämä
"minun onneni on olla Jumalaa lähellä"
Kirjoittanut: Patu, 26.02.2012 09:58
"Herran Jeesuksen seuraaminen ei kuitenkaan ole epäraamatullinen asia, ei suinkaan." MikkoL
Ei suinkaan,vaan se on hänen sanaansa uskomista ja sen seuraamista.
Monet luovat omissa mielikuvissaan oman elävän Jeesuksen, jolle he juttelevat ja ovat jatkuvassa dialogissa. Näitä mielen ailahteluja he voivat seurata ja kutsua sitä elävän Jeesuksen seuraamiseksi. Näitä elävän Jeesuksen antamia ilmoituksia ja profetioita sitten voidaan esittää Pyhän Hengen ilmoituksina ja uskoa niihin enemmän kuin Raamatussa ilmoitetuun Jumalan sanaan.
Mikä saa sinut MikkoL ajattelemaan, ettei Haamul kysele päivittäin Jumalan tahtoa elämäänsä?
Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 10:24
"Monet luovat omissa mielikuvissaan oman elävän Jeesuksen, jolle he juttelevat ja ovat jatkuvassa dialogissa. Näitä mielen ailahteluja he voivat seurata ja kutsua sitä elävän Jeesuksen seuraamiseksi."
Patu
todellakin, tällaista hengellisyyttä varmaankin esiintyy, jossa oma mielikuvitus, toiveet, pelot ja unelmat henkilöityvät johonkin uskomusolentoon - kristittyjen maailmassa vaikkapa omatekoiseen Jeesukseen tai Pyhään Henkeen - ja yliminä alkaa sitten ohjata epätervettä ailahtelevaa mieltä.
Sellaisesta Herra meitä varjelkoon!
Kerroin kirkon vanhasta perimätiedosta Pietarin viimeisistä hetkistä.
Otin sen esimerkkinä siitä, että "Jumalan tahto" voi merkitä kristitylle henkilökohtaista Jeesuksen seuraamista.
Ei Pietari Jeesusta siihen Via Appialle tilannet - Hän tuli ihan itse ja meinasi kävellä ohi.
Pietari kulki etelään, Jeesus pohjoiseen.
Pietarin tahto ja Jumalan tahto olivat jyrkässä ristiriidassa.
Galilean järven ihmeellisessä aamussa Ylösnoussut sanoi Pietarille "Seuraa minua"
Kuoleman läheisyydessä Pietari sai vielä kerran armon tehdä parannuksen omasta tahdostaan, ja sai kirkastaa kuolemallaan Jumalan pyhää nimeä.
Ensimmäisten marttyyrien joukossa.
Tässä on Haamulin antama palaute tiivistettynä:
"Ihan lyhyesti sanottuna:
- Jeesuksen seuraaminen on sitä, että uskomme Häneen
-- se tarkoittaa sitä, että pelastumme
-- halu kertoa toisille siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien vuoksemme
-- lähimmäistensä palvelija vain ei hengellisissä asioissa, vaan myös lähimmäisten ajallisenkin hädän huomioimista eli auttamista parhaan kykymme mukaan
-- huoli tuon lähimmäisten pelastumisesta iankaikkiseen elämään"
Vaistoat, että näet asian toisin kuin Quo vadis alustuksessani kirjoitan.
Haluatko pukea sanoiksi tarkemmin, millä tavoin tässä sanoudut irti minun näkemyksestäni?
Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin.
Jos ymmärrän sinun kirjoituksesi väärin, on hyvä että korjaat virheeni!
minä koen myös että Herra kalkkiviivan lähestyessäkin vielä on armollinen meitä heikkoja "uskon sankareita" kohtaan.
Quo vadis-kertomusta ei voi todistaa historiallisesti oikeaksi, onhan kyse yhdestä ihmisestä ja ylimaallisesta ilmestyksestä.
Mutta Raamatunkaan kertomuksia yliluonnollisista Jeesuksen kohtamisista ei voida todistaa historiallisesti oikeaksi, Kirkastusvuorta, suljettujen ovien takana. monet epäilevät kertomusta Ylösnousemuksestakin.
Meillä on "vain" evankelistojen ja apostolien kertomaa siitä, mitä tapahtui.
Kirjoittanut: immata, 26.02.2012 10:47
Jumalan Sana, elämän leipä. Kiitos Jumala, että annoit meille Sanasi.
Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 10:57
kuten kerroin, olen huolellisesti koettanut tutkia tätä nimenomaista vanhaa perinnettä.
mistä se meille tulee, kuka tästä kertoo, milloin se on kirjoihin pantu.
en rupea tässä toistamaan asiaa, vaan sanon vain lopputuloksen, johon itse tulin.
uskon, että kertomuksen ydin on historiallinen, näin todella tapahtui.
Patu on toista mieltä ja siihen on hänellä täysi oikeus!
lauantai 25. helmikuuta 2012
Quo vadis, Domine?
Nettiruukussa on kuluneella viikolla ollut jonkinverran ajatus, että voisimme tutkia mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista.
Mikä on Jumalan tahto minun kohdallani?
Tätä miettiessämme, tulee vastaamme Herran Jeesuksen sanat Hänen kutsuessaan opetuslapsia.
Sana "opetuslapsi" on vanhahtavaa suomea ja tarkoittaa yksinkertaisesti oppilas.
Mikä siis on Jeesus koulun oppilaan saama kutsukortti?
"Tule ja seuraa Minua"
Simon Pietarin kohtalo on tässä meille aivan klassinen esimerkki, mistä on kyse.
Vanha kirkollinen perinne, jota pidän historialliselta ytimeltään uskottavana, kertoo Pietarin viimeisistä päivistä.
(Olen tätä aiemmin nettiruukussa ja muualla käsitellyt perusteellisemmin, miksi mielestäni kyseessä on luotettava traditio eikä legenda)
Roomassa on alkanut ensimmäinen virallisen tahon toteuttama Jeesuksen seuraajien vaino.
Kristittyjä ja etenkin heidän johtajiaan otetaan kiinni ja monen kohdalla kuolemanrangaistus on nopea ja tuskallinen.
Historioitsija Tacitus kertoo näet, että keisari Nero näet syytti kristittyjä miltei koko Rooman tuhonneesta ja tuhansia ihmisiä surmanneesta tulipalosta vuonna 64 jKr (Magnum Incendium Romae)
Simon Pietari poistuu kaikessa hiljaisuudessa Roomasta ja kulkee apostolinkyydillä Via Appiaa kohti maaseudun turvaa.
Simon kulkee Roomasta etelään.
Jeesus kulkee etelästä kohti Roomaa.
Täsmälleen vastakkainen suunta.
Myös Pietari oli saanut kerran kauan sitten kuulla Galilean meren rannalla "seuraa minua"
Hän oli veljensä Andreaksen kanssa jättänyt kaiken, isänsä hyvän kalabisniksen, veneet ja työmiehet, turvatun tulevaisuuden.
Lähtenyt seuraamaan Mestaria.
Ensimmäiset opetuslapset
Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia.
Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia."
He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, Sebedeuksen pojat. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heidätkin.
He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Mt 4:18-22 KR 1992
Mikä oli Jumalan tahto heidän kohdallaan?
Yksinkertainen.
"Seuratkaa Minua"
Sotilaat muistavat Talvisodan ja Jatkosodan ajalta sellaisia upseereja, jotka sanoivat "menkää tuonne"
ja sellaisia upseereja, jotka sanoivat "seuratkaa minua".
Vaan nyt oli Simon Pietari elämänsä käännekohdassa.
Matka oli kaiken järjen ja seurakunnan vanhinten suositusten (mitä sinä turhaan itsesi tapatat) ja ehkä vähän lihallisen Simoninkin mielen mukaan etelään, pois savuavasta Roomasta.
Ja tuo Jeesus käveli juuri sinnepäin, mistä hän oli lähtenyt pois.
Jumalan tahto ja Pietarin tahto iskivät yhteen.
Mites Mestari asiansa hoiti?
Paljon Jeesus oli Pietarinsa, Kallionsa, kanssa saanut työtä tehdä.
Aina niin innokas, palava uskossa, täynnä aloitteita ja ideoita, valmis kuolemaankin Jeesuksen pelastamiseksi.
Hyvä tyyppi siis!
Vielä oli yksi kerta Jeesuksen Simonia hoidettava.
Ja kuinka taitavasti Suuri Sielunpaimen sen teki.
Simon ei saanut juuri sanaa suustaan, teki vaan tyhmän kysymyksen.
(Oltiinhan sitä Via Appialla, ja muutenkin kaikki tiet vievät Roomaan!)
Quo vadis, Domine?
Mihin menet, Herra?
Jeesus antoi sangen ystävällisen, rauhallisen, yksinkertaisen ja äärettömän väkevän vastauksen
"Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"
Muuta ei tarvittu. Keskustelu loppui siihen.
Häpeä taisi taas täyttää vanhan Simonin mielen, ehkä kyynel tuli silmäkulmaan.
Oli miten oli, matka etelään loppui siihen.
Alkoi paluumatka pohjoiseen, sinne minne Jeesus oli edellä menossa.
Kerrotaan, että Pietari pyysi teloittajiltaan "lyökää minut ristille pää alaspäin, en ansaitse tulla niin naulituksi kuin Herrani"
Ja niin tehtiin.
Jumalan tahto
Seuraa minua!
On hyvä joskus kysyä meidän itsekunkin
Quo vadis, Domine?
Kulkeaksemme Häntä seuraten, minne Jumala sitten tahtookin.
Virsi 409
1.
Suo, Jeesus, paras opettaja,
itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja,
nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin,
sinulta avun löytäisin.
2.
Sanasi kätke sydämeeni
ja tule sinne asumaan.
Oi Jeesus, paras paimeneni,
sinua auta seuraamaan
sanasi valkeudessa
ja elämässä uudessa.
3.
Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.
4.
Johdata tielle parannuksen
jo täällä armon aikana.
Suo, että Hengen uudistuksen
löytäisin, Jeesus, sinussa.
Taluta täältä taivaaseen,
elämään, iloon iäiseen.
5.
Nimesi kunniaksi luonut
myös minut olet maailmaan,
elämän kaikki lahjat suonut
armosta aina ajallaan.
Voimasi anna minulle
elää ja kuolla sinulle.
Ruotsalainen 1852.
Suom Antti Räty, pain. 1853.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1891.
Virsikirjaan 1938.
Jeesuksen arvio Pietaristaan
Niin
Pietari parka, nöyryytys nöyryytyksen jälkeen.
Mites Herra Jeesus tätä tyyppiä arvioi?
No, ensinnäkin Pietarin kalliolle rakennettua apostolista kirkkoa eivät tuonelan portit voita.
Kovin nöyryytetty kaveri taitaa olla niitä kuuluisimpia ja juhlituimpia kristittyjä koko maailmassa.
Nimellään on maailman mahtavimpiin kuuluva rakennus.
Ja vielä tärkeämpää kuin valtavan suuri maine ihmiskunnan keskuudessa Galilean kalamiehelle:
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"
"Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."
Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?"
"Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"
Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.
Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
Joh 21:15-19 KR 1992
perjantai 17. helmikuuta 2012
Lauri "Late" Johansson - Suomen Nicky Cruz!
Elinkautista kolmesta murhasta vankilassa istuvana hän on kuin Suomen Nicky Cruz, vahva todistus Jeesuksen mahdollisuuksista meidän jokaisen kohdalla.
Rukoillaan Pyhän Hengen läsnäoloa Helsingin Jäähalliin maaliskuun 16. "Mahdollisuus Muutokseen" tapahtumassa.
"Late toivoo, että edes joillekin ihmiselle voisi olla hyötyä hänen kokemuksistaan - siitä, että niinkin rankkojen kuvioitten jälkeen elämä voi muuttua, Johanssonin kanssa yhteyttä pitänyt pastori Markku Tuppurainen kertoo." (IL 15.2.2012)
Rukoillaan Herraa, että edes jollekin ihmiselle voisi olla hyötyä hänen kokemuksistaan.
Aamen
Haastattelu Nuotassa
[Lauri Johanssonin (s.1965) elämänvaiheista on asiatietoa esimerkiksi wikipediassa]
maanantai 13. helmikuuta 2012
Melko erilaiset liitot (3)
Kirjoittanut: mama, 11.02.2012 19:14
Joo niin sanoo Tauno Väinölä taustoituksessaan, että kaksi säkeistöä olisi alkuperäistä.
Tutkitaanpa vuoden 1886 versiota samaisesta virrestä. Sen sisältö on varmaan aikalailla lähempänä Hemmingin sanoitusta.
Vuoden 1886 virsikirja
201
1. Avion tänne Jumala
Asetti onneksemme,
Ett' avuks rakkaudessa
Oisimme toisillemme,
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Siit' olkoon kiitos Herran!
2. Aviosääty tuleepi
Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti
Säilyttää himotonna.
Pyhyydeks täällä avion
Herramme meille säännyt on,
Siit' olkoon kiitos Herran!
3. Aviosääty luonnossaan
On salaus aivan suuri;
Niin Kristuskin on liitossaan
Kanss' seurakunnan juuri.
Mies rakastakoon vaimoaan,
Kuin Kristus pyhää kirkkoaan!
Siit' olkoon kiitos Herran!
4. Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut;
Aviosäädyn siunaus
Se kuitenkaan ei laannut;
Sit' itse Herra suojeli,
Valppaasti kaitsi, varjeli.
Siit' olkoon kiitos Herran!
5. Aviosäädyn lakia
Jumala valvoo aina,
Sen pilkkaajia hurjia
Häpäisee, alas painaa,
Rangaisten huorintekijät
Ja saastaiset kaikk' ilkiät.
Siit' olkoon kiitos Herran!
6. Ain' aviosäädyn onnea
Taivainen muistaa Isä,
Suo tarpeet, auttaa murheissa
Ja siunaustaan lisää,
Jos vaan hänt' avuks huudetaan,
Lujasti häneen turvataan.
Siit' olkoon kiitos Herran!
7. Armossa, Herra, suojele
Tätäkin parikuntaas,
Vaaroissa auta, varjele,
Vie sinun valtakuntaas!
Lujasti liittons pitäkööt,
Sua alati ylistäkööt!
Se Herra, suo'os! Amen!
Hemminki Maskulainen
Näin äkkisältään sisältöä verraten, näyttäisi siltä, että säkeistö 5 olisi pudotettu pois.
Muiden säkeistöjen sisällöt ovat suurin piirtein mukana.
1886 kirjan 2. ja 3. säkeistö ovat vaihtaneet paikkaansa.
Muutoin minusta vaikuttaisi, että sanastoa on siistitty ja nykyaikaistettu, mutta ei varsin sisällön kustannuksella.
Hienoa työtä on Hiironniemi tehnyt.
Hienoa ajatusta: "Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme."
ei näy löytyvän alkuperäisestä.
Minusta näyttäisi, että Taunolla on tällä kertaa ollut pikkusen hätäinen arvio tuossa taustoituksessaan. Siis siitä, että vain kaksi säkeistöä olisi Hemminkiä.
Tämä arvioni toki perustuu oletukseen, ettei virttä kovin olisi muutettu vuoden 1886 kirjaan.
1938 virsikirjassa
252
1. Avion tänne Jumala
asetti onneksemme,
Olemaan rakkaudessa
avuksi toisillemme.
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Se armoas on Herra.
2. Aviosääty puhtaana
on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja
on meidän hillittävä.
Pyhäksi meille avion
säätänyt itse Herra on.
Se armoas on Herra.
3. Ah, sillä suuri salaisuus
on esikuvanansa,
se Vapahtajan liitto uus
on seurakunnan kanssa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Se armoas on Herra.
4. Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
aviosäädyn siunaus
on säilynyt maan päällä.
Sen itse Herra suojeli,
valppaasti sitä varjeli.
Se armoas on Herra.
5. Sun asettamaas liittoa
Sä, Herra, valvot yhä.
Et salli sitä polkea,
se Sinulle on pyhä.
Saa rangaistuksen rikkojat
Sun pyhän säätys pilkkaajat.
Se armoas on Herra.
6. Aviosäädyn parasta
Sä katsot, Isä taivaan,
Suot perheelle Sä onnea,
suot virvoitusta vaivaan,
Kun vain sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
7. Armossa, Herra, suojele
myös tätä pariskuntaas,
vaaroissa aina varjele
kun vain Sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
Jännä tää katsaus näihin eri aikoina tehtyihin versioihin. Kullakin ajalla ilmaistaan asioita omalla tavallaan.
Himoista ei enä äviimeisessä puhuta:
1886 Aviosääty tuleepi Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti Säilyttää himotonna.
1938 Aviosääty puhtaana on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja on meidän hillittävä.
1886 Uskollisuus ja luottamus on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus on voimanlähde suuri.
Synnin turmelus on muuttunut itsekkyyden turmelukseksi.
1886 Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut
1938 Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
1986 Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä
Kirjoittanut: MikkoL, 11.02.2012 21:23
tarkempi selvitys muuttaa tosiaan kuvan tästä virrestä.
lankesin ainakin kolmeen muodolliseen tutkijan virheeseen
- auktoriteettiuskoon, luotin henkilöön Taunoon enkä ottanut itse selvää 2. säkeistöä
- samaan tapaan katsoin ihmiseen, eli oletin että virren on muokannut nykyajan nainen
- huolimaton, en tarkistanut 1886 virsikirjaa
kiitos mama virren taustan perusteellisemmasta selvittämisestä!
Joo niin sanoo Tauno Väinölä taustoituksessaan, että kaksi säkeistöä olisi alkuperäistä.
Tutkitaanpa vuoden 1886 versiota samaisesta virrestä. Sen sisältö on varmaan aikalailla lähempänä Hemmingin sanoitusta.
Vuoden 1886 virsikirja
201
1. Avion tänne Jumala
Asetti onneksemme,
Ett' avuks rakkaudessa
Oisimme toisillemme,
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Siit' olkoon kiitos Herran!
2. Aviosääty tuleepi
Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti
Säilyttää himotonna.
Pyhyydeks täällä avion
Herramme meille säännyt on,
Siit' olkoon kiitos Herran!
3. Aviosääty luonnossaan
On salaus aivan suuri;
Niin Kristuskin on liitossaan
Kanss' seurakunnan juuri.
Mies rakastakoon vaimoaan,
Kuin Kristus pyhää kirkkoaan!
Siit' olkoon kiitos Herran!
4. Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut;
Aviosäädyn siunaus
Se kuitenkaan ei laannut;
Sit' itse Herra suojeli,
Valppaasti kaitsi, varjeli.
Siit' olkoon kiitos Herran!
5. Aviosäädyn lakia
Jumala valvoo aina,
Sen pilkkaajia hurjia
Häpäisee, alas painaa,
Rangaisten huorintekijät
Ja saastaiset kaikk' ilkiät.
Siit' olkoon kiitos Herran!
6. Ain' aviosäädyn onnea
Taivainen muistaa Isä,
Suo tarpeet, auttaa murheissa
Ja siunaustaan lisää,
Jos vaan hänt' avuks huudetaan,
Lujasti häneen turvataan.
Siit' olkoon kiitos Herran!
7. Armossa, Herra, suojele
Tätäkin parikuntaas,
Vaaroissa auta, varjele,
Vie sinun valtakuntaas!
Lujasti liittons pitäkööt,
Sua alati ylistäkööt!
Se Herra, suo'os! Amen!
Hemminki Maskulainen
Näin äkkisältään sisältöä verraten, näyttäisi siltä, että säkeistö 5 olisi pudotettu pois.
Muiden säkeistöjen sisällöt ovat suurin piirtein mukana.
1886 kirjan 2. ja 3. säkeistö ovat vaihtaneet paikkaansa.
Muutoin minusta vaikuttaisi, että sanastoa on siistitty ja nykyaikaistettu, mutta ei varsin sisällön kustannuksella.
Hienoa työtä on Hiironniemi tehnyt.
Hienoa ajatusta: "Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme."
ei näy löytyvän alkuperäisestä.
Minusta näyttäisi, että Taunolla on tällä kertaa ollut pikkusen hätäinen arvio tuossa taustoituksessaan. Siis siitä, että vain kaksi säkeistöä olisi Hemminkiä.
Tämä arvioni toki perustuu oletukseen, ettei virttä kovin olisi muutettu vuoden 1886 kirjaan.
1938 virsikirjassa
252
1. Avion tänne Jumala
asetti onneksemme,
Olemaan rakkaudessa
avuksi toisillemme.
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Se armoas on Herra.
2. Aviosääty puhtaana
on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja
on meidän hillittävä.
Pyhäksi meille avion
säätänyt itse Herra on.
Se armoas on Herra.
3. Ah, sillä suuri salaisuus
on esikuvanansa,
se Vapahtajan liitto uus
on seurakunnan kanssa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Se armoas on Herra.
4. Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
aviosäädyn siunaus
on säilynyt maan päällä.
Sen itse Herra suojeli,
valppaasti sitä varjeli.
Se armoas on Herra.
5. Sun asettamaas liittoa
Sä, Herra, valvot yhä.
Et salli sitä polkea,
se Sinulle on pyhä.
Saa rangaistuksen rikkojat
Sun pyhän säätys pilkkaajat.
Se armoas on Herra.
6. Aviosäädyn parasta
Sä katsot, Isä taivaan,
Suot perheelle Sä onnea,
suot virvoitusta vaivaan,
Kun vain sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
7. Armossa, Herra, suojele
myös tätä pariskuntaas,
vaaroissa aina varjele
kun vain Sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
Jännä tää katsaus näihin eri aikoina tehtyihin versioihin. Kullakin ajalla ilmaistaan asioita omalla tavallaan.
Himoista ei enä äviimeisessä puhuta:
1886 Aviosääty tuleepi Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti Säilyttää himotonna.
1938 Aviosääty puhtaana on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja on meidän hillittävä.
1886 Uskollisuus ja luottamus on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus on voimanlähde suuri.
Synnin turmelus on muuttunut itsekkyyden turmelukseksi.
1886 Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut
1938 Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
1986 Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä
Kirjoittanut: MikkoL, 11.02.2012 21:23
tarkempi selvitys muuttaa tosiaan kuvan tästä virrestä.
lankesin ainakin kolmeen muodolliseen tutkijan virheeseen
- auktoriteettiuskoon, luotin henkilöön Taunoon enkä ottanut itse selvää 2. säkeistöä
- samaan tapaan katsoin ihmiseen, eli oletin että virren on muokannut nykyajan nainen
- huolimaton, en tarkistanut 1886 virsikirjaa
kiitos mama virren taustan perusteellisemmasta selvittämisestä!
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Luther vastaan talonpojat, teoria vastaan käytäntö
Myös kapinallinen ihminen, josta sellaista voidaan todistaa, on jo Jumalan ja keisarin pannassa, niin että se tekee oikein ja hyvin, joka ensimmäisenä sellaisen tappaa. Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja,.. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi – salaa ja julkisesti – kuka vain osaa, ja ajateltava, että ei voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen; niin kuin lyödään kuoliaaksi hullu koira: ellet sinä tapa (häntä), niin hän tappaa sinut ja koko maan sinun kanssasi.
Talonpoikien murha- ja ryöstöjoukkoja vastaan.
Valitut teokset 3,167-172.
Suom. Mauri E. Lehtonen.
Porvoo 1959 WSOY. s. 168.
"Kirkkohistorian professori Kaarlo Arffman katsoo luterilaisen kirkon ja maallisen vallan yhteistyön alkaneen Saksan vuoden 1525 talonpoikaiskapinasta. Hän päättelee näin pohtiessaan luterilaisen reformaation vaikutusta moraaliin teologia.fi –sivustolla.
Arffman aloittaa toteamalla, että reformaatioajan Saksan polttavin moraalinen ongelma oli köyhyys ja sen synnyttämät lieveilmiöt. Katolisen kirkon opetus motivoi lahjoittamaan varoja kirkolle ja köyhille. Ongelmana kuitenkin oli professorin näkemyksen mukaan, että lahjoitusvaroja ei pystytty koordinoimaan ja käyttämään järkevästi.
Martti Luther antoi opetuksellaan moraalille uuden pohjan. Kun aikaisemmin oli ajateltu, että ihminen voi vaikuttaa pyhittymiseensä, Luther julisti, että pyhitykseen pyrkiminen oli mahdotonta ja täysin turhaa."
eKotimaa
mukavastihan tuo professorin ajatus liittyy näihin teemoihimme täällä nettiruukussa:
pyhitykseen pyrkiminen oli mahdotonta ja täysin turhaa.
eli tapahtuu automaattisesti oikean uskon myötä!
"Aluksi reformaation myötä levinneen ajattelutavan vaikutukset olivat hyvät. Seurakuntiin perustettiin rahastoja, jotka antoivat apua suunnitelmallisesti ja koordinoidusti. Rahastoihin kertyi suuria lahjoituksia. Koska kenenkään ei enää tarvinnut kerjätä tai hankkia elantoaan ilotyttönä, voitiin kerjääminen ja prostituutio kieltää."
mutta teoria ja käytäntö eivät täsmänneet:
"Arffman kertoo, että pian tuli kuitenkin näkyviin myös Lutherin sanoman toinen puoli: monet lakkasivat maksamasta seurakunnalle perinteisesti kuuluneita maksuja ja käymästä messussa.
Kirkkokuri murtui ja tilalle astui hälläväliä -elämäntyyli, joka huipentui vuoden 1525 talonpoikaissotaan.
Seurauksena oli, ettei enää uskottu siihen, että oikea usko ilman muuta johtaisi oikeaan elämään."
mikä avuksi?
Puhtaan evankeliumin saarna ei saanut automaattisesti aikaan hyviä tekoja.
Usko yksin Kristuksen armoon ei kantanut pelkästään hyviä hedelmiä.
Teoria ei toiminut, että uskova kristitty tekee vain hyviä tekoja.
kun se vanha aatu tosiaan ei tahdo hukkua kasteen pyhään veteen vaan sitä pitää joka päivä hukuttaa.
mikä avuksi?
no ... esivalta
eli laki ja järjestys
"Arffman katsoo, että maallisen vallan kanssa saumattomassa yhteistyössä toimivalla luterilaisella kirkolla oli muutamien vuosisatojen ajan kahdet kasvot.
Toisaalta kirkko julisti, että ihminen pelastui "yksin uskosta" ilman mitään omia suorituksia.
Toisaalta se kuitenkin käytännössä vaati maallisen vallan tuella ihmisiltä yhä enemmän ja enemmän esimerkiksi oman elämän valvomista tarkemmin sekä lopulta myös lukutaitoa."
taitaa olla niin, ettei tämä kaksinaamaisuus ole suinkaan vielä kadonnut.
on teoria
ja on käytäntö
myös esikoisuudessa, jossa lain julistusta niin kartetaan (muka)
Maalari maalas taloa, sinistä ja punasta
Maalari maalas taloa
sinistä ja punasta
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden POIS.
ja Jumala sanoi
"maalari teki syntiä, kun maalasi taloa"
Kristukseen uskova maalari maalas taloa
sinistä ja punasta
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden POIS.
ja Jumala sanoi
"maalari teki hyvän työn, joka on minulle mieluinen, kun maalasi taloa"
Ensin täytyy henkilön olla Jumalalle mieluinen - nimittäin yksin Kristuksen tähden - ennen kuin hänen tekonsa miellyttävät Jumalaa."
Yksimielisyyden ohje/Hyvät teot
Koetan siis eri esimerkein ärsyttää nettiruukkulaisia tarttumaan itse asiaan, hyvät työt.
Että emme olisi auktoriteettiuskoisia, "näin on Tunnustuskirjoissa ja piste. Uskomme asian olevan näin ja joka toisin opettaa, opettaa väärää oppia."
Uskomme asian olevan miten?
Mitä Philipp Melanchton ja ystävänsä tarkoittavat saksalaisella teoriallaan ja filosofiallaan hyvistä teoista?
Tämä nimittäin ei ole Lutherin tekstiä kuten esimerkiksi Iso Katekismus, jossa hän puhuu nimenomaan vanhurskauttamisesta.
Mitä luterilaiset isät opettavat? Kuinka sen ymmärrämme.
12 talonpoikaa ja Maalari maalas taloa
onko tämä Jumalan vanhurskautta, että Hän tekee eron sillä perusteella, kuka tekee eikä sillä mitä tehdään?
Melanchton et co ovat filosofeja
Luther on uskonnollinen nero, aidosti uskova. Katsotaan vaikka tätä Patun lainaamaa kohtaa, mistä tässä on kyse?
Yleisestä filosofisesta kysymyksestä, was ist ein gutes Tat vai siitä, miten olen pyhä Jumalan silmissä?
Ne ovat eri asiat, mutta filosofia vetoaa järkeilyymme.
"Siksi opetan alati, että koko elämämme ja kaikkien tekojemme on oltava Jumalan sanan läpitunkemia, mikäli niiden on määrä olla Jumalan mielen mukaisia eli pyhiä.
Missä näin tapahtuu, siellä tämä käsky on voimassa ja toteutuu.
Ja päin vastoin: missä elämä tekoineen kulkee Jumalan sanasta irrallaan, se on Jumalan silmissä epäpyhää, loistakoon ja välkkyköön se sitten miten tahansa tai olkoon vaikka kokonaan pyhäinjäännöksillä peitetty.
Niin ovat asiat ihmisten keksimissä hengellisissä säädyissä, jotka eivät tunne Jumalan sanaa ja etsivät pyhyyttä omista teoistaan."
Luther
vai olenko väärässä ja kyse on samasta asiasta ilman vivahteita, Isossa Katekismuksessa ja Yksimielisyyden säännöstä
(jonka viisasteluja kaikki luterilaiset kirkot eivät tietääkseni lue tunnustuskirjojen joukkoon)
eli
Maalari maalas taloa
sinistä ja punasta
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden POIS.
onko teko hyvä vai syntiä?
tai Kalevi Lehtisen vertaus, joka täällä on mainittu
"syön kaurapuuroa"
tekeekö hän hyvän teon vai syntiä?
Kirjoittanut: Patu, 12.02.2012 08:58
"vai olenko väärässä ja kyse on samasta asiasta ilman vivahteita, Isossa Katekismuksessa ja Yksimielisyyden säännöstä " MikkoL
Olet väärässä ja kyse on samasta asiasta ja varmasti sen tiedätkin. Jo aikaisemmin postamassani Lutherin Manna-tekstissä ja lukuisissa muissa on täysin Yksimielisyyden ohjeen mukainen opetus. Tarpeetonta niitä Lutherin tekstejä kai on laittaa lisää, niitä kyllä löytyy, vaikka en MikkoL:n kertomusta Talonpoikaissodan kahden teloittajan työstä ole löytänytkään Lutherilta.
Etkö MikkoL ole pappisvalalla sitoutunut myös Yksimielisyyden ohjeen opetukseen hyvistä töistä?
lauantai 11. helmikuuta 2012
Melko erilaiset liitot (2)
Maskun keskiaikainen kivikirkko
kiitos mama tästä tuoreesta näkökulmasta kahden protestantismin hengen jättiläisen elämään. Meillä miehillä on oma tapamme katsella ihmisiä, ja tällainen hienosävyinen eroavaisuus jää helposti huomaamatta.
Uskonpuhdistajasta tämä kirjotiuksesti antaa niin aidon näkökulman, tuoden häntä ihmisenä lähemmäksi meitä.
Hemminki Maskulaisesta en ole näin hienoa kommentaaria koskaan ennen lukenut, kuinka tuo virsi on todellakin hänen omaa omintaan ... en tosin tiedä paljonko nuo virsikirjan laatijat myöhemmin ovat sitä muokanneet.
Luther on "morsiamen ryöstäjä", Katariinansahan tuotiin tynnyrissä salaa luostaristaan, ja näin saivat toisensa kaksi selibaatissa elänyttä ihmistä.
saattaa olla, että meille annetaan hieman kiilotettu kuva Lutherin perheestä, siitä on ehkä tehty esimerkki ja ideaali uskonpuhdistuksen maailmassa.
maman katse tunkeutuu tällaisen propagandan läpi ja näemme uskon teoriaa ja arjen käytäntöä!
todellakin, Luther oli kiireinen mies joka paljon kiersi seurakuntien asioita hoitamassa, kirjoitti valtavasti ja oli varmaan poissa kotoa, niin että penskalauman hoitaminen jäi paljolti Katariinan tehtäväksi.
hiukka sama tilanne kuin ukko-Paavon kotona, mahdollisesti, ja monen esikoisten saarnaajien kotona arvattavasti, kun kiirettä kentällä piisaa.
Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.
Hemminki Henrikinpoika syntyi noin 1550 Turussa porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, kuten yleisenä tapana oli, mutta varmuutta asiasta ei ole
Valmistuttuaan papiksi Hemminki sai Maskun kirkkoherran viran 1586. Työnsä ohessa hän laati aikaisempaa Jacobus Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan. Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi luultavasti vuonna 1605 nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, joka tunnetaan vain virsikirjan toisesta painoksesta 1639.
Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja sisälsi kaikki Jacobus Finnon virsikirjan 101 virttä. Niiden lisäksi kirjaan sisältyi 141 uutta virttä. Suurin osa oli varsin vapaita ja suomen kielelle mukautettuja käännöksiä ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Hemmingin mahdollisesti itse kirjoittamia virsiä oli 26. Lisäksi kirjaan sisältyi viisi tuomiorovasti Petrus Melartopaeuksen virsirunoa. Kaikkiaan virsiä oli 242.
Hemminki Maskulaisen virsikirja muodosti rungon myös vuoden 1701 ns. Vanhaan virsikirjaan, jota käytettiin yleisesti aina 1800-luvun lopulle asti ja Lounais-Suomen rukoilevaaisten keskuudessa osittain edelleenkin. Vuoden 1986 virsikirjassa on 17 Hemmingin omiin virsiin ja 28 hänen käännöksiinsä pohjautuvaa virttä.
Hemminki Maskulainen laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi 1616 nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Kokoelmassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät sisälly vuosien 1582 ja 1625 latinankielisiin laitoksiin.
Oja, Aulis 1964: Maskun kirkkoherrat Hemming Henrikinpoika ja Henrik Hoffman. – Genos 35. Suomen Sukututkimusseura.
Unkuri, Juhana 2004: Hemminki Maskulainen. Maskun seurakunta.
Viinamäki, Anna 2005: Hemminki Maskulainen – virsirunoilija. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
...
tämä suomalaisen wikipedian artikkeli ei paljoa perhe-elämästään kerro!
http://fi.wikipedia.org
/wiki/Hemminki_Maskulainen
Masku on Suomen kunta ja keskiajalla perustettu kirkkopitäjä, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa.
Maskusta on Raisioon 12 km, Naantaliin 15 km ja Turkuun 18 km.
Naapurikuntia ovat Mynämäki, Nousiainen, Rusko, Raisio, Naantali ja Taivassalo.
Maskun kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Maskussa. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1490–1510.
Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Maskun kirkon ja pappilan yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2] Kirkon lähellä sijaitsee Maskun museo.
wikipediasta lainauksia
Hemminki Maskulainen on toiminut pappina tässä nykypäiviin asti säilyneessä kivikirkossa.
Rouvalleenkin varmaan tuttu ja lapsille (jos perhettä hänellä ylipäätään oli?)
no oli toki, arkkipiispa Jukka Paarman esitelmä Hemminki Maskulaisen virsikirjan 400-vuotisjuhlaseminaarissa Turussa 20.5. 2005
"Kesäkuun 19. päivän aamu vuonna 1593 oli Maskun pappilassa tavallisuudesta poikkeava. Jo aamuyöstä sonnustautui kirkkoherra Hemminki eli juhlallisemmin Hemmingius Henrici papinpukuunsa, valjasti hevosensa ja hyvästeltyään vaimonsa lähti ajamaan kohti Turkua. Siellä olikin tänä päivänä vilkasta menoa. Edellisinä päivinä alkaneet markkinat jatkuivat, kaupungin tori ja joen rantamat olivat täynnä sisämaan pitäjistä sekä saaristosta tullutta markkinaväkeä ja turkulaisia porvareita, myyjiä ja ostajia."
Jukka Paarman esitelmän lopulla on perhe-elämästäkin mielenkiintoista tietoa:
Pappiloiden uusi elämä
Uskonpuhdistuksen mukanaan tuomiin uutuuksiin kuului vielä uudenlaisen pappilakulttuurin alku. Sitä merkitsi pappisperheitten synty. Uskonpuhdistushan poisti pappien selibaattimääräykset, ja Martti Luther itse oli näyttänyt esimerkkiä muille ottamalla itselleen vaimon. Suomen ensimmäinen papinemäntä näyttää olleen Pietari Särkilahden Saksasta opiskelumatkaltaan mukaan tuoma vaimo, ja vähitellen alkoivat yhä useammat suomalaiset papit solmia avioliiton. Pappilakulttuurilla oli varsin suuri kulttuurihistoriallinen merkitys siitä lähtien, etenkin maaseudun sekä henkiselle että hengelliselle elämälle. Sen vaikutus kesti aina tuon pappilakulttuurin häviämiseen saakka, mikä onnettomuus tapahtui pääosin 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Hemmingin aikana myös Maskun pappilassa asusti kirkkoherran perhe. Hemmingin puolison nimeähän ei tiedetä, mutta vanhan tutkimustiedon perustella on esitetty, että hän kuului tunnettuun Melartopaeus-pappissukuun. Yksi kolmesta tunnetusta lapsesta, poika Josef jatkoi isänsä jälkeen Maskun kirkkoherranvirassa. Tämäkin oli tyypillinen uusi piirre 1600-luvun alun kirkollisessa elämässä.
Maskun kirkkoherra Hemmingin tunnemme ennen kaikkea runoilijana, virsikirjan tekijänä ja Piae Cantiones laulukokoelman julkaisijana. Kuten on käynyt ilmi, hänellä oli myös paljon työsarkaa seurakuntansa kirkkoherrana ja rovastina. Evankelisen seurakuntaelämän vakiinnuttaminen ja juurruttaminen pintakerrosta syvemmälle oli 1600-luvun vaihteessa niin Maskussa kuin muissakin seurakunnissa vielä kesken. Vasta tulollaan oli puhdasoppisuuden eli ortodoksian, lujan kirkkokurin ja tehokkaan kansanopetuksen aika.
Arkkipiispa Paarman esitelmästä Turussa
Melartopaeus suku
Melartopaeus-suku on vaikuttanut Suomessa 1500-luvulta lähtien pappissukuna. Sen edustajista lähes kolmekymmentä on toiminut pappina, mutta suvussa on siirrytty muillekin aloille, lähinnä sotilaiksi, virkamiehiksi ja opettajiksi. Suvun vanhinta haaraa on kutsuttu varsinaissuomalaiseksi suvuksi, vaikka sen jäsenet sittemmin pääasiassa toimivatkin Itä-Suomessa, ennen kaikkea Vanhan Suomen alueella ja Pietarin vaikutuspiirissä. Sukunimi alkoi 1700-luvun kuluessa lyhentyä muotoon Melart. Samaa alkujuurta arvellaan olevan myös niin sanotun satakuntalaisen sukuhaaran, jonka jäsenet myöhemmässä vaiheessa ottivat nimen Melartin.
Kansallisbiografia
hieno idea käyttää virttä 238 avaimena ja katsoa miehen omin silmin Maskulaisen perheen elämää.
Samoin on hieno idea käyttää Lutherin tekstiä näin ikkunanan hänen omaan elämäänsä ihmisenä ja arjessa.
vaan harmi! ei ole tuo virsi 238 säilynyt kovin alkuperäisenä...
Virren 238 taustaa
Vuoden 1701 ns. Vanhassa virsikirjassa oli kuusi virttä "avioskäskystä" eli nykysuomeksi sanottuna avioliitosta. Niistä yksi oli sisältynyt jo Jaakko Finnon virsikirjaan 1583, muut viisi Hemminki Maskulaisen virsikirjaan 1605. Kolme virttä ja iso osa neljännestäkin oli Hemmingin itse sepittämiä.
Vain yksi noista vanhoista häävirsistä on enää virsikirjassa, sekin suuresti muuttuneena: Hemminki Maskulaisen häävirsistä ensimmäinen, joka nyt alkaa sanoilla Avioliiton Jumala asetti onneksemme. Ymmärrettävää on, että 400 vuotta sitten kirjoitettua virttä on aika tavalla jouduttu muokkaamaan nykyaikaan soveltuvaksi. Alkuperäistä Hemminki Maskulaista ovat lähinnä vain kaksi ensimmäistä säkeistöä sekä säkeistöjen päättyminen kiitokseen (Hemmingillä: "Jost' Jumalan olkoon kiitos", nykymuodossa: "Herralle kiitos olkoon").
Virren ovat nykyaikaistaneet Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila. Tuloksena on rukousvirsi, jonka käytön ei soisi rajoittuvan vain avioliiton perustamisvaiheeseen. Säännöllisenä kodin rukouksena – laulettuna tai luettuna – tällaisella tekstillä uskoisi olevan rakentava ja eheyttävä vaikutuksensa avioliiton siunauksen säilymiseen.
Tauno Väinölä virren 238 taustasta
uskaltaisin veikata, että virren hienon sävyn, jota Väinöläkin alleviivaa ihan käyttöön otettavana rukouksena, antaa Irja Hiironiemi.
Anna-Maija Raittila on sitten erinomaisena runoilijana kielen vielä hionut loppusointuineen.
(tämä on vain arvailuani)
joten voi olla, että mama tavoittaa paljon uudenaikaisemman kuvan avioliitosta kuin Hemmingin ja Lutherin aika, jolloin autenttiseksi jääkin vain Lutherin teksti ja nuo kaksi ensimmäistä säkeistöä Hemmingin pappilasta.
Avioliiton Jumala
asetti onneksemme,
sen siunaavassa suojassa
toistamme auttaaksemme.
Rakkauden kasvupaikaksi
sen Isä meille tarkoitti.
Herralle kiitos olkoon.
Miehen ja vaimon liittoa
salaisuus suuri kantaa:
itsensä, rakkautensa
kirkolleen Kristus antaa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Herralle kiitos olkoon.
vaan eipä ehkä alkutekstin historiallis-kriittinen karsinta vain näihin kahteen säkeistöön muuttaisi maman näkemystä, kumman kosijan olisi valinnut.
(tämäkin on vain arvailuani)
Irja Hiironniemi
Kirjastot.fi: Saisinko tietoja runoilija Irja Hiironniemestä?
Vastattu 11.9.2009 11:01:29
Kirjailijasta ei löydy paljon tietoa. Suomen kirjailijat 1945-1980 (vuodelta 1985) -teoksessa kerrotaan, että hän on syntynyt 22.9. 1928 Lehtimäellä. Hän on naimisissa ja ammatiltaan opettaja.
Irja Hiironniemi on julkaissut pääasiassa runoja (kymmenkunta kokoelmaa 1970- ja 1980-luvuilla). Hän on sanoittanut myös virsiä ja julkaissut satukirjan nimeltä Pupujussin pukupussi.
Virsi 241
Virsikirjassa on vain yksi Irja Hiironniemen oma virsi ... ja se vahvistaa teoriaani kuka Hemmingistä teki niin hienon!
Virsikirja. Osasto Avioliitto
1.
Herra, rakkaastani
tunnen iloa.
Kiitos ystävästä,
suuri Jumala.
2.
Hyvä Isä taivaan,
anna Henkesi.
Suojaa rakkaimpani
pahuudeltani.
3.
Hellyys, vastuuntunto
meille lahjoita,
että toisiamme
voimme palvella.
4.
Täynnä luottamusta
nyt me suljemme
Isän johdatukseen
kaikki rakkaamme.
5.
Sinun hoidossasi
onni, kärsimys
parhaaksemme muuttuu,
alkaa ylistys.
Irja Hiironniemi 1977, 1979.
Virsikirjaan 1986.
Melko erilaiset liitot
Kirjoittanut: mama, 10.02.2012 22:42
Hemminki Maskulainen kuvaa avioliittoa:
Avioliiton Jumala
asetti onneksemme,
sen siunaavassa suojassa
toistamme auttaaksemme.
Rakkauden kasvupaikaksi
sen Isä meille tarkoitti.
Herralle kiitos olkoon.
Miehen ja vaimon liittoa
salaisuus suuri kantaa:
itsensä, rakkautensa
kirkolleen Kristus antaa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Herralle kiitos olkoon.
Uskollisuus ja luottamus
on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus
on voimanlähde suuri.
Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme.
Herralle kiitos olkoon.
Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä,
avioliiton siunaus
säilyvä on maan päällä.
Yhdessä pitää tahdomme
ehjänä pyhän liittomme.
Herralle kiitos olkoon.
Pienten ja suurten parasta
tarkoittaa Isä taivaan.
Hän antaa kotiin lapsia,
tuo voiman työhön, vaivaan.
Vastuuseen ohjaa rakkaus,
yhteinen kasvaa rukous.
Herralle kiitos olkoon.
Rakenna itse kanssamme,
Jumala, kotiamme.
Ilossa, ongelmissamme
vahvista liittoamme.
Anteeksiannon rauhassa
suo meidän yhteen juurtua.
Sinulle kiitos olkoon.
Virsi 238. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Julius Krohn 1880,
Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila 1984.
Hemmingin kuvaus kertoo syvästä yhteydestä puolisoiden välillä, yhteen kasvamista vaikka ilmeisesti monenmoista koitostakin on ollut.
Tällaista kuvausta ei voisi kirjoittaa ihminen, joka ei ole tuollaista liittoa kokenut.
Luther puhuu avioliitosta päivän mannassa:
Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken.
Hepr. 13:4
Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa.
Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus.
Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena.
Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis.
Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.
Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini.
Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä.
Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 10.2.2012)
Tästä kuvauksesta ei synny kuvaa ollenkaan samanlaisesta yhteydestä, joka paistaa Hemmingin kuvauksesta. Koko tunnelma on aivan toinen.
Luther selittelee, että tälleen kuuluu ajatella ja sanoa ja kokea, vaikka olis mitä. Kun taas Hemminki jotenkin kuvaa suurta kumppanuutta ja sielujen yhteyttä huolimatta monenmoisesta.
Luther piirtää jotenkin sellaista hurskasta kuvaa, josta tulee pikkusen samanlaiset vibat kuin siitä, mitä haamul sanoo: vähän kun näin uskon, niin näin on ja kun sanon näin niin näin on (sorry tää analogia).
Kaksi miestä suunnilleen samoilta ajoilta. Ja miten eri tavoin he puhuvat puolisostaan!
No... tunnetusti luen ihan hullusti. Ja taitaa kaikki kovin todistaa, miten upea liitto Lutherilla oli?
Jos voisi valita, niin ehdottomasti valitsisin Hemmingin.
:-)
luvalla lainattu - nimimerkki mama Nettiruukussa 10.12. 2012
Hemminki Maskulainen kuvaa avioliittoa:
Avioliiton Jumala
asetti onneksemme,
sen siunaavassa suojassa
toistamme auttaaksemme.
Rakkauden kasvupaikaksi
sen Isä meille tarkoitti.
Herralle kiitos olkoon.
Miehen ja vaimon liittoa
salaisuus suuri kantaa:
itsensä, rakkautensa
kirkolleen Kristus antaa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Herralle kiitos olkoon.
Uskollisuus ja luottamus
on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus
on voimanlähde suuri.
Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme.
Herralle kiitos olkoon.
Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä,
avioliiton siunaus
säilyvä on maan päällä.
Yhdessä pitää tahdomme
ehjänä pyhän liittomme.
Herralle kiitos olkoon.
Pienten ja suurten parasta
tarkoittaa Isä taivaan.
Hän antaa kotiin lapsia,
tuo voiman työhön, vaivaan.
Vastuuseen ohjaa rakkaus,
yhteinen kasvaa rukous.
Herralle kiitos olkoon.
Rakenna itse kanssamme,
Jumala, kotiamme.
Ilossa, ongelmissamme
vahvista liittoamme.
Anteeksiannon rauhassa
suo meidän yhteen juurtua.
Sinulle kiitos olkoon.
Virsi 238. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Julius Krohn 1880,
Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila 1984.
Hemmingin kuvaus kertoo syvästä yhteydestä puolisoiden välillä, yhteen kasvamista vaikka ilmeisesti monenmoista koitostakin on ollut.
Tällaista kuvausta ei voisi kirjoittaa ihminen, joka ei ole tuollaista liittoa kokenut.
Luther puhuu avioliitosta päivän mannassa:
Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken.
Hepr. 13:4
Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa.
Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus.
Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena.
Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis.
Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.
Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini.
Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä.
Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 10.2.2012)
Tästä kuvauksesta ei synny kuvaa ollenkaan samanlaisesta yhteydestä, joka paistaa Hemmingin kuvauksesta. Koko tunnelma on aivan toinen.
Luther selittelee, että tälleen kuuluu ajatella ja sanoa ja kokea, vaikka olis mitä. Kun taas Hemminki jotenkin kuvaa suurta kumppanuutta ja sielujen yhteyttä huolimatta monenmoisesta.
Luther piirtää jotenkin sellaista hurskasta kuvaa, josta tulee pikkusen samanlaiset vibat kuin siitä, mitä haamul sanoo: vähän kun näin uskon, niin näin on ja kun sanon näin niin näin on (sorry tää analogia).
Kaksi miestä suunnilleen samoilta ajoilta. Ja miten eri tavoin he puhuvat puolisostaan!
No... tunnetusti luen ihan hullusti. Ja taitaa kaikki kovin todistaa, miten upea liitto Lutherilla oli?
Jos voisi valita, niin ehdottomasti valitsisin Hemmingin.
:-)
luvalla lainattu - nimimerkki mama Nettiruukussa 10.12. 2012
Auktoriteettiusko
Kristittyinä olemme turvassa hyvässä, kun saamme luotettavan
auktoriteetin perustalle nojata vakaan uskomme lapsen lailla ilman
yhtään epäilystä.
Totuus on siitä hankala, että se riistää meiltä tämän vakaan uskon turvallisuuden ja luottamuksen.
Espanjan baskien maasta tullut Ignatius Loyola ymmärsi tämän hyvin, ja hän koulutti Kristuksen sotilaat sokeaan kuuliaisuuteen Vanhimmalle.
Jos paavi sanoo, että musta on valkoinen, niin kristitty pitää sitä valkoisena, vaikka se silmissään näyttäisi mustalta.
Näin hän rakensi uskossa lujan Jeesuksen yhteisön, Societe Jesu, joka paremmin tunnetaan nimellä jesuiitat.
Totuus on siitä hankala, että se riistää meiltä tämän vakaan uskon turvallisuuden ja luottamuksen.
Espanjan baskien maasta tullut Ignatius Loyola ymmärsi tämän hyvin, ja hän koulutti Kristuksen sotilaat sokeaan kuuliaisuuteen Vanhimmalle.
Jos paavi sanoo, että musta on valkoinen, niin kristitty pitää sitä valkoisena, vaikka se silmissään näyttäisi mustalta.
Näin hän rakensi uskossa lujan Jeesuksen yhteisön, Societe Jesu, joka paremmin tunnetaan nimellä jesuiitat.
Kolme kirjoitusta vanhurskaudesta ja totuudesta
12 Talonpoikaa
Thomas Müntzer oli jo julkisesti teloitettu toukokuun 27. 1525, ensin julmasti kiduttaen ja sitten armollisesti päänsä pois hakaten.
Kaksitosita talonpoikaa oli pantu kylän vieressä olevalle pellolle seisomaan rivissä. Sotilasjoukko vahti heitä ja kuka yritti paeta rivistä surmattiin siihen paikkaan.
Työ oli annettu kahdelle junkkerille, Hansille ja Martille. Kummallakin oli kaksi miestä apunaan. Edeten järjestyksessä he pakottivat kapinoineen miehen polvilleen ja junkkeri puhkaisi tikarillaan talonpojan silmät.
Kaksi kristittyä seurasi taaempana ankaraa rangaistusta seisten itkevien kylän naisten ja lasten luona.
Hans oli kristityille tuttu uskonpuhdistuksen seurakunnasta. Hän oli ottanut vastaan evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja uskoi nyt sydämessään, että yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden hän on vanhurskas ja Jumalalle mieluinen. Tästä hän iloiten todisti kaikille, jotka vain tahtoivat häntä kuulla.
Martti sen sijaan tunnettiin kaupungin olutkapakoissa. Hän ei piitannut sen enempää luttereista kuin paaveista, vaan tahtoi iloita tästä ajallisesta elämästä niin kauan kuin sitä kesti.
Niin Hans ja Martti tekivät julmaa työtään puhkoen samanlaisilla tikareilla talonpoikien silmiä.
Kristitty sanoi ystävälleen: "vaikka esivallan määräämä työ on sama, Hans tekee hyvää ja Martti syntiä."
Ystävänsä kysyy ihmetellen mosita tuomiota "miten niin".
Kristitty avaa lakikirjansa ja lukee siitä jumalalliset tuomiot:
1. Viaton Hans tekee hyvää
"Kaikki, minkä hän vanhurskautettuna tekee, on hyvää erottelematta lainkaan hänen tekojansa."
Luther
2. Epäuskoinen Martti tekee syntiä
Hyviä tekoja "...eivät ole ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluvat teot, joita kääntymättömiltä epäuskoisiltakin vaaditaan ja joita he myös tekevät. Maailma kyllä kiittelee niitä ja Jumalakin palkitsee ne tässä elämässä nautittavilla lahjoillaan. Koska ne eivät kuitenkaan ole lähtöisin oikeasta uskosta, ne ovat Jumalan silmissä syntiä, synnin saastuttamia. Jumala pitää niitä syntinä, saastaisina, koska niiden tekijän luonto on turmeltunut eikä tekijä itse ole sovinnossa Jumalan kanssa."
Luther
Opettajan tuomio
Jaakobin kirjeessä lukee "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion."
Jaakob 3:1
Kristitty sanoo: Älä pelkää opettaa, sillä kirjoittaahan muistaakseni apostoli Paavali jossain kirjeessään "Niin ei siis ole mitään tuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat"
Apostolinen uskontunnustus
"...nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita..."
Apostolinen uskontunnustus
Kristitty - ei ole Kristus Tuomari minulle vaan Vapahtaja. En minä joudu tuomittavaksi sen enempää elävien kuin kuolleidenkaan joukossa, sillä syntini maksettu on.
Thomas Müntzer oli jo julkisesti teloitettu toukokuun 27. 1525, ensin julmasti kiduttaen ja sitten armollisesti päänsä pois hakaten.
Kaksitosita talonpoikaa oli pantu kylän vieressä olevalle pellolle seisomaan rivissä. Sotilasjoukko vahti heitä ja kuka yritti paeta rivistä surmattiin siihen paikkaan.
Työ oli annettu kahdelle junkkerille, Hansille ja Martille. Kummallakin oli kaksi miestä apunaan. Edeten järjestyksessä he pakottivat kapinoineen miehen polvilleen ja junkkeri puhkaisi tikarillaan talonpojan silmät.
Kaksi kristittyä seurasi taaempana ankaraa rangaistusta seisten itkevien kylän naisten ja lasten luona.
Hans oli kristityille tuttu uskonpuhdistuksen seurakunnasta. Hän oli ottanut vastaan evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja uskoi nyt sydämessään, että yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden hän on vanhurskas ja Jumalalle mieluinen. Tästä hän iloiten todisti kaikille, jotka vain tahtoivat häntä kuulla.
Martti sen sijaan tunnettiin kaupungin olutkapakoissa. Hän ei piitannut sen enempää luttereista kuin paaveista, vaan tahtoi iloita tästä ajallisesta elämästä niin kauan kuin sitä kesti.
Niin Hans ja Martti tekivät julmaa työtään puhkoen samanlaisilla tikareilla talonpoikien silmiä.
Kristitty sanoi ystävälleen: "vaikka esivallan määräämä työ on sama, Hans tekee hyvää ja Martti syntiä."
Ystävänsä kysyy ihmetellen mosita tuomiota "miten niin".
Kristitty avaa lakikirjansa ja lukee siitä jumalalliset tuomiot:
1. Viaton Hans tekee hyvää
"Kaikki, minkä hän vanhurskautettuna tekee, on hyvää erottelematta lainkaan hänen tekojansa."
Luther
2. Epäuskoinen Martti tekee syntiä
Hyviä tekoja "...eivät ole ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluvat teot, joita kääntymättömiltä epäuskoisiltakin vaaditaan ja joita he myös tekevät. Maailma kyllä kiittelee niitä ja Jumalakin palkitsee ne tässä elämässä nautittavilla lahjoillaan. Koska ne eivät kuitenkaan ole lähtöisin oikeasta uskosta, ne ovat Jumalan silmissä syntiä, synnin saastuttamia. Jumala pitää niitä syntinä, saastaisina, koska niiden tekijän luonto on turmeltunut eikä tekijä itse ole sovinnossa Jumalan kanssa."
Luther
Opettajan tuomio
Jaakobin kirjeessä lukee "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion."
Jaakob 3:1
Kristitty sanoo: Älä pelkää opettaa, sillä kirjoittaahan muistaakseni apostoli Paavali jossain kirjeessään "Niin ei siis ole mitään tuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat"
Apostolinen uskontunnustus
"...nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita..."
Apostolinen uskontunnustus
Kristitty - ei ole Kristus Tuomari minulle vaan Vapahtaja. En minä joudu tuomittavaksi sen enempää elävien kuin kuolleidenkaan joukossa, sillä syntini maksettu on.
torstai 9. helmikuuta 2012
Tsar bomba
Kuva vetypommin räjäytyksestä 1960 on otettu 160 km etäisyydeltä.
Sienipilvi kohosi 58 km korkeuteen asti.
wikimedia
Sienipilvi kohosi 58 km korkeuteen asti.
wikimedia
Palaan vielä Tsaarin pommiin, kun se jäi askarruttamaan mieltäni.
Nikita Hruštšov oli tempperamenttinen poliitikko, joka kengälläänkin pöytää hakaten korotti äänensä, kun tarvis oli. Hän oli luvannut maailmalle YK:n täysistunnossa 1960, että "me näytämme vielä ..."
ja näyttiväthän he.
Tsar bomba räjäytettiin lokakuun 30, 1961 Novaja Tsemliassa.
Ajankohta on suomalaisten kannalta merkittävä, sillä noottikriisi alkoi samana päivänä lokakuun 30. 1961 eli kun Neuvostoliitto oli aivan sotilasmahtinsa huipulla.
Hiroshiman ja Nagasakin tuhonneet kaksi ydinpommia, Little Boy ja Fat Man, surmasivat tai vammauttivat eliniäksi yli 100.000 ihmistä.
Ne perustuvat raskaan atomiytimen, rikastetun uraanin, hajoamiseen ja ketjureaktiossa vapautuvaan energiaan.
Fissioon perustuvassa pommissa puoliintumisen ketjureaktio on tarkoituksella hallitsematon.
Suomenkin ydinvoimaloissa sen sijaan koetetaan uraanin hajoamista valvoa ja pitää kurissa, ettei meillekin kävisi tsernobylit.
Fuusiopommi eli vetypommi sen sijaan perustuu atomiytimien yhdistymiseen toisiinsa ja tässä vapautuvaan energiaan.
Vedyn fuusioituminen heliumiksi on auringon voimalähde.
Tsar bomba antaa meille siis hieman käsitystä siitä, millaiset voimat jylläävät Jumalan auringon sisuksissa.
Pommi oli kahdeksan metriä pitkä ja halkaisijaltaan 2.1 metrinen putki, joka painoi 27 tonnia.
Kun se räjäytettiin - maailman suurin pommi mitä ikinä on paukautettu - pelottavan tuttu sienipilvi kohosi 58 kilometrin korkeuteen.
Tehoa oli samanverran kuin olisi 50 megatonnia TNT räjähteessä.
TNT vertauksella mitaten 1 megatonni antaisi energiaa tyypilliselle amerikkalaiselle kodille 100.000 vuodeksi.
Hiroshiman tuhonnut Little Boy oli teholtaan 15 kilotonnia ja Nagasakin Fat Man 23 kilotonnia.
Nikitan pommi oli teholtaan 50 megatonnia.
Tämä on 1400 kertaa enemmän kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommit yhteensä.
Tämä on kymmenen kertaa enemmän kuin kaikki Toisessa maailmansodassa yhteensä käytetyt räjähteet.
Yksi pommi.
Jumala on niin meidät luonut, että pystymme auringon tehoja hyödyntämään.
Ensimmäiseksi tietenkin sovellamme tietoa ja tekniikkaa toistemme tappamiseen.
Muutakin käyttöä ydinvoimalla toki on.
Tsar bomba on kuitenkin niin valtava juttu, että se on melkein käsittämätön.
Hulluus on meitä siltä suojellut.
M.A.D. joka on englannin sana mad, hullu, ja tulee kirjaimista Mutually Assured Destruction.
Molempien varma tuho.
Jos venäläinen hävittää silmänräpäyksessä Washingtonin niin jenkki hävittää silmänräpäyksessä Moskovan.
näin molemmat koettavat pitää punaisen puhelimen toiminnassa, ettei sattuisi vahinkoa niiden nappien kanssa.
Vetypommin aiheuttamaan tuhoon verrattuna Hiroshima ja Nagasaki ovat pikkukyliä.
Että semmoista siellä Taivaan Isän auringossa sisällä, jatkuvaa fuusiota kun vedystä tulee heliumia.
ja siinä samalla atomien sisuksista vapautuu energiaa.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Hänen Aurinkonsa
Siitä lähtien kun sain huomata, miten Jeesus Vuorisaarnassa kutsuu aurinkoa Hänen aurinkonsa olen katsellut sitä uusin silmin, kun se aamulla tuolta Öljyvuoren takaa idästä nousee.
"joka antaa aurinkonsa loistaa" on tässä muodossa myös kreikan alkutekstissä.
Toisaalla olen englantilaisessa blogissani opiskellut, mikä tämä juttu oikein on, ja kerrassaan hämmästynyt.
Aikamme luonnontiede nimittäin on saanut paljon uutta käsitystä asiasta, ja aina vaan ihmeellisemmäksi se käy.
En näistä niin syvällisesti ymmärrä, mutta näin maallikkona osaan ihmtellä että jopas jotain..
Laitan tähän ihan vaan muutaman havainnon näin aamun iloksi ja Jumalan kunniaksi.
Siellä Suomessa voi olla että taivas on pilvien peitossa, tuiskuaa ja tuulee kuten talveen kuuluu.
Voin kuitenkin todistaa täältä Jerusalemista, että kyllä se aurinko siellä taivaalla edelleen on ja kirkas ja kuumakin.
Vaan mistä valo ja lämpö?
Barnard 68
Barnard 68 molekyylipilvi.
Kuva APOD
Vasta 1990-luvulta alkaen on astronomiassa löydetty tämmöinen ihan kumma näkemys auringon - ja muiden tähtien - synnystä.
Näkemyksen syntyyn on antanut aiheen hyvin musta avaruuden pilvi, ns. nebula, joka herra Barnardin luettelossa on numerolla 68.
(viralliselta nimeltään pilvi on Barnard 68 dark mocelular cloud, Bok globule)
Se ei ole kovin kaukana meistä ja sitä on pystytty siksi tutkimaan käytössämme olevilla instrumenteilla.
Valo sieltä (tai pikemmin pimeys!) tulee 500 vuoden viiveellä.
Hassu juttu tässä on se, että tällaiset avaruuden pilvet ovat maailmankaikkeuden kylmintä ja tyhjintä seutua.
Koko universumin kylmimmät lämpötilat on mitattu näistä pilvistä, hyinen 16 Kelvin astetta, joka on melkein absoluuttinen nolla (−273.15 °C).
Pilvissä on etupäässä vetyä hyvin harvakseltaan, tarkemmin sanoen vety molekyyliä, jossa on kaksi vetyatomia yhdessä. (H2) Jongin verran tomua ja muuta ainesta.
Auringon synty
Mikä siinä on hassua?
No, kun nämä hyisen kylmät vetyä sisältävät pilvet ovat aurinkojen kohtuja!
Nykyisen käsityksen mukaan Barnard 68 pilvi, joka on levinnyt puolen valovuoden alueelle ja sisältää kahden auringon massan verran vetyä, on kohta syttyvät tuleen!
no - kohta siis tähtitieteen numeroissa, 100.000 vuoden kuluttua.
kun muistamme että koko ihmisrotumme homo sapiens sapiens on ollut maapallolla noin 100k vuotta... tai vähän yli.
ja ekat faaraot hallitsivat vain 5k vuotta sitten..
tämmöinen paradoksaalinen vastakohtaisuus
maailman kylmin ja harvaa vetyä sisältä pilvi ajelehtimassa siellä jossain
hurjan kuumana palava tähti, armas aurinko, joka antaa meille valoa ja lämpöä ja energiaa - niin hyville kuin pahoille.
miten tästä tämä?
asia ei ole ihan yksinkertainen.
kun tätä koetin selvitellä, törmäsin taas yhteen saksalaiseen...
heitä on piisannut avaruuden opiskelun parissa...
Adolf Hitlerin menetys
tämän kaverin äiti oli juutalainen ja isä kristitty. Hans kasvatettiin kristityksi.
poika osoittautui pian erittäin lahjakkaaksi, poikkeuksellisen lahjakkaaksi, ja hän alkoi kiinnostua tuon ajan uudesta tieteenalasta, ydinfysiikasta.
Nimensä on Hans Bethe (1906-2005) ja hän on eräs 20. vuosisadan juhlituimpia tieteen neroja, Nobel palkinnon saaja jne.
Vaan kuinkas Aatu teki taas typeriä. Koska Hansin äiti oli juutalainen, Bethen perhe lähti Saksasta 1933.
Kiitos Herralle!
Sillä kaveri reissasi USAn puolelle ja osallistui siellä keskeisellä tavalla Manhattan projektiin ja Nagasakin tuhonneen Fat Boy pommin rakentamiseen.
Siitä lähtien hän oli rauhan mies ja SALT sopimuksen takansa ja myös kansainväliseen avaruudessa tehtävien ydinkokeiden vastustamisen johtomiehiä.
Auingon voima
Näissä hommissa Hans Bethe tutki aurinkoa ja muita tähtiä ja ohjasi ihmiskunnan ymmärtämään, mitä niiden sisällä tapahtuu.
Etenkin vuodet 1933-38 olivat ratkaisevaa kehitystä, ja luulisi että Aatua potuttavat senkin takia nämä saksan jutskut tai puolisellaiset.
alirotua tosiaan... heh
tuo Barnard 68 tyyppinen hyinen vetypilvi joutuu vetovoiman kierteeseen, ja lopulta vetymolekyylit alkavat reagoida siinä hurjassa syöksykierteessä.
ensin pikkusen vetovoima noita molekyylejä vetää lähemmäs, sitten se alkaa vaan kasvaa ja kasvaa kunnes aivan mahdottomat voimat käyvät pikku atomiparkojen kimppuun.
kaasu kuumenee ja kuumenee kunnes se syttyy tuleen aurinkona ja siinä oleva vety alkaa fuusioitua helium kaasuksi.
tämä alkaa kolmen miljoonan Kelvin asteen kuumuudessa.
se on semmosta kuumuutta josta 2 Pietarinkirje kertoo että alkuaineet kuumuudesta sulavat...
no ei ihan vielä tosin...
2 Piet 3:1
Toinen Pietarin kirje 3. 1. ... jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
...
minua huvittaa että ateismin palstoilla näkyy tästä huvittuneita huomioita, että ei se Pietari alkuaineista mitään ymmärrä, eihän ne kuumuudesta sula!
...
huvittaa koska kyllä ne sulavat. Tosin ei vielä 3 miljoonassa kelvinissä (melkein sama Celsius) vaan vähän kuumempina.
kyse on todella maailmanlopun tähdistä, neutronitähdistä, joissa atomien sisäiset kappaleet ovat sulaneet yhdeksi massaksi kuumuudessa.
hauskaa tämä ... eikö olekin
on tuo veikeä vastakohtaisuus
Barnard 68 siellä 500 valovuoden päässä, hrrrr kuinka kylmä
ja Hänen aurinkonsa tuossa 8 valominuutin päässä (valo tulee sieltä meille 8 minuutissa)
Vetypommi
niin Hans poika... Bethe siis
kun hän tajusi, että vetyatomit ne siellä auringon sisällä ajautuvat yhteen muodostaen heliumia
ja että tästä pienten atomien "heikon voiman" fysiikan lakien mukaan irtoaa pikkusen energiaa, niin sanoakseni
(ihan pikkusen per atomipari, 26.73 MeV ... milli elektronivolttia)
niin Bethe lähti mukaan sotilasalan projektiin, toivossa osoittaa että vaikka raskaan atomin hajottamiseen perustuva ydinpommi, fissio-pommi, on mahdollinen (esim uraani)
niin kevyen atomin yhdistymiseen perustuva pommi, fuusio-pommi, olisi mahdoton.
ikävä kyllä Bethe oli väärässä ja jengi onnistui rakentamaan myös auringon voiman sisältävän fuusio-pommin. vetypommi eli thermonuclear pommi.
USAn jälkeen sellaisia hirmuja ovat testanneet Venäjä, Iso Britannia, Kiina ja ehkä Intia.
sellaista ei ole vielä koskaan missään sodassa tosin käytetty.
Tsar Bomba
Neuvostoliitto jymäytti suurimman vetypommin mitä ihminen on koskaan maapallolla jysäyttänyt
sillä on mukava nimi Tsar Bomba
oisko se suomeksi tsaarin pommi (tai keisaripommi)
Nikita Hrutsev oli luvannut maailmalle, että "me näytämme"...
ja näyttiväthän he
se paukautettiin lokakuun 30, 1961 Novaja Tsemliassa ... norjaksi "hanhien maa" ja insinöörit vähensivät sen suunnitellun tehon puoleen välttääkseen säteilyvaikutuksia alueella.
Tsar Bomba paukahti suunnitelmien mukaan, ja YK sai siitä kuulla, Nikita oli näyttänyt.
Tehoa oli paukauksessa viisikymmentä miljoonaa tonnia.
50 megatonnia.
sen koommin ei moista ole laukaistu.
se on myös eräs puhtaimmista atomipommin pamautuksista, koska fuusio ei aiheuta saastetta fissiopommien tapaan.
kirjoittelen näistä ja muista avaruuden aiheista astroteologian blogissani Space Theology
Jumala ja ihminen
Eikö olekin melkoinen ero tässäkin Jumalan ja ihmisen välillä!
Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille sieltä turvallisen välimatkan takaa - just oikeassa kulmassa.
Ihmisten ensimmäinen huoli on, miten auringon voimalla voitaisiin surmata mahdollisimman paljon ihmisiä.
vetypommilla voidaan kätevästi hävittää isoja kaupunkeja muutamassa minuutissa.
ja tuhota koko elämä maapallolta, jos siihen nähdään aihetta.
Isä Aurinkoinen ja seuraajansa Nikita tai Truman
on eri kategoriaa kuin Taivaan Isä
Herra meitä varjelkoon meiltä itseltämme!
Virsi 105
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.
Virsi 105
Leonard Typpö 1902.
Virsikirjaan 1986.
Mestarin oppilaina
Jeesus sanoi lampusta:
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.
Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
Mt 5:14-16 KR 1992
Jeesus sanoi auringosta:
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin?
Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
Mt 5:43-47 KR 1992
eikös tämä olekin veikeää, kuinka Herra meitä opettaa!
lamppu:
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän HYVÄT TEKONNE ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
Jumalan aurinko:
Olkaa siis TÄYDELLISIÄ, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Heidelbergin disputaatio 1518
Augustinolaisen munkkikunnan tunnus
Veli Martti Luther, pyhän Teologian Maisteri, esittää ja Veli Leonhard Bayer, Taiteiden ja Filosofian Maisteri, puolustaa seuraavia teesejä augustinolaisten edessä Heidelbergin tunnetussa kaupungissa tavanomaisessa kohtaamispaikassa 26. huhtikuuta 1518.
TEOLOGISET VÄITTEET
Luottamatta laisinkaan omaan viisauteemme noudattaen Pyhän Hengen antamaa neuvoa "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." (Snl 3:5) tuomme nöyrästi esiin kaikkien niiden arvosteltaviksi, jotka tahtovat kuulla nämä teologiset paradoksit, jotta kävisi ilmi, onko ne johdettu hyvin vai huonosti pyhältä Paavalilta, tuolta erityisesti kutsutulta astialta ja työkalulta, ja myös pyhältä Augustinukselta, joka on hänen mitä luotettavin tulkkinsa.
1. Jumalan laki, joka on kaikkein terveellisin elämän opetus, ei voi auttaa ihmistä kohti vanhurskautusta, vaan pikemmin estää hänet siitä.
2. Paljoa vähemmän voivat ihmisen teot, joita yhä uudelleen tehdään luonnollisen kyvyn mukaan, niin sanoaksemme, johtaa tähän.
3. Vaikka ihmisen teot näyttävät mieluisilta ja hyviltä, ne ovat pikemmin kuolemansyntejä.
4. Vaikka Jumalan teot ovat aina epämiellyttäviä ja näyttävät pahoilta, ne ovat todellisuudessa iankaikkista ansiota.
5. Ihmisten teot eivät ole kuolemansyntiä (puhumme teoista, jotka näyttävät hyviltä) siinä mielessä, että ne olisivat rikoksia.
6. Jumalan teot (puhumme niistä joita Hän tekee ihmisen kautta) eivät ole ansioita, siinä mielessä että ne olisivat synnittömiä.
7. Vanhurskaan teot olisivat kuolemansyntejä, elleivät oikeamieliset itse pelkäisi niitä kuolemansynteinä hurskaan jumalanpelon takia.
8. Sitä enempi ovat ihmisen teot kuolemansyntejä kun ne tehdään ilman pelkoa ja horjumattomassa pahassa itseluottamuksessa.
9. Sanoa, että työt ilman Kristusta ovat kuolleita mutta eivät kuolemaksi näyttäisi olevan vaarallista antautumista Jumalan pelon alle.
10. On todellakin hyvin vaikea nähdä, miten teot voivat olla kuolleita ja samalla eivät kuitenkaan vahingollisia eivätkä kuolemansyntiä.
11. Ylimielisyyttä ei voida välttää eikä todellinen toivo voi olla läsnä ellei tuomion pelko ole läsnä jokaisessa työssä.
12. Jumalan silmissä synnit ovat silloin erityisen anteeksiannettavia, kun ihmiset pelkäävät niiden olevan kuolettavia.
13. Vapaa tahto on perimmiltään olemassa vain sanoina ja niin kauan kun se ei tuota, mitä se voi tuottaa, se tekee kuolemansynnin.
14. Vapaa tahto perimmiltään kykenee tekemään hyvää ainoastaan passiivisella tavalla mutta voi aina tehdä pahaa aktiivisella tavalla.
15. Vapaa tahto ei voi säilyä viattomana, ja vielä vähemmän tehdä hyvää, aktiivisena vaan ainoastaan passiivisena.
16. Ihminen joka uskoo voivansa saavuttaa armon tekemällä, mitä hänessä on, lisää syntiä synnin päälle ja on kaksinkertaisesti syyllinen.
17. Näin sanominen ei tuota epätoivoa vaan herättää halun nöyryttää itsenssä ja etsiä Kristuksen armoa.
18. On varmaa että ihmisen täytyy täydellisesti joutua epätoivoon omista mahdollisuuksistaan ennenkuin hän on valmis ottamaan vastaan Kristuksen armon.
19. Sellainen henkilö ei ansaitse tulla kutsutuksi teologiksi, joka katselee Jumalan "näkymättömiä" asioita ikäänkuin ne olisivat selvästi "nähtävissä siinä, mitä on todella tapahtunut" (Room 1:20, vrt 1 Kor 1:21-25)
20. sellainen henkilö ansaitsee tulla kutsutuksi teologiksi, joka käsittää näkyvät ja ilmeiset Jumalan asiat kärsimyksen ja ristin kautta.
21. Kunnian teologia kutsuu pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Ristin teologia kutsuu asioita niin kuin ne todella ovat.
22. Viisaus joka näkee Jumalan näkymättömät työt samalla tavoin kuin ihminen ne näkee, on täysin paisunut, sokaistunut ja paatunut.
23. Laki "tuo mukanaan Jumalan vihan" (Room 4:15), surmaa, pahentaa, syyttää, arvioi ja tuomitsee kaiken, mikä ei ole Kristuksessa
24. Kuitenkaan tämä viisaus ei itsessään ole paha, eikä lakia tule karttaa. Ilman ristin teologiaa ihminen käyttää parasta väärin pahimmalla tavalla.
25. Ei hän ole vanhurskas, joka tekee paljon, vaan hän, joka ilman tekoja uskoo suuresti Kristukseen.
26. Laki sanoo "tee näin" eikä sitä koskaan tehdä. Armo sanoo "usko tähän" ja kaikki on jo tehty.
27. Tosiasiassa tulisi kutsua Kristuksen työtä toimivaksi työksi (operans) ja meidän työtämme tehdyksi työksi (operatum) ja näin tehty työ miellyttää Jumalaa toimivan työn kautta.
28. Jumalan rakkaus ei löydä vaan luo sen, mikä sitä miellyttää. Ihmisen rakkaus syntyy siitä, mikä on sille miellyttävää.
Alkutekstin latinan englantilaisesta käännkösestä vapaasti kääntäen Mikko Louhivuori 4.2.2012
Kielen ja sisällön korjauksia ja tarkennuksia otan mielelläni vastaan!
http://bookofconcord.org/heidelberg.php
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)