Kuningas Tiridates III, puolisonsa Ashken ja sisarensa Khosrovidukht Naghash Hovnatan 1701 kuva Wikimedia |
Tiridates III
Sassanidien vallan aikana kovia kokenut
Armenian kuningas Tiridates III (250 -333) oli viettänyt nuoruutensa
Roomassa ja saanut siellä pakanallisen sivistysvaltion kasvatuksen ja
sotilaallisen koulutuksen. Armenian
kuninkaana hän otti 297 puolisokseen iranilaisen prinsessa Ashkhen
alaanien suuresta heimosta. He saivat
kaksi poikaa ja tyttären – kaksi prinssiä ja prinsessan. [1]
Tertullianus kertoo, että Armenian parthilainen
kuningas Axidares ()k. 113) sekä Septimius Severuksen aikana hallinnut Khosrov
I (k. 217) vainosivat kristittyjä. Näistä
tiedosta näemme, että taivasten valtakunnan hapatus oli ulottunut Ararat-vuoren
seuduille jo varhain. Vuorovaikutus
roomalaisten kanssa varmaankin loi monia luonnollisia yhteyksiä myös
kristittyjen ja pakanallisten armenialaisten välillä.[2]
Bartolomeus ja Taddeus
Armenian ortodoksisen kirkon perinteen mukaan
apostolit Bartolomeus (Natanael) ja Taddeus toivat ilosanoman Jeesuksesta jo
ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.
Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan
luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia
tauteja ja vaivoja.
Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen.
Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet.
Mt 10: 1- 5
Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen.
Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet.
Mt 10: 1- 5
Eusebius Kesarealaisen tallentaman perimätiedon
mukaan apostoli Taddeus paransi Jeesuksen antaman kirjeen ja kuvan välityksellä
leprasta kärsivän kuningas Agbar V (k.50 AD). Tämä tapahtui Edessan
kaupungissa, joka sijaitsee Assyriassa, kreikkalaisten ”armenialaisessa
Mesopotamiassa” ja kuningas Agbar V kääntyi kristityksi.[3] Nämä varhaiset tiedot ovat epävarmoja, mutta
300-luvun alussa Herra Jeesus otti armenialaiset kansana omakseen tavalla, joka sopii
Ihmeelliselle Neuvonantajallemme
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja,
Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Jesaja 9:6
Jesaja 9:6
Pyhä Gregorius Valaisija (252 - 331)[4] oli syvissä tunnonvaivoissa
isänsä takia. Prinssi Anak Parthilainen
oli näet murhannut kuningas Khosrov II:n vuonna 252 ja hänet oli tästä
rangaistuksena teloitettu ja hänen koko perheensä surmattu. Vain vastasyntynyt Gregorius pelastui
kuolemalta täpärästi, koska kristitty pariskunta Sopia and Jevtagh pitivät
lapsosesta huolta. Hänet lähetettiin
turvaan Kappadokian Kesareaan (nyk. Kayseri keski-Turkissa), jossa Isä
Phirmilianos antoi orpopojalle kristillisen kasvatuksen. Nuori Gregorius oli harras Jeesukseen uskova
kristitty. Hänelle annettiin puolisoksi
kristityn armenialaisen prinssin tytär, Mirjam. Neito oli myös Kristukseen uskova. Pariskunta sai kaksi lasta. Mutta myöhemmin Gregorius jätti perheensä
ryhtyäkseen munkiksi. Hän päätti matkustaa evankelioimaan Armeniaa
hyvittääkseen näin isänsä tekemän kuninkaan murhan.
Ihminen päättää, mutta Jumala säätää. Meidän Herramme kyllä hyväksyi Gregoriuksensa
evankelistaksi, mutta valitsi tälle merkillisen tien, joka näytti kerrassaan
sulkevan pois kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään mitään armenialaisten hyväksi. Kuningas Tiridates
III sai kuulla, että hänen isänsä murhaajan perheen ainoa henkiin jäänyt oli
saapunut seudulla. Hän antoi saman tien
määräyksen vangita Gregoriuksen ja tämä lähetettiin Araratin vuoren luona
olevalla tasangolla sijaitsevaan synkkään 60 metriä syvään kosteaan ja
valottomaan maanalaiseen holviin, josta tuli hänelle vankila seuraavan 12
vuoden ajaksi. Paikka sijaitsee lähellä Armenian pääkaupunkia Jerevania olevan Khor
Virap luostarin (syvä kuoppa) alueella ja ajatus sinne telkeämisestä nostaa
kyllä tavallisen ihmisen niskakarvat.
Ararat vuori ja Khor Vrap luolan luostari kuva "Khor Virap Monastery4" by MEDIACRAT. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons |
Mutta karussa vankeudessakin kristitty kantoi
hedelmää Taivasten valtakuntaan kärsivällisellä olemuksellaan, puheillaan ja
teoillaan. Armenian evankeliointi
tapahtui sitten humauksella synkässä luolassa hiljaisuudessa ja kaikesta
normaalista elämänmenosta erossa vietetyn kahdentoista vuoden jälkeen. Gregorius haettiin synkästä kuopasta suoraan
kuninkaan palatsiin ja hän sai kulkea voittokulkua Jeesuksen valmistamaa tietä
ja kypsänä hedelmänä Armenia siirtyi ensimmäisenä kansakuntien joukosta
Herramme omaksi. Se tapahtui näin.
Kun aika oli täyttynyt, Herran enkeli iski kuningas Tiridadesta ja tämä menetti henkisen
terveytensä. Miehen sisäinen elämä
sekosi vuonna 297 siitä syvästä pettymyksestä ja masennuksesta, että ystäväksi
luultu Augustus Diocletianus petti lupauksensa.
Armenialaisten itsenäisen valtakunnan sijasta heidän maansa liitettiin
provinssina Rooman alaisuuteen.
Kukaan ei ollut kyennyt auttamaan masentunutta
ja sekavaa kuningasta. Tieto Gregoriuksen
hurskaudesta ja hyvistä teoista vankikuopassa oli kantautunut hoviin asti. Vuonna 301, neljä vuotta Tiridates III:n henkisen
sekoamisen jälkeen, Gregorius kutsuttiin vankeudesta palatsiin, jos hän ehkä
kykenisi auttamaan järkensä menettänyttä onnetonta hallitsijaa. Herra Jeesus todellakin paransi kuninkaan
Gregoriuksen raamatullisen rukouksen ja voitelun kautta, kuten Jaakobin
kirjeessä opetetaan:
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon;
jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on
sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet
öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa
lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt
syntiä, hän saa sen anteeksi.
Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta,
jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon
aikaan. Elia oli samanlainen ihminen
kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta
kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän
taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.
Jaakob 5: 13-18
Jaakob 5: 13-18
Meille ei ole säilynyt silminnäkijän kuvausta
mitä kuninkaan kamarissa tapahtui, mutta varmaankin tuon neuvon mukaan
Gregorius toimi. Pyhä marttyyri Jaakob,
Herran veli, on muutenkin armenialaisille tuttu ja rakas. Vanha kirkollinen perinne kertoo hänen
vihkineen joitain armenialaisia papeiksi jo ensimmäisellä kristillisellä
vuosisadalla.[5]
Gregorius Valaisija kastoi parantuneen kuningas
Tiridates III:n ja monet hänen hovissaan Jeesuksen omiksi ja Taivaan
valtakunnan kansalaisiksi vuonna 301.
Kristinuskosta tuli näin Armenian virallinen uskonto yli 20 vuotta ennen
Roomaa. Gregoriuksesta tuli Armenian
apostolisen kirkon ensimmäinen piispa ja sittemmin hänestä on tehty tämän
kirkon suojeluspyhimys.
Näemme tässä, kuinka viisaasti Herra Jeesus
toimii kääntäen omiensa kautta kansojen kohtaloita. Armenialaisten kohdalla
Jumalan Poika käytti hyödykseen myös Taivasten valtakunnan pahimpia vihollisia,
Dipcletianusta ja Galeriusta. Keisarin
upea sotilaallinen voitto sassanideista vapautti armenialaiset heidän
ikeestään, ja roomalaisten kulttuuri ja hallinto ulottuivat Araratin seudulle.
Heidän mukanaan seudulle tuli entistä vahvempi kristittyjen vaikutus ja heidän
lukumääränsä kasvaessa niin Armenian kuin Roomankin pakanalliset jumaluudet
alkoivat jäädä unohduksiin kansan parissa ja niiden temppelit ja kulttipaikat
jäädä tyhjiksi ja raunioitua.
[1] Asiatiedot etupäässä artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/Tiridates_III_of_Armenia.
Wikipedia mainitsee syntymävuonna 257, mutta Gregorius oli syntynyt kuningas
Khosrov II murhan aikaan 252.
[2] Armenian kirkon varhaisesta historiasta Ian
Gilman, Hans-Joachim Klimkeit, Christians in Asia before 1500, University of Michigan Press (1999).
[3] Eusebius Kesarealaisen tallentama Jeesuksen ja kuningas Agbarin
välinen kirjeenvaihto on varsin kohteliasta ja lyhykäistä. Koska siitä puuttuu kaikki legendaarinen
aines, se voisi hyvinkin olla autenttinen, mutta kirkkohistorian tutkimuksessa
ei yleisesti näin ajatella. Katso mielenkiintoisesta kirjeenvaihdosta
esimerkiksi Sidney H. Griffith, The Doctrina Addai as a Paradigm of
Christian thought in Edessa in the Fifth Century. Hugoye: Journal of Syriac Studies, Vol. 6.2,
269-292 (2009)
http://www.bethmardutho.org/index.php/hugoye/volume-index/152.html
[4]
http://en.wikipedia.org/wiki/Gregory_the_Illuminator
[5] P. H. Jacob A Brief Historical Sketch of the Holy Apostolic Church of
Armenia. H. Liddell, 1895.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti