Kuollut usko ja esikoisuus

Lestadiolaisuuteen on piintynyt toisten uskon tuomitseminen. Eiköhän se juonnu jo sieltä rovastin ajoilta, kun Pajalan herrasväellä oli usko peruukissa ja Jeesukselle viimeisen palvelun tekevällä Nikodemuksella on "kuollut usko"..

Tällä moukarill on toista sataa vuotta hakattu kirkon seinään reikää, että siellä ne kuolleen uskon papit tyhjiä lavertelevat eivätkä ymmärrä mitään elävästä uskosta, jonka PH meille antaa.

Tämä röyhkeä juuri on vaikea kitkeä pois, mutta yritän mahdotonta kuitenkin Herran Jeesuksen avulla ja Jumalan Sanan miekalla.

RAAMATUSSA PUHUTAAN KUOLLEESTA USKOSTA AINOASTAAN JAAKOBINÄ KIRJEESSÄ.

Elävää uskoa ei Raamatussa mainita ollenkaan.

Jaakobin kirjeen opetus on selkeää, yksinkertaista ja totuudellista, mutta niin hankalaa, että lain ja evankeliumin suuri opettaja Martti Luther kutsui sitä "tuohikirjeeksi".

Ei maistunut tuohi uskonpuhdistajalle, joka korosti yksin uskoa, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Jaakobin krije ei puhu yhtään mitään "järkesiuskosta" peruukissa, e mainitse saarnaamista ollenkaan, saati seuroissa istumista ja uskomista, joita esikoiset oman pyhyytensä mittarina käyttävät aina kuolemaan asti

"edesmennyttä ei ole seuroissa näkynyt" on iankaikkisesti tappava tuomio Tapparakadun pöntöstä ja jättää seuraväen mielessä vainajan yksin kylmään hautaan odottamaan ansaittua tuomiotaan. Mitäs jätti porukan, oma syynsä.

Kertakaikkiaan väärin on käsitetty Jaakobin kirjeen selkeä sanoma, ja siitä pidetään kynsin hampain kiinni papeille irvaillen ja toisten herätysliikkeiden ja etenkin homo-lesbo hyväksyviä tämän maailman menoon mukautuvuia kirkkouskovia ruoskien.

Vaikea on tämä ylpeyden rantakoivu kaataa esikoisten saunan vierestä.

Mutta ehkä joku vaivautuu kuuntelemaan, mitä Pyhä Henki seurakunnalle sanoo pyhässä Raamatussa.

Ei moni, mutta ehkä joku.

Esikoislestadiolaisten kuollut usko näkyy siellä, mistä puuttuvat hyvät teot.

Tyhjänpäiväistä jaaritusta on heidän puheensa armosta ja pelastuksesta ja vanhinten neuvojen noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä.

Samaan kuumaan paikkaan menevät epäuskoisten kanssa, ilman elävää uskoa, jonka luulevat itsellään olevan - ilman hyviä töitä.


Jaakob 2

Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?

Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.

Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot."

Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.

Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.

Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?

Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.

Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.

Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.

Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.

Jaakob 2;:14-26

Eiköhän täällä aika monen kohdalla ajattelu mene niin, että "elävä usko" on elävää synnintuntoa, parannusta ja uskoa siihen, että Jeesuksen nimessä saa uskoa synnit anteeksi.

"Kuollut usko" on näille sitten sellaista kristillisyyttä, josta puuttuu synnintunto, parannuksen halu ja armon etsintä, eikä ole käsitetty omakohtaisesti uskoa Jeesukseen.

Koko tämä rakennelma on epäraamatatullinen - Jaakobin kirje ei puhu mistään tällaisesta "kuolleesta uskosta".

Mikään muu Raamatun kaanonissa oleva kirja ei käytä ilmausta "kuollut usko".

joten pidä hyvänäsi epäraamatullinen käsityksesi, koska et nöyrry kuulemaan Jumalan Sanan oikeaa opetusta.

miten sitä nöyrrytään kuulemaan?

Avaamalla Jaakobin kirje ja rukoillen sitä lukien etsien Pyhän Hengen antamaa valoa tielle.

ehkä silloin säikähtää joku sielu, että olen luulouskossa, koska olen laiska kristitty, Herralta saamani leiviskän lattian alle piilottanut, lampp
uni laittanut pimeään komeroon, ettei kukaan sitä näkisi.

tällainen ihminen sitten Sanan vaikutuksesta alkaa Pyhän Hengen voimassa tehdä hyviä tekoja.

iloksi lähimmäiselle, Jumalan kunniaksi ja Kristukselle kiitokseksi.

vaan eipä taida tapahtua... paksu on nahka ja peruukin sijasta hevosen silmälaput, ettei vilkuile oikealle eikä vasemmalle luulouskon valheistaan.

Juutalaiset eivät pyri noudattamaan Mooseksen laissa ilmoitettua Jumalan tahtoa tullakseen Jumalan lapsiksi.

Koska he ovat Jumalan lapsia, Abrahamin jälkeläisiä, he tahtovat elää Jumalalle mieliksi ja noudattaa hänen tahtoaan parhaansa mukaan.

Missä tämä ei onnistu, pyhä Raamattu antaa heille uhrit tehdä sovinto Jumalan kanssa.

"minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 10 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."
t5 Ms 5:9

Esikoisuus on luonteeltaan samanlaista - tahdotaan noudattaa kristillisyyden ohjeita ja neuvoja, koska ollaan armahdettuja - ei armoa ansaiten - ja elää Jumalalle mieliksi.

Tämä on aivan hyvä, paitsi että se mikä on Jumalalle mieluista on muuttunut ihmiskäskyjen ja perinteiden viidakoksi, josta kirkas Jumalan Sana on kaukana.

Esikoisuudessa ei tänään kaiu se ristiltä nouseva lain ja evankeliumin sana, joka oikealla tavalla herättää Jumalan pelkoa ja arkuutta ja joka uudestisynnyttää ihmisen elämään Kristuksessa.

Kuolleen uskon saarnaajat eivät opeta hyviä tekoja.




Suomi24 lestadiolaiset palstan seriffi, Tyhmelin, voisi nostaa luterilaisista Tunnustuskirjoista tervettä opetusta hyvistä teoista - jos haluaa ja ennättää.

se näyttää, mistä todella on kyse tämän lahokannon kanssa. Kuinka toivonkaan,että Herra itse löytäisi sen sisältä kunnon tervaskannon ytimen!




Virsi 408
1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.

2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.

3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.

4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. 
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, 
Simo Korpela 1903. 
Virsikirjaan 1938.