Aku Visala - neljä tapaa esittää ateistista uskontokritiikkiä

Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala on julkaissut kaksi kolumnia areiopagi.fi sivuilla. Hän antaa niissä kotkan silmin terävän yleiskatsauksen ateistisen uskontokritiikin neljästä eri muodosta.

Tekstit perustuvat osaksi Olli-Pekka Vainion ja Aku Visalan yhdessä laatimaan artikkeliin Mitä ateismi on? Katsaus nykyaikaisen ateismin muotoihin, Teologinen aikakauskirja 5-6/2013. 401-415.

Osa 1
Osa 2

Tartun tässä vain erääseen teemaan Visalan monipuolisessa ja syvällisessä kirjoituksessa: tiedollinen uskontokritiikki.


Keskustelun lähtökohta?
Aku Visala kiteyttää näkemyksensä keskustelun oikeasta lähtökohdasta näin:

Tiedolliseen uskontokritiikkiin pitäisi mielestäni etsiä älyllistä vastausta. Kriitikolla on tässä vilpittömiä älyllisiä ongelmia, jota ei voi ohittaa vetoamalla hurskaasti uskonnolliseen kokemukseen tai pyhään tekstiin.

Ymmärrän tämän siten, että Visala tahtoo käydä keskustelua samalta pohjalta, jolta tiedollinen uskontokritiikki nousee ja vastata potut pottuina rationaalisesti ilman hurskaita uskonnollisia kokemuksia tai pyhiä tekstejä.


Ruumiiton persoona
Otan esimerkin, miksi tämä lähestymistapa on kohtalokas virhe keskusteltaessa juutalais-kristillisestä uskonnollisesta perinteestä, jonka perustana ovat kanoniset pyhät kirjoitukset.

Muutamassa kohdassa kolumneissaan Visala viittaa käsitteeseen "ruumiiton persoona".

Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, josta kaikki riippuu.

Ruumiiton persoona voi rakastaa, vihata, suuttua, leppyä ja hän voi vaikuttaa ihmisten persooniin ja myös siihen, mitä aineellisessa maailmassa tapahtuu.

Tämän väitteen jumalankieltäjä torjuu monin eri tavoin ja agnostikko asettaa pysyvästi kyseenalaiseksi.

Miksi se on niin tärkeä asia?

"Ruumiiton persoona" on määritelmä toisin sanoen siitä, mikä on henki.

Ateisti kiistää koko henkimaailman todellisuuden, koska hänen mielestään ei voi olla aineesta riippumatonta persoonaa. Ihmisen persoona on materialistille aivojen sähkökemiallinen tuote eikä hän usko, että olisi olemassa mitään näkymätöntä, aineesta riippumatonta älyllistä todellisuutta.


Keskustelu tieteen hiekkalaatikossa
Miten kritiikkiin vastataaan älyllisin tieteellisin akateemisesti kelpaavin rationaalisin perustein viittaamatta mihinkään uskonnolliseen kokemukseen tai pyhiin kirjoituksiin?

Minusta ei tämän hetken tieteen vajavaisella tasolla mitenkään.

Uskon kyllä, että tulevaisuudessa "sielutiede" saa rinnalleen "henkitieteen" ja tutkijat alkavat ymmärtää, että persoona on jotain muuta kuin pelkkä aineen olomuoto. Varmaan kvantti-matematiikka tulee olemaan kuviossa mukana älyttömine talonpoikaisjärjen vastaisine totuuksineen, joissa on henkimaailman vapautta esimerkiksi olla kahdessa eri paikassa yhtä aikaa.

Onhan kvanttien maailma jo löydetty kvanttibiologiassa, joka on nouseva supertieteen ala. Perästä kuuluu!


Keskustelu pyhiin kirjoituksiin viitaten
Mutta tämänhetken tieteen vajavaisella tasolla meillä on juutalaisten ja juutalais-kristittyjen laatimat pyhät kirjoitukset, jossa puhutaan ruumiittomista persoonista, enkeleistä.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hep. 1:14

Itse asiassa ateistin ei tarvitsisi mitään kritiikkiä esittää, ellei pyhiä kirjoituksia olisi ja niihin laajalti uskottaisi juutalais-kristillisen perinteen vaikuttamilla alueilla kautta maailman.

Henget ovat itse asiassa ihmisen todellisuutta myös monien muiden uskontojen piirissä shamanismista ja SAN kansan kivikauden maailmaa muistuttavista usknnoista alkaen. Pyhät kirjoitukset eivät niissä ole niin keskeisiä kuin juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, jotka vaikuttavat suurimpaan osaan 7 miljardin ihmisen väestöstä maapallolla.


Taisteluun ilman aseita?
Aku Visalan suositus jättää tiedollisen uskontokritiikin kanssa keskusteltaessa uskonto ja sen oma argumentointi, kokemukset ja pyhät kirjoitukset, on mielestäni huono neuvo. Se on kuin kehotus lähteä aseettomana taisteluun hampaisiin asti aseistettua vihollista, ärjyvää leijonaa vastaan.

Nöyrtymällä pyhien kirjoitusten oppilaaksi, Sanan opetuslapseksi, taistelija saa yllättävän väkevä aseistettu taistelija apunamme näissä kamppailuissa uskomme ytimestä. Tämä on Pyhä Henki, ruumiiton, mutta Kristuksen ruumis on.

Visalan kolumnit viittaavat siihen tosiasiaan, että "tunne vihollisesi" on olennaisen tärkeää, ettemme huitoisi hurskaasti Sanan miekalla ilmaa katselijoiden huviksi.