Juutalaisille juutalainen

Esikoislestadiolainen kristitty kirjoitti nimimerkillä rudiini s24 areenalla jumalanpalveluksesta 16.11. 2014:

Aamusella messussa istuessani jäin pohdiskelemaan, mitä oikeasti tarkoittaa esikoisille ulkoinen esikuva.

Pukeutumissäädökset, musiikkisäädökset, käyttäytymissäädökset, seurakunnan hierarkia, vain tietyllä kaavalla toimitettuna kelvollinen seuratilaisuus, nyt jokin sanamuoto-ongelma ehtoolliskaavassa,...

Millä tavoin nämä liittyvät uskon sisältöön?

Usein, varsinkin täällä anonyymisti, kuulee voimakkaitakin tuomioita, jos jollakullaon vaikkapa vain mielipide-ero näissä asioissa, saati sitten erilainen käsitys hameen pituudesta tai meikin voimakkuudesta tai kampauksesta tai musiikista.

Vaan takaisin messuun. Sitä olivat toimittamassa isoskoulutuksessa viikonlopun olleet nuoret ja musiikista vastasi bändiryhmä. Oli ilo katsella, miten nuoret sydämensä pohjasta lauloivat ja soittivat Jumalan ylistystä ja palvelivat myös seurakuntaa lahjoillaan. Oli ilo myös nähdä, miten seurakunta myös sen aisti alun hienoisesta varautuneisuudesta lämmettyään. Nuoriso oli mukana omana itsenään, kuka hameessa, kuka revityissä farkuissa, kuka ponnari päässä, kuka vihrein hiuksin.

Tällä tavoin Sana tavoittaa melkolailla laajempaa joukkoa kuin esikoisten piirissä saarnattu tai veisattu.

Esikoiset sen sijaan antavat ymmärtää haluavansa eristäytyä niin muista kristityistä kuin maailmasta, jottei heidän kallisarvoinen uskon murunsa katoaisi. Eristäytyminen tapahtuu monin keinoin: erittäin askeettinen seuratilaisuus, pitkät, puuduttavat, usein sisällyksettömät saarnat, erilainen pukeutuminen, naisten huivit, tavallisten seurakuntalaisten passivointi, toiminta täytyy hakea maallisista harrastuksista tai muista hengellisistä yhteisöistä (jos joku rohkea uskaltaa).

Paavalin asenne on täysin päinvastainen: Hän ei nosta itseään muista paremmaksi, paremmin Jumalalle kelpaavaksi, vaan:

1 Kor 9:19-23
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.

_______________________________

Ehkäpä tuosta aamuisesta messusta kerron sellaisen pienen sivujuonteen. Olen ollut kyseisen liturgin messussa aiemminkin ja silloinkiin jäi häiritsemään eräs seikka, jonka silloin ohitin mielessäni. Nyt kun tuo toistui, ajattelin, että annanpa palautetta. Ja messun jälkeen kysyin ko hemmolta, saanko antaa palautetta ja "mielihyvin" oli vastaus.

Kerroinpa sitten palautteeni, ja papin vastaus oli minulle: "Olipa hyvä, että tämän toit esiin, tällaista ei ihmiset juuri uskalla mainita, mutta tämä oli minulle tärkeää. Kiitos!"

Vastaus, jonkalaista en ole koskaan saanut antaessani palautetta eslest saarnaajille.

nimimerkki rudiini