lauantai 6. heinäkuuta 2013

Chicagon julkilausuman tunnustusluonne

Chicagon 1978 julkausuman kanssa olemme eräällä tärkeällä vedenjakajalla suhteessa pyhään Raamattuun
(Chicago Statement on Biblical Inerrancy with Exposition, 1978).

Julkilausuma
XIX Artikla
ME USKOMME, että Raamatun täyden arvovallan, erehtymättömyyden ja virheettömyyden tunnustaminen on elintärkeää koko kristillisen uskon terveelle ymmärtämiselle.
Lisäksi me uskomme, että tämän asian tunnustamisen tulee johtaa lisääntyvään muuttumiseen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.

ME TORJUMME sen, että tämän tunnustaminen on välttämätön pelastukselle.
Lisäksi me torjumme sen, että virheettömyys voidaan hylätä ilman vakavia seurauksia yksilöille ja seurakunnalle.

käännös Pasi Turunen kirjassa
P. Turunen P. Mäkelä (ed.) Jumalan sana - inspiroitu ja erehtymätön Kuva ja Sana 2010.
Dokumentin taustana on syksyllä 1978 Chicagon Hyatt O'Hara hotellissa pidetty kolmepäiväinen "evankelikaalisten kristittyjen" johtajien kansainvälinen konferenssi. Julkilausuman on siellä allekirjoittanut "300 merkittävää evankelikaalista tutkijaa".

Konferenssin kokoajana toimi International Council on Biblical Inerrancy (Kansainvälinen Raamatun Erehtymättömyyden Neuvosto). Tämä tuotti kaikkiaan kolme julkilausumaa

Raamatun inspiraatiosta ja erehtymättömyydestä (1978)
Raamatun heremenutiikasta (1982)
Raamatun käytännön sovellutuksista (1986)

ICBI neuvosto lakkautettiin vuonna 1988.


Tunnustus?
Julkilausuma laadittiin kolmen päivän aikana paljolti Robert Preusin (1924-1995) johdolla ja sen kirjoittajat eivät itselleen vaadi minkäänlaista erehtymättömyyden arvoa.

Laatijat eivät omien sanojensa mukaan anna julkilausumaa Raamattua koskevaksi uskontunnustukseksi.

Johdannossa he perustelevat Raamatun virheettömyyden merkitystä kuitenkin tavalla, joka varsin olennaisesti liikkuu kristillisen uskon perusteiden tasolla:

Esimerkiksi julkilausuman artiklassa XIX käytetään vahvoja sanoja ME USKOMME ja ME TUNNUSTAMME


Lyhyt julkilausuma

1. Jumala, joka itse on Totuus ja puhuu vain sitä mikä on totta, on inspiroinut Pyhän Raamatun siten ilmoittaakseen itsensä kadotetulle ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen kautta Luojana ja Herrana, Lunastajana ja Tuomarina. Pyhä Raamattu on Jumalan oma todistus Hänestä itsestään.

2. Pyhä Raamattu, joka on Jumalan oma sana, Pyhän Hengen ennalta tätä tarkoitusta varten varustamien ja Hänen ylivalvomiensa ihmisten kirjoittama, on erehtymätön jumalallinen auktoriteetti kaikissa asioissa mitä se käsittelee,
se tulee uskoa Jumalan opetuksena kaikessa mitä se vakuuttaa,
sitä tulee totella Jumalan käskynä kaikessa mitä se edellyttää,
se tulee ottaa vastaan Jumalan sitoumuksena kaikessa minkä se lupaa.

3. Pyhä Henki, Raamatun jumalallinen laatija, sekä oikeaksi vakuuttaa sen meille sisäisen todistuksensa kautta että avaa mielemme ymmärtämään sen merkityksen.

4. Raamattu, joka on kokonansa ja sanallisesti Jumalan antama, on virheetän ja moitteeton kaikessa mitä se opettaa, ei vain siinä, mitä se lausuu Jumalan pelastavasta armosta ihmisten elämässä, vaan myös puhuessaan Jumalan luomisteoista, maailmanhistorian tapahtumista, sekä omasta kirjallisesta alkuperästään Jumalan alaisuudessa.

5. Raamatun arvovalta heikkee väistämättä mikäli sen kokonaisvaltaista jumalallista virheettömyyttä millään tavalla kavennetaan tai jätetään huomiotta tai tehdään suhteelliseksi sellailsen totuuskäsityksen kanssa, joka on vastoin Raamatun omaa totuutta. Sellainen luisuminen aiheuttaa vakavia menetyksiä sekä yksilöille että kirkolle.

Lyhyt julkilausuma.
Chicago Declaration on Biblical Inerrancy With Exposition, 1978.
kääntänyt Pasi Turunen 2010.

1 kommentti:

  1. Tätä tekstiä ei nyt nähdäkseni ole tarpeen mitenkään laajasti kommentoida; omasta puolestani yhdyn tämän julkilausuman sisältöön ja näin teen nimenomaan tunnustavana luterilaisena (kuten Robert Preuskin).

    Toisaalla juuri tänään käsittääkseni jo ehätit myöntämään (http://mikkol-miettii.blogspot.fi/2013/07/nuoren-maan-kreationismi-keskustelun.html?showComment=1373197156073#c6028947728324252522), että samalla linjalla (kuin Preus, muut allekirjoittajat ja "allekirjoittanut") tästä asiasta ovat myös Uusi testamentti sekä Luther.

    Omasta puolestani en voi muuta kuin yhtyä tähän myöntöösi minäkin: sama linja on nähtävissä Uudesta testamentista Lutherin ja Preusin välityksellä Chicago 1978:aan - ja itseenikin (mitättömyydestäni huolimatta tunnustuspohja voi olla yhteinen paaljonkin merkittävämpieni kanssa).

    VastaaPoista