Alla oleva teksti on Timo Pirisen kirjoittama ja luvallaan laitan sen mietittäväksi (olen lisännyt vahvennukset)
_________________
Tässä nyt äänestetyssä laissa on sellaisia erikoisuuksia, joita ei ole totuttu näkemään Suomen politiikassa. Lakivaliokunta esitti lain hylkäämistä, koska esimerkiksi vaikutuksia lasten elämään ei ole selvitetty juuri millään tavalla. Ulkomaiset tutkimukset aiheesta kertovat, että laki ei olisi mennyt helposti läpi, jos lasten asia olisi huomioitu.
Eduskunnan selkeä enemmistä vastusti lakia vielä muutama viikko ennen äänestystä. Tuntuu tosi oudolta, miten helpon näköisesti kansanedustajat muuttavat mielensä kun esimerkiksi ryhmä pappeja ryhtyi kampanjoimaan vähemmistöperheiden puolesta. Ja kuinka vaivattomasti ne joita asia koskee, eli 0,2% kansalaisista sai yli 50% äänistä, mutta lasten asia ei montaakaan kiinnostanut.
Asiaa puoltavat kirjoitukset saivat runsaasti palstatilaa lehdissä, mutta vastustavat kirjoitukset eivät jostain syystä päätyneet julkaistaviksi. Itseäni hämmästytti suuresti se, että jopa Päivi Räsänen unohti ottaa esille lasten asian esittäessään harvinaisen vaisua vastustustaan lakialoitetta kohtaan.
Lain voimaan tultua keskeytyy satojen heteroparien vuosia kestäneet adoptioprosessit, kun mm. Venäjä kieltäytyy luovuttamasta adoptiolapsia Suomeen. Venäjä on näissä asioissa ollut Suomen suurin ja merkittävin kumppani, jonka kanssa yhteistyön rakentaminen on kestänyt vuosikymmeniä. Uutta merkittävää yhteistyökumppania ei ihan lähivuosina ole odotettavissa.
Laki romuttaa sen perusajatuksen, että lähtökohtaisesti lapset ovat biologisia jälkeläisiä. Samoin kun nyt biologisella vanhemmalla on oikeuksia omaan lapseensa esimerkiksi avioerotilanteessa, niin jatkossa biologinen vanhempi ja toinen joka ei välttämättä ole biologinen vanhempi, ovat tasa-arvoisessa asemassa lapsen huoltajuudesta päätettäessä.
Tällä hetkellä lapsen pois ottamiseksi biologiselta vanhemmalta vaaditaan vahvat perusteet, sen on todella oltava lapsen edun mukaista. Jatkossa taas lapset voivat päätyä kasvatti iskän huomaan varsin pinnallisin tai muodollisin perustein.
Merkillistä tässä kansallisessa sateenkaarihuumassa on nopeus, jolla erityisesti Kokoomuksen kansanedustajat vaihtoivat puolta. Tämän jälkeen Kokoomus ei oikein voi käyttää perinteistä Koti, Uskonto ja Isänmaa -iskulausettaan. Konservatiivisena tunnettu puolue petti äänestäjänsä pääministerin johdolla, joka asemalleen täysin sopimattomalla tavalla vetosi kansanedustajiin lain läpi viemiseksi.
Kun arkkipiispa on säestänyt showta koko kampanjan ajan, ovat tulokset sitten sellaisia kuin ovat. Onhan tätä asetelmaa järjestelty jo pitkään, mutta se kuinka monet konservatiivitkin käänsivät kelkkansa ja seurasivat sateenkaariväkeä kuin noiduttuna, on kyllä ennennäkemätöntä.
Olisi pitänyt tehdä lakia heikoimmat osapuolet, lapset huomioiden, mutta mentiin aikuisten mielihalujen mukaan. Tosin viimeistä hyväksyntää ei ole vielä annettu, mutta suunta näyttää selvältä.
Timo Pirinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti