Martti Luther ei tietääkseni puhu elävästä uskosta eslest tyyliin "minulla se on, sinulla ei, sieluparka". Raamatullisesti hän pohtii Jaakobin tuohikirjeen opetuksia hyvistä teoista, joiden puute osoittaa kuollutta uskoa, ja on sitä mieltä kuin on.
Sen sijaan Luther puhuu kirkon sisällä olevista kahdesta porukasta, Kainin ja Abelin kirkoista. Tämä kuolemaan asti katkera uskonnollinen viha ei kulje kirkkokuntien tai hetätysliikkeiden välillä, vaan niiden sisällä.
Luther käyttää 1 Ms 4 murheellista kertomusta Adamin ja Eevan kahdesta pojasta, kuvaten Jumalalle mieluisaa ihmisiä ja niitä, jouden uhrien savu mataa pitkin maata.
Ei siksi voida sanoa Isaksonilaiset kainilaiset vainoavat GJ:läisiä evankelisia esikoisia saarnaajia tai että paavin kainilaiset vainoavat evankelista protestiväkeä.
Raja on paljon vaikeampi vetää, mutta Jumala sen tietää, kenen elämän elävä uhri on Hänelle mieluisa ja kenen ei.
Yksi hyvä sielun peili on Kainin kysymys "olenko minä veljeni vartija?"
Jos et ole veljesi tai sisaresi vartija, katso siis, ettet ole heidän murhaajansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti