Risto Blom pohtii asiaa
luennossaan Suomen teologisessa insituutissa vuodelta 2001
"Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan."
Matteus 5:8 Biblia 1776
Mikä valtava sana!
Saavat nähdä Jumalan.
onko täällä meidän joukossamme ihimisiä, jotka saavat nähdä Jumalan?
on.
ne, joilla on puhdas sydän.
kenellä siis on puhdas sydän?
esikoislestadiolaisten saarnaajien yksimielisen opetuksen mukaan sydän puhdistuu uskolla.
"Se ei voi puhdistua millään ihmisteoilla, ei vaivaisuudella, murheella, katumuksella, siveydellä, laupeuden töillä eikä rauhan tekemisellä.
Se ei voi puhdistua anteeksianomisella eikä ripittäytymiselläkään.
Vanhin Helge Karlsson sanoo, että sydän puhdistuu ”ainoastaan uskon kautta sen sovintoveren voimassa, joka on vuotanut keskimmäisellä ristillä, joka on Jumalan Karitsan viaton veri. Ja uskon kautta on se sovintoveri puhdistanut sen syntisen ja saastaisen sydämen”.
Monet muut toteavat vain, että sydän puhdistuu uskolla, mutta enempää he eivät asiasta sanokaan."
Mahtaako tämä teoria kuitenkaan vastata käytäntöä?
Eikö sittenkin ole niin, että monet essut kokevat sydämen siivoamisen tärkeäksi kristityn kotiaskareeksi.
Koetetaan ensinnäkin pistää pois ja sivuun sellaiset asiat, jotka saastuttavat sydäntä.
Maailman rakkaus, koreilu, naisten meikkailu, lentopallo, jääkiekko, liikkuminen teattereissa tai elokuvissa tai konserteissa, televisiota ja videoita tai DVD koneita ei osteta, kaiken maailman kirjoja ei lueta.
pidetään koti siistinä ja maailma kaukana.
käsi sydämelle. eikö tämä olekin totta.
entä sitten, jos kuitenkin maailmanrakkautta livahtaa sydämeen, pahoja ajatuksia tulee ja alkaa harmittaa riitely rajasta naapurin kanssa, synnillisiä asioita ilmenee ja sydän ei ole puhdas?
eikö silloin ole tarjolla tämä armonistuin, tämä ihana evankeliumin sana, joka seuroissa kaikuu Pyhän Hengen valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä".
ja jos tämäkään ei vielä puhdista sydäntä, eikö silloin ole tarjolla henkilökohtainen syntien tunnustaminen rippi-isälle asia oikein nimeltä mainiten ja synninpäästön sanan kuuleminen omalle kohdalle, sopiminen naapurin kanssa, kaupasta näpistetyn maksaminen ja kielletyn suhteen lopettaminen?
lain saarna ohjaa näkemään sydämen saastaa, ja veren evankeliumi puhdistaa.
edellisessä viestissäni kuvaamani kristillisyys on tyypillistä roomalais-katolisuutta.
ihminen yhdessä Pyhän Hengen kanssa kulkee kohti pyhitystä.
maailman viettelysten varominen, joskus luostariinkin mennen, ja ahkera syntien tunnustaminen, ripittäytyminen ja harras rukouselämä.
mutta Risto Blom kertoo, että saarnoissa annetaan oikeaa evankelista opetusta:
"Yksimielisyys vallitsee siitä, että sydän puhdistuu uskolla.
Se ei voi puhdistua millään ihmisteoilla, ei vaivaisuudella, murheella, katumuksella, siveydellä, laupeuden töillä eikä rauhan tekemisellä.
Se ei voi puhdistua anteeksianomisella eikä ripittäytymiselläkään.
Vanhin Helge Karlsson sanoo, että sydän puhdistuu ”ainoastaan uskon kautta sen sovintoveren voimassa, joka on vuotanut keskimmäisellä ristillä, joka on Jumalan Karitsan viaton veri. Ja uskon kautta on se sovintoveri puhdistanut sen syntisen ja saastaisen sydämen”. Monet muut toteavat vain, että sydän puhdistuu uskolla, mutta enempää he eivät asiasta sanokaan."
tässä on ehkä jännitettä seuraväen ja virallisen RB tutkimien saarnojen välillä.
RB kysyy "Mistä sydän sitten puhdistuu? Toiset korostavat epäuskoa, toiset syntiä, erityisesti synnillisiä tekoja.
Jotkut sanovat, että sydän puhdistuu synnin velasta ja rangaistuksesta.
Sydän siis puhdistuu uskolla synnistä ja ikuisesta kuolemasta, mutta milloin?
Mikä asema ja paikka uskolla on tuossa sydämen puhdistuksessa?"
RB kertoo:
Synnintunnustus on uskon ja uudestisyntymisen ehto.
Näin ajattelevat monet esikoislestadiolaiset julistajat Jeesuksen vuorisaarnan kohdasta ”autuaat ovat puhtaat sydämestä” (Matt. 5:8).
Sydämen puhdistuminen tapahtui, kun synnintunnustuksen ja anteeksi anomisen jälkeen ihminen on saanut kuulla synninpäästön sanat, niin sydän on tullut puhtaaksi."
Heikki Lahtinen 1983, P018: ”sillä hetkellä, kun me olemme tunnustaneet, että me olemme vialliset Jumalan sanan edessä, me olemme syntiä tehneet, minä olen perkelettä palvellut, minä olen tuossa ja tuossa, niin paljossa
vialliseksi tullut, emme ole saattaneet yhtään syntiä vielä puhua, mutta kun me olemme anoneet meidän syntiämme anteeksi ja kun meille on kuulunut se sana, että usko Herran Jeesuksen päälle, kaikki sinun syntisi anteeksi annetaan, siinä on pudonnut niin kuin kuorma silloin omantunnon päältä, sen olen minäkin koetellut. Se on pudonnut kerralla.” (Matt. 5:1–12)
"Tästä vuorisaarnan kohdasta sanotaan myös niin, että kun ihminen kuulee luonnollisin korvin Pyhän Hengen saaneen julistajan lausumat anteeksiantamuksen sanat todistettuna Jeesuksen nimessä ja veressä ja saa sitten armon ottaa sen todistuksen uskolla vastaan sydämelleen, niin helvetti sulkeutuu ja taivas avautuu."
ymmärtääkseni tässä Risto Blom kiteyttää esikoislestadiolaisen herätyksen keskeisimmän sanoman ja ylivoimaisesti tärkeimmän opinkappaleen.
mielenkiintoinen on tässä havaintonsa vanhin Evald Larssonin opetuksesta sydämen puhdistumisesta:
"Vanhin Evald Larsson sanoo kyllä vuorisaarnan selityksessään
Matt. 5:8:n johdosta, ettei ihminen voi katumuksellaan eikä
syntiensä tunnustamisellaan saada aikaan sydämen puhdistumista.
Oma vanhurskaus vaatii syvempää ja syvempää katumusta ja tarjoaa siitä jopa ansiota.
Sydämen puhdistuminen tapahtuu sillä hetkellä, kun usko sovintoveren puhdistavaan voimaan syttyy sydämessä.
Toisin sanoen synnintunnustus ei ole uskon ja uudestisyntymisen ehtona."
Evald Larsson 1978, A051. ”…yksinänsä se veri, joka on vuotanut ristillä Golgatalla, jotka uskolla ovat korjanneet ne sovintoveren pisarat sydämellensä, niitten sydämet ovat puhdistettu.
Ja juuri sillä hetkellä, jolloin usko syttyi sydämellä, silloin tuomio omaltatunnolta on lakannut ja synnin velka on pois nostettu. Ja silloin on ilo ja riemu jo sen sydämelle palannut.
Ja silloin he ovat nähneet Jumalaa laupiaana ja rakastavana Isänä.”
he saavat nähdä Jumalan!
RB jatkaa, kuvaten kuinka Evald Larssonin opetuksen sisältö sydämen puhdistumisesta muuttuu toisen UT tekstin kohdalla:
"Mutta kun hänellä on saarnatekstinä tuhlaajapoika -vertaus, uudestisyntymisen hetki muuttuu toiseksi.
Edellä olevassa tuhlaajapojan paluuta kuvaavassa katkelmassa puhutaan, että isä armahti. Tämä kohdan hän selittää armahduksen asemesta armon lupauksiksi, siis lupauksiksi tulevasta armosta.
Näiden lupausten jälkeen tarvitaan pojan synnintunnustus (ihmisen osuus)."
Mutta armahdusta ei tapahdu vieläkään, vaan isä kehottaa palvelijansa niihin toimiin, joihin Jeesus valtuutti ja lähetti heidät.
He tuovat esille Kristuksen valmistaman vanhurskauden ja pukevat sen syntinsä tunnustaneen pojan ylle: He julistavat synnit anteeksi ja kehottavat uskomaan. Nyt (elävän) uskon käsittämisen seurauksena ihminen vihdoin armahdetaan, syntyy uudesti ja tulee vanhurskautetuksi."
Jeesuksen vertauksessa isä näki tuhlaajapojan kaukaa ja armahti häntä. EL tässä sanoo, että armonjärjestyksessä tämä armahtaminen on lupaus tuhlaajapojalle tulevasta armosta.
"Armon lupauksista käytetään myös nimityksiä ”ennalta tuleva armo” ja ”ennättäväinen armo”.
Armahtaminen ikään kuin unohdetaan ja isän juoksemista, halaamista ja suutelemista selitetään näin:
tämä on ennalta tulevaa armoa, jota tuhlaajapoika tunsi sydämessään. Hän vahvistui siinä ajatuksessa, että isällä on anteeksiantava sydän. Ja jos tuhlaajapoika ei olisi uskonut, että isä armahtaa hänet pian, hän ei olisi saattanut tunnustaa syntisyyttään.
Rippikin saatetaan ottaa rinnalle ja sanoa: kun synnin on puhunut pois (ripissä) ja se on annettu anteeksi, niin siitä on tullut sellainen ilo, jonka kokee uudestisyntymisessä."
RB: Isän armahdus on siis armon lupaus, "förekommande nåd" eli ennakoiva armo tai ennättäväinen armo. Sillä tarkoitetaan esikoislestadiolaisessa käytössä etukäteen annettua rohkaisua:
”Kyllä se varmaan on mahdollista, että minullekin armo vielä kuuluu”.
RB: "Isän armahdus, vastaan juokseminen, syliin sulkeminen ja suuteleminen merkitsevät kaikki yhdessä toivoa armahduksesta.
Kaikella tällä isä siis sanoo pojalle: Kyllä sinullakin on armo valmiina ja saat sen, kun sen aika tulee.
Kun sitten synnintunnustus on tapahtunut katuvaisesta sydämestä, niin seurakunnan sananpalvelijat kehottavat uskomaan, että kaikki synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Elävän uskon käsitettyään hän saa omakseen Kristuksen vanhurskauden vaatteen."
Melko tarkkaan tässä saarnaajat piirtävät matkaa kadotuksen lavealta tieltä ahtaalle portille.
Jeesuksen vertausta puetaan lisukkeilla ja ilmauksilla, jotka sopivat ennalta mielessä olevaan kuvaan siitä, mistä tässä on muka kyse.
omaksutun armonjärjestyksen opinkappaleen mukaan kuvaan tulee isän armon erittelyä "armon lupaukseen" - joka voisi olla vaikkapa tuo vesikaste - ja sitten synnintunnustukseen, kun synti on alkanut painaa ja palvelijoiden, esikoislestadiolaisten saarnaajien, julistamaan pelastavaan sanaan.
näin syntinen puetaan lahjavanhurskauteen kun on "elävän uskon käsittänyt" - hänessä on pelastukseen vaadittava oikea synnintunto ja katumus, ja nyt on sitten sydän puhdas ja hän voi nähdä Jumalan sellaisena kuin Hän on, rakastavana Isänä.
RB:
Palaan Jeesuksen vuorisaarnan kohtaan ”autuaat ovat puhdassydämiset” (Matt. 5:8) ja esitän toisen esikoislestadiolaisen selitysmallin. Sitä julistavat evankelisen ajatussuunnan edustajat.
Tässä selityksessä korostetaan, että usko Kristukseen menee synnintunnustuksen edelle.
Raamatusta otetaan tueksi tapauksia, joista tämä käy ilmi: Esimerkiksi Filippin kaupungin vankilan vartija kysyy, mitä hänen tulee tehdä pelastuakseen. Hän saa kuulla, että ”usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja sinun perheesi pelastuu”.
Oikeaksi koettua asioiden järjestystä pidetään tärkeänä:
Ihmisen tulee ensin saada tuntea elävä usko ja sen voima sydämessään, sitten hän on valmis tunnustamaan syntinsä ja syyllisyytensä sekä Jumalalle että Jumalan ihmisille.
Tämän käsityksen mukaan ne, jotka alkavat ennen sydämen puhdistumista uskolla puhdistaa itse sydäntään katumuksella ja synnintunnustuksella, noudattavat omanvanhurskauden eli itse rakennetun vanhurskauden oppia.
On tietenkin tärkeätä tunnustaa synnit ja sovittaa riita-asiat ja vahingon teot, mutta niillä ei sydän puhdistu. Järjestys on siis väärä.
Oikea järjestys on tämä: Ensin Jumala sytyttää uskon Kristukseen ja ihminen uudestisyntyy. Sen jälkeen ihminen ottaa vastaan Jumalan antamalla uskolla ilosanoman Kristuksen sovitustyöstä ja saarnan syntien anteeksiantaumuksesta.
Ja vaikka kuolema tulisi sillä hetkellä ja synnintunnustus jäisi tekemättä ja vääryydet sovittamatta, tämä uudestisyntynyt ihminen siirtyisi taivaan iloon.
Näin on asian selittänyt mm. vanhin
Gunnar Jönsson 1978, A068. RB:
Vanhin Hugo Gustavsson on tuonut tämän nyt esillä olevan tulkinnan kaikkein selvimmin esille.
Sydän puhdistuu uskossa Kristukseen.
Kun ihminen uskoo Kristuksen ansion tähden saaneensa koko synnin määrän kerralla anteeksi, niin sydän puhdistuu sillä hetkellä.
Ihminen olisi silloin valmis astumaan iankaikkiseen elämään, jos ajallinen elämä sammuisi.
Tämä uudestisynnyttävä ja vanhurskauttava usko on vaikuttanut myös sen, että ihminen on halunnut kuulla henkilökohtaisesti hänelle julistettavan anteeksiantamuksen todistuksen, erityisesti hänen siihenastisen epäuskonsa tähden.
Hugo Gustavsson 1981, A104: ”Sydän on puhdistunut elävän uskon
kautta, elävän Herran Jeesuksen päälle. Kun sen uskon olemme käsittäneet meidän omalla sydämellä, että minä olen saanut koko synnin velan yhtä haavaa anteeksi, niin me uskomme, että sydän on puhdistunut.
Ja jos kuolema olisi sillä hetkellä tullut, niin olisimme olleet onnellisia ja autuaita ihmisiä, joiden siivet olisivat kantaneet poikki sillattoman virran.
Ja juuri se usko on vaikuttanut sen voiman ja rohkeuden suurelle syntiselle, että hän on saanut suutansa auki ja tunnustanut: Minä uskon, mutta anteeksi antakaa minun raskaan epäuskoni, joka on ollut kaikkein suurin ja raskain synti sydämellä ja omallatunnolla.”
tahtoisin kiinnittää huomiota Risto Blomin omaan opetukseen tässä yhteydessä.
ensin hän tutkii huolellisesti, mitä vanhimmat ja johtavat saarnaajat ovat asiasta sanoneet ja mitä Raamatun kohtia tässä on käytetty.
sen jälkeen hän harkiten ja huolellisesti sanansa valiten kertoo, mitä hän itse ajattelee.
hän ei sano julkeasti "näin asia on" vaan nöyrästi, että tämmöinenkin näkökulma on olemassa.
joten sanon ulkopuolisena lumiukkona näin rohkeasti:
voi olla että esikoislestadiolainen herätys on sulkenut Risto Blomin saarnaamasta ja jotkut kutsuneet häntä laumaa raatelemaan tulleeksi sudeksi.
he ovat väärässä.
kuulkaamme, mitä todellinen hengellinen esikoisten vanhin, Risto Blom, asiasta sanoo:
vanhin Risto Blom, Helsinki 2001 "Mielestäni ongelmaa voidaan
lähestyä ja pohtia esimerkiksi seuraavanlaisesta näkökulmasta:
Niin kuin poika oli tehnyt syntiä Isän eli Jumalan kaiken näkevien
silmien edessä, niin myös Isä näki pojan tulevan silmiensä edessä
hänen Henkensä vetämänä.
Ja Raamatun jakeessa sanotaan, että Isä armahti, mutta hänellä oli niin kiire armahtaa, että hän juoksi vastaan, sulki pojan syliinsä ja suuteli.
Näin hän osoitti suurenmoisella tavalla: olet armahdettu.
Sitten poikakin puhui osan siitä, mitä oli aikonut, mutta Isä ei kuunnellut loppuun tai poika unohti loput.
Se ei ollut enää niin tärkeätä.
Anteeksiantamus tapahtui ennen syyllisyyden tunnustamista.
Ratkaiseva hetki oli Isän armahdus.
Poika ei ansainnut armoa tunnustamisen tähden, vaan tunnustus seurasi armahdusta.
Ja kun palvelijat toivat vaatteet, sormuksen ja kengät, he osoittivat, mitä kaikkea Isä oli antanut pojalleen armahtaessaan hänet.
Hän oli antanut uskon ja sen mukana kaikki pelastukseen kuuluvat lahjat: synnit anteeksi, Kristuksen valmistaman vanhurskauden vaatteen, Pyhän Hengen oppaaksi, lohduttajaksi ja voiman antajaksi elämän tiellä, Jumalan lasten yhteyden ja rakkauden eli kerta kaikkiaan koko Kristuksen ja kaikki hänen pelastushyvyytensä.
miten ihanaa opetusta!
ja tällaisen totuudellisen, huolellisen, Jumalan Sanaa tutkivan ja nöyrän opettajan - Jumalan antaman lahjan esikoislestadiolaiselle herätykselle - te olette laumaa raatelevana sutena heittäneet ulos??
hävetkää ja tehkää parannus.
