[TP] Lapset ja avioliittolain muutos (2)

Valehtelisin, jos väittäisin, että välitän.

Tämä harmitta niin paljon, että harmittaa jo sekin miten paljon itse antaa sen harmittaa itseään. Ois kai siistii antaa periksi...

Lähtökohtaisestihan homojen parisuhteet eivät itsessään herätä mitään intohimoja. Uskoisin, että todella iso osa heteroista toivoisi homopareille kaikki täydet ihmisoikeudet kaikissa käytännön asioissa, joita heidän on hoidettava siinä missä kaikkien muidenkin. En itsekään tahtoisi olla millään tavalla vaikeuttamassa heidän elämäänsä.


Heillä on ollut jo pitkään mahdollisuus rekisteröidä parisuhde ja siten saada kaikki samat oikeudet kuin aviopareilla on. Silti voi jossain tilanteessa olla kiusallista kertoa oma siviilisäätynsä, koska rekisteröity parisuhde -nimike paljastaa samalla sukupuolisen suuntautumisen, joka saisi olla jokaisen henkilökohtainen asia. Siksi olisi ihan mielekästä yrittää etsiä jokin neutraali nimike parisuhteille, etteivät homot joutuisi tällaiseen kiusalliseen tilanteeseen, jossa joutuvat vastoin tahtoaan paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa.


On silti vaikea hyväksyä tapaa, jolla asiaa ollaan nyt hoitamassa. Nythän lakialoitteessa on kolme erillistä pykälää:

Yksi pykälä, jolla poistetaan maininta miehestä ja naisesta koko avioliittolaista, sen jokaisesta kohdasta, jossa mies ja nainen mainitaan. Nämä kohdat tullaat korvaamaan sanoilla kaksi henkilöä. Sateenkaariperheethän ovat useimmiten apilaperheitä, joissa aikuisten jäsenten määrä on kolmesta viiteen ja siinä mielessä lain muutos ei tule olemaan riittävä.


Toinen pykälä laissa koskee transvestiittien oikeutta sukupuolen vaihdoksiin siten, ettei sillä saa olla mitään vaikutusta siviilisäätyyn. Edellinen pykälä jo mahdollistaa heidän avioitumisen mitä sukupuolta olevan kanssa tahansa, mutta jos avioliitossa ollessa vaihtaa sukupuolta, sillä voi tällä hetkellä vielä olla vaikutusta perhesuhteisiin viranomaisten rekistereissä. Nythän ajetaan lakia myös siitä, että sukupuoltaan vaihtaneen pitäisi voida tehdä paperityöt ilmoituksella, eikä millään hakemuksilla tms. hankalilla menettelyillä.


Kolmas pykälä lakimuutoksessa on siis muista pykälistä täysin irrallinen. Se koskee kaikenlaisten avioparien adoptio-oikeutta. Siinä ei ole mainintaa esim. ihmisoikeusjulistuksen kohdasta, jossa lapsella on oikeus isään ja äitiin, vaan on vaadittu, että jatkossa sukupuoliselta suuntautumiseltaan millainen tahansa ihminen tai millaiset tahansa kaksi (jatkossa todennäköisesti myös useampi) ihmistä saavat oikeuden adoptoida lapsia yksin tai yhdessä.


Nyt tässä lakimuutoksessa häiritsee se, että millaista tahansa sekaparia ja jatkossa myös useampien aikuisten ryhmiä kutsutaan aviopariksi, vaikka sanalla avio on perinteisesti niin vahva merkitys. Jos on menty avioon, mutta toinen ei ole ollut kykenevä suvun jatkamiseen, niin avioliitto on voitu joissain tilanteissa jopa mitätöidä toteutumattomana. Mutta suurin ongelma ei tietenkään ole vain yhden vanhan ja perinteisen käsitteen rikkominen, mitätöinti ja uudelleenmäärittely.


Suurin ongelma on se, että enää ei voida puhua lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Jos laissa lähtökohtaisesti suositaan perhemallia, jossa ei voi olla isää ja äitiä, niin ei kenelläkään ole enää oikeutta vaatia lapselle oikeutta omaan isään ja äitiin. Se tulee laittomaksi sellainen puhe, jossa edes toivotaan isän ja äidin rakkautta jokaiselle lapselle.


No tämähän on luontoa vastaan taistelemista, koska tosiasiassa jokaisella on isä ja äiti. Se, että suositaan mallia jossa lapsi lähtökohtaisesti erotetaan biologisista vanhemmistaan, ei tunnu oikealta. Tätähän mm. kohdunvuokraus on. Biologinen äiti kestää kaikki raskauskivut, jotka valmistavat häntä ottamaan vastaan ihanan pikku nyytin ja kaikki kuukausia kestävä hormonitoiminta, joka valmista äitiä ehdoitta rakastamaan lastaan pyyhkäistään pois ja lapsi otetaan pois, koska homopari haluaa lapsen. Äiti oli antanut siihen suostumuksensa, mutta miten selität sen lapselle kun lapsi kysyy miksi äiti ei halunnut minua?


Tällaista mallia Suomen Evankelisluterilainen kirkko on lähtenyt kannattamaan johtajiensa puheiden kautta. Kirkon tiedottaja sanoo, ettei kirkko toki ole samaa mieltä kuin piispat. Se on yhtä uskottavaa kuin se, ettei Venäjällä ole mitään tekemistä Ukrainan kriisin kanssa. On vaikea ymmärtää miten kirkon tiedotuskeskus edes kehtaa väittää, ettei kirkon linja muutu, vain piispojen ja pappien linja muuttuu.


Kun lapsi joutuu adoptoitavaksi, niin yleensä siinä tilanteessa on jotain jo mennyt rikki. Nyt kirkon johto haluaa tehdä tästä rikkinäisestä perhemallista normin. Kun kirkko on niin pahasti nyrjähtänyt, niin on todella vaikea keksiä miten sellaista kirkkoa voisi enää korjata.


18-12- 2014 Timo Pirinen