Maailman ylivoimaisesti kuuluisin ristiinnaulittu, jonka merkki on tuo pelätty teloitusväline, jonka Hän muutti rakkauden symboliksi.
Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. 33 Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. 34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."* Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.
35 Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut -- auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." 36 Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä 37 ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi." 38 Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."
39 Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" 40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? 41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." 42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Jeesuksen kuolema
44 Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 45 Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. 46 Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.
47 Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton." 48 Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. 49 Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.
Luukkaan evankeliumin luvusta 23
Tarkastelemme tässä
- risti Rooman oikeudenkäytössä
- Spartacus
- Neron vainot
- miten naulat lyötiin - givat haMivtarin mies
- miten ristiinnaulittu kuoli - Torinon kääriliinan mies
- ristiinnaulitsemisesta luopuminen keisari Konstantinuksen käskystä
- risti kristittyjen merkkinä
risti on maailman tärkein asia.
siitä on hyvä tietää myös jotain historian ja arkeologian ja lääketieteen näkökulmasta
Roomalainen oikeus
Rooma oli rautainen valtio, jonka erinomaisen hyvin järjestäytynyt ja aseistettu armeija oli lähes voittamaton ympäri koko Välimeren - mare nostrum, meidän meremme, kuten he tyytyväisinä sitä kutsuivat.
Valtavan hallintaan alistettujen kansojen ja kulttuurien määrä asetti hallinnollisia vaatimuksia, joihin vastattiin tehokkaasti. Keisari Augustus asetti "koko maailman" verolle, ja verotusta hoitivat armeijan tuella kylissä ja kaupungeissa, satamissa ja toreilla valtion virkialijat, vihatut "publicus" eli publikaanit.
Hallinnon runkona oli oikeus, Rooman laki, jonka senaatti sääsi Rooman kaupungissa ja joka Bysantin keisari Justinianuksen kautta on saavuttanut kaikkien länsimaiden lainsäädännön.
Laki ylläpidettiin rangaistuksen uhalla, ja Rooman vankilat valvoivat eivät vain vankeja vaan myös vanginvartijoita. Apostolien teot kertoo vanginvartijasta, joka luuli, että vangit ovat karanneet ja päätti tehdä itsemurhan mieluummin kuin kärsiä rangaistuksensa. Apt 16
Tarkkaa oli myös ero Rooman syntyperäisten tai ostamalla saaneiden kansalaisuus muihin verrattuna. Jerusalemin temppelialueen roomalainen sotilas kerrassaan säikähti, kun oli venyttänyt Paavalin jo ruoskittavaksi, kun tämä sanoi olevansa kansalainen, citizen. Apt 22
Oikeuslaitoksessa oli kidutus yleisesti käytössä totuuden puristamiseksi ihmisistä. Myös todistajia saatettiin kiduttaa.
Ruoskinta oli yleisesti käytössä vakavissa tapauksissa, kuten esimerkiksi kansaa kuohuttaneen juutalaisten Kuninkaan asiassa.
Roomalaisten viranomaisten käyttämä ruoska on
flagellum - lyhyeen varteen on kiinnitetty useampia nahkahihnoja, joihin on kiinnitetty teräviä metallin kappaleita tai luun siruja.
Flagellum oli niin ankara väline, kun aikuinen mies sillä toista täysillä voimilla lyö, että siihen saattoi kuolla.
Pontius Pilatus tiesi, millaista jälkeä ruoskinta tekee ja koetti sillä tavoin herättää kansan sääliä outoa miestä kohtaan, joka oli tuotu tuomioistuimen eteen.
Vaan verisen Jeesuksen näkeminen vain kiihotti kansanjoukkoa yhä verenhimoisemmaksi -
ristiinnaulitse hänet!
Paalu?
Roomalaisilla oli käytössään monenlaisia tapoja surmata ihminen. Rooman kansalainen, citizen Kane, teloitettiin yleensä armollisesti miekalla pää lyöden. Näin tehtiin apostoli Paavalille Roomassa keisari Neron aikana, kun kristittyjä ensimmäistä kertaa valtion toimesta ahdisteltiin.
Persialaisilta opittu tapa surmata ihminen ripustamalla hänet roikkumaan ristille oli teloitusmenetelmänä Rooman julman rangaistuslaitoksen julmimmasta päästä.
Sitä saatiin käyttää lain mukaan ainoastaan orjien surmaamiseen.
Poikkeus oli Rooman kannalta äärimmäisen vakava syytös ja tuomio - kapinallinen.
Tämä oli se syy, joka vaikutti Pontius Pilatukseen - tämä outo mies on juutalainen kuningas-kandidaatti - nämä olivat aiheuttaneet ja aiheuttivat paljon päänsärkyä Rooman hallinnolle Palestiinassa.
Jeesus on kuuluisin ristiinnaulituista, mutta ei suinkaan ainoa.
Tarkoitukseni on kertoa niistä 5000 miehestä, jotka Spartacus kapinan jälkeen ristiinnaulitiiin Roomaan vievän Via Appia tien reunalla
ja niistä kristityistä, jotka keisari Nero antio ristiinnaulita saman tien varrelle, antoi maalata piellä ja sytytti soihtuina palamaan yötä valaisemaan.
kerron ristin tekniikasta ja miten ihminen siinä kuolee.
jos jaksat näihin tutustua, saat aineksia vastata "paaluun naulitsemisesta" puhuville.
Risti ei ollut aluksi kristittyjen käytössä symbolina. Sen kauheus tiedettiin, se oli kuin sähkötuoli tai hirsipuu tms.
Varhaisina aikoina Kristuksen symbolina oli Hyvä Paimen lammasta kantamassa ja hyvin usein kala, jonka kreikankielinen nimi
ikhthys sisältää alkukirjaimet Iesus Khristos Theou Hyios Soter eli käännettynä Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja
Vasta kun ristiä ei enää käytetty teloitusvälineenä 400 luvulla jKr ristin käyttö symbolina yleistyi kristillisessä taiteessa
SPARTACUS
Rooman valtakunta oli raju miesten maailma, jossa naisetkin hyvin pärjäsivät. Yhteiskunta oli jaettu vapaisiin ja orjiin. Rooman kansalaiset olivat vapaita, ja heitä palveli melkoinen joukko orjia kaikenlaisissa tehtävissä peltotöistä kodin siivoukseen, ruoan laittoon, lasten opettamiseen ja ties mihin.
Orjat olivat enimmäkseen orjien jälkeläisiä ja muista kansoista tuotuja sotasaaliita, kokonaisia perheitä tuotiin jatkuvista sodista eri rintamilta ja orjakauppa kukoisti.
Rooma ei suinkaan ole tässä yksin, sillä orjuushan tunnetaan jo Raamatussa - Abrahamin vaimolla Saaralla oli orjattarena egyptiläinen Hagar, jonka kanssa hän sai lapsenkin. Raamattu ei mitenkään tuomitse orjuutta, ainoastaan antaa laissa määräyksiä orjien kohtelusta.
Paavali lähetti karanneen orjan, uskoon tulleen Onesimuksen takaisin omistajalleen Filemonille ja laittoi miehen matkaan lyhyen kirjeen. Ei apostoli neuvonut orjaa jatkamaan pakomatkaansa.
Kreikassa oli orjuus ilmanmuuta selvä asia, ja UT:ssakin mainittu filosofi Epikuros herätti hämmästystä antamalla orjien (ja naisten) osallistua Ateenan puutarhakoulunsa keskusteluihin.
Rooman tavallinen kansa halusi leipää ja sirkushuveja (panem et circenses). Leivän hintaa pidettiin valtion toimesta matalalla. Huvit olivat nykyajankin mittasuhteiden mukaan melko rajuja sillä erityisen suosittuja olivat gladiaattorien taistelut eläimiä vastaan, kuolemaan tuomittujen vankien kanssa tai keskenään kaksintaisteluissa aina kuolemaan asti.
Monet orjat päätyivätkin gladiaattorikouluihin, joissa he harjoittelivat kaksintaistelua perinteisin asein - yhdellä oli Poseidonin verkko ja atrain, toisella kilpi ja miekka (gladius - siitä nimi gladiaattori), kolmannella vasemman käden peittävä raskas rautasuojus ja kädessä terävä keihäs.
Keisarit kilpailivat gladiaattoritaisteluiden komeudesta ja kansa hurrasi.
Väkevä mies, kokenut gladiaattoritaistelija Spartacus (109-71 eKr) ei noussut taistelutovereidensa kanssa kapinaan poistaakseen orjuuden. Sellainen ajatus ei ehkä noussut edes mieleensä, orjuus oli luonnollinen osa ihmisten elämää.
Hänet oli vangittu Traakiassa Mustan meren pohjoispuolisella alueella ja tuotu Roomaan, jossa hänestä koulutettiin pelottava tappamaan tottunut gladiaattori. (Spartacuksen elämästä on tehty useampia elokuvia ja nyt parhaillaan on kiertämässä - erittäin raaka ja seksuaalisesti raju - TV sarja Spartacus. Varmaan suuren suosion saanut minisarja näytetään Suomenkin TV:ssä ennenpitkää).
Spartacus johti vuonna 73 eKr alkanutta ns Kolmatta orjasotaa. Pienestä noin 80 gladiaattorin alkujoukosta kapina kasvoi nopeasti, niin että pian 120.000 gladiaattoria ja orjaa vaelsi pitkin keski-Italiaa. Häkellyttävää Rooman senaattoreille oli se, että Spartacuksen johtamat massat löivät legioonan toisensa jälkeen. Oliko tarkoituksena vallata itse Rooma?
Mutta vuonna 71 eKr legendaarinen kenraali ja poliitikko
Marcus Licinius Crassus (115-53 eKr) tuli roomalaisten joukkojen johtajaksi, ja erittäin ankarien kamppailujen jälkeen murskasi Spartacuksen joukot Siler-joen luona nykyisen Italian saappaankärjessä. Spartacus itse sai surmansa taistelussa, ja yli 12.000 miestä hänen kanssan. (Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty)
Spartacuksen joukoista jäi henkiin noin 6000 miestä. Sotavangit kuljetettiin Roomaan, jossa oli todella pelätty hurjan orjakapinan saavuttavan ikuisen kaupungin.
Kaikki kapinalliset ristiinnaulittiin Via Appian varsille. Kuusituhatta ihmistä lyötiin risteille kuolemaan 200 kilometrin osuudella Capuasta Roomaan. (Spartacus oli karannut Capuasta gladiaattorina.)
Näin ankarana rangaistuksena ristiinnaulitsemista pidettiin siihen aikaan, kun tiedettiin mistä on kyse. Pelottava miesjoukko koostui orjista joista oli tullut kapinallisia. Pahempaa ei julma roomalainen mielikuvitus keksinyt.
Ristiinnaulitsemiseen kuului julkisuus - suunnattomissa kivuissa kärsivät ihmiset roikkuivat alastomina Rooman päätien varrella, ja heidän tuskanhuutonsa ja kirouksensa kaikuivat tiellä kulkijoiden korvissa usean päivän ajan.
Vahva mies saattoi kestää ristillä kolmekin vuorokautta, ennen kauheista kivuista vapauttavaa kuolemaa.
Varmasti tehokas varoitus kaikelle kansalle ja etenkin orjille, että ei pidä unelmoida karkumatkasta tai kapinasta herroja ja daameja, vapaita roomalaisia vastaan.
Ihmisoikeudet?
Orjien ihmisoikeudet --- lasket varmaan leikkiä!
KEISARI NERO
Rooman kaupunki syttyi palamaan heinäkuun 19 päivänä 64 jKr. Liekit riehuivat kaikkialla kuuden vuorokauden ajan. Kun tuli vihdoin asettui, Rooman neljästätoista kaupunginosasta kolme oli palanut maan tasalle, seitsemän pahoin vaurioitunut, ja vain neljä aluetta oli säilynyt kokonaan vahingoilta.
Näin kertoo annaaleissaan (XV:38-40) kuuluisa roomalainen historioitsija Tacitus eli senaattori Publius Cornelius Tacitus (56 -117 jKr).
Voit lukea Rooman suuresta tulipalosta Tacituksen oman kertomuksen englanniksi käännettynä esimerkiksi
tästä linkistä
TACITUKSEN ANNAALIT
Tacitus kertoo, että keisari Nero oli tulipalon syttyessä Anteum nimisessä kaupungissa. Mutta hyvin pian alkoi levitä huhu, että hän olisi seurannut valtavaa katastrofia parvekkeella soittaen lyyraa ja laulaen Troijan tuhosta.
Keisari yritti lepytellä kaupunkilaisia, paljaan taivaan alle joutuneille avattiin Campus Martiu, Agrippan rakennukset ja jopa Neron oma puutarha. Ostian kaupungista tuotiin ruokaa ilmaiseen jakeluun ja maissin hinta laskettiin niin alas kuin vain kolme sestertiusta vasullinen.
Kuolleitaan haudannut ja kauniita temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia sureva kansa epäili, että Nero tahtoi polttaa vanhan Rooman rakentaakseen sen sijalle uuden kaupungin, jolla kantaisi hänen uljasta nimeänsä.
Vakavia syytteitä.
Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (15.12. 37 - 9.6.68) on kuitenkin saanut sellaisen maineen, että kaupunkilaisten epäilyt katastrofin säestämisestä lyyralla ja pääkaupungin polttaminen mielettömässä kunnianhimossa ei tunnu liian kaukaa haetulta.
Meitä kristittyjä, lestadiolaiset mukaanlukien, kiinnostaa seuraava tieto - kuuluisa historiankirjoittaja Tacitus kirjoitti Rooman palon yhteydessä myös Kristuksesta.
Toivon, että pysähdyt hetkeksi vetämään henkeä ja painamaan mieleesi.
Tacituksen Annaalit ovat roomalaisen historiankirjoituksen arvostetuinta tuotantoa aikamme antiikin tutkijoiden maailmassa. "Loistava teos", "uskottava, tarkka" - vaikka toki arvosteluakin löytyy (oli liikaa Neron vastainen?)
Tacituksen viittaus Kristukseen Rooman suuren palon yhteydessä Annaalilen XV kirjan luvussa 44 on
- ensimmäinen ei-kristillinen viittaus Jeesuksen tuomioon Pontius Pilatuksen aikana
- ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen todiste siitä, että Jeesus naulattiin ristille
Eikös ole huikeaa!
Tämä on apostoli Paavalin ja Pietarin aikalainen, alkuseurakunnan aikainen senaattori.
Kerrottuaan Kristuksen kuolemasta hän alkaa sitten kuvata kristittyjen vainoa, joka seurasi Rooman paloa - keisari Nero oli näet löytänyt syntipukin.
Tacituksen latinalainen teksti Jeesuksesta on englanniksi kokonaan luettavissa
samasta linkistä kuin Rooman tulipalo
Laitan tähän otteen Tomi Vuolteenahon suomennoksesta vuodelta 2007. Voit lukea kohdan kokonaisuutena suomeksi
linkistä
Tacitus Annaalit Luku XV kappale 44
5,44,2 Mutta eivät inhimilliset varotoimet eivätkä keisarin runsaat lahjoitukset tai jumalten lepyttelyt poistaneet huonoa mainetta, niin ettei olisi uskottu tulipalon olleen sytytetty käskystä.1 Päästäkseen tästä huhusta eroon Nero valheellisesti syytti ja erityisillä kidutuksilla rankaisi niitä häpeällisten tekojensa takia vihattuja ihmisiä, joita kansa kutsui kristityiksi.
15,44,3 Nimitys on saanut alkunsa Kristuksesta, joka oli Tiberiuksen hallituskaudella teloitettu prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta.2 Hetkeksi tukahdutettu turmiollinen taikausko levisi kuitenkin uudestaan — eikä ainoastaan Juudeaan, josta paha oli peräisin, vaan myös Rooman kaupunkiin, jonne kaikki hillitön ja häpeällinen kaikkialta virtaa ja saavuttaa siellä suosiota.
"Nimitys on saanut alkunsa Kristuksesta, joka oli Tiberiuksen hallituskaudella teloitettu prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta."
Yksi lause on kalliimpi kultaa ja kertoo, ettäJeesus Tacituksen mukaan historiallinen henkilö keisari Tiberiuksen hallituskaudella Pontius Pilatuksen aikana.
teloitettiin - Tacitus ei tosiaan sano millä tavoin, mutta eiköhän se risti ollut!
Teksti iloksi meille kaikille, joita kiinnostaa Paavalin kohtalo Roomassa, vaikka Tacitus ei häntä nimeltä mainitsekaan. Mestattiin miekalla 64 jKr. Neron vainoissa.
Myös Pietarin nimi liittyy tähän vainoon - jos joku ei satu tietämään, että Pietarin kirkko on Roomassa - ja hänen kuolemastaan on hyvin koskettava vanha kristillinen traditio - Quo vadis, Domine.
Pontius Pilatus
Toisin kuin moni muu uskonto, kristinusko on sidottu aikaan ja paikkaan.
Uskontunnustuksessamme on yksi lause, joka raskaan roomalaisen rautanaulan tavoin iskee uskomme maailmanhistoriaan. Jeesuksen Kristuksen lisäksi siinä mainitaan yksi ainoa henkilö nimeltä, ja saatamme ohittaa sen enempää ajattelematta.
Mutta tämä on ratkaisevan tärkeä asia, ja alkukirkon opettajat tekivät viisaasti kun ottivat sen uskontunnustukseen
"ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana"
Marttyyrit keisari Neron aikana
On myös suorastaan järkyttävää, kuinka Tacitus ensin kertoo Mestarin teloituksesta Pilatuksen aikana ja sitten jatkaa opetuslasten kärsimyshistoriasta, marttyyreistä keisari Neron julmissa vainoissa.
Ei tosiaan ole oppilas suurempi Opettajaansa.
Mestari lyötiin ristille Jerusalemin kaupunkimuurien ulkopuolelle julkisen tien varteen, Golgatan kummulle, kahden ryövärin väliin.
Opetuslapsiaan lyötiin ristille Rooman muurien ulkopuolelle Via Appian varrelle kuin Spartacuksen kapinassa. Mutta Nero keksi, että nämä "epäihmiset" ja tukahduttavan uskonnon edustajat valeltiin piellä ja sytytettiin eläviksi soihduiksi Roomaan johtavan kaupungin yötä valaisemaan.
Tomi jatkaa Tacitus Annaalien kääntämistä mainitussa
linkissä
15,44,4 Niinpä ensin pidätettiin ne, jotka tunnustivat,3 ja heidän ilmiantonsa perusteella tuomittiin sitten suunnaton joukko muitakin, ei niinkään syytettyinä tulipalosta kuin vihasta ihmiskuntaa vastaan. Ja kuolevien kustannuksella pilailtiin, niin että he eläinten vuotiin puettuina menehtyivät koirien raateluun tai ristiinnaulittuina ja päivän päätyttyä tuleen sytytettyinä paloivat yövaloina.
15,44,5 Nero käytti omaa puutarhaansa tämän näytännön toteuttamiseen ja pani toimeen myös kilpa-ajot. Itse hän kilpa-ajajan asuun pukeutuneena liikkui yleisön joukossa tai seisoi vaunuissa. Tästä syystä, vaikka kyseessä olivatkin äärimmäisiä rangaistuksia ansaitsevat rikolliset,4 heitä kohtaan alettiin tuntea sääliä, sillä heitä ei surmattu yleisen edun vaan yhden ihmisen julmuuden tähden.
Ihmiskunnan viholliset.
Tacitus ei sen kummemmin taida kristittyjä - noita ihmisen verta salaisissa menoissa juovia - tuntea, mutta hän sanoo että ääretön julmuus heitä kohtaan sai aikaan päinvastaisen reaktion kuin keisari Nero toivoi.
Roomalaiset alkoivat tuntea sääliä kristittyjä kohtaan.
Paavalin ja Pietarin marttyyriudessa on käynnistymässä tapahtumat, jotka johtivat koko Rooman kaupungin ja Rooman valtakunnan polvistumisen ristiinnaulitun eteen, kun keisari Konstantinus Suuri kääntyi Jeesuksen uskoon. Historia ei tunne toista vastaavaa Rooman valtausta sisältäpäin.
Nero ei kauan tuon jälkeen elänyt, kuoli kirottuna, oman äitinsä surmauttajana tunnettuna, neljä vuotta myöhemmin 68 jKr.
Tässä on siis toinen massiivinen kuvaus roomalaisista, jotka käyttivät ristiä teloitusvälineenä.
JERUSALEMIN HÄVITYS
Isä kyllä kuuli yleensä Poikansa rukoukset, vaikka ei aina suostunut pyyntöön.
Mutta saattaa olla, että yksi rukous jäi Isältä kerrassaan kuulematta.
Nimittäin Luukkaan evankeliumi kertoo, että kun sotilaat löivät Jeesusta ristinpuuhun, Hän rukoili "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät"
Jos kärsivä Jeesus rukoili sotilaiden puolesta, tiedämme että pian roomalaiset sotilaat tulivat olemaan Kristuksen tähden surmattujen marttyyrien kärkijoukkoa matkalla Taivaan kirkkauteen.
Jos kärsivä Jeesus sen sijaan rukoili niiden puolesta, jotka antoivat Hänet teloittajien käsiin
Silloin herää kysymys, mahtoiko Isä kuulla.
tesa tuolla toisessa ketjussa pohtii koston Jumalaa.
Arvioidaan, että Jeesus ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana jossain 30-35 ajanlaskumme alun jälkeen.
Jerusalemin kaupunki sai vielä elää rauhassa raamatullisen sukupolven ajan.
Jumalan kellot käyvät hitaasti, mutta tarkasti.
Sitten jymähti.
Jymähti niin, että Jerusalemin temppelin hävitystä vieläkin itketään lähes 2000 vuotta myöhemmin Av kuun yhdeksäntenä päivänä.
Kapina Rooman miehitystä vastaan alkoi vuonna 66 jKr kun kreikkalaiset pakanat uhrasivat lintuja Kesarean satamakaupungin synagoogan edessä (Israelin rannikolla nykyisestä Tel Avivista pohjoiseen)
Tyytymättömyys ja roomalaisten viha oli syvällä kansassa, ja kapina levisi kulovalkean tavoin koko maahan.
Rooman kaksi legioonaa, X Fretensis ja V Makedonialainen, lähetettiin kukistamaan Juudean kapinaa. Roomalaisia johti ensin Vespasianus ja sitten suomalaisen arkkivirren "julma sotilas Titus", joista molemmista tuli vuorollaan sitten Rooman keisareita.
Olemme jo Apostolien tekojen jälkeisessä ajassa, mutta Pyhä Henki on katsonut aiheelliseksi antaa näistä tapahtumista jälkipolville silminnäkijäkuvauksen.
Juutalainen historiankirjoittaja Josefus oli näet Rooman armeijan mukana jäätyään vangiksi Jodfatin puolustuksessa ylä-Galileassa. Hän kirjoittaa keskimäärin erittäin tarkasti tapahtumista näinä kohtalon vuosina.
Kolmen vuoden ajan Jerusalemin kaduilla kulki ilmeisesti mielenhäiriössä oleva mies, joka vain huusi "voi Jerusalemia"
Viranomaiset ottivat kiinni ja löivät raipoilla, mutta joka iskulla hän vain huusi "voi Jerusalemia"
Ensimmäisten roomalaisten katapulttien heittämien kivenmurikoiden joukossa oli yksi varattu hänelle --- ja sitten koko kaupunki alkoi huutaa.
Jeesus kyllä näki nämä asiat etukäteen ja sanoi murheellisena, aivan kyynelet silmissä pääsiäisviikolla Jerusalemiin saapuessaan
"Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla." Mt 23:37
Josefus kertoo, että kiivailijat (Jeesuksen opetuslapsi Simon Kiivailija oli tästä terroristiryhmästä) polttivat kaupungin viljavarastot.
Piirityksen aikana nälkä kävi hurjaksi, ja nälkäiset joukkiot kiersivät talosta taloon ruokaa etsien. Jos joku oli haukannut palan leipää, ravistelivat että saivat sen suustaan ulos.
Yhdestä talosta tuli maittava paistin tuoksu, ja sinne vaan että ovi rytisi. Siellä oli Jerusalemin Maria, äiti, joka outo hymy kasvoillaan tarjosi ryöstäjille puoliksi syödyn pienen lapsensa ateriaksi.
Ei maistunut.
Roomalaisten sotilaiden keskuudessa oli huhu, että kaupungista pakoon koettavat ovat syöneet jalokiviä. Monen karkurin elämä päättyi siihen kaupungin muurien ulkopuolella, että roomalainen rautaveitsi leikkasi mahan auki, onko siellä mitään vai ei.
Kaikki karkuun pyrkivät ristiinnaulittiin.
Kerran oli kolme yksinäistä ristiä Golgatan kummulla, ja nauratti kansan johtajia ja ylipappeja tämä kuningas-ehdokas ryövärien rinnalla kuolemassa ristillä.
Nyt ei ketään naurattanut. Roomalaiset löivät ristille kaupunkia ympäröiville kaivannoille nopeaa tahtia noin 500 ihmistä päivässä.
Josefus kertoo, että pian Jerusalemin ympäröi kokonainen metsä ristiinnaulittuja.
Niin.
Kuuliko Isä Poikansa rukouksen?
Varmaan kuuli, mutta päätti tehdä sitten oman käsittämättömän tahtonsa mukaan.
Jerusalem hävitettiin aivan hirvittävällä tavalla, sen asukkaat surmattiin tai vietiin orjuuteen ja pyhä temppeli poltettiin maan tasalle.
"tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle" Jeesus oli sanonut.
Keisari Nero surmasi kristittyjä Roomassa 64 juutalaissodan syttyessä Juudeassa. Hän kuoli 68 ja kenraali Vespasianus kutsuttiin Jerusalemista keisariksi hänen jälkeensä.
Vespasianuksen poika Titus jatkoi piirityksen johtamista Scopus vuorelta Jerusalemista koiliseen. Hän surmasi juutalaisia Jerusalemissa ja temppeli poltettiin 70.
Kuuliko Isä Poikansa rukouksen?
Jerusalemilaisen miehen risti
Jerusalemin hävitys 70 on eräs suurista ristiinnaulitsemisen käytöistä Rooman valtakunnan ajoilta, samaa luokkaa ellei suurempi kuin Spartacuksen orjakapinan jälkeinen ristiinnaulitseminen.
Jerusalemin tapauksella on meille erinomaisen tärkeä merkitys sentähden, että yhden ristiinnaulitun ruumis löydettiin arkusta vuonna 1967 ja siinä oli naula vielä paikoillaan.
Kristittyjen kannalta tämä löytö on eräs merkittävimpiä arkeologian antamia yksityiskohtia maailman tärkeimpään asiaan, Jeesuksen ristiin.
Avaan ristillä telottamisen tekniikasta
toisen viestin
