Jumalan kellot käyvät hitaasti

Vaistot
Ihminen ja eläimet on varustettu herkin aistein, joilla arvioimme näkyviä etäisyyksiä, lämpötiloja, tuoksuja, makuja, kosketuksen laatua ja painetta ja monia muita elämälle välttämättömiä ja hyödyllisiä asioita ympäristöstä, jossa olemme ja liikumme.

Käytämme etäisyyden mittaamiseen oman kehomme antamia apuneuvoja, vaaksa sinne, askel tänne, kyynärä ylös, peukalon verran tuumaamme... 1800-luvun metsissä kuului talon koiran haukku peninkulman päähän ja tarkempaa Venäjän virstaa luettiin nimismiehen tienvarteen asettamista kivipylväistä.

Ihmisillä ja eläimillä on myös sisäinen kello, joka mittaa aikaa. Tämä on aivan välttämätön esimerkiksi sekä saalistajalle hyökkäyshetkeä valitessa että saaliille, joka hyökkääjän etäisyyksiä ja nopeuksia arvioi. Karhu tietää talviunensa ajan, kotikissa milloin emännän pitäisi laittaa muonaa lautaselle. Kukko tietää aamunkoiton ja


Taivaan valot
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
1 Ms 1:14-19

Sisäisen ajantajun tueksi hyvä ja armollinen Luojamme on antanut taivaalle kaksi suurta valoa, joiden avulla ainakin me ihmiset mittaamme ja määritämme aikaa. On yö ja päivä, on kuukausi ja vuosi, on pääsiäisjuhlan täysikuu tai joulukuun 25.

Mikä hetki päivästä lienee, sitä olemme me ihmiset aiemmin katselleet esimerkiksi aurinkokellosta ja nyt radion äänimerkistä sekunnilleen tarkistamme ja rukkaamme rannekelloamme.

Kuu kiertää planeettaamme näyttäen aina samat kasvonsa.

• Kuukausi näkyy jopa naisten kuukautiskierrossa, ja on siten enemmän kuin vain yksi kierros. 
• Kuun vaiheet ovat olleet mainio apuneuvo, mutta nykyajan ihmiset eivät yön valosaasteen ja kellojensa takia niitä enää niin seuraa eivätkä tarvitse. 

Maapallo kiertää auringon ympäri - sen nykyään tiedämme

• kierros auringon ympäri on yksi vuosi
• vuoden kuluessa kuu kiertää maan ympäri 12 kertaa

Tähtiä on myös käytetty ja käytetään ajanlaskussa, joskus hyvinkin pitkiä aikoja seurattaessa

• Sirius on faaraoiden Egyptin huikea kello, jonka ensimmäinen nousu ennen auringonnousua osoitti Niilin tulvien alkavan pian. 1460 vuoden välein tämä ajankohta osui kalenterissa samaan päivään.

Ajotettuja kierroksia

Maan yksi kierros akselinsa ympäri on päivä ja yö, "vuoro kausi"

Kuun yksi kierros maan ympäri on "kuu kausi"

Maan yksi kierros auringon ympäri on "vuosi"

Nämä taitavat olla perustavaa ajanmittausta kautta koko ihmiskunnan historian ja kaikissa kulttuureissa. (Ehkä jotain vaihtelua on...) Nykyään ajanjaksot koetetaan mitata tarkasti hienojen teknisten apuvälineiden avulla.

Universumin mittakaavat

Avaruuden mittakaavoissa emme käytä ihmisten mittoja, vaaksa, kyynärä, askel... emmekä teknisiä mittojamme kilometri, maili. Luvut tulisivat hyvin suuriksi ja hyvin vaikeiksi hahmottaa, mielettömiksi. Sen sijaan avaruuden etäisyyksiin otetaan muita standardeja

valovuosi - matka jonka valo kulkee vuodessa

AU astronomic unit, astronominen yksikkö eli maan keskimääräinen etäisyys auringosta

parsec - tähden etäisyys auringosta kolmiossa, jossa siitä aurinkoon ja maahan vedettyjen suorien kulma on yksi "arkkisekunti" eli 1/3600 astetta = 3.26 valovuotta.

parsec meidän kilometreissämme olisi 3.09 x 10¹³ kilometriä. Jos lasken nollani oikein se olisi kai
309 000 000 000 000 km  eli melko hankala luku.

Galaktinen vuosi
Kun mittaamme Jumalan luomakunnan aikoja ihmisen vuodella, saamme myös hyvin hankalasti käsiteltäviä pitkiä nollasarjoja.

Tilanne yksinkertaistuu meille huomattavasti, jos emme mittaa maailmankaikkeuden aikoja maan kierroksella auringon ympäri, vaan auringon kierroksella Linnunradan keskustan ympäri kerran noin 225 miljoonassa vuodessa.

Galaktinen vuosi on paljon helpompi meille ja kertoo jotain Jumalan kelloista, jotka käyvät hitaasti!

Galaktinen vuosi (gv)- 225 miljoonaa ihmisen vuotta

Maailmankaikkeuden arvioitu ikä on noin 137.700.000.000 ihmisen vuotta

Galactinen vuosi on noin 225.000.000 ihmisen vuotta

137.000/225 = 60.9

Tunnetun maailmankaikkeuden ikä on 609 gv

Aurinko ja planeetat on luotu arviolta noin 4.500 miljjoonaa vuotta sitten
4.500/225 = 20

Auringon ikä on 20 gv  

Kyllä tätä voidaan käyttää maapallonkin historiaan, mutta hyvin nopeasti yksikkö käy hankalaksi - kuin mittaisi pöytälevyä kilometreissä...

• Elämän räjähdysmäinen leviäminen Kambrikauden alussa 2.8 gv
• Dinosaurusten aika päättyy 0.26 gv
• Moderni ihminen 0.001 gv

alkaa niitä nollia taas tulla, nyt pilkun oikealle puolelle... 

Jumalan kellot suhteessa aikaan ja tapahtumiin
Taivaan Isällä on varmaan käytössä monia eri kelloja mittaamaan erilaisia tapahtumia linnunratojen pyörimisestä perhosen elinaikaan.

"Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä" (2 Piet. 3:8)

Tästä syystä voimme laulaa Lina Sandellin kanssa virren 338 turvallisessa luottamuksessa Isään Jumalaan, jonka ajoitus on täydellistä

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Lina Sandell 1865. 

Suom. Rauhansäveliä 1894. 

Uud. Julius Engström 1900, 
Anna-Maija Raittila 1977, 
Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.