Tarkastelen tässä lyhyesti Itäisen rintaman (Doğu Cephesi) tapahtumia Turkin itsenäisyyssodan aikana 1919 - 1923. Niitä edeltää vuonna 1915 Talaat pashan (1874-1915) ja Enver pashan (1881-1922) johdolla alkanut kansanmurha. Vaiot alkoivat ottomaanien toimesta ja tuohon aikaan Mustafa Kemal oli vielä jokseenkin tuntematon upseeri ottomaanien armeijassa taistelemassa Gallipolissa liittoutuneiden hyökkäystä vastaan. Saatuaan vallan uudessa Turkissa Kemal jatkoi ei-turkkilaisten joukkojen ja siviilien karkoittamista maasta ja tähän liittyneitä väkivaltaisuuksia.
Kaikkiaan armenialaisten uhrien määräksi 1915 - 1923 arvioidaan 800.000 - 1.5 miljoonaa ihmistä.
Turkin Kansallisliike
Atatürk perusti uuden Turkin hajoittamalla Istanbulissa ottomaanien viimeisen kongressin ja perustamalla uuden parlamentin Ankarassa olevasta päämajastaan käsin. Hänet valittiin kansallisliikkeen (Türk Ulusal Hareketi) johtajaksi ja hän kokosi kansallisen armeijan, joka lähti 1919 taisteluihin lännessä kreikkalaisia ja idässä armenialaisia ja heitä tukevia ranskalaisia vastaan karkoittaakseen vieraat vallat maastaan.
Turkin-Armenian sota
Tsaarin Venäjän kukistuessa Kaukasian eteläosissa asuvat armenialaiset julistautuivat 28. toukokuuta 1918 itsenäiseksi valtioksi Aram Manukian nimisen miehen johdolla. P'ääkaupungiksi valittiin Jerevan. Noin 70.000 km2 kokoinen valtio sijaitsi Ottomaanien imperiumin itärajalla. Sen pohjoispuolella oli Georgia ja itäpuolella Adzerbaijan ja etelässä Persia. Asukkaita Ensimmäisessä Armenaian tasavallassa oli noin 1.3 miljoonaa.
Armenian hyökkäys
Marash 1920
Nuor-Turkin hyökkäys Atatürkin johdolla Marashin kaupunkia (Kahramanmaraş) hallussa pitäneitä ranskalaisia joukkoja vastaan tammikuussa 1920 oli käänne, joka johti Kilikian armenialaisten tuhoon eurooppalaisten lähtiessä lokakuussa 1921.
Marashin taistelu kesti kolme viikkoa. Ranskalaisten vetäytyessä kaupunkiin palanneet 1915 vainoja paenneet armenialaiset olivat turkkilaisten armoilla, eikä heistä jäänyt juuri ketään henkiin. Turkkilaiset sotilaat heittelivät palavia rättejä armenialaisten koteihin sytyttäen niitä palamaan, sairaalaan ja kolmeen kirkkoon paenneet surmattiin kivääri- ja konetuliaseilla. Marashan armenialaisten kuolonuhrien määräksi arvioidaan 5.000 - 12.000. Tarkkojen tilastojen saaminen on vaikeaa noista olosuhteista.
Kreikan-Turkin sota
Lännessä kreikkalaiset valloittivat toukokuussa 1919 länsivaltojen, etenkin Ison-Britannian, tukemina Smyrnan (Izmir). Nuor-Turkin armeija lähti vastaiskuun ja taistelut jatkuivat aina elokuuhun 1922 asti, jolloin Smyrna antautui.
Antautumisen jälkeen kaupungin kreikkalainen ja armenialainen väestö ajettiin maanpakoon merelle ja armenialaisten vanhat asuinkorttelit hävitettiin.
Turkin itsenäisyys tunnustetaan 1923
Atatürk johti nuor-Turkin armeijan sotilaallisiin voittoihin lyöden Armenian tasavallan, Kilikiassa olevat ranskalaiset ja Smyrnan kreikkalaiset.
Tämän seurauksena Turkin itsenäisyys tunnustetiin Lausannen sopimuksessa 24.7. 1923. Tämän jälkeen Mustafa Kemal Atatürk keskittyi valtion rakentamiseen ja antoi erityisen painon ottomaanien imperiumin perinteiden korvaamiseen uusilla länsimaisilla vaikutteilla.
Taistelu Turkin sielusta islamilaisen idän ja sekulaarin lännen välissä jatkuu yhä tänään voimakkaana.
Atatürk ja armenialaiset
Näemme, että Mustafa Kemal Atatürk jatkoi nuor-Turkin hallitsijana ottomaanien aloittamia armenialaisten vainoja ja kuinka tapahtumat johtivat Kilikian ja Smyrnan hyvin vanhojen yhteisöjen tuhoon sekä itä-Armenian joutumiseen Neuvostoliiton yhteyteen.
Armenian hyökkäys
Toukokuussa 1920 armenialaiset hyökkäsivät Turkin puolelle Oitin ja Barditin alueilla toivoen laajentavansa valtiotaan ja aliarvioiden pahasti turkkilaisten asevoimien mahdollisuudet. Syksyllä 1920 nuor-Turkki hyökkäsi ja voitti äsken perustetun Armenian tasavallan, joka joutui Karsin sopimuksessa 1921 Neuvostoliiton hallintaan (Armenian sosialistinen neuvostotasavalta Armenian SSR).
Marash 1920
Nuor-Turkin hyökkäys Atatürkin johdolla Marashin kaupunkia (Kahramanmaraş) hallussa pitäneitä ranskalaisia joukkoja vastaan tammikuussa 1920 oli käänne, joka johti Kilikian armenialaisten tuhoon eurooppalaisten lähtiessä lokakuussa 1921.
Marashin taistelu kesti kolme viikkoa. Ranskalaisten vetäytyessä kaupunkiin palanneet 1915 vainoja paenneet armenialaiset olivat turkkilaisten armoilla, eikä heistä jäänyt juuri ketään henkiin. Turkkilaiset sotilaat heittelivät palavia rättejä armenialaisten koteihin sytyttäen niitä palamaan, sairaalaan ja kolmeen kirkkoon paenneet surmattiin kivääri- ja konetuliaseilla. Marashan armenialaisten kuolonuhrien määräksi arvioidaan 5.000 - 12.000. Tarkkojen tilastojen saaminen on vaikeaa noista olosuhteista.
Kreikan-Turkin sota
Lännessä kreikkalaiset valloittivat toukokuussa 1919 länsivaltojen, etenkin Ison-Britannian, tukemina Smyrnan (Izmir). Nuor-Turkin armeija lähti vastaiskuun ja taistelut jatkuivat aina elokuuhun 1922 asti, jolloin Smyrna antautui.
Antautumisen jälkeen kaupungin kreikkalainen ja armenialainen väestö ajettiin maanpakoon merelle ja armenialaisten vanhat asuinkorttelit hävitettiin.
Turkin itsenäisyys tunnustetaan 1923
Atatürk johti nuor-Turkin armeijan sotilaallisiin voittoihin lyöden Armenian tasavallan, Kilikiassa olevat ranskalaiset ja Smyrnan kreikkalaiset.
Tämän seurauksena Turkin itsenäisyys tunnustetiin Lausannen sopimuksessa 24.7. 1923. Tämän jälkeen Mustafa Kemal Atatürk keskittyi valtion rakentamiseen ja antoi erityisen painon ottomaanien imperiumin perinteiden korvaamiseen uusilla länsimaisilla vaikutteilla.
Taistelu Turkin sielusta islamilaisen idän ja sekulaarin lännen välissä jatkuu yhä tänään voimakkaana.
Atatürk ja armenialaiset
Näemme, että Mustafa Kemal Atatürk jatkoi nuor-Turkin hallitsijana ottomaanien aloittamia armenialaisten vainoja ja kuinka tapahtumat johtivat Kilikian ja Smyrnan hyvin vanhojen yhteisöjen tuhoon sekä itä-Armenian joutumiseen Neuvostoliiton yhteyteen.
Turkkilaiset kiistävät tänään kaikin voimin, että kyseessä olisi ollut kansanmurha (genocide) ja muistuttavat, että tuossa historian vaiheessa menehtyi myös kymmeniä tuhansia turkkilaisia. Maailman kansojen keskuudessa armenialaisten kohtaloon Turkissa suhtaudutaan eri tavoin eivätkä poliitikot tahdo nousevaa jättiläistä ärsyttää.
Tapahtumista on kulunut nyt sata vuotta ja voinemme todeta, että nuor-Turkin määrätietoisena tavoitteena oli kukistaa valtakunnan alueelta kaikki vastarintapesäkkeet kansallistuntoisen valtion keskuudesta - keinolla millä hyvänsä. Samalla tulee muistaa, että kyseessä oli Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkimainingit ja länsimaiden ja armenialaisten omat yritykset hyötyä ottomaanien valtakunnan, Euroopan sairaan miehen, kukistumisesta.
Parhaillaan käynnissä olevat taistelut kurdien kanssa Syyrian raja-alueilla kuuluu samaan kokonaiskuvaan, Turkin itsenäisyyden ja vallan varmistamiseen kaikilla alueilla ja sitä uhkaavien ei-turkkilaisten kansanryhmien kukistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti