Kaarlo Martel

Kaarle Martelin kanssa tulemme Herran Jeesuksen asian ja kristillisen Euroopan ja siten koko maapallolla niin hallitsevan länsimaisen kulttuurin historian tärkeimpiin kuuluviin tapahtumiin.

olemme seuranneet, kuinka Herran Jeesuksen taivasten valtakunta alkoi pursua kuin taikina Rooman rajojen ulkopuolelle. Kuinka Gallian apostoli pyhä Martti toimi ja kuinka frankit voitettiin Jeesukselle.

kuinka frankkien voimallinen nousu merovingien ajalla 500-700 johti Kristuksen kirkon Ranskasta käsin Espanjaan, Portugaliin, Englantiin ja alkoi ulottua itään allemanien suuntaan.

Mutta tämän maailman herralla ei ollut eikä ole pienintäkään aikomusta luovuttaa otettaan mistään maankolkasta ja Kristuksen kirkon sisälläkin hän on kovin ahkerana.

samalla kun kristillinen lähetystyö eteni, evankeliumin kotimaa oli liekeissä ja uusi uskonto, joka määrätietoisesti haluaa valloittaa koko maailman totuudelleen, pyyhkäisi sassanidien Persian ja bysanttilaisten hallitseman Lähi-idän yli sellaisella voimalla, että arabien valloitusten jälkeen itäisen-Välimeren seudulla Jeesukseen uskovat olivat pian pieni vähemmistö.

ja edelleen ovat. vain rippeet aikanaan kukoistavasta kristillisestä elämästä ja kulttuurista ovat säilyneet pieninä saarekkeina Lähi-idän kansojen parissa ja tänään myös Iran on islamin voimakas ääni.

Damaskossa hallitsevien omaijjidien tarkoituksena oli ottaa Konstantinopoli, itäisen kristillisydyen pääkaupunki ja tätä varten myös Espajan ja keski-Euroopan kautta käydä tuon lujan linnan kimppuun.

voittaa pyhällä sodalla, jihadilla, koko Rooman alue, pohjois-Afrikka, Eurooppa, Englanti, koko maailma islamille.

ja he olivat hyvässä vauhdissa!

oli jokseenkin yhdestä miehestä kiinni koko Jeesuksen kirkon asia tällä planeetalla.

(en halua demonisoida islamia, vaan islmain omalta kannalta kertoa, että jihad oli väkevässä voimassa ja sen tarkoitus oli ja on voittaa koko maailma sille ainoalle totuudelle, joka islamista loistaa.)



tietenkin voimme sanoa, että nämä ovat menneen talven lumia - 1300 vuotta sitten käytyjä juttuja.

mutta silloin unohdamme, että nuo samat henkivallat ovat edelleen täydessä vauhdissa.

Pyhä Henki, Kristuksen kirkko ja usko Jeesukseen, taivasten valtakunta.

Islamin henki, maailmanlaaja uskonto, alistuminen yhden ainoan Jumalan tahtoon ja sen tunnustaminen, että Muhammed on Jumalan profeetta.

nämä kaksi eivät ole rauhallisen rinnakkaiselon esimerkkejä vaan kaksi Lähi-idässä syntynyttä monoteistista uskonta, jotka kamppailevat yhä tänään ihmiskunnan sydämestä.

tähän liittyy myös kysymys Turkin liittymisestä Euroopan yhteisöön - se olisi ensimmäinen islamilainen maa, jonka asukkaat vapaasti voisivat liikkua Euroopan kristittyjen kansojen keskellä.



toki moni suomalainen antaa piut paut omalle uskolleen ja kirkolleen ja sitä pilkkaa ja halveksii, Raamatunkin heittää selkänsä taakse ja polkee jalkoihinsa.

vaan monet tällaiset suomalaiset eivät ymmärrä, että mitään uskonnollista tyhjiötä ei ole eikä tule.

jos Suomen kansalta otetaan evankeliumi pois, sen tilalle tulee ankara laki. Eivtä Ranskan vallankumouksen miehet ja naiset kestä islamin edessä vaan joutuvat taipumaan sen väkevään valtaan.

ottaa aikansa - mutta mehän puhumme tässä sadoista vuosista, kymmenistä sukupolvista. Euroopan tulevaisuudesta kristillisenä maanosana, tai Lähi-idän kaltaisena islamin valta-alueena.


kristillisen opin näkökulmasta islam on aidosti anti-kristillinen uskonto.

Uuden Testamentin kaanonissa oleva Ensimmäinen Johanneksen kirje antaa tämän määritelmän:

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa."

Islam on puhtaasti monoteistinen, yksijumalinen uskonto, ja islamin teologian kannalta on suorastaan kauhistus ja Jumalan pilkkaa puhua ihmisestä, jonka isänä olisi Jumala.

"Jumalalla ei ole poikaa" on olennainen islamin opetus ja lause on mukana teksteissä esimerkiksi Kalliomoskeijan kultaisissa koristeissa Jerusalemissa.


Euroopan lähetystyön edetessä 500-700 luvun Euroopassa Lähi-idässä syntyi tämä uusi uskonto, jonka ajanlasku alkaa kristittyjen vuodesta 579 AD.

Islamilaisen ajanlaskun mukaan tänään on 11 Thul-Hijjah, 1431.

Neljän suuren kalifin ajan jälkeen uskonnon valtaan nousi Damaskossa Syyriassa vaikuttanut Umaijadin kalifaatti (661-750).

Heidän armeijansa oli voittamaton ja nopeasti he alistivat islamin valtaan koko Lähi-idän, lyöden kristittyjen armeijan ratkaisevassa Jarmukin taistelussa elokuussa 636.

Egypti jäi pian sen jälkeen islamin armeijan käsiin ja valloitus jatkui nopeasti pitkin pohjois-Afrikkaa aina Marokkoon asti.

Umaijadien valtakunta oli 700-luvun taitteessa ylivoimainen suurvalta, ja kalifi al-Walid I (668-715) hallitsi valtavaa aluetta Intian rajoilta Atlantille.

Arabien johtamassa suurvallassa oli monia kansoja ja kieliä, mutta suurella osalla vallattua aluetta vallitsi usko Jeesukseen, Kristuksen kirkko.

näillä näkymin ei vallitse enää koskaan.



Näyttäisi siltä, ettei umaijjadeilla ollut selkeää käsitystä Hispanian poliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta.

Muslimien armeijan komentaja, Musa ibn Nusair (640-716), jäi varovaisesti Afrikan puolelle. Gibraltariin tultiin laivoilla paikallisten asukkaiden aavistamatta mitään pahaa.

Huhtikuun 29. 711 äskettäin islamiin kääntynyt berberi Tariq ibn Ziad (689-720) johti yli 10.000 miehen joukon yli Välimerelle johtavan kapean salmen Gibraltarille. Nimi on "Gebel Tariq" eli "Tariqin vuori".


Visigoottien hallitsema Iberian niemimaa ei tarjonnut Tariqin hurjalle ja kokeneelle armeijalle mitään todellista vastusta.

Kuningas Roderic kaatui kesäkuun 11. 711 Guadaleten joen taistelussa ja visigoottien armeija murskattiin. Kuninkaan puoliso Egilona joutui muslimien vangiksi.

Pääjoukot seurasivat pian kun uutiset murskavoitosta saavuttivat heidät. Umaijjidit nimesivät valtaamansa Espanjan ja Portugalin "al-Andalusia" ja komentajan poika, Abd el-Aziz ibn Mousa (k. 718) asetettiin valloitetun maan hallitsijaksi.

Abd el-Aziz ihastui Egilonaan ja he solmivat avioliiton vuonna 717. Kerrotaan että Egilonan tähden Abd el-Aziz suhtautui "liian suopeasti" valloitetun maan kristityihin ja hänet pian sitten murhattiin.


Etevä Espanjan niin nopeasti vallannut sotilasjohtaja Tariq ibn Ziad joutui kokemaan umaijjadien keskinäistä epäluuloa ja valtataistelua.

Suosittu muslimiarmeijan komentaja kutsuttiin takaisin Damaskoon. Kalifi al-Walid I ilmeisesti halusi pitää vahvan miehen siellä lähellään, ja Tariq eli siellä hiljaisuudessa lopun elämäänsä.

Espanjan ryöstäminen, tuhoaminen ja pakkokäännytys islamiin alkoi nyt toden teolla ja Syyriasta maahan tulvi joukkoja.

Armeijan komentaja Musa ibn Nur rsaapui vuonna 715 Damaskoon mukanaan ensimmäisen kerran länsimaisia visigoottien ruhtinaita, prinssejä ja prinsessoja, orjia ja sotavankeja ja marssitti heitä kaupunkiin kansan riemuksi mukanaan mahtava sotasaalis.

Sanotaan että saaliin joukossa olisi ollut "Salomolle kuulunut levy, jossa on jalokiviä"

ettei olisi ollut se Jerusalemin temppelin juutalaisen ylipapin rintakilpi? uurim ja tummim?


Al-Andalus (الأندلس‎) oli Espanjan niemimaalla ja Ranskan eteläkulmilla oleva maurilainen - marokon islamilainen - hallintoalue 711-1492.

Arabit ja berberit jakoivat lännessä Gibraltarin ylityksen jälkeen 711 valtaamansa alueen viiteen osaan: Andalusia, Galicia ja Portugali, Castile ja Léon, Aragon ja Catalonia, sekä Septimania (etelä-Ranskassa).

al-Andalusia säilyi umaijjadi kalifaattina, jonka perustaja olikalifi Al-Walid I (668-715).

Abbasidien otettua islamin haltuunsa Lähi-idässä ja tuhottua umaijjidit, lännessä heidän dynastiansa jatkui ensin Córdoban emiraattina (c. 750–929), sitten Córdoban kalifaattina (929–1031) ja lopuksi pienempitän Córdoban taifa kuningaskuntina.

kunnes katolinen ruhtinaspari Isabella ja Ferdinand tekivät lopun moorien ja juutalaisten hallinnasta ja asumisesta Espanjassa vuonna 1492.





Kerron kohta Espanjan ja Portugalin valtauksesta enemmän, jotta ymmärtäisimme mistä 700-luvun alussa oli kyse.

Tiedämme varmaan kaikki, että myöhemmin tämä Espanjan moorilainen islamilainen kulttuuri kohosi huikeisiin korkeuksiin tieteen, taiteen, talouden ja tekniikan, arkkitehtuurin, kirjallisuuden, runouden, musiikin ja muun suhteen.

Miljoonat matkustavat yhä ihailemaan Alhambran halleja ja Cordovan arabialaista akateemsita perintöä pidetään maailman yliopistoissa suuressa arvossa.

Myös kotimaastaan karkoitettu Jumalan valittu kansa, juutalaiset, saivat elää Espanjan moorilaisessa maailmassa erästä historiansa väkevintä ja tuottoisinta kautta, josta rabbi Moses Maimonides, Rambam, on loistava esimerkki.

älkäämme siis demonisoiko tätä uskontoa ja kulttuuria ja kuvitelko, että kristityt käyttäytyvät tässä ajassa paremmin.

anti-kristillinen uskonto islam kuitenkin on - aivan määrätietoisen ja omimman opetuksensa mukaisesti.



Umaijjadien valtakausi oli islamin räjähdysmäisen laajenemisen aikaa ja kuten sanottu, al-Walid I aikana se oli läntisen maailman suurin mahti ulottuen Atlantin rannoilta Espanjasta ja Portugalista Intian rajoille asti.

Voimme visualisoida tilanteen siten, että kristillisen Euroopan alla oli islamin puolikuu Välimeren eteläpuolella.

Molemmista suunnista tämä uusi uskonto tahtoi käydä pyhää sotaa, jihadia, kristillisen ja pakanallisen Euroopan valtaamiseksi.

Idästä Bysantin imperiumin kautta, jonka lukkona oli Theodosiuksen muureilla ladon lukoksi tehty Konstantinopoli.

Lännestä moorit pyrkivät väkevästi Pyreneiden yli etelä-Ranskaan ja sieltä sitten koko keski-Eurooppaan, Brittein saarille ja Skandinaviaan, jatkaen itään ja murskaten Bysantin siltä suunnalta.

Vallaten koko maailman.

jos olisivat onnistuneet, mekin olisimme kaikki koulussa opetelleet ulkoa Koraanin ja siitä tehtyjä kysymyksiä ylioppilaskirjoituksissa tärkeänä aineena vastaisimme.

yksi Kalle niminen kaveri oli ladon lukkona lännessä.



Myöhempi arabialainen historiankirjoitus viittaa siihen, kuinka jumalattoman ahneita ja korruptoituneita Damaskon umaijjadi-suvun kalifit ja hallintonsa oli. ibn Marwan jälkeläiset.

Tämä on kovin inhimillistä. Heidän johdossaan oli tuon ajan maailman voimakkain sotilasmahti, kevyt keihäin ja miekoin varustettu ratsuväki.

Toisin kuin esimerkiksi Euroopan ratsumiehet, muslimit käyttivät hevostensa satuloissa jalustimia, joiden avulla hurjasti laukkaavan hepan selässä oli helpompi hallita tasapainoaan.

vallatuilta alueilta haluttiin sotasaalista ja siitä tuli pian tärkeä motiivi, ehkä tärkeämpi kuin islamin levittäminen. olivathan sotilaista monet vasta äsken kristinuskosta tai pakanuudesta islamiin kääntyneitä.

ja sotasaalis virtasi Damaskoon!



tästä ahneudesta on aika kurja kertomus Damaskosta.

kalifi al-Walid I kutsui Espanjan vallanneen Tariq ibn-Ziadin Syyriaan ja myös hänen komentajansa, koko pohjois-Afrikan, Espanjan ja Portugalin islamille vallannut Musa ibn-Nusair kutsuttiin takaisin.

Näiden lähestyessä valtavan sotasaaliin ja vangittujen länsimaisten prinssien ja prinsessojen saattueen kanssa Damaskoa, al-Walid I oli vanhana miehenä sairastunut. Myös voittoisa sotilas Musa oli jo iäkäs.

Vaan kuinkas ollakaan, valtaa piti kalifin veli Sulayman bin Abd al-Malik (674-717) joka vaati että koko komeus on annettava hänelle!

Musa ja Tawfig kieltäytyivät ja tulivat voittosaatossa Damaskoon vieden sotasaaliin tautia potevalle kalifi al-Walidille.

kunnon miehiä siis nämä kaksi.



Kansa hurrasi kunnon miehille ja Suleimania potutti. Mutta pian al-Walid I kuoli 715 ja hänestä tuli kalifi kalifin paikalle (kuten sarjakuvien Ahmed Ahne haluaa).

Nyt ei ollut ketään estämässä. Kalifi otti itselleen koko Espanjan aarteet, Salomon "rintakilven" mukaanlukien, ja otti vanhalta sotasankarilta, Musalta, pois kaikki arvonimet ja tehtävät ja omaisuuden.

Kun Musan poika Abd el-Aziz ibn Musa murhattiin - ehkä kristityn vaimonsa Egilonin tähden ja kristittyjen suosimisesta syytettynä - tämän pää tuotiin Damaskoon.

Muslimien kalifiksi itseään kutsuva Suleiman järjesti juhlallisuduet ja paikalle kutsuttiin pojan isä, vanha Musa, jota kalifi oli köysi kaulassa kuljetuttanut Damaskon kaduilla.

Ivaten kalifi kysyi isältä tunnistaako tämä kenen pää se on. Musa säilytti arvonsa ja kertoi al-Andalusian hallitsijan suoruudesta ja kirosi tämän murhaajat.

sanotaan että myöhemmin Musa nähtiin kerjäämässä Damaskon moskeijan portin pielessä.



Musa ja Tawfiq olivat kansan suosiossa, samoin al-Walid I - mutta Suleiman ei - ymmärrämme hyvin miksi.

Suleimanin ja al-Walidin isä Abd-el-Malik rakennutti maailmankuulun ja poliittisesti niin tulenaran Kalliomoskeijan ja Aqsan Jerusalemiin paikalle, jossa Salomon ja Herodeksen temppelit olivat kerran seisseet.

Persialainen historioitsija al-Tabani (838-923) kertoo, että suuskuussa 717 Suleiman pukeutui tosi juhlavaan viittaan, turbaaniin ja seisoi peilin edessä ihaillen komeutta, jonka siinä näki.

Hän kysyi orjattareltaan, mitä mieltä tämä on näkemästään!

Tyttö vastasi "en näe sinussa pienintäkään muissa ihmisissä näkyvää virhettä, paitsi että olet kuolevainen"

Viikkoa myöhemmin Suleiman kuoli lokakuun 1. 717.


Espanjan valtauksen aikajana:

500-luvulla visigootit (2% väestöstä) hallitsivat kristillistä Espanjaa ja Portugalia ja vuosisadan lopulla kääntyivät areiolaisuudesta Nikean uskoon.

612 - visigootit määräsivät, että juutalaisten on otettava kaste tai heidän omaisuutensa takavarikoidaan ja heidät karkoitetaan maasta

710 - islamiin kääntynyt berberi, Tariq ibn Ziyad, ylittää ensimmäisen kerran hänen mukaansa nimetyn Gibraltarinsalmen. 400 miestä ja 100 hevosta.

711 - Musa ibn Nusair lähettää Tariqin suuremman sotavoiman kanssa

711 - heinäkuun 19. kuningas Roderic saa surmansa Guadalete-joen taistelussa

712 - Syyriasta tulee umaijjadien joukkoja valtaamaan ja ryöstämään Espanjan ja Portugalin kaupunkeja, palatseja, kirkkoja ja luostareita

715 - Musa ibn Nusair tuo sotasaaliinsa Tariqin kanssa Damaskoon ja antaa sen kalifi al-Walidille

717-18 katse Pyreneitten taa! Al-Hurr ibn Abd al-Rahman al-Thaqafi valtaa Septimian (nykyisen Ranskan eteläosassa)

719 - neljäs Espanjan emiiri Al-Samh ibn Malik al-Khawlani siirtää pääkaupungin Sevillasta Córdobaan.


ja näin - 10 vuotta Espanjan valtauksen jälkeen - alkaa kamppailu koko Euroopan tulevaisuudesta, rajana Pyreneiden vuoristo.

Siellä täällä on al-Andalusiassa itsenäisinä säilyneitä alueita, etenkin baskit pitivät puolensa ja saivat olla omissa oloissaan nurkassaan.

mutta islamilainen emiraatti on noussut ja kerännyt nopeasti voimia, ratsuja miehineen, joiden rynnäkköä mikään tuon ajan armeija ei helposti kyennyt vastustamaan.

ja niin vuonna 721 alkaa avoin taistelu Euroopasta Kristuksen ja Muhammedin välillä.


al-Andalusian ensimmäinen umaijjadi hallitsija, Abd el-Aziz ibn Mousa oli varmaan kristityn vaimonsa takia "liian lempeä" Iberian kristittyjä asukkaita kohtaan. Kerroin edellä, kuinka 716 murhatun pojan pää näytettiin häpäistylle isälle Damaskossa.

Seuraajakseen määrätty Ayyub ibn Habib al-Lakhmi, al-Hurr ibn 'abd al-Rahman al-Thaqafi ei ollut lainkaan "liian lempeä" ja kävi nopeaa ja tehokasta taistelua vastarintaa yrittäneiden kristittyjen goottien kanssa.

kaikki vastarinta kukistettiin armotta, niin että kristityille jäivät hallintaan vain Galicia, Asturias, Cantabria, Catalonia. Baskien alue jäi myös al-Andalusian ulkopuolelle.



lähdetään tässä vaiheessa pienelle sivuretkelle Espanjan kulmalle Astourian vuorille, jossa kristillinen usko säilyi ihmeellisesti ja josta sitten alkoi myöhemmin Reconquista - Hispanian valtaaminen takaisin Kristukselle.

kirjoitan siitä erillisen palstan, koska reissu on niin mielenkiintoinen ja hieman erillään meidän Kalle Vasaran pääkertomuksesta.