1. Mun Herran antaa
sen verran mulle
mä minkä matkalla
tarvitsen
kuormaa - ei pisaraakaan liikaa.
2. Kun kuorman antaa
myös voiman suopi
Hän itse kantaa
ja kotiin tuopi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
3. Kun pyydän päästä
mä lähellensä
suo lapsellensa
Hän kärsimystä
mutta - ei pisaraakaan liikaa.
4. Jos tahtoo sieluni
voittajaksi
Hän tekee ahjonsa
kuumemmaksi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
5. Mä tiedän riemun
ja tuskan alla
suo kaiken mulle
Hän mittaamalla
siksi - ei pisaraakaan liikaa.
6. Ja kerran poissa
on kyyneleet
kun pyhät lauluun
on yhtyneet
poissa - on maisen matkan vaiva.
san. M.-T. Tolamo
säv. Reino Alho
Elävältä haudattavaksi
Kerron esimerkin siitä, kuinka Herramme antaa meidän kohdata kauheimman pelkomme eikä nosta meitä siitä pois - ja on siellä mukanamme ja antaa voimaa ja kantaa yli kaiken.
1600-luvulla kristityt riitelivät lapsikasteesta erittäin väkivaltaisesti, ja tuhansia ihmisiä surmattiin "uudestikastajina". Monet anabaptistit katsoivat viisaammaksi lähteä Hollannista ja muualta Atlantin taakse turvaan. Mayflower oli ensimmäinen pakolaisten laiva.
Eräs nainen piti kiinni aikuiskasteesta. Hänen suurin pelkonsa oli joutua haudatuksi elävältä, jota tuohon aikaan tehtiin kristittyjen toimesta. Varmaan hän hartaasti rukoili Herralta armoa.
Vaan juuri siihen tuomari hänet tuomitsi. Naisen kärsimysten malja tuli aivan piripintaan - vaan ei pisaraakaan liikaa.
Hän ei luopunut uskostaan, ja kun pyöveli alkoi häntä haudata, mies näki naisen kauhun ja armahti häntä. Hän hyppäsi haudan reunalta koko painollaan naisen rinnan päälle, murskaten tämän sydämen.
Näin tämä marttyyri joutui kohtaamaan elävältä hautaamisen kauhun, mutta ei joutunut sitä itse lopulta kuitenkaan kokemaan Jumalan armosta.
Näin on myös meidän elämässämme.
Herra voi sallia juuri sen tapahtuvaksi, mitä eniten pelkäämme.
Se ei ole kivaa.
Mutta salliessaan Hän ei suinkaan heitä meitä yksin, vaan on siellä kanssamme, vaikka elävältä haudattaessa.
Karhun kynsiin
Toinen esimerkki marttyyrikirkosta.
Mies tunnusti uskoaan Kristukseen ja kieltäytyi uhraamasta keisarille tai kiroamasta Jeesusta, kuten viranomaiset vaativat.
Hänet tuomittiin heitettäväksi petojen raadeltavaksi.
Miehen suurin kauhu eläinten joukossa oli karhu.
Hän rukoili Herraa, että karhun sijasta leopardi kävisi hänen kimppuunsa ja tappaisi yhdellä puremalla.
Vaan ensin hänet vietiin villisian raadeltavaksi areenalle. Villisika kääntyi taluttajansa kimppuun ja pahoinpiteli tämän, niin hän kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa.
Mies vietiin pois ja tuotiin takaisin. Hänet sidottiin puulavalle lähelle karhua, joka oli aiemmin jo surmannut verisesti kaksi krisitttyä miestä.
Juuri mitä mies pelkäsi ja mitä hän Herralta oli anonut, ettei hänelle tapahtuisi.
Miksi Jeesus salli tämän?
Näyttääkseen miehelle - ja meille kaikille, jotka hänen todistuksestaan kuulemme - voimansa ja rakkautensa.
Karhu näet ei suostunut tulemaan ulos kopistaan, vaikka käsittelijät sitä kuinka usuttivat.
Mies vietiin takaisin amfiteatterin suojaan ja kun hänet tuotiin kolmannen kerran areenalle sidottuna, villi leopardi päästettiin hänen kimppuunsa ja se puri häntä päähän niin että mies oli yltä päältä omassa veressään. Hänet teloitettiin miekalla, mutta ei ennenkuin hän oli saanut todistaa Jeesuksesta paikalla olevalle korkea-arvoiselle sotilaalle.
Piripintaan, karhun kopin viereen sidottuna, mutta ei pisaraakaan liikaa - karhu ei suostunut mieheen koskemaan.
Koskaan historian kuluessa eivät kristittyjen vainot ole esiintyneet niin suuressa mittakaavassa kuin tänä aikana. Joka viides minuutti jossakin päin maailmaa surmataan joku kristitty uskonsa vuoksi. 80% kaikista maailman uskontojen edustajista, jotka joutuvat syrjityiksi ja vainotuiksi, on kristittyjä. Luotettavien laskelmien mukaan kaikkiaan noin 100 miljoonaa kristinuskon edustajaa (suuri osa heistä Kiinassa) on tavalla tai toisella alttiina syrjinnälle ja väkivallalle (koteja ja kirkkoja hävitetään, ryöstetään, harjoitetaan väkivaltaa, vangitaan syytömästi, kidutetaan, murhataan, raiskataan, kidnapataan, pakkonaitetaan ja -käännytetään yms). Kokonaisvaltaisinta ja julminta vaino on Pohjiskoreassa. Erittäin vaikeat olosuhteet vallitsevat muslimimaissa kuten Iranissa, Irakissa, Syyriassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Saudiarabiassa,Jemenissä ja Somaliassa. Vakava-asteista vainoa esiintyy myös mm Intiassa, Burmassa,Laoksessa,Vietnamissa, Omanissa, Egyptissä, Libyassa, Sudanissa, Etiopiassa ja useissa muissa muslimienemmistöisissä maissa. Esim Saudiarabiassa kristityksi kääntyminen merkitsee varmaa kuolemantuomiota lain voimalla. Konvertiitteja vainotaan myös länsimaissa muiden tänne paenneiden muslimien taholta ja monet näistä ovat henkensä pelastamiseksi joutuneet hankkimaan suojatun identiteetin.
VastaaPoista(tietolähteenä käytetty mm: www.open-doors.se
www.svd.se/kultur/understrecket/fakta-om-varldens-mest-forfoljda-religion_3365802.svd
www.svd.se/opinion/ledarsidan/var-femte-minut-dodas-en-kristen-for-sin-tro_6541085.svd
Länsimaiden kirkot ovat olleet ihmeen hiljaa. On mieluummin valittu ottamaan kantaa ja puhumaan esim palestiinalaiskysymyksen puolesta tai kantamaan huolta muunlaisista inhimillisistä kärsimyksistä ja katastrofeista maailmalla (tietysti myös hyvää ja oikeaa) kuin protestoimaan vainottujen uskonveljien ja -sisarien kärsimyksen takia.
Tilanne on merkillinen sinä mielessä että tällaista tapahtuu samanaikaisesti kun länsimaiset demokratiat pelastavat miljoonittain ihmishenkiä ottamalla vastaan muslimipakolaisia näistä kristittyjä vainoavista maista. Silti jotkut pakoonpäässeistäkin suhtautuvat epäluuloisesti ja vihamielisesti kristinuskoa ja länsimaista yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Jotkut alkavat nostalgisesti puhumaan sharia-lakien puolesta ja ovat jopa valmiita lähtemään IS:n riveihin taistelemaan.
Kuten olemme uutisissa saaneet tietää on IS haudannut elävältä kristittyjä ja ristiinnaulinnutkin heitä.
Olen kanssasi samaa mieltä, että Lähi-idän ja muiden islamilaisten maiden kristittyjen ahdingosta kyllä kirkoissa jonkin verran puhutaan, mutta todellinen empatia tuntuu läntiseltä kristikunnalta puuttuvan heitä kohtaan,
PoistaOlisiko jatkuva traagisten uutisten virta jotenkin turruttanut kristikansan ja ehkä luonut myös avuttomuuden tunteen.
Stefanus - lähetys ja eräät muut suomalaiset kristittyjen ryhmät toimivat aktiivisesti ahdistettujen ja vainottujen veljiemme ja sisartemme auttamiseksi. Pisara meressä.