Nyt kun loppiaisena 2015 Herramme oksentaa tämän liikkeen sen vallanpitäjien käsiin, kukin joutuu miettimään suhdettaan hengelliseen kotiinsa. Se viedään teiltä, mutta Herra ei jätä teitä orvoiksi. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
Esikoislestadiolaisuus lakkaa olemasta Suomen ev.lut. kirkon herätysliike, ja siitä tulee uskonnonvapauslain sallimissa puitteissa oma kirkkokuntansa. Nimeen varmaan sisällytetään esikoiset, apostolit, Luther, Lars Levi ja kaikkea muuta hyvältä kuulostavaa.
Harhaoppista karta varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti.
Lapin uskolliset ovat rauhallisia ja varmaan kiitollisia Suomessa, saavathan he nyt kaiken, vastarinta on murskattu ja uusi uljas aika koittaa tässä kristillisyydessä.
Ruotsitar Agnes laulaa niin sydämestään surullisesti, hän on juuri käynyt läpi tuohon aikaan vaikean avioeron.
The winner takes it all, voittaja ottaa kaiken
Kirkon hajoaminen on surullinen asia. Mutta näin näyttää nyt käyneen.
VastaaPoistaJopa supermaltillisesti yleensä kirjoittava Koskenniemi sanoo ääneen, että kirkko on tällä hetkellä vähitellen hajoamassa, ja pohtii keinoja, miten hajoamista saataisiin hallintaan hallitulla tavalla henkilöseurakuntamallin kautta, joka vähitellen johtaisi kirkon sisäisten suuntausten eriytymiseen ja seurakuntien muodostumiseksi keskenään varsin erilaisiksi, mutta antaisi mahdollisuuden monille kuitenkin hengelliseen kotiin, toisin kuin nyt tapahtuva hallitsematon eroamiskierre, jossa väkijoukot jättävät kirkkoa, mutta ovat vailla paikkaa, johon mennä kirkon sijaan, jolloin he jäävät hengellisesti jatkossa ravitsemattomiksi. Koskenniemi kirjoittaa:
"Piispat kulkevat eri suuntiin, niin kuin koko vähitellen hajoava kansankirkko. Muutaman päivän aikana on jo kymmenentuhatta suomalaista jättänyt kirkon. Jos henkilöseurakunnat olisi mahdollistettu, osa heistä olisi liittynyt vaikkapa Pomarkun, Vetelin tai Pälkäneen seurakuntaan. Vielä se ei ole mahdollista, mutta tämäkin viikonvaihde kypsyttänee joitakin tunnustamaan välttämättömyyden. Hajoavan kirkon kannattaisi antaa eriytyä hallitusti, koska hallitsemattomasta eriytymisestä olemme saaneet maistiaisia tämän viikonvaihteen aikana.
Kirkko ei ole inhimillinen laitos, vaan Kristuksen morsian, Jumalan kansa ja Jumalan perhe. Jokainen kristitty kuuluu tähän perheeseen. Oma kirkkomme on osa maailmanlaajaa Kirkkoa. Parhaillaan se on tiellä kohti murtumista ja hajoamista. Olemme suurien muutosten kynnyksellä. Sen keskellä myös oman herätysliikkeemme rooli korostuu. Nyt pitäisi olla malttia olla eroamatta kirkosta arkkipiispan tai kenenkään muunkaan takia ja etsiä ennemminkin paikka niiden joukossa, joille Jumalan sana on rakas. Ei voi lähteä pois, ellei tiedä mihin menee. Tätä asiaa emme saa haltuumme yhdessä viikonvaihteessa, emme edes useamman vuoden aikana. Suuret muutokset ovat hitaita, mutta niitä ei voi pysäyttää. Niiden keskellä kärsivällisyys on kristillinen hyve.
Adventtikirkossa lauletaan Herralle hoosiannaa ja puhutaan hänen tulemisestaan. Mutta entä jos hän ihan oikeasti tulee? Silloin asiat eivät ole enää meidän käsissämme, ei arkkipiispan eikä kenenkään muunkaan, vaan olemme kaikki tuomiolla ja Pyhän arvioitavana. Siihen valmistautuva kirkko palaa juurilleen, Jumalan sanaan."
http://sley.fi/blogi/talle-perustalle-kirkolliskokousblogi/muutoksen-aika
Lienee tarpeetonta sanoa, että esikoislestadiolaisia ei kukaan tässä kirkollisessa kaaostilanteessa tule kirkosta pois ainakaan vähään aikaan potkimaan, vaikka alkaisivat viettää omia ehtoollisia. Siitä voi olla kohtalaisen varma. Kirkossa on huomio nyt ihan muualla. Samoin lähitulevaisuudessa. Kirkko ei tässä tilanteessa varmasti halua lähteä poispotkimisprosessiin yhdenkään uuden tahon kanssa, tekee tämä melkein mitä vaan.
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi, joissa tulee näkyviin kristittyjen vakava huoli tämänhetkisestä tilanteesta, uutiset siitä, että uskovat ovat myös eronneet kirkosta.
PoistaKoskenniemi puhuu henkilöseurakunnasta, mutta entä, jos Pälkäneen kirkkoherraksi valitaan sitten nainen, joka korostaa kaikkien laillista oikeutta tasa-arvoiseen avioliittoon ja sen mukaan seurakunnan velvollisuutta järjestää miesparille tai naisparille kirkkohäät? Eroaako uskova väki sitten Pälkeäneen henkilöseurakunnasta ja lähtee Hattulaan?
Vai onko Joutjärvellä Lahdessa ev.lut. kirkon vieressä aitoluterilaisen henkilöseurakunnan rukoustupa, lähetyshiippakunnan Luther kappeli ja Tapparakadulla apostolis-lestadiolaisen kirkon rukoushuone?
Henkilöseurakuntien idea on se, että kirkko pysyy pystyssä, mutta jäsenet voivat valita seurakuntansa. Idea on nimenomaan välttää uusien kirkkokuntien synty mahdollistamalla seurakuntien erilaisuus saman kirkon sisällä. Henkilöseurakuntamallia on vuosikymmenten varrella ajanut voimakkasti Suomessa mm. Olli Valtonen, joka sittemmin oli luomassakin yhtä Suomen suurimmista henkilöseurakunnista, eli Tuomas-messuyhteisöä. Monessa muussa kaupungissa on jo käynyt samoin, eli kirkkoon on syntynyt tai synnytetty henkilöseurakuntia. Osa suurempia, osa pienempiä. Tuo ei ole teoriaa, vaan historiaa, joka on aika selvästi näkyvä asia, jos Suomessa on viime vuosikymmenen aikana yhtään liikkunut kaupunkiseurakunnissa. Omassa luterilaisessa seurakunnassa messuissa käyvistä ehkä vielä yli puolet asuu sen seurakunnan alueella, mutta mukana on paljon muualta messussa käyviä ja silti sen seurakunnan toimintaan osallistuvia. Ihmiset, jotka ovat joskus kotiutuneet ko. seurakuntaan jatkavat samassa seurakunnassa toimimista muualle muuttamisen jälkeenkin, elleivät sitten ole satojen kilometrien päähän muuttaneet, jolloin osallistuminen on satunnaisempaa.
VastaaPoista