lauantai 20. joulukuuta 2014

[TP] Kun uskovan perheen lapsi on homo

Hei, täytyy vielä ottaa kantaa tuohon kirjoitukseesi homoseksuaalista lapsesta tai miksei muustakin perheenjäsenestä tai läheisestä. En vastannut blogissa, mutta halutessasi saat laittaa tämän vastauksena kirjoitukseesi minun nimellä, joskaan tässä ei ole mitään uutta aiheesta jo käytyihin keskusteluihin. Kuitenkin haluan sinun tietävän minun mielipiteeni asiasta, ettei jää ihan outo ja yksisävyinen kuva noiden aiempien kirjeitteni pohjalta.


Jotenkin toivoisi, ettei kristityillä ihmisillä olisi ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, etteivät lainkaan hyväksy lastaan tai muuta lähimmäistään havaittuaan tämän olevan homoseksuaali. Jos ei voi hyväksyä homoseksuaalista käyttäytymistä, niin kyllä kai sitä voi vähintäänkin sietää ja myös yrittää ymmärtää.


Eihän homoseksuaalisuus vähennä ihmisen arvoa, eikä ainakaan tuntemani homoseksuaalit ole mitenkään epämiellyttäviä henkilöitä. Jotkut ovat harvinaisen älykkäitä ja lahjakkaita, mutta en halua tätäkään puolta yrittää yleistää liikaa.


Joskus aiheesta käytävissä keskusteluissa tulee ilmi, että toiset ihmiset tahtovat laittaa homoseksuaalit parantolaan ja toiset taas tahtovat tehdä homoseksuaalisuudesta vaikka lain voimin normin joka koskee myös kaikkia heteroita. On kaksi vastapuolten bunkkeria, joista käsin heitellään näitä mielipiteitä. Jokapäiväisessä elämässä asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, tai ei ainakaan toivoisi olevan.


Silloin kun perheenjäsen on homoseksuaali, niin toisten on vain hyväksyttävä hänet sellaisena kuin on, vaikka eivät hyväksyisi homoseksuaalista käyttäytymistä yleisenä toimintamallina. Onko perheenjäsenten sitten kannustettava homoseksuaalia jäsentä homoseksuaalisuuteen ja sen vapaaseen ilmaisuun, mielestäni ei tarvitse.


Mielestäni tällaiseen vähemmistöön kuuluva henkilö myös voi yrittää elää niin, ettei yritä käännyttää muita homoseksuaaleiksi tai vaadi lakia, joka tekee hänen suuntautumisestaan toisten elämää muuttavan normin. Myös homoseksuaali voisi yrittää sietää heteroita, vaikka ei hyväksyisikään heidän elämäntapaansa.


Heteroistahan löytyy kyllä monenlaisilla henkilökohtaisilla ajatuksilla ja maailmankuvilla varustettuja henkilöitä, mutta ei heitäkään voi kaikkia syyttää jonkun ääriryhmän mielipiteen perusteella. Eikä kuitenkaan pitäisi yrittää alistaa heitä kaikkia omien mielipiteiden alle, vaikka miten itse kokisi olevansa hyvällä asialla.


Heteroiden olisi siedettävä sitä, että jotkut vain ovat homoseksuaaleja, eikä heitä voi mitenkään "eheyttää" heteroksi. Toisaalta pitäisi voida sanoa ääneen sekin, että joskus kysymys on enemmän tai vähemmän selvästä seksuaali-identiteetin kehittymiseen liittyvästä asiasta ja silloin kun näin on, tilanne voi muuttua.


Kuten kaikkiin muihinkin asioihin, myös tähän voi vaikuttaa tietyt traumat, jotka ovat ohjanneet omaa kehitystä suuntaan jos toiseen. Lapsuuden traumojen vuoksi yhdestä tulee alkoholisti ja toisesta varautunut, kolmannesta homoseksuaali ja neljännestä toimittaja.


Näin on tietysti joidenkin mielestä väärin sanoa, koska silloin alkoholismista voisikin parantua, samoin homoseksuaalisuudesta joissain tapauksissa. Ehkä jotkut vain ovat homoseksuaaleja syntymästään saakka, mutta tiedetään, ettei näin ole kaikilla.

Silti perheenjäsenten ei pitäisi yrittää parantaa homoseksuaalia perheenjäsentä, koska ei voi tietää onko hänet luotu homoseksuaaliksi, vai onko hän kokenut jonkin kriisin. Jossain herkässä vaiheessa ei ole ollut miehen tai naisen mallia, tai on ollut sellainen oman sukupuolen malli, jota ei ole voinut kuin inhota, nämä pari esimerkkiä vain esimerkkinä mainittuna.


Lisäksi on aivan selvää, että seksuaali-identiteetin kehityksessä on eri vaiheita. Joskus kehitys vain pysähtyy tietylle tasolle ja jos kehitys saa vapaasti jatkua, niin käsitys omasta itsestä voi muuttua.


Näistä asioistahan ei saisi puhua ääneen, koska silloin aina joku kokee, että homoseksuaalit leimataan sairaiksi ja joku kokee, että homoseksuaalit leimataan Jumalan sellaiseksi luomiksi. Ja se voi sotia milloin kenenkin henkilökohtaista vakaumusta vastaan.

Mutta ei kai kenelläkään kristityllä ihmisellä ole oikeutta sanoa kenellekään, etten hyväksy sinua sellaisena ihmisenä kuin olet.


Onko homoseksuaalisuus yhtä olemuksellista kuin vihreäsilmäisyys? Vai onko se vain huono tapa, josta pitäisi päästä irti? Vai voisiko totuus olla useimmiten jotain siltä väliltä? Tarvitaanko näitä ääripäiden leimaavia väitteitä johonkin?


Kaikkia mielipiteitä tai tapoja ei tarvitse hyväksyä tai pitää suositeltavana, mutta niitäkin kai olisi vähintään siedettävä. Voihan ne joskus harmittaa, mutta kyllä meistä jokaisesta on ollut niin paljon harmia, ettei olla ainakaan parempia.

Timo Pirinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti