Austrasian Brunhilda

Saatana kohtasi Merovingeissä hankalan ongelman.

ensinnäkin he olivat Clovis I kasteen myötä siirtyneet Nikean uskontunnustuksen opetukseen pyhästä Kolminaisuudesta ja hallitsijat vieneet frankit mukanaan. Olisivat perhanat pysyneet muiden eurooppalaisten kanssa presbyteeri Areioksen hienoissa ja älykkäissä opetuksissa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

toiseksi, Kristus käytti heitä taivasten valtakunnan työssä voimallisesti.

näin Merovingien prinsessan kautta Espanjan ja Portugalin visigootit tulivat Nikean piiriin ja Toledossa sinetöitiin vuonna 589 areiolaisuuden loppu.

ja toinen vietävä Merovingien prinsessa kutsui Kristuksen kirkon Englantiin ja pakanuuden aika päättyi siellä kohta sen jälkeen.

kolmanneksi, helkkarin Merovingit frankkeineen olivat nousseet Euroopan väkevimmäksi kansakunnaksi ja Saatana oli vaarassa menettää allemanitkin ja muut germaanit Kristukselle (kuten menettikin sitten frankkien Kaarle Suuren aikaan, josta kirjoitan myöhemmin)


minkäs teet, Sielunvihollinen kun olet?

Saatana iski suoraan Merovingien sydämeen - ihan sinne palatsiin, missä näitä prinssejä ja prinsessoita, piispoja ja teologeja vilisi.

tosi tehokkaasti

murhaavasti

valheellisesti


Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
Joh 8:44 KR 1992



Kertaamme että Brunhilda oli visigoottien ruhtinaan tytär, jonka jalo Sigebert I haki suurella juhlalla puolisokseen vuonna 567.

Sen ajan rakastettu ja suosittu hallituspari, aikansa Kaarle Kustaa ja Silvia (oli silloinkin skandaalin käryä kunkkujen linnoissa ... ei mitään uutta auringon alla).

Sisarensa haettiin Espanjasta myös rouvaksi, mutta Sigebertin velipuoli Chilperic I saa minulta kunnianimen "paskiainen". Hän karkoitti vaimonsa Audoveran ja otti rakastajattarekseen tämän palvelijattaren Fredegundan. Hän syrjäytti tämän ja toi palatsiin Soissonsiin Brunhildan sisaren Galswinthan ja murhasi (tai Fredegunda murhasi) hänet jo seuraavana vuonna 568. Oli Galswintha yrittänyt panna ukkoaan järjestykseen.



Kuningatar Brunhildaa murha raastoi liian syvältä ja hän usutti Siegebergin kostamaan Chilbertille vuoden 575 taistelujen jälkeen - vastoin Pariisin piispa Germanuksen neuvoa antaa anteeksi.

Vaimo aiheutti näin miehensä kuoleman, kun Fredegundan lähettämät salamurhaajat surmasivat hänet Vitry-en-Artois nimisessä paikassa myrkytetyillä tikareilla lyöden.

mainitsinko jo, että Saatana on murhaaja?



Leskikuningattaren ensimmäinen hallituskausi oli Austrasian asukkaille todella hyvä ja hän pani valtakunnan asioita järjestykseen maanteiden ja siltojen korjaamisesta valtionvarainministerin hommiin ja rakensi useita luostareita ja kirkkoja pyhän Kolmiyhteisen Jumalan pavelijoiden käyttöön ja turvaksi.

Nettiruukun kirjastoon käänsin paavi Gregorius Suuren kirjeen kuningatar Brunhildalle, josta näkyy miten suuressa arvossa myös Rooman piispa tätä naista tähän aikaan piti.



Toisella palstalla kerron, kuinka Brunhildan ja Sigebertin tytär Ingunda oli ratkaisevassa asemassa Espanjan kääntymisessä Nikean uskoon.

Frankkien valtakunnassahan nainen ei saanut perinnöllistä oikeutta valtaistuimeen, vain pojat, joten Brunhilda hallitsi pienen poikansa Childebert II (570-595 )ollessa alaikäinen. Poju oli kruunattu viisivuotiaana Metzissä ja kun hänestä tuli "täysi-ikäinen" eli 13 vuotias, kuningatar-äidin valta virallisesti päättyi (583).

Olemme seuranneet, kuinka leskiäiti antoi poikansa nyt miehensä veljen kuningas Guntramin turviin ja setä adoptoikin Childepertin ja näin tästä tuli laillinen Burgundin vallanperijä.


no pojat olivat tärkeitä. Sigebertin ja Brunhildan Childebert II sai kaksi poikaa - vaimonsa nimeä on ole saanut selvitettyä -

......
Theudebert II (586-612) Burgundy
Theuderic II (587–613) Austrasia
..........

Poikien isä, Childebert II, kuoli syyskuussa tai lokakuussa vuonna 595. Brunhilda syytti sisarensa surmaajaa Fredegundaa myös oman poikansa varhaisesta kuolemasta. (en tiedä, onko historiankirjoissa varmuutta kuolinsyystä)

ja niin Saatana löysi aukon kristityn Brunhildan sisäisissä puolustuksissa ja löi lujaa.



kuinkas Saatana sai otteen tästä väkevästä naisesta?

isoäidin paha otti lastenlasten kautta sytyttäen hirveään vihaan vähän kaikkea kohtaan.

poikansa kuoltua Brunhilda asettui Austrasian kuningas Theudebert II (586-612) hoviin.

14 vuotias nuori poika, tosin "täysi-ikäinen" frankkien lakien mukaan, siellä luuli olevansa kunigas isänsä kuoltua 595?

isoäitee oli Austraasiaa hallinnut ja tahtoi taas hallita!

neljä vuotta siinä meni kunnes pojanpoika onnistui karkoittaamaan Brunhildan luotaan 599.

Kerrotaan, että Brunhilda oli sekavassa tilassa harhaillut jossain Larcis-joen rantamilla Champagnessa lähellä, josta joku talonpoika oli hänet löytänyt.

(maalaismiehen lotto voitto! hänestä tehtiin kohta pian Auxerren piispa)



veljensä Theodoric II (587-613) otti isoäidin, kohta kuuskymppisen, suojiinsa ja antoi mielihyvin tämän hallita Burgundia kauttaan Orléansin kaupungissa. Pelasivat yhteen hyvin nämä kaksi.

Mutta niinkuin Brunhilda ei ollut kyennyt antamaan anteeksi sisarensa murhaa, ja aiheutti näin miehensä kuoleman, niin hän ei kyennyt antamaan pojanpojalleen anteeksi, mitä tämä oli tehnyt karkoittaessaan hänet.

Sen sijaan että suvun vahva nainen olisi alkanut rakentaa Burgundya ja toimia sen asukkaiden ja hovin hyväksi, ja vahvistaa poikansa poikia, hänen sydämessään paloi kostonhimo.



Asia sopi Theodoric II:lle hyvin ja hän kokosi armeijansa hyökäten oman veljensä kimppuun isoäitinsä kehotuksesta 599.

Seinsen taistelu ei tuonut tuloksia mutta muutaman vuoden kytemisen jälkeen pojat ottivat uudelleen yhteen useamman kerran, milloin toinen milloin toinen voittaen.

Tätä onnetonta veljessotaa jatkui frankkien kesken aina vuoteen 612 asti. Sen sijaan että olisi 599 annettu anteeksi, sovittu ja ryhdytty rakentamaan, käytiin älytöntä sotaa 13 vuotta.



Kosto on suloinen!

Häntä kaltoin kohdellut pojanpojista vanhempi, Theudebert, joutui pakenemaan Tolbiacin taistelusta vuonna 612 ja jäi veljensä sotilaiden kynsiin. Theuderic antoi vangitun veljensä isoäidilleen Brunhildalle.

Saatana varmaan riemuitsi, sillä Tolbiac, Zülpich, on sama paikka, missä Herra oli antanut Clovis I voiton 496 ja tämä oli saman tien ottanut kristillisen kasteen.

Kosto on suloinen.


no mitäs emäntä?

Brunhilda lähetti pojanpoikansa luostariin.

ja laittoi varmuudeksi murhamiehen matkaan, joka surmasi siellä sekä Theudebertin että tämän ainoan pojan, kruununperillisen Merovechin.

Näin isoäiti halusi varmistaa lemmikkinsä Theudericin nousun valtaan ja kunniaan - ja oman asemansa tämän rinnalla!

olihan nyt nähty, millainen voima Brunhilda oli vielä vanhemmilla päivilläänkin, halliten hallitsijoiden kautta.


Ihminen määrää, suunnittelee, juonii, kaavailee ... mutta Jumala on se, joka päättää.

Pian veljestään saamansa voittonsa jälkeen ja kymmenen vuoden turhan sisällissodan päättymisen jälkeen Theuderic II sairastui vakavaan vatsatautiin ja kuoli Metzin kaupungissa vuoden 613 lopulla.

---
hmmm

Brunhilda oli tapattanut ainoan poikansa vanhemman pojan ja tämän pojan ja nyt Jumala oli tappanut hänen toisen pojanpoikansa.

ketään ei ollut jäljellä.

kosto on suloinen

mutta se oli Brunhildan elämässä kohta, josta Saatana sai otteen.


no mites nyt, rouvaseni?

kun keinot loppuu niin konstit alkavat vai miten se menee.

Brunhilda oli saanut nähdä ja oli varmaan suoraan vaikuttanutkin siihen, kuinka lemmikkinsä Theoderic haki vaimokseen visigoottien kuningas Wittericin (k. 610) tyttären Ermenbergan.

Häät varmaan oli komiat Chalonin kaupunigssa 606 ja saattoi isoäidilläkin olla kaunis juhlapuku yllään, tulihan juhliin sukulaisia Espanjasta.

vaan jotain meni pahasti pieleen - emme tiedä oliko se naisten välillä vai nuoren parin välillä - ja Ermenberga parka lähetettiin häväistynä takaisin isänsä kotiin.

tästä syystä Theuderic ei itse ennättänyt saada lapsia ennenkuin kuoli ripuliin.

jotkut sanovat että sekä Brunhilda että Theudericin sisar Teudilana pistivät pahaa puhetta tytöstä nuoren aviomiehen korvaan.

Minusta tämä ei kuitenkaan vaikuttaisi järkevältä käytökseltä Brunhildan kannalta, joka nimenomaan tarvitsi poikia sukuun.



isoäiti tiesi, että Theodoricilla oli avioton lapsi nimeltä Sigebert (601-613). Poikanen oli saanut Brunhildan aviomiehen kuninkaallisen nimen, joten tämä lapsi ei ehkä ollut ihan sattuman kauppaa.

Olenko maininnut, että frankkien Salian lakien mukaan vain miespuoliset jälkeläiset saivat hallita.

Brunhilda taivutteli nyt hieman lakeja ja toi tämän AU lapsen hoviin ja hänet kruunattiin kahdentoista vuoden ikäisenä 613 sekä Austrasian että Burgundin kuninkaaksi.

Näemme tässä selvästi Brunhildan suunnitelman

joten toki tuon ajan frankkien ylimyksetkin sen näkivät



Olemme nyt lähellä Brunhildan elämän loppua.

Näyttämölle saapuu Soissonsin (Neustrian) kuningas, Chlothar II (584-629).

Tämä on kertomuksemme Fredegundan poika, myös Lothair nimellä kutsuttu, Clothair II Suuri tai Clothair II Nuori.

Poika oli vielä äitinsä Fredegundan kohdussa, kun hänen isänsä kuningas Chilperic I "paskiainen" surmattiin syyskuussa 584.

Asian tekee hankalaksi se, että kuningas oli Chellesin kaupungin luona syksyllä palaamassa metsästysretkeltä, kun tuntematon salamurhaaja iski.

muinainen murhamysteeri!

oliko tappaja raskaana olevan Fredegundan lähettämä?

vai Brunhildan kostoa Sigebertin murhasta?

minä veikkaisin jälkimmäistä, vaikka syytös historiassa on usein langetettu Fredegundalle.

lapsen isän murha kun ei jotenkin tuntuisi järkevältä, ja Fredegund oli sangen järkevä.



Brunhildan oma hovi alkoi luopua hänestä Sigebert II kruunaamisen tähden - olihan tämä lakien vastainen konsti pitää valtikasta kiinni - ja molempien palatsien mahtimiehet, Austrasian Warnachar (k. 628) ja Neustrian Radon (k. 617) ottivat yhteyttä Frededungdan poikaan, kuningas Chlohtar II:een.

Miehet sanoivat saaneensa kylilksi nyt jo iso-isoäidin hallinnasta ja asettuvansa hänen puolelleen.

epätoivoinen Brunhilda lähti vuonna 613 miehekkäästi taisteluun nuoren Sigebert II rinnalla Chlotharia vastaan Aisne-joen maisemiin.

Mutta siellä suuri osa Brunhildan armeijasta jätti vanhan rouvan ja tämä lähti pakomatkalle, jääden Fredegundan pojan sotilaiden käsiin Orbessa Neuchatelin tuntumassa.

(mainoskatko: tunnemme kaikki pienen Orben kaupungin tuotteita hyvin, se on nykyään nimittäin Nestlen tutkimuskeskus)



Ja näin Sigebert II surmattiin.

Clothair II oli julman äitinsä poika - iäkästä Brunhildaa enytettiin kolmen vuorokauden ajan kidutuspenkissä ja sen jälkeen hänet sidottiin hevosiin, jotka repivät hänet kappaleiksi. Kuningattaren ruumis poltettiin ja tuhkat levitettiin tuuleen.


Chlothaire syytti Brunhildaa kymmenen Ranskan kuninkaan kuolemasta:

Sigebert I
Chilperic I
Theudebert II
Theuderic II
Sigebert II
Merovech (Chilpericin poika)
Merovech (Theudericin poika)
Corbo (Theudericin poika)
Childebert (Theudericin poika)
Theudebertin kaksi poikaa

ja että hän olisi lisäksi surmauttanut monta korkeaa kirkonmiestä



mutta top tykkänään!

tämä lista on toki arvokkaasta lähteestä, Fredegarin kronikasta, joka on Georgius Toursilaisen historian ohella hyvin merkittävä frankkien vaiheista kertovat teos.

se alkaa Rooman ajoista, sieltä pyhän Martin maisemista, ja päätty Kaarle Suureen

(niinkuin nämä pienet tutkielmani)

vaan minä mitätön protestoin!

Brunhildan syyttäjä, tuomari ja teloittaja oli näet tuon Soissonsin Fredegundan poika.

olen sitä mieltä, että poika pisti tämän väkevän naisen tilille oman äitinsä tekemiä veritekoja, joita tuossa listassa on monta.

(kirjoitan Fredegundasta oman tarinansa.)