Novgorod (2)

piispa Henrikin vuosisadalla Suomea koskeva kansainvälinen politiikka määrittyi maamme sijainnista läntisen ja itäisen sotilasmahdin välissä.

ei mitään uutta auringon alla siis! (vaihdetaan vaan varangit Natoon ja Kiova ja Novgorod Moskovaan)

Varangien bysanttilainen kauppareitti ja Kiovan Russian viikinki (tai suomalais) suhteet olivat merkittävä taloudellinen tekijä. Ruotsalaiset, ja skandinaavit yleisestikin, olivat aktiivisesti tästä hyötymässä ja Nevan tärkeä oli Laatokan tukikohdan valvonnassa.

Venäjällä kansallinen tilanne muuttui monestakin syystä, ei vähiten mongolien nousevasta uhasta idässä. Slaaveja muutti alueelle ja ortodoksinen kristillisyys vahvistui heidän mukanaan.

katsomme tässä siis tilannetta 900-1200 ymmärtääksemme paremmin pyhän Henrikin ja Eerik X Pyhän taustaa.


Norjalainen Eiríkr Hákonarson (960-1020) oli vuosituhannen vaihteessa Laden jaarli (keski-Norjassa, nyk Trøndelag). Viikingit olivat hänen aikanaan valloittaneet Brittein saaret niin että hän oli myös Northumbrian jaarli (earl).

Mutta vuonna 995 Olaf Tryggvason kaappasi Norjassa vallan - tutummalta nimeltään hän on "Olav I Norjan kuningas" ja Eiríkr pakeni Ruotsiin.

Siellä hän liittoutui kertomuksestamme jo tuttujen kaverusten, Ruotsin Olof Skötkonung ja Tanskan Sweyn I Kaksiparran kanssa. (tuo on se Ruotsin "Sylikuningas") ja kolmestaan he alkoivat ryöstellä Eestiä, Saarenmaata ja hätyytellä idän poikia, joita kertomuksemmse Vladimir I Suuri hallitsi Kiovasta.


Eiríkr jaarli sai Tanskan Kaksiparran tyttären Gyða vaimokseen, joten hallitsijoiden suhteet olivat henkilökohtaisella tasolla.

Vuonn 997 (ei siis 1997) Eiríkr saapui joukkoineen Laatokalle asti ja laittoi siellä ranttaliksi.

Tämä oli vakava isku Venäjälle, ja huono idänpolitiikkaa mielestäni. Vaan ukkelit (ja akkelit) olivat aika hurjia tuohon aikaan. Eivät paljon seurauksista piitanneet.



mutta koti-ikävä vaivasi Eiríkr Hákonarsonia ja Norjan vuonot kutsuivat häntä varjoisaan vilpoisuuteensa.

Miten hän voisi palata kotiin?

no tässä tulee meidän Herramme Jeesus Kristus taas vahvasti kuvaan mukaan - tällä kertaa Norjan kansan kohdalla.

Kolme vuotta Laatokan keikan jälkeen
Kaverukset, Norjan Eerik, Ruotsin Olav ja Tanskan Sven (yksinkertaisemmin nimin) ottivat yhteen merellä Norjan vallan anastaneen kuningas Olav I laivaston kanssa.

Ratkaiseva taistelu käytiin vuonna 999-1000 jossain Suldova nimisen saaren tuntumassa Itämeren länsiosissa. Saari on sittemmin kadonnut rannikon muodon muuttuessa, mutta jossain Saksan Rügenin luona se on voinut olla.



kysymme tästä Itämeren tärkeästä meritaistelusta, joka toi Kristuksen Norjaan: onko meidän Herramme antanut siitä luotettavaa tietoa, nostanut jonkun munkin sydämelle pistää asiat ylös?

no juu.

ensinnäkin skandinaavien omat runoilijat hehkuttavat kertomusta - siis Eerikin aikalaiset runoilijat, jotka olivat silminnäköijöitä.

meillä on tarkka tieto Svlderin meritaistelun taktiikasta, kulusta, ja tiedämme tärkeiden laivojen nimet ja kuinka tässä kväi.

Olav I upea pursi oli nimeltään "Pitkä Käärme" ja sen keula kohosi paljon muiden 72 laivansa - siis viikinkiveneiden - yläpuolelle.

Eerikillä oli "Rautainen Oinas" jolla oli raudalla vahvistettu parta.

kamppailua kesti ja oli hurjaa mutta lopulta Eerikin lähestyessä voittajana "Pitkää Käärmettä" Olav I otti raskaan kilpensä käteensä ja heittäytyi mereen, painuen heti raskaan esineen kanssa syvyyksiin.

Eerik kuljetti tämän laivan voittosaatossa kotiin Norjaan.


Norjan kansan Jeesuksen omaksi kääntymisen kannalta meitä kiinnostaa erityisesti historioitsija Theodorik Munkki.

Tämä benediktiini munkki kirjoitti joskus 1177-1188 välillä Norjan kuninkaiden historian.

Historia de Antiquitate Regum Norwagiensium

kertomus perustuu vanhoihin lähteisiin, sagoihin, eepoksiin ja runoihin ja alkaa Harald I Hienotukasta (850-933) ja päättyy Sigurd I Magnussoniin (1090-1130).

(ei pidä sotkea tuota Haraldia Harald Hirmuiseen...)



No munkkimme nimittäin kertoo, että Eerik sanoi ennen taistelun alkua "jos voitan tämän taistelun, annan elämäni Jeesukselle"

meni niin pitkälle, että otti laivoista Thor jumalan kilvet pois ja laittoi tilalle kilvet joissa on risti.

kysymme että onko tämä tieto luotettava, kun sitä ei sagat eli runot mainitse?

minä en osaa arvioida, mutta vakavasti otettavat Norjan historian tutkijat sanovat että on.

...
tämä on toistunut usemman kerran, että sotapäällikkö on ratkaisevassa taistelussa tullut uskoon.

niin kävi Konstantinus Suurelle Milvan sillalla, niin kävi Clovis I allemanien kanssa ja niin kävi Norjan Eerikille Svolderin meritaistelussa.



Eeri ja Sven saivat kasteen. Historioitsija kertoo

"Nämä jaarlit antoivat kastaa itsensä ja heistä tuli kristittyjä, mutta he eivät pakottaneet ketään vaan antoivat kunkin tehdä mitä tahtoi ja näin heidän päivinään kristillinen usko kärsi paljon vahinkoa.

Uppland ja Þrándheimr oli miltei täysin pakanallista kun taas kristillisyys vaikutti rannikolla"


Finlay, Alison (ed and transl). Fagrskinna, a Catalogue of the Kings of Norway. Brill Academic Publishers. 2004, s, 132.


mä en vaan nyt ymmärrä sitä, miten tää Norjan kääntyminen sitten tarkalleen meni vuonna 1000...

kun tuo Erikiltä 995 vallan kaapannut Olaf Tryggvason eli Olaf I on Norjan ensimmäinen kristitty kuningas ja Harald Hienotukan pojanpoika.

Olaf I oli viikinkien eneimmäinen kristitty hallitsija, rakensi Norjan ensimmäisen kirkon 995 ja perusti Trondheimin kaupungin 997.

kuis tää nyt sitten menee?

Erik ajatteli että hän antaa elämänsä Jeesukselle jos voittaa Jeesuksen palvelijan Olaf I:n??



tää on silleen hankala mutka, että taidan avata Norjan Olavista toisen palstan ja jättää Novgorodin taas hekteksi...

-------- blogi Olof I ------

no tuolla kierroksella matkallamme saimme jotain kuvaa viikinkien maailmasta ja heidän voittamisestaan Jeesukselle Kristukselle, Englannin vaikeuksista näiden veneilevien ukkeleiden ja akkeleiden kanssa.

on tainut jäädä viikingit jotenkin Euroopan kollektiiviseen muistoon ja koko länsimaisen sivilisaation muistoon - sen verran väkevää väkeä ovat.

vaan siellä Jeesus voitti heitä omakseen, yhden toisensa jälkeen ja vähän toisiaankin taivuttelivat miekalla ja ruoskalla kohti kasteallasta...

Tanskan asia liittyy Saksaan ja käyn sinne sitten Kaarle Suuren kautta, jos mahdollisuus annetaan. Sehän on sitten jo meidän Lutherimme maailma, hän oli suuren saksalais-roomalaisen keisarikunnan poika.



jatkamme siis siitä, kun Laden jaarli Eiríkr Hákonarson (960-1020) - Olaf I tullessa murhatun Haakonin poika - hyökkäsi Laatokalle 997.

Tuohon liittyi niin monia asioita taivasten valtakunnan saapumisessa Pohjolaan, että otimme pienen kierroksen takaisin Norjaan ja Englantiin.

Veljensä Sveinn Hákonarson hallitsi Norjaa kanssaaan 1000 meritaistelun jälkeen, jossa Olaf I hukuttautui.

Hänkin hyökkäsi Laatokalle 1015, joten kovin sotaista oli lännen ja idän välillä.

ratkaisu löytyi perhesuhteista - Kiova Russia otti Novgorodin haltuunsa ja näin Pohjolan pojat rauhoittuivat Laatokan suhteen ja etelänkauppa kävi.

Kiovassa oli noussut valtaan meille jo tutun Vladimir I Suuren poika Jaroslav I Viisas (978-1054), jonka aikana tuo Kiovan kulttuuri saavutti erään huippunsa.



Miten viisas mies hoiti hankalat lännen suhteet hurjien viikinkien jälkeläisten kanssa?

Jaroslav I otti puolisokseen Ruotsin kuninkaan tyttären Ingegerd Olofsdotter (1101-1050) ja antoi tälle Laatokan häälahjaksi.

Täydellinen ratkaisu!

Hyvät diplomaattisuhteet Lännen vahvaan valtioon, Laatokan rauhottaminen, tärkeiden kauppareittien aukaiseminen turvalliselle liikenteelle.

Ingridin isä oli tämä Kristuksen omaksi kastettu Ruotsin kuningas Olof Skötkonung, jota suomalaiset kutsuvat "Sylikuninkaaksi"

Äitinsä oli Estrid (Astrid) Obotrites (979–1035). Hän oli slaavilainen prinsessa, joka oli sotaretkellä kaapattu ja tuotu Ruotsiin.




no on tää tarina jännää!

kun Ingegerd Olofsdotter sitten saapui vuonna 1019 Kiovaan, Jaroslav I Viisas antoi hänelle ... no ei nyt ihan puolta valtakuntaa ... mutta Laatokan tienoineen.

no, Kiovassa oli upea bysantin kulttuuri, joten INgegerd sai sivistyneen kreikkalaisen nimen Inkeri.

juu

Inkerin maa

saa nimensä tästä tytöstä.


Muistamme kuinka Vladimir pohti mihin uskontoon liittyä ja hänen lähettiläänsä kerrassaan häikäistyivät Hagia Sofian jumalanpalveluksessa Konstantinopolissa.

no ... ei olla pekkaa pahempia

Inkeri rakennutti myös Kiovaan Hagia Sofian kirkon, jossa hänen perheensä on kuvattuna. (pyhä Inkeri Venäjän kirkon rikkaassa historiassa)

ei nyt ihan mitä tahansa moukkia - Jaroslav I Viisas ja Inkeri saivat kuusi poikaa ja neljä tytärtä.

jokaisesta Inkerin tyttärestä tuli kuningatar:

yksi Ranskaan
yksi Unkariin
yksi Norjaan
yksi Englantiin



Hypätään sitten pyhän Henrikin aikaan 1100-luvulle näiden kriittisten taustojen selvittelyjen jälkeen taivasten valtakunnan kasvaessa ja vahvistuessa Pohjolassa ja Venäjällä työntäen vanhan pakanuuden hiljalleen sivuun.

kun Kiovan Mstislav I Vladimirovich Suuri (1076-1132) kuoli, Russian valtakunta jakaantui ja Novgorod erosi Kiovasta.

Jaroslav I Viisaan tuoma ratkaisu haihtui ilmaan, eikä Ruotsin ja Venäjän suhteet koskaan enää palautuneet ennalleen.

Suomi siinä välissä.... kuten tiedämme.



ja tappelu alkoi nyt toden teolla piispa Henrikkimme vuosisadalla

Novgorodin kronikka (1016-1471) on vanhin Novgorodin historia.

Kronikka kertoo, kuinka vuonna 1142 Novgorodista oli lähtenyt 150 kauppiaan ryhmä matkalle, mutta jossain Balttian alueella ruotsalaiset olivat hyökänneet heidän kimppuunsa ja surmanneet kaikki, ryöstäen kauppatavarat.

not nice...

tästä alkavat virallisesti Ruotsin ja Novgorodin vihollisuudet, jotka olivat niin katkera pala kaikille ja täysin hyödytön.

siis ruotsalaiset syypäitä!

20 vuotta myöhemmin 1162 he yrittivät uudelleen laivoineen Laatokalle, mutta novgorodilaiset antoivat heille turpaan ja kaikki laivat menetettiin.

näiden tapahtumien välillä ehkä 1158 piispa Henrik surmattiin Suomessa.



no... hypätään hetkeksi seuraavalle vuosisadalle - ihan vaan sentähden että Ruotsin poika painoi Nevaa pitkin 1240 tarkoituksenaan ottaa Laatokka taas valtaan niinkuin ennen muinaisina hyvinä päivinä.

he saivat taas pahasti turpaan.

Ruotsin lyöjä oli 1240 Aleksanteri Novgorodilainen (1220-1263) joka sai tästä ratkaisevasta Nevan voitostaan kunnianimen, meille suomalaisillekin niin tutun

Aleksander Nevsky