Tämäntyyppisestä piispan vallasta ei puhuttu mitään silloin, kun arkkipiispa Martti Simojoki vihki minut papiksi 2.6.1972, ja annoin asiaankuuluvan pappisvalani. Sitouduin Jumalan sanaan ja kokonaiseen luterilaiseen tunnustukseen. Piispojen ja pappien asema määriteltiin ja toteutettiin luterilaisen tunnustusperinteen mukaisesti aivan toisella tavalla kuin nyt. Pappisvihkimykseni oppia ja järjestystä en ole rikkonut.
............
Poliittinen tarkoituksenmukaisuus todentuu edelleen, kun Lähetyshiippakuntaa ja sen piirissä toimivia pappeja verrataan muihin vastaaviin ilmiöihin.
Suomessa pappeja kuuluu salaseuroihin ja ritarikuntiin, joiden johtajille ja suurmestareille he ovat vannoneet äärimmäistä kuuliaisuutta. Esim. vapaamuurarien järjestöt täyttävät joka suhteessa puheen ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteesta”, vaikka ne selvästikään eivät ole uskonnollisia yhdyskuntia.
Laestadiolainen Suomen rauhayhdistysten keskusyhdistys Oulussa on huomattavasti enempi ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteinen”, käyttääkseni piispainkokouksen kieltä eikä sen piirissä piispallisella kaitsennalla ole yhtään mitään merkitystä. Piispat tietävät sen hyvin, mutta he tietävät myös liikkeen suuruuden ja voiman eivätkä siksi ole vetäneet laestadiolaisia tuomiokapitulikäräjille huolimatta rauhanyhdistysten ”uskonnollisen yhdyskunnan luonteesta”, joka on 100%:sti piispallisen kaitsennan ulottumattomissa.
En toivo laestadiolaisille mitään pahaa, mutta käytin heitä vertaisryhmänä osoittamassa, että poliittiset prosessit ratkaisee Tuomiokapitulissakin poliittinen voima eikä kristillinen totuus. Suomen evankelis-luterilaisella lähetyshiippakunnalla sitä poliittista voimaa ei katsota olevan niin paljon, että se jätettäisiin rauhaan, kuten tapahtuu monien vahvempien ja vauraampien kohdalla.
...................
Tuomiokapitulin tiedossa pitäisi olla, että pääongelma on juuri tässä: piispat ovat Tunnustuskirjoilla punniten rikkoneet vakavasti Jumalan sanaa ja kirkkomme luterilaista tunnustusta väärällä opetuksellaan, Raamatun vastaisilla virkatoimilla ja hallintotyöllä. Viittaan uudelleen piispojen yksimielisesti päättämään ordinaatiosulkuun, joka toteutettiin piispa Olavi Rimpiläisen siirryttyä eläkkeelle. Tällaisen sulun, joka kohdistuu Raamatulle ja luterilaisille tunnustukselle uskollisiin kristittyihin ja pappiskandidaatteihin, luterilaiset tunnustuskirjat tuomitsevat monissa kohdin ja voimakkain sanankääntein nimittäen sellaista tyranniaksi, hirmuvallaksi. Ordinaatiosulku on entisestään pahentanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hätätilaa. Niinpä Tunnustuskirjat vapauttavat seurakunnat piispallisen hirmuvallan luomassa hätätilassa vihkimään itselleen oikeita pappeja, jos Jumalan sanaa vastoin toimivat piispat pyrkivät estämään heiltä sellaiset. Tunnustuskirjat myös velvoittavat – eivät siis vain salli vaan velvoittavat – kristittyjä luopumaan sellaisista piispoista, jotka opettavat ja panevat toimeen Jumalan sanan vastaisia asioita ja opetuksia kirkossa. Mainitut piispat eivät ole Augsburgin tunnustuksen mukaan enää piispoja vaan vääriä profeettoja (CA 28). Vuonna 2011 kirkolliskokous ja piispainkokous päättivät homoseksuaalisten suhteiden rukoushetkestä, vaikka tämä askel pyrittiin huolellisella naamioinnilla tekemään harmittoman näköiseksi. Kun olin yksi, joka julkisesti ilmoitti luopuvansa tällaisista Raamatulla ja Tunnustuskirjoilla punniten harhaoppisista piispoista, toteutin vain sitä, minkä olin pappisvalassani paljon aikaisemmin 2.6.1972 luvannut.
Anssi Simojoki
Katso lähetyshiippakunnan työntekijäluetteloa, joka on kaikille avoin luettavaksi, sillä kyseessä ei ole mikään salaseura. Luettelo omantunnon aroista papeista, joille ei sijaa löytynyt majatalosta. Mistään vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen verrattavasta kirkkoa heiluttamaan kykenevästä voimallisesta lahkosta ei tosiaankaan ole kysymys!
Rukoilemme näiden virasta erotettujen kanssa, että kaikki tämä johtaisi Vapahtajamme, Ihmeellisen Neuvonantajan, johdolla lopulta parannukseen ja uudistumiseen kaikille niille, joille Suomen evankelis-luterilainen kirkko on rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti