Viittä pappia uhkaa pappisviran menetys
Turun arkkihiippakuntaan kuuluvat papit ovat saaneet tuomiokapitulilta kirjeen, jonka mukaan on perusteltu syy epäillä heidän toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia.
Markku Sumialan lisäksi samankaltaisen kirjeen ovat saaneet arkkihiippakuntaan kuuluvat papit Sakari Korpinen, Anssi Simojoki, Martti Vaahtoranta ja Miika Nieminen. Tuomiokapituli pyysi papeilta kirjallista vastausta marraskuun 22. päivään mennessä ja on sellaisen heiltä myös saanut. Päätöksen pappisvirasta erottamisesta tuomiokapituli antaa luultavasti ennen joulua.
Lue koko uutinen seurakuntalainen.fi
Ehkä Turun tuomiokapitulin toimenpide ei ylittänyt uutiskynnystä. eKotimaan toimituksessa, kun en sisäisen haun enkä Googlenkaan avulla onnistunut löytämään sieltä tästä mitään mainintaa (tai sitten minun hakijan taitamattomuuttani).
eKotimaan haun avulla löytyi kylläkin tärkeitä uutisia tapahtuman taustasta vuodelta 2011, joissa keskeisessä asemassa näyttäisi tuomiokaipitulin puolelta olevan arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala, jonka tehtäväalueeseen 43 seurakunnan papiston kaitsenta kuuluu.
Arkkihiippakunnan piispan tehtävät
- Piispa hoitaa vastuualuejaon mukaisesti mm. seuraavat tehtävät:
- Papiston piispallinen kaitsenta ja esimiestehtävät
- Papiksi vihkimisestä päättäminen yhdessä tuomiokapitulin kanssa
- Piispantarkastustehtävät
- Pastoraalitutkinnon hyväksyminen tuomiokapitulin puheenjohtajana
- Virkaanasettamiset ja vihkimistoimitukset seurakunnissa
Arkkihiippakunnan web sivu
Yksitoista teologia ”luopuu piispoista”
”Suomen kirkkoa viedään määrätietoisesti Sodoman tielle. Tällä tiellä emme voi emmekä tahdo olla mukana”, kirjoittaa 11 teologia julkisuuteen antamassaan ilmoituksessa. Allekijoittajat ”sanoutuvat irti piispoista” ja syyttävät piispojen antamaa parisuhderukousohjetta harhaoppiseksi.
”Antamalla luvan ja suosittelemalla rukoushetken pitämistä sukupuolisuhteelle, joka yksiselitteisesti on Raamatun vastainen, piispat ovat antaneet luvan ja toisen käskyn vastaisesti kehottavat papistoa rukoilemaan Jumalan siunausta synnille”, sanotaan ilmoituksessa.
Allekirjoittajat – yhdeksän pappia, yksi lehtori ja yksi teologian maisteri – ilmoittavat luopuvansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista Augsburgin tunnustukseen vedoten.
”Harhaoppisen rukoushetkiohjeen antaneet piispat näemme lähinnä hengellisen elämän ulkopuolella oleviksi hallintovirkamiehiksi”, todetaan ilmoituksen lopussa.
Allekirjoittajat ovat Anssi Simojoki, pastori, TT, Uusikaupunki, Risto Soramies, rovasti, Istanbul, Martti Vaahtoranta, pastori, TT, Pyhäranta, Juhana Pohjola, pastori, St. Catharines, Kanada, Sakari Korpinen, pastori, TL, Helsinki, Liisa Korpinen, lehtori, TM, Helsinki, Juha Santala, TM, Turku, Petri Hiltunen, pastori, TT, Kouvola, Heikki Jyväs, kappalainen, rovasti, Mynämäki, Juha Muukkonen, pastori, Tornio, Jaakko Lehtimäki, pastori, Huittinen.
Allekirjoittajista ainakin Vaahtoranta, Korpinen, Pohjola ja Hiltunen ovat Luther-säätiön palveluksessa.
17.02.2011 10:29 - Kotimaa
Kalliala: Anteeksi, mitä tarkemmin tarkoitattekaan luopumisella?
Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala hämmästelee 11 teologin torstaina julkisuuteen antamaa ilmoitusta, jonka mukaan he luopuvat luterilaisen kirkon piispoista. Teologeista viisi on piispa Kallialan oman, Turun arkkihiippakunnan pappeja. Se, millaisia toimenpiteitä julistus aiheuttaa, on Kallialan mukaan toistaiseksi auki.
- Luultavasti tämä johtaa siihen, että on syytä vähän keskustella ja kysyä, että anteeksi mitä tarkemmin tarkoitattekaan. Mitä tarkoittaa, jos jotkut sanovat, että he luopuvat piispasta ja sitten ovat sitä mieltä, että piispa on heidän mielestään hallintovirkamies tämän koommin? Piispa on pappien ylin kaitsija hiippakunnassa. Jos toisella puolella on kaitseminen, joka on hallintoterminä hiukan avara ja hämärä, ja toisella puolella on luopuminen piispasta, niin se miten nämä suhtautuvat toisiinsa ei ole mitenkään itsestään selvää, Kalliala pohtii.
Yksikään ilmoituksen allekirjoittaneista Kallialan hiippakunnan papeista ei ole seurakuntavirassa.
- Jos olisi kysymys virassa olevasta papista, niin olisi syytä reagoida nopeammin. Kyllähän tämä joka tapauksessa jonkinlaista jatkokeskustelua ilman muuta vaatii.
Piispoista luopumisen syyksi ilmoitettiin piispojen antama parisuhderukousohje, jota ilmoituksen allekirjoittaneet teologit pitävät harhaoppisena.
16.02.2011 17:00 - Kotimaa
"Teologeista viisi on Kallialan oman, Turun arkkihiippakunnan pappeja." Tämä viittaa yhteyteen nyt uutisoituun pappisvirasta erottamiseen. Aikansa harkittuaan piispa on siis päätynyt hänen vuonna 2011 mainitsemaansa "jonkinlaiseen jatkokeskusteluun," kirjeenvaihtoon viiden papin kanssa ja sen seurauksena - kun päätöstä varten on riittävästi mustaa valkoisella - papinvirasta erottamiseen.
Yhdentoista lista vuodelta 2011
Vuonna 2011 Suomen ev.lut. kirkon piispoista luopuivat julkisesti
Anssi Simojoki, pastori, TT, Uusikaupunki
Risto Soramies, rovasti, Istanbul
Martti Vaahtoranta, pastori, TT, Pyhäranta
Juhana Pohjola, pastori, St. Catharines, Kanada
Sakari Korpinen, pastori, TL, Helsinki,
Liisa Korpinen, lehtori, TM, Helsinki
Juha Santala, TM, Turku
Petri Hiltunen, pastori, TT, Kouvola
Heikki Jyväs, kappalainen, rovasti, Mynämäki
Juha Muukkonen, pastori, Tornio,
Jaakko Lehtimäki, pastori, Huittinen.
Risto Soramies erotettiin pappisvirasta 9.10. 2013 Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksellä, kun hänet valittiin Lähetyshiippakunnan piispaksi
Juhana Pohjola erotettiin pappisvirasta 5.8. 2014 Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksellä, kun hänestä tuli Lähetyshiippakunnan dekaani
Turun hiippakunnan varoituksen saivat nyt 11 listasta Turun hiippakunnan alueella Sakari Korpinen, Anssi Simojoki ja Martti Vaahtoranta.
Markku Sumiala ja Miika Nieminen eivät olleet 2011 julkilausuman allekirjoittajien joukossa.
Kuuden allekirjoittajan kohdalla tilanne on toistaiseksi toinen.
On huomattava, että Lähetyshiippakunnan yhteydessä toimii eri puolilla Suomea pappeja, jotka eivät ole julkisesti sanoutuneet irti omasta piispastaan Suomen ev.lut. kirkossa ja joilla ei ole organisaation vastuuta Lähetyshiippakunnan toiminnassa. Suomen luterilaisen kirkon piispat ovat todenneet, että Lähetyshiippakunnalla ei ole kirkossa organisatorista asemaa. Piispojen mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua Lähetyshiippakunnan papistoon
Ennuste
Kun vuosien mittaan Suomen tasavallan eduskunnan lainsäädännön määrittelemä ja suojelemien SETA avioliittojen vihkiminen tullee pakolliseksi ev.lut. kirkon papiston keskuudessa nämä mainitut papit lienevät ennakkotapaus. Ruuvi kiristyy ns. omantunnonarkoja pappeja kohtaan, jotka tahtovat pysyä Kristuksen kirkon 2000 vuotisessa perinteessä, jonka mukaan kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
.........
.........
Päivitys: Viisi pappia erotettiin virastaan tuomiokapitulin päätöksellä huhtikuun 8. 2015. Uutinen linkin blogissa
Muistan lukeneeni yhden näistä papeista kirjoitusta silloiselta "viralliselta" piispalta saamastaan kaitsennasta. Oliko hän saanut kerran eläissään yhden kirjeen nykyiseltä piispalta, vai miten mahtoi olla. Minkäänlaista yhteyttä piispa ei ollut kuulemma papistoon pitänyt, ja se piispa, joka oli papiksi aikoinaan vihkinyt, ei ollut enää elossa tai oli ollut jo pitkään eläkkeellä. Käytännössä yhteydenpitoa piispaan ei enää ollut, eikä se johtunut edes teologisesta syystä, vaan käytännöllisestä: papiston määrä Suomessa on kasvanut niin paljon, etteivät piispat enää tunne hiippakuntansa papistoa, eikä kaikki papisto kohtaa välttämättä lainkaan piispaa. En tiedä, miten on oma laitasi: onko piispasi pitänyt sinuun yhteyttä, vai kuulutko samaan sarjaan papiston osana, joka ei ole piispaan käytännössä yhteydessä, vaikka paperilla jonkin hiippakunnan papistoon kuuluukin.
VastaaPoistaulkosuomalaisena olen itse erityistapaus kaukana hiippakunnan arjesta. Kiitollisena ajattelen Kuopion piispoja, jotka monella tavoin ovat auttaneet ja tukeneet kaukana olevaa - Paavo Kortekangas, Jukka Malmivaara, Wille Riekkinen kukin hienolla tavallaan. Ehkä kaikki papit eivät ole yhtä onnekkaita, en pysty siihen mitään sanomaan.
Poistatässä ei ole nyt kyse liian suuresta organisaatiosta, vaan siitä, miten näihin viranhoitajiin suhtaudutaan ja on suhtauduttu. olen koettanut miettiä, olisiko emeritus piispa Mikko Heikka komiteoineen voinut ottaa toisen linjan omantunnonklausuulin suhteen ja olisivatko piispat näin välttyneet pieneltä porukalta omantunnonarkoja miehiä, jotka kuitenkin haluavat pappeina Kristuksen kirkkoa palvella.
en näe kuitenkaan tässä vaihtoehtoja kuljetulle tielle, ja tietynlaista rajaviivaa vedetään nyt kautta Suomen maan kaikissa seurakunnissa, joissa Lähetyshiippakuntaan liittyvää toimintaa on. Osa porukoista hakeutuu niihin jumalanpalveluksiin kirkon vierelle ja osa menee kotikirkkoon entiseen tapaan.
"Kiitollisena ajattelen Kuopion piispoja, jotka monella tavoin ovat auttaneet ja tukeneet kaukana olevaa - Paavo Kortekangas, Jukka Malmivaara, Wille Riekkinen kukin hienolla tavallaan. Ehkä kaikki papit eivät ole yhtä onnekkaita, en pysty siihen mitään sanomaan."
PoistaHuomioni kiinnittyi siihen, että luetelluista henkilöistä kukaan ei ole nykyinen Kuopion piispa. Tuon toisen papin kohdalla oli sama tilanne: aiemmat piispat olivat kyllä tulleet tutummiksi, mutta nykyinen viranhaltija ei. Papistosta aika iso osa on erilaisia "erikoistapauksia": Yhä pienempi osa papistosta on esim. seurakuntavirassa Suomessa niin, että virkaansa hoitaakin. Sellaisen papiston määrä on kasvanut aika paljon, jolla on pappisvihkimys, mutta jotka eivät ole suoraan minkään seurakunnan päätoimisia työntekijöitä. Joku on töissä yliopistolla, toinen vaikka toimittajana, kolmas lääkärinä ja neljäs vaikka jossain järjestössä (Suomessa tai ulkomailla), viides on työelämän ulkopuolella (esim. perhevapailla, työkyvyttömänä, sairaslomalla, vuorotteluvapaalla tai jossakin), kuudes on töissä muualla ja seitsemäs eläkkeellä, ja silti kukin saattaa hoitaa papillisia tehtäviä toisinaan. SVirallisesti he ovat jonkun hiippakunnan papistoa ja siis jonkun piispan kaitsentavallan alla, mutta erityistapausten kohdalla yhteydenpito on usein heikkoa piispan ja papiston välillä. Pappisvihkimyksen joskus saaneesta papistosta erikoistapauksia (eli muuta päätoimisesti tekeviä kuin seurakunnan pappisvirassa olevia ja sitä tekeviä) saattaa olla jopa enemmistö kirkon papistosta. Etenkin eläkeläispapiston määrä kasvaa väestön ikääntyessä kovaa vauhtia, kun papisto vieläpä taitaa olla keskimäärin aika terveellisin elämäntavoin elänyttä porukkaa, joka elää keskimääräistä pidempään.
täältä kaukaa katsoen kuvaamasi tilanne näyttää todenmukaiselta ja niiden teologien joukko, jotka eivät ole seurakuntien palvelussa, voi olla suurempi kuin ajattelin.
PoistaOn kyllä ymmärrettävää, että tuomiokapitulin päivittäisessä kiireessä piippuhyllyllä olevat eläkeläiset ja muuten arjen kiireistä sivussa oleva papisto ja teologit jäävät laumaansa hoitavalta piispalta vähemmälle huomiolle.
"Suomen ev.lut. kirkossa saa tehdä mitä vaan, muttei vastustaa naispappeutta ja homoseksualisuutta", sanoi Pieksämäellä raamattupiirin vetäjä kerran. Arkkipiispa voisi vapaaehtoisesti klikata itsensä pois kirkon jäsenyydestä, koska sanoo niin ilkiästi kristikunnan Pyhää kirjaa, Raamattua, vastaan
VastaaPoistaPieksämäen raamattupiirin vetäjä varmaan tarkoitti kirkon viran hoitajia. Kirkkokurihan on jo aikaa sitten väistynyt Suomen ev.lut. kirkon elämästä muuttaen seurakunnan arkea.
Poistakurin myötä tietynlainen seurakuntalaisen kuuluminen arvoja ylläpitävään yhteisöön on myös kadonnut, muuttaen kristinuskon käytännön elmään vaikuttavaa luonnetta maassamme ja kulttuurissa.