Óláfr Tryggvason

Óláfr Tryggvason (n.960 - 1000) tunnetaan paremmin nimellä Olaf I Norjan kuningas (tai Olav).

.....
Viikinki
hän on aito viikinki. Tuliskohan nimi tuosta Norjan alueesta Viken, jota Olavimme isä Tryggve Olafsson (k. 960) hallitsi. Se käsitti sekä Vingulmarkin että Ranriken Oslon vuonon tuntumassa ja siis nykyisen Oslon seudun.

...
Harald I Norjan kuningas

Tuo Tryggve, Olafin isä, on Norjan ensimmäisen kuninkaan, Haraldr hárfagri (850-933) eli Harald Hienohiuksen pojanpoika.

joten Olaf on Harald I;n pojan-pojanpoika



Tryggve Olafssonin ja vaimonsa Astridin lapset olivat vankkaa ainesta.

Vanhempi sisar, Ingeborg Tryggvasdotter, sai miehekseen jaarli Ragnvald Ulfssonin josta tuli Laatokan Starajan hallitsija. Pariskunta sai kaksi poikaa, Ulf ja Eilif, joista tuli sitten niin tärkeän Kiovan Rusin hallitsijoita.


Olaf syntyi vuonna 963 sen jälkeen, kun hänen isänsä oli jo saanut surmansa Norjan viikinkien keskinäisissä valtataisteluissa. Tryggven pojasta tuli sitten Norjan kuningas 995-1000.

että semmonen perhe tämä Olaf I koti, isä Tryggve, äiti Astrid ja sisar Ingeborg



jäimme jumiin Novgorodin ja Ruotsin sotien kuvauksessa, kun huomasimme että Svolderin ratkaisevassa meritaistelussa 1000 kummallakin puolella oli viikinkejä, sekä pakanoita että kristittyjä.

Saimme kuulla, että jaarli Eiríkr Hákonarson lupasi Jeesukselle kääntyvänsä kristityksi, jos voittaa Olafin. Antoi maalata kilpiin Thor jumalan sijalle Kristuksen ristin.

voitti ja kääntyi ja Olaf hyppäsi raskaan kilpensä kanssa Itämereen ja hukkui.

mutta kun tämä Olaf oli myös kristitty...



Olaf muistetaan hyvin - hänen kerrotaan rakentaneen vuonna 995 Norjaan ensimmäisen kirkon Herramme Jeesuksen palvontaan. Vuonna 997 hän perusti Trondheimin kaupungin

Vilkas Trondheim on nykyään Norjan neljänneksi suurin kaupunki ja siellä asuu 260.000 ihmistä. Kaupungin keskustassa on Olaf I muistoksi pystytetty patsas.

Englannin kääntymisestä kirjoittaessamme mainitsimme Adam Bremeniläisen, jonka laatima suuri historiateos Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum (1070) mainitsee myös Olaf kuninkaan. Enemmän hänestä kertovat Pohjoismaiset sagat.

Islantilainen poliitikko ja historioitsija Snorri Sturluson (1179-1241) laati kuuluisaksi tulleen historiateoksen Heimskringla (1230).

Kirjassa hän kertoo varhaisesta Ruotsin kuninkaiden suvusta Yngling sekä Norjan ensimmäisistä kuninkaista. Mukana on monia kertomuksia palstamme aiheesta, kuningas Olaf I:stä.

Heimskringla teoksessa kerrotaan myös siitä arvoituksellisesta miehestä nimeltä Finn, jota meidän kannattaa pitää silmällä - kaikkien jotka asumme maassa nimeltä Finland.



Isän murhan jälkeen Astrid otti vastasyntyneen pojan ja pakeni Ruotsiin. Sieltä heidät haettiin takaisin Norjaan.

Kun Olaf oli kolmen vuoden ikäinen äiti Astrid karkasi hänen kanssaan uudelleen ja lähti pitkälle matkalle Novgorodiin tavoitteenaan Kiova ja siellä Valdemarin hovi (Vladimir I Suuri). Mutta eestiläiset merirosvot kaappasivat laivan Itämerellä ja Olaf ja Thorgils niminen sukulaispoika myytiin orjaksi.

Kuusi vuotta myöhemmin Sigurd Eirikson oli Eestissä keräämässä veroja Kiovan Valdemarille hän huomasi pojat ja sai kuulla, että Olafin vanhemmat olivat Tryggve Olafson ja Astrid Eiriksdattir. Sigurd osti pojat vapaaksi orjuudesta ja vei heidät Novgorodiin, jossa he elivät Valdemarin suojeluksessa.

Varttuessaan komea ja tulisieluinen Olaf nousi arvossa ja hänestä tuli Valdemarin sotilas. Pian Olaf tajusi, että toisten sotilaiden hänelle osoittama suuri suosio oli hallitsijan silmissä epäilyttävä ja hän lähti Novgorodista Eestiin.



Kuin nuori Daavid aikoinaan Saulia pakoillessaan norjalainen viikinki Olaf kokosi ympärilleen joukon sankareita ja he alkoivat rellestää Baltian maissa seilaten pitkin rannikkoa paikasta toiseen kuin Harald Hirmuinen konsanaan.

Vaan Jumalan sormi tarttui elämäänsä taas kerran - myrskytuuli uhkasi haaksirikolla ja töin tuskin miehet pelastautuivat rantaan paikkaan, jota saga kutsuu nimellä Wendland.

mikä Wendland?

no se voisi olla Saksan Pomerania, latinan vandalia, Itämeren rannalla.

mutta meittin profesorimme Matti Klinge arvelee, että Wendland olisi Finlandin aikaisempi nimi...


Matti Klinge (s. 31. elokuuta 1936 Helsinki) on historiantutkija ja filosofian tohtori, joka toimi Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana vuosina 1975–2001 sekä Pariisin yliopiston Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin vierailevana professorina vuosina 1970–1972. Hänet tunnetaan kirjallisesti tuotteliaana aate-, sivistys- ja kulttuurihistorian tutkijana sekä aktiivisena ja näkyvänä yhteiskunnallisena keskustelijana.

suom. wikipedia



laiva rantautui Wendlandiin - mahdollisesti siis jopa Suomeen - ja hurjan joukon otti vastaan kuningas Burislav (k.1008).

Kovin slaavilainen on nimensä (Borislav) ja historiastaan tiedetään hyvin vähän paitsi nuo sagat, jotka kertovat että oli Wendlandin kunkku.

Hänellä oli tytär, kuningatar Geira (965-985), jonka nuori aviomies oli kuollut 981.

Olaf vietti miestensä kanssa tuon talven Wendlandissa ja rakastui Geiraan ja pian heidän häitään vietettiin viikinkien tapaan juhlien.

Geira sai nyt tuekseen melkoisen miesjoukon ja paronit alkoivat maksaa verojaan kiltisti.

Koska Wendlnandista käsin Olafin porukat ryöstelivät Gotlantia ja Skånea ei olisi ihan mahdotonta että jostain Soomen suunnalta olisivat tulleet (arvailua ... Åland??)


Ah ne naiset!

Näinkin Herramme voi heitä käyttää - ottamalla pois.

Olaf todella rakasti Wendlandin nuorta kuningatarta Geiraa, mutta he eivät saaneet lapsia. sitten Geira sairastui ja kuoli 985.

asiat olisivat voineet mennä toisin.

mutta surun murtama Olaf muutti elämänsä kulkua eikä halunnut jäädä Wendlandiin.

Pakanallisena sotilaana ja Thorin palvojana hän lähti riehumaan pitkin pohjoisia meriä ryöstellen etenkin Hebridien saarten asukkaita, kuten kunnon norjalaisen viikingin tulee ollakseen isänsä poika.

Noin neljä vuotta rellestettyään Olaf päätyi laivoineen 988 tai 989 Cornwallin lähettyvillä olevalle Scillyn saarelle.

siellä kaikki muuttui.



melkoisia merenkävijöitä olivat nuo viikingit - Norjan Vikenistä tai mistä sitten olivatkaan kotoisin.

onhan heillä tosin valtavan pitkä ja myrskyinen rannikko, jossa olivat opetelleet kalastajat ja kauppiaat selviämään.

mutta mikä tahansa puupaatti ei noissa aallokoissa pärjää eikä erityisesti Hebridien tuulissa.

varmaan meillä kaikilla on mielessä kuva viikinkien laivasta, keskellä pitkää venettä olevassa mastossa roikkuvasta yhdestä leveästä purjeesta ja kokan komeasta koristuksesta, sarvikypärät päässään soutavista ukkeleista kilpineen veneen reunassa.

näillä kapeilla pitkillä paateillaan viikingit pystyivät purjehtimaan kapeita jokia myöten syvälle Venäjälle, mutta ne kestivät myös Atlantin tuulissa ja Välimeren lämpimissä aalloissa.

kuuluisa on teoria että viikinkiajalla (793-1066) joku punaparta olisi käynyt rapakon takanakin Amerikoissa (Leif Erikson).


Viikinkien laivoistq suurin oli knarr, joka oli sen ajan rahtialus. Knarr oli noin 21 metriä pitkä solakka kölillä varustettu yhden purjeen kuljettama alus. Se saattoi viedä jopa 50 tonnia tavaraa ja miehistöä oli pari- kolmekymmentä.

Laiva on rakennettu lankuista siten, että lauta on osittain toisen päällä. Lujasti tehty ja tiivis niin että Atlantin aallotkaan eivät sitä murtaneet.

Olof ei miehineen noin isolla mennyt, vaan ryöstelijät käyttivät viiden metrin pituista samalla tavalla rakennettua laivaa, karves, jossa keulassa ja perässä oli lohikäärme pelottamassa pois merihirviöitä.



meille on tuttua myös näiden laivojen uskonnollinen merkitys viikingeille - ne kuljettivat komentajansa tuolle puolen sinne Walhallan sankarien saleihin.

viikinkiruhtinaan kuoltua hänet puettiin parhaimpiinsa ja vietiin lempihepojensa vetämillä kärryillä lempikoiriensa seuraamana hautauspaikalle.

siellä hänet asetettiin juhlallisesti laivaan monien esineiden kanssa ja hepat ja koirat surmattiin seuraukseen.

koko komeus siirrettiin sitten tuolle puolen tämän maailman todellisuuden polttamalla laiva komeana hautaroviona.

sin män eikä mitään jäänytkään...

en ihmettelisi jos aiemmin olisi rouvakin ja palvelijoita, palvelijattaria mukaan laitettu Sumerin tai esihistoriallisen Egyptin tapaan... vaan enpä tiedä tuota...


no jäi nyt jotain...

Norjalaisten arkeologien unelma on kaivaa viikinkiruhtinaan hautakumpu, jossa kaveri on laivassaan haudattu...

näitä arkeologin unelma laivahauta löytöjä on kolme tammesta tehtyä upeaa laivaa -


1. Gokstadin laiva (knarr) Sandar, Sandefjord, Vestfold, Norja.

2. Osebergin laiva (knarr) Tønsberg, Vestfold, Norja (erittäin hyvin säilynyt)

3. Tunen laiva (karv) Haugen, Rolvsøy, Tune, Østfold, Norja.


tärkeitä ovat myös Skuldelevin viisi erityyttpistä laivaa, jotka löydettiin vuonna 1962 Skuldelevin Peberrenden, Roskilde Tanska.


saga kertoo, että Scillyn saarella ollut näkijä ennusti Olafille. Tämä joutuisi salajuonen kohteeksi laivallaan ja haavoittuisi vakavasti. Kun tämä näky toteutuu, hänen on välittömästi mentävä ja otettava kristillinen kaste. Kertomuksessa Olaf testaa näkijää lähettämällä jonkun toisen valepuvussa. Samaan tapaan kuin kerrotaan Totilan ja vanhuksen tapaamisesta. Siksi en uskalla puolustaa tämän sagan kertoman todenperäisyyttä vai onko se hurskasta legendaa.

joka tapauksessa, kertomus jatkuu että vuonna 994 todellakin laivalla nousi kapina.

Hurja viikinki Olaf Tryggvason kohtasi piispa Ælfheah Canterburilaisen (954-1012) eli pyhä Alphege. Tämä maksoi hänelle "danegelde" ... Tanskan rahan eli viikinkien vaatiman veron.

ja antoi pojulle kristillisen kasteen

ja näin loppuivat Olafin hurjat hyökkäilyt Englannin rannikkolla...

kuten sanotaan laulussa "... ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin" ja tilalle tuli uusi ihminen, Kristukseen puettu, josta tuli aikaa myöten Norjan kuningas Olav I.



Viinkiehin liittyy myös piispan kuolema - ensimmäinen Canterbury arkkipiispa, joka kärsi marttyyrinä.

Monia vuosia Olafin kääntymistä myöhemmin, kun Ælfheah oli jo arkkipiispa, viikingit taas reuhasivat Englannin rannikolla ja tunkeutuivat sisämaahan.

19. huhtikuua 1012 ryöstäjät veivät vangitsemansa piispan Greenwichin alueelle (GMT), koska tämä ei suostunut että hänestä maksettaisiin vaaditut korkeat lunnaat.

viikingit olivat melkoisessa humalassa, kun paikallista viiniä oli löydetty isot määrät, ja alkoivat heitellä häntä lehmän luilla ja pääkalloilla.

ei ole aivan varma miten tappava isku tuli - toisen kertomuksen mukaan joku viikingeistä löi Ælfheahia päähän kirveen hamaralla surmaten tämän.

mutta toisen kuvauksen mukaan lyöjä olisi ollut kristitty viikinki Thurm, joka tahtoi auttaa kuolemantuskissa kärsivää vanhusta,



Olaf oli ollut leskimies neljä vuotta Geiran kuoleman jälkeen 984. Mutta vuonna 988 hän oli voittanut kosiokilpailussa puolisokseen Dublinin kuningas Óláfr Sigtryggssonin (926-981) sisaren kuningatar Gydan.

Kasteensa jälkeen Englannissa vuonna 994 Olaf lähti takaisin kotimaahansa Norjaan, jossa oli noussut kapina jaarli Haakon Sigurdssonia vastaan (935-995).

Tanskan kuningas Haraldr blátǫnn Gormsson (935-986) "Sinihammas" oli koettanut pakolla käännyttää jaarli Haakonin ja tämä oli kastettu - mutta ei sydämestään halunnut luopua pakanuudesta. (toivon että voin myöhemmin kirjoittaa Tanskan kuningas Harald Sinihampaan kääntymisestä kristinuskoon)

Kun Olaf saapui seudulle, kapina nousi entistä kiivaammaksi ja palvelija murhasi yöllä herransa, tuoden jaarli Haakanin pään Olafille. Kiitokseksi tämä antoi mestata veriteon tehneen palvelijan.

(tätäkin voisi verrata Raamatun kertomukseen, jossa Sauli pyytää palvelijaansa surmaamaan itsensä. Vallan perinyt Daavid antaa surmata tämän palvelijan, joka on koskenut Herran voideltuun)



Daavid kysyi viestintuojalta: "Mistä sinä olet kotoisin?" Hän vastasi: "Olen amalekilaisen siirtolaisen poika."

Daavid sanoi hänelle: "Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?"

Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: "Tapa hänet!" Mies löi nuorukaisen hengiltä,

ja Daavid sanoi: "Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: 'Minä surmasin Herran voidellun.'"

Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista


2 Sam 1:13-17 KR 1992



Jaarli Haakanin saatua surmansa palvelijansa kädestä 995 Olaf nousi Norjan kuninkaaksi ja perusti, kuten sanottu, kaupungikseen Trondheimin vuonna 997.

Hän alkoi nyt nopeasti levittää kristillistä uskoa ensin jaarli Haakanilta saamillaan alueilla ja sitten pitkin Norjaa.

taisi olla melkoista miekkalähetystä kuitenkin tuo viikinkien tekemä käännytys. Ei liene tavallinen maamies tai kalastajan vaimo uskaltanut kieltäytyä, kun roteva vaaleatukkainen sinisilmäinen hurjapää sanoo "seuraava, please..."

Olafin pappi kastoi Leif Eriksonin, Amerikassa käyneen, ja lähetti tämän mukana pappeja Grönlantiin viemään sinne pakanuudessa eläville evankeliumia Jeesuksesta. Samoin Oakneyn saarille taivasten valtakunnan airuet saapuivat Norjan Olafin aikana ensimmäisen vuosituhannen lähestyessä loppuaan.



Historian tutkijoiden mielestä Olaf oli varsin tosissaan krsitinuskonsa kanssa ja tahtoi ehkä tulla Kristuksen opin yhdistämän Skandinavian kuninkaaksi.

Uskonto ja politiikka - ei niitä voi erottaa toisistaan...

Konstantinus Suuri oli harmissaan kristittyjen eripuraisuudesta Rooman valtakunnassa, ja käski kaikki piispat kiltisti Nikeaan sopimaan opillisista riidoistaan. Ei vain opin tähden, olivathan hänen poikansa järjestään areiolaisia, vaan valtakunnan sisäisen yhdistymisen tähden.

Näin pakanallisen ajan keisarit olivat koettaneet pakottaa kaikki pakanuuteen ja vainosivat tätä kristittyjen joukkoa, joka ei suostunut valtakunnan yhteydestä kertovan kotkan luona keisarin onnen puolesta uhraten rukoilemaan.

ja taisi Kustaa Vaasallakin olla monia motiiveja myöhemmin Ruotsi-Suomensa kanssa, kuin evankeliumin puhtaus.


ah ne naiset!

sekä Wendlandin Geira oli murtanut Olafin sydämen. Hän päätyi Englantiin ja otti kuninkaallisen irlantilaisen vaimon Gydan.

Molemmat naiset toivat Olafille maallista hyvää, vaikutusvaltaa ja omaisuutta.

En tiedä mitä Gydanille sitten tapahtui - ilmeisesti hänkin on kuollut melko varhain.

joka tapauksessa, Olaf otti kolmanneksi vaimokseen Tanskan Sweyn Kaksiparran (960-1014) sisaren Thyren.

juttu oli silleen hankala, että Thyre oli avioliitossa Puolan Bolesław I Chrobry (967-1025) kanssa, joka oli uskonnoltaan pakana. Thyre pakeni ja meni naimisiin krisitytn orjan Olafin kanssa.



Olaf lähti vuonna 1000 Pohjolan komeimmalla laivallaan Omrinn Lange "Pitkä Käärme" ja 72 paatin laivastollaan seilaamaan Thyren edellisen miehen, kuningas Boleslaw I Rohkean kimppuun ottaakseen vaimolleen kuuluvat maat haltuunsa.

Valloitusretkelle siis...

vaan laivat joutuivat Svolder saaren luona taisteluun tanskalaisten, ruotsalaisten, wenlandilaisten ja jaarli Haakonin poikien paattien kanssa.

kun mitään ei ollut tehtävissä, Olaf otti komean raskaan kilpensä ja hyppäsi Itämereen.


mutkitteleva kertomukseni perustuu pitkälti englantilaisen wikipedian eri artikkeleiden kertomaan.


missä siis pihvi?

oli puhetta Norjan Eerikistä Haakonin pojasta, joka tuli Svolderin taisteluun risti maalattuna laivoihinsa.

kirjoitin Novgorod 2 palstalla että
"Mutta vuonna 995 Olaf Tryggvason kaappasi Norjassa vallan - tutummalta nimeltään hän on "Olav I Norjan kuningas" ja Eiríkr pakeni Ruotsiin."

tässä siis pihvi.

Olav I virallinen historia ei niin korosta sitä, että Haakonilla oli poika.

nyt isän kuoltua poika olisi kaiketi ollut laillinen Norjan kuninkuuden perijä?

vaan näimme tällä palstalla, miten Olaf veni, vidi, vinci

kyse ei siis ole tarkalleen "vallan kaappauksesta" mutta toki Eerikillä oli syynsä lähteä karkuun...