St Augustine of Canterbury (k. 604)Pyhä Augustinus Canterburilainen (k. 604) on "Englannin apostoli" - melkoinen kunnianimi, joka on annettu henkilölle, joka kastoi Bertan miehen, Kentin kuningas Æthelberhtin helluntaina vuonna 597.
Paavi Gregorius Suuri (540-604)Gregorius Suuri (540-604)
Kertomuksemme Aukusti oli ennen näitä tapahtumia Italiassa ja eli benediktiini munkkina Roomassa. Rooman piispana (paavina) oli tuohon aikaan Gregorius Suuri (540-604), joka valitsi Augustinuksen tehtäväänsä vaaralliselle lähetysmatkalle kuningatar Bertan luo Kentin kaupunkiin Brittein saarille.
ehkä tuhahdat - taas se syytää niitä paaveja nettiruukkuun!
top tykkänään!
Itse uskonpuhdistaja Jean Calvin - joka ei ollut tunnettu paavien kunnioittamisesta - piti Gregoriusta viimeisenä suurena paavina!
älä ole nopea tuomioissasi, sillä millä mitalla sinä mittaat, sillä sinulle mitataan (sanoo Jeesus),
Kalju Gregorius oli Roomassa ehdoton kansan suosikki, häntä arvostettiin todella. Heti kuoltuaan hänestä kansan vaatimuksesta tehtiin kirkon pyhimys.
Gregorius Suuri on harvinaisen "Doctor Ecclesia" arvonimen kantaja ja häntä kunnioittaa sekä lännen että idän kirkko, myös, kuten sanottu kalvinistit ja luterilaiset.
Ehkä tutuin meille on ilmaus "gregoriaaninen musiikki" joka alkaa soida korvissamme monotonisena munkkien lauluna katedraalin holveissa. Erinomaisen sielukasta, hengellistä ja myös rauhottavaa Adiamusta!
Rooman ylimystöön kuuluneet isä ja äiti antoivat vuonna 540 (?)syntyneelle poikalapselleen nimeksi Gregorius, valvova, vahtiva ("herännyt"). Isä on kirkon korkeassa virassa ollut Gordianus ja äiti nimeltään Silvia (515-592), jota kirkko kunnioittaa pyhimyksenä.
Perhettä kohtasi pian Gregoriuksen syntymän jälkeen samat hurjat vastoinkäymiset, jotka ahdistivat koko Rooman kaupunkia ja sen asukkaita.
Ensin, kun Gregorius oli kahden vuoden ikäinen, puhkesi Euroopassa ns. Justininanuksen rutto. Se oli Mustan surman tapainen nopea tappaja, ja arvellaan että ehkä kolmannes Roomankin väestöstä menehtyi lyhyessä ajassa.
Oli kuin "...Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: "Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle...." Ilm 16:1
Ostragoottien kuningas Totilan lähestyessä Gregoriuksen perhe pakeni vuorille. Hän saapui kaupunkiin ja pisti siellä pahemman kerran ranttaliksi 547, mutta salli sitten väestön palata sinne.
(Kristuksen ja Totilan kohtaamisesta kirjoitin aikoinaan nettiruukkuunkin, Vuoren vanhus kun kuningasta puhutteli).
Perhe palasi Roomaan 549 ja heillä oli hieno talo, villa, yhdellä Rooman seitsemästä kukkulasta (Mons Caelius, it. Celio). Siellä on nykyään hänen nimensä mukaan nimetty katu Via di San Gregorio.
Gregorius sai klassisen roomalaisen kasvatuksen ja opiskeli lakia, hänestä varmaan tahdottiin tehdä valtiomies. Gregorius Toursilainen sanoo, että hän oli opinnoissaan erityisen lahjakas.
Latinaa hän osasi erinomaisesti ja tunsi klassisen latinalaisen kirjallisuuden ja puhetaidon, keskustelutaidonkin mestari hän oli (Gregoriuksen dialogit) ja tunsi juridiikan ohella luonnontieteitä, matematiikkaa ja - tietenkin - musiikkia! Kasvatusta hän sai pyhän Andreaan luostarin munkeilta.
Ilmeisesti Gregorius on jossain vaiheessa ollut Rooman kaupungin viskaali, prefekti.
Isän kuoltua Gregorius muutti vuosien 575-580 aikana perheen kodin apostoli Andreaalle omistetuksi luostariksi. Sinne tehtiin mosaiikkikuva myös hänen vanhemmistaan.
San Gregorio Magno al Celio tänäänPyhän Andreaan luostariin tuli apotiksi kertomuksemme Augustinus, josta Gregorius hänet sitten kutsui lähetystyöhön Englantiin vuonna 595.
Vuonna 597 ostrogoottien suvusta noussut Pelagius II (paavina 579-590) valitsi Gregoriuksen korkea-arvoiseksi kirkon diplomaatiksi itä-Rooman pääkaupunkiin Konstantinopoliin.
Tehtävä oli tärkeä ja nimityskin komea, apocrisiarius (kr. apokrisiarios ἀποκρισιάριος). Gregorius hoiti hommaa vuosina 579-585.
Luostariin tahtova Gregorius valittiin Pelagius II seuraajaksi vuonna 590 ja hän oli paavina kuolemaansa asti 604.
Gregorius Suuren tärkein saavutus paavina oli lähetystyön virvoittaminien ja erityisesti englantilaisten voittaminen Kristukselle.
tämä alkoi Augustinuksen lähettämisellä Bertan luo, kuten olemme maininneet.
Musiikista silleen, että Gregoriuksen uudistama liturginen laulu levisi sitten frankkien valtakuntaan.
jos hyppäämme tarinassamme eteenpäin 800-luvulle, niin Kaarle Suuren valtakunnassa gregoriaaninen kirkkolaulu oli syvästi yhdistävä tekijä - ja saamme yhä ihailla ja lähteä siihen mukaan (pienet opinnot auttavat sitä kuuntelemaan - jokaisella sävelellä ja sävelkululla kun on merkityksensä ja sanomansa)
Miksi Gregorius Suuri käänsi katseensa juuri Brittein saarille?
onhan sinne Roomasta pikkusen matkaa ja lähetystyön kohteita olisi ollut lähempänäkin.
viisaana miehenä hän tietysti ymmärsi kuningatar Bertan arvon Kentissä ja kuinka tämän rakas mies oli antanut korjata vanhan kirkkorakennuksen pakanallisessa valtiossaan.
mutta mielestäni - ja olen tässä hyvin nöyrästi kritiikille altis - asian painoi Yrjömme sydämeen Kristus itse.
Forum. Saturnuksen temppeli keisariajaltaItalian pääkaupungin sydämessä).
Siellä hän oli huomannut, että kaupan oli tarjolla englantilaisia orjia. Jostain syystä näky oli piirtynyt syvälle hänen sydämeensä.
"Jostakin syystä" - epäilen, että Pyhä Henki näin Gregoriusta puhutteli ja antoi juuret Jeesuksen voittokululle Kentin kuningaskuntaan.
no, mikon mietteillä ei sen kummempaa merkitystä ole
vaan Gregoriuksen mietteillä totisesti on!
"Kaikkivaltias Jumala asettaa miehiä valta-asemaan, jotta Hän heidän kauttaan jakaisi armonsa lahjoja heidän alaisilleen.
Näin on asia brittiläisten kohdalla, joiden hallitsijaksi sinut on asetettu, jotta sinulle annettujen siunausten kautta taivaan siunaus annettaisiin myös sinun kansallesi."
Paavi Gregorius Suuren kirjeestä Kentin kuningas Æthelberhtille.
Dudden, Frederick H. Gregory the Great. London 1905, s.124.
Paavi Gregorius Suuri näin vahvistaa sen teologian, jota näissä nettiruukun palstoissani pidän esillä.
Herra Jeesus Kristus hallitsee valtakuntaansa ihmisten kautta, joita Hän suvereenisti valitsee, kouluttaa, johdattaa ja asettaa ratkaiseviin tehtäviin ratkaisevina aikoina.
Tämä on nähtävissä koko Kristuksen kirkon historiassa, Euroopan lähetystyössä ja eriyisesti nyt akselilla äiti Silvia - poika Gregorius - Bertta ja Æthelbert ja Augustinus, Englannin apostoli.
Majesteettista asioiden hoitoa, joka käy täysin yli ihmisen ymmärryksen.
Jumalallista historiaa!
no mitäs me pikkuset soomalaiset kristityt tällaisen Kuninkaan kanssa??
kuulehan, jos tämä Herra saa olla sinunkin elämäsi Herra niin voihan nenä!
jotenkin vaan asiat pelaavat yhteen, aivan hämmästyttävällä tavalla
ja kerran sanot suu loksahtaen "Hej, olenko minäkin täällä??"
Britit olivat Gregoriuksen sydämellä niin paljon, että hän tahtoi itse lähteä sinne lähetystyöhön.
Kun hän keskusteli sotavanki-orjien kanssa Forumilla ja kysyi, keitä nämä salskeat miehet ovat, he vastasivat "Angles" johon Gregorius hymähti, ei angles vaan angels - enkeleitä.
Hän ilmeisesti osti joitain poikia orjikseen ehkä tarkoituksenaan kasvattaa heistä lähetyssaarnaajia.
olisi hän itse sinne lähtenyt myös, ja lähtikin matkaan, mutta Herra Jeesus pysäytti hänet tosi hauskalla tavalla.
ennen paaviksi tuloaan Gregorius todellaklin lähti lähetysmatkalle Englantiin.
Ecce locusta .... loco sta!Neljä päivää oli seurue reissannut vankkureineen vanhoja roomalaisia teitä Roomasta pohjoiseen, kun pysähdyttiin ruokailemaan.
Siinä tämä Jumalan mies otti sitten pyhän Raamatun esiin ja alkoi hartaudekseen sitä lukea.
Mites Herra puhutteli Eliasta? Lähetti korpin...
Mites Herra puhutteli Gregoriusta? Lähetti heinäsirkan...
Heinäsirkka näet hyppäsi nurmikolta Raamatun lehdelle ja ilahtunut Gregorius huudahti latinaksi "ecce locusta" (katsokaas, heinäsirkka!)
vaan jotain tapahtui miehen sydämessä ja nuo latinan sanat kääntyivätkin ajatuksissaan Herran komennoksi "loco sta!"
loco sta!
pysy paikoillasi.
ja Gregorius jäi sille lounaspaikalle eikä seurue lähtenyt siitä mihinkään.
ja sieltä sitten tuli hikinen ratsastaja kovaa vauhtia ja kertoi, että paavi Pelagius II kutsuu Gregoriuksen kiireesti takaisin Roomaan.
kun joillakin on se näkemys, että mikä ei ole Jumalan Sanasta on pahasta
niin tässä Herra käytti heinäsirkkaa!
ja syntejään itkevä Augustinus kuuli kuin lasten laulua - joka ei ollut kuitenkaan mikään tuttu loru - "tolle lege, tolle lege..."
ota ja lue!
ja Aukusti otti ja luki.
Herra voi puhua miten tahtoo, milloin tahtoo, kenelle tahtoo - Hän on tosi Jumala ja Majesteetti ja myös tosi ihminen, joka tuntee meidät perin juurin ja voi herkällä heinäsirkan hypyllä näin heiluttaa maailmanhistoriaa.
Gregorius valitsi siis luostarinsa apotin Augustuksen lähetyssaarnaajaksi.
Bede kertoo että Englantiin lähtevään ensimmäiseen seurueeseen vuonna 597 valittiin Italiassa neljäkymmentä henkeä, munkkeja ja pappeja, ja heille tietenkin tukijoukot, turvallisuus ja talouspuoli kun piti myös huomioida.
asioiden edistyessä hyvin toinen joukko lähti Roomasta Englantiin vuonna 601.
Tiedämme eräiden nimet Bedeltä ja tai Gregoriuksen kirjeistä.
listassa on 1. 597 ja toinen 2. 601 porukka sekä epävarmat e. kumpi retkue
Teitä tervehtivät nimeltä tunnetut rakkaat lähetysmiehet;
Augustinus (1)
Gratiosus (e)
Honorius (e)
Jaakko (e)
Johannes (e)
Justus (2)
Laurence (1)
Mellitus (2)
Paulinus (2)
Pietari (1)
Petronius (e)
Romanus (e)
Rufianus (2)
ja muut veljet.
Gregorius oli lähetysmatkalla koko sydämestään ja valmisti Augustinukselle tien niin hyvin kuin voi.
Ratkaisevaa oli se, että pakanallisessa Kentissä Bertallamme oli uskonnonvapaus.
Viisaana ja kokeneena ja paavin curiassa korkea-arvoisena diplomaattina Gregorius lähetti etukäteen viestejä ja lähettiläitä frankkien valtakuntaan valmistamaan retkikunnalle turvapaikkaa ja tukikohtia.
kohtaamme meille tuttua väkeä matkareitin varrelta Ranskasta, jotka kaikki suhtautuivat kristilliseen lähetysväkeen suosiollisesti.
Paavi Gregorius Suuri kirjoitti suosituskirjeitä Augustinuksen puolesta frankkien piispoille (eräät näistä ovat säilyneet).
Kirjeitä 595-596 saivat:
Austrasian Brunhilda (dynastian vahva nainen, jo iosäidiksi ehtinyt tähän aikaan)
kuningas Theuderic II Burgundy
kuningas Theudebert II Austrasia
kuningas Chlothar II Neustria
(käännän malliksi yhden paavi Gregorius Suuren kirjeen Brunhildalle nettiruukun kirjastoon)
kaikkien näiden sukulaisten antama tuki, tulkit, oppaat ja retkikunnan avustajat merkitsivät tietenkin valtavasti Bertallemme ja puolisonsa varmaan ymmärsi Euroopan vahvimman valtakunnan, Merovingi frankkien maan, merkityksen itselleen.
Lähetysmiehet aloittivat matkansa Augustinuksen johdolla tietenkin paavi Gregorius Suuren käskystä, mutta ilmeisesti kutsu tuli Kentistä.
Tämä on taasen sellainen helposti ohi menevä yksityiskohta Kristuksen kirkon historiasta - porukat lähtivät reissuun Roomasta, koska kristitty nainen heitä kutsui työhön taivasten valtakunnan eturintamassa, kertomuksemme Bertta.
Voi toki olla, kuten sanoimme, että paavi huomasi Euroopan viimeisen pakanallisen lähetysmaan merkityksen myös kirkkonsa eduksi. Mutta kyllä Englanti oli hänen sydämelleen laskettu ja heinäsirkalla Herra kutsui Gregorin itsensä takaisin muihin hommiin kirkossaan.
Tästä reissusta käytetään nimeä Gregoriuksen lähetysmatka - mutta Kentin kuningatar Bertta on siinä erityisen merkittävä monella tavalla.
En rupea tässä ruotimaan matkan vaiheita ja tapahtumia Englanissa.
Totean, että porukat saapuivat Kentin kuningaskuntaan vuonna 597 ja kuningas Æthelberht salli heidän aloittaa saarnaamisen ja opettamisen Canterburyssä.
Työ menestyi, Kristuksen luo tuli kansaa ja kasteita oli paljon. Lisävoimia pyydettiin Roomasta ja toinen lähetystö saapui vuonna 601.
Tämä on käännekohta, Englannin historia alkaa kirkon saapumisen myötä - samoin kuin Suomessakin - ja historiankirjoitus sen myötä, kulttuuri muuttuu, pakanuus jää sivuun ja kansa alkaa lukea Raamattua ja rukoilla todellista Jumalaa, sitä ainoaa.
Pitkin 600-lukua usko Jeesukseen leviää sitten ja tavoittaa pian suuren Northumbrian.
Augustinuksesta tulee ensimmäinen Canterburyn arkkipiispa, ja siitähän tämä virka on jatkunut tähän päivään asti - nykyinen on nimeltään Dr Rowan Williams ja vaimonsa on teologin koulutuksen saanut viehättävä Jane. Heillä on kaksi lasta.
(Janen kotisivu verkossa)
.........
vielä lopuksi yksi havainto näistä tapahtumista
missäs se Pelagius?
mehän totesimme, että 300-luvulla Brittein saarilta saapui munkki ja askeetti, jonka kanssa pyhä Augustinus otti yhteen perisynnistä.
Ja nyt tämä toinen Augustinus menee sinne anglo-saksien ja juuttien pariin kuin ei Kristuksesta siellä tiedettäisi yhtään mitään (paitsi Kentin palatsissa)
no asia on niin, että Rooman aikana monet kelttiläiset kyllä ottivat vastaan Kristuksen ja siellä oli oikeiden alkuperäisten brittien parissa luostareita.
Roomalaisten lähdettyä anglo-saksit työnsivät nämä heimot sisämaahan ja valtasivat asuinalueikseen heidän asuttamansa seudut.
mutta nämä kelttiläiset kristityt olivat kuin aikamme mahoja esikoisia - he eivät tehneet lähetystyötä eivätkä kertoneet Jeesuksesta näille uusille tulokkaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti