Galswinthan murhaPhilastre Fils XIX vs.
noh nih
olemme tehneet piennen pikakierroksen Euroopan kääntymisen aikoihin, kun sanoma Beetlehemin piltistä, Golgatan uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta tavoitti yhä uusia kansoja lähetystyön tuloksena 300-400 luvulla.
paljon silloin näitä asioita myös pohdittiin ja kristillinen kirkko oli jakaantunut lännessä varsin jyrkästi nikealaisten kolminaisuusopin kannattajien ja areiolaisten välillä.
kuninkaidensa johdolla sekä visigootit että ostragootit olivat omaksuneet piispa Ulfilan kautta Areioksen opin.
esimerkiksi Hispaniassa ja Ranskassa gallo-roomalainen ylimystö tahtoi olla areiolaista ja tavallinen kansa oli monin paikoin nikealaista.
kun kuningas Klovis I sitten ensimmäisen kerran kokosi nykyisen Ranskan ja Hollannin ja Belgian alueen frankit yhden vallan alle ja perusti merovinkien valtakunnan, hän omaksui suoraan pakanuudesta kääntyessään Nikean kolminaisuusopin mukaisen kristinuskon.
Seuraavien vuosisatojen aikana 500-700 areiolaisuus sitten kuihtui ja sammui pois ja koko Euroopan kristillisyydestä tuli pyhän Kolminaisuuden palvontaa, jossa Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala ja on kuitenkin vain yksi Jumala.
näistä on edellä ollut puhetta.
Ah ne naiset!
Kuningas Clovis I (466-511) yhdisti frankit ja pyhä Remigius kastoi hänet katoliseen (Nikean) uskoon 496 Rheimsin kaupungissa. Tästä tuli sitten sekä Merovingien että Karolingien kuninkaiden kruunauksen kaupuni.
(Muistamme kuinka ilmestyksessä nuorelle Jean d Arc tyttöselle sanottiin, että tämän tulee viedä Kaarle VII silloin vihollisen vallassa olevaan Rheimsin kaupunkiin kruunattavaksi!)
Clovis I toi mukanaan Hollannista frankkien perintönä mm. kuninkuuden perimystä koskevat "Salian lait" jotka hän kokosi tärkeäksi Lex Salica kokoelmaksi.
Näissä määrättiin, että frankkien keskuudessa vain miespuoliset jälkeläiset perivät läänityksen tai valtakunnan hallinnon isältään.
joten naisten täytyi löytää tiensä valtaan - ja kyllähän he löysivätkin!
vitsi on siinä, että kun Clovis I kuoli, hän jätti frankkien tuoreen väkevän kristillisen Nikealaisen kuningaskunnan, joka käsitti kutakuinkin nykyisen Ranskan alueet plus, neljälle pojalleen.
yksi kunkku - neljä poikaa - odotamme ongelmia veljesten välille ... ja tulihan niitä.
-------------------------------
Theuderic I (485-534) sai Rheimsin
Chlodomer (495-524) sai Orléansin
Childebert I (496-558) sai Pariisin
Clotaire I (497-561) sai Soissonsin
-----------------------------------
Clovis I perustama frankkien vahva hallitus jatkui lopulta Clothar I (497-561) sukuhaarasta.
Ensimmäinen kuningatar oli hänen veljensä Chlodomerin leski Guntheuc (524), mutta he eivät saaneet lapsia.
Toinen vaimo oli saksalainen Radegund (532) mutta hekään eivät saaneet lapsia
Kolmas kerta toden sanoo, ja vaimonsa Ingundin kanssa Clothar viisi poikaa ja kaksi tytärtä
------------------------------------
Gunthar (kuoli ennen isää)
Childeric (kuoli ennen isää)
Charibert (517-567) Pariisin kuningas
Guntram (532-592) Burgundyn kuningas
Sigebert (535-575) Austrasiam kuningas
Chlothsind, Lombardien kuninkaan puoliso
----------------------------------
Neljänneksi vaimokseen hän otti Ingundin sisaren Aregundin, jonka kanssa sai
-----------------------
Chilperic (539-584) Soissonsin kuningas
----------------------
no lapsista tykkääväällä Clotharilla oli sitten vielä rouva Chunsina jonka poika oli
---------------------
Chram (kuoli ennen isäänsä)
--------------------
ja mahdollisesti myös rakastajattarenaan leskirouva Waldrada
Näinhän tämä tuli selväksi, eikös juu
Clovis I yhdisti frankit ja on ensimmäinen Euroopan katolinen eli nikealainen kuningas.
Hänen poikansa Clothar I oli lapsirakas, ja hänen kauttaa Clovis I pojanpojat hallitsivat nykyisen Ranskan alueita 500-luvun loppupuolella.
komia poikasarja koostuu siis yhden varsin viriilin miehen ja usean eri naisen jälkeläisistä. (Clotharilla on ollut viisi virallista vaimoa ja rakastajattaria sitten ... kuka tietää montako).
rouvat olivat; Guntheuc, Radegaud, Ingund, tämän sisar Aregund ja viimeiseksi Chunsina.
no niin
Clothair I vanhin poika Sigebert I (535-575) hallitsi isänsä kuoltua vuonna 561 Austrasian frankkeja.
ei - ei Australian vaan Austrasian (josta Itävallan nimi Austria tulee). Se käsitti nykyisen Ranskan pohjois ja itäosia. Pääkaupunki oli tuo kuuluisa Rheims, mutta veristen Avaarien hyökkäyksien tähden hän siirsi hallintonsa lännemmäksi Metzin kaupunkiin (kaupunki on pohjois Ranskassa lähellä Belgian ja Saksan rajoja).
kun veljensä Charibert kuoli 567 Sigebert sai myös Pariisin ja siihen kuuluvat alueet valtaansa.
Kertomuksemme toinen nainen on Brunhilda.
Tiedämme näistä varsin tarkasti, sillä Marttimme kotikaupungissa Toursissa oli nyt piispana Gregorius Toursilainen (538-594), jolla oli erinomaiset suhteet hallitsijoihin ja tarkkaa tietoa elämästä tuon ajan Euroopassa. Hän on tullut varsin tunnetuksi kirjoittamansa kirjan, Historia Francorum, kautta - siis frankkien historia.
(hänestä oli nettiruukussa jo aiemmin puhetta Clovis I kääntymisen ja kasteen kuvauksen yhteydessä)
Kristitty frankkien kuningas Sigebert I oli luonteeltaan jalo ja poikkesi näin edukseen varsin epäjalon aikakauden monista muista hallitsijoista.
Gregori Toursilainen kertoo:
Kun kuningas Sigebert havaitsi, että hänen veljensä ottivat vaimoja, jotka eivät olleet heidän arvonsa mukaisia, ja häpeäkseen ottivat orjanaisiakin, hän lähetti lähetystön Espanjaan ja monien lahjojen myötä pyysi vaimokseen kuningas Athanagildin tytärtä Brunhildaa.
Hän oli luonteeltaan kaunis nainen, suloisen näköinen, hyveellinen ja hyvin käyttäytyvät ja tervejärkinen ja miellyttävästi asioista keskusteleva.
Hänen isänsä suostui tähän ja lähetti hänet kuninkaalle monien lahjojen kera.
Kuningas kokoksi päämiehensä, valmisti suuret juhlat ja otti hänet vaimokseen suurella ilolla ja juhlallisuuksin.
Vaikka hän oli areiolainen, saarnaavat piispat ja kuningas itse kehottivat häntä kääntymään ja hän tunnusti yhden pyhän Kolminaisen Jumalan ja uskoi ja kastettiin. Ja näin hän on katolinen kristitty Kristuksen nimessä
Näin siis piispa Gregorius kertoo Brunhildan tulosta visigoottien hovista Espanjasta frankkien pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin.
Rheimisissä Brunhilda sitten kääntyy areiolaisuudesta Nikean uskoon ja tunnustaa, että Jumala on yksi, pyhä Kolminaisuus.
näemme että asia on niin iso, että Brunhilda kastetaan uudelleen. Sillä olihan hänellä jo areiolainen kaste omasta synnyinmaastaan ja kirkostaan.
Brunhildiln isä, Hispanian ja Setpimanian kuningas Athanagild (567) oli ilmeisen lahjakas ja arvostettu ja etevä kuningas, visigoottien viimeisiä suuria areiolaisia hallitsijoita.
he saivat toisensa, juhlavat satuhäät oikeiden kuningasten ja kuningatarten ja prinssien ja prinsessoiden aikaan, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti?
no kun ei.
toisaalta Herra Jeesus Kristus oli saavuttanut jotain todella merkittävää, Euroopan sydämessä kasvoi pyhän Kolminaisuuden tunnustava kansakunta, jota viisaat piispat johtivat ja jossa kansa eli kuninkaan hallituksen alla.
toisaalta nuo olivat koko lailla rajuja aikoja ja pakanuudesta ei ollut pitkääkään matkaa vielä.
pakanuudesta, jossa ihminen ei ole Mooseksen 10 käskyn eikä Jeesuksen Vuorisaarnan eikä Golgatan armon suojissa, vaan sellalisena, kuin ihminen on luonnostaan.
tätä on hankala selittää joten katsotaan 500-luvun Ranskassa mitä se merkitsee.
ja kysytään itseltämme, onko mitään muuttunut Euroopan ihmisessä tuon jälkeen 1500-vuoden kristillisen kulttuurin vaikutuksesta..
napit vastakkain oli saman isän kaksi poikaa, joiden äidit olivat keskenään sisaruksia.
Sigebert I "jalo" Austrasian kuningas oli Clothair I ja Ingundin poika
Chilperic I "paskiainen" Neustiran (Soissons) kunngas oli Clothair I ja Aregundin poika
Ingund ja Aregund olivat sisaruksia. Tyttöjen isä oli Thueringenin kuningas Baderick (480-529)
Ah ne naiset!
Aregundin hauta löydettiin vuonna 1959 St Denis basilikan holveista Pariisista.
Arkussa oli pääkallo ja luita hyvin säilyneen kuningattaren puvun ja korujenkin kanssa.
eli?
no
da Vinci koodissahan - tuossa maailman bestsellerissä - väitetään että Euroopan Merovingit ovat Jeesuksen jälkeläisiä - kato, kun Jeesus otti vaimokseen Maria Magdaleenan ja sitte sai lapsia ja nämä ovat näitä meidän tässä käsittelemiä Clovis I jälkeläisiä.
hmm
no
joka tapauksessa asia otettiin niin vakavasti, vaikka kirja itse on fiktio, kuviteltu romaani, että TV dokumenttaariin "Totuutta etsimässä" John Berstein antoi ottaa kuningatar Aregundin jäännöksistä geeneistä DNA näyte vuonna 2006.
löytyykö DNA pohjalta todisteita, että Merovingit olisivat tulleet Välimeren maista. Ei kuulemma löytynyt.
minä vaan tyhmänä mietin, että eikös tämä Aregund ollut Thuringeniläisen kunkun tytär eikä merovinkki olleskaan. miehenäs oli Clovis I pojanpoika?
vaan en mene väittämään...
joka tapauksessa, ei ole Jeesuksen sukua lihan puolelta tämä porukka
sama isä, eri äidit mutta keskenään sisarukset...
siinä paketti.
Clothair I ja Aregundin poika Chilpert I (539-584) "paskiainen" (mun antama lisänimi) halusi ottaa koko kakun, mutta joutui jakamaan sen velipuoliensa kanssa.
mutta nyt saat kuulla, miksi annan kilpertille tuon lisänimen
.............
kilipertti näki velipuolensa Sigebertin upeat häät ja tämän kauniin ja suloisen visigoottien ylhäisöä edustavan rouvan!
johan on täti - Chilpert ajatteli - ja halusi samanmoisen.
Hän oli ollut jo naimisissa ollut Audoveransa kanssa ja saanut neljä lasta
---------
Theudebert (k. 575 taistelussa)
Merovech (k. 578)
Clovis (k. 580)
Basina (k. 590?)
----------------------
mutta palatsissa oli tosi mahtava palvelustyttö, kertomuksemme toinen väkevä naishahmo Fredegund (k.597).
Kuningas Chilpert otti tämän rakastajattarensa vaimokseen ja karkoitti laillisen vaimonsa Audoveran kauas pois.
Ah ne naiset!
Chilpert ihastui niin velipuolensa vaimoon, että hylkäsi Fredegundin ja lähetti myös hakemaan puolisoa Hispaniasta.
Visigoottien jalo kuningas, areiolainen Athanagild, ei osannut aavistaa mitään pahaa. Olihan pelkkää hyvää kuulunut Sigebaldin ja Brunhildan kotoa.
ja niin toinen kaunotar, Galswintha (540-568) matkasi seurueineen ja isän antamien lahjojen myötä Rouenin kaupunkiin.
Siellä pidettiin upeat häät vuonna 567 ja Chilpert sai elämänsä naisen vaimokseen.
yhtä hyvän kuin velipuolella, ellei paremman...
Chilpert oli laskenut väärin.
tuo palvelustytöstä kuninkaan rakastajattareksi noussut Fredegund ei tahtonut mihinkään lähteä eikä jättää urhonsa mukana tulevaa mukavaa elämää ja ennen kaikkea valtaa.
mitä lie kuiskutellut, sanonut ja tehnyt, Vain vajaan vuoden avioliiton jälkeen tämä Chilpert kyllästyi nuoreen vaimoonsa ja hyökkäsi Galswinthan kimppuun tämän nukkuessa ja kuristi hänet yöllä hengiltä.
Tämä tapahtui vuonna 568 ja muutamaa päivää sen jälkeen, kun vaimon eloton ruumis oli löydetty, Chilpert otti virallisesti vaimokseen tuon Fredegundin.
ei olis kantsinu...
olihan noita kunkkuja ja kunkkujen poikia
mutta merovingien kuningashuoneen värikäs ja kuahea historia eteni 560-luvulta naisten käsissä, joille nämä kunkut olivat melkeinpä vain pelinappuloita.
Vastakkain varhaisessa kristillisessä Euroopassa oli nyt kaksi tosi vahvaa naista, joista tuli tämän murhan takia verivihollisia
Austrasian Brunhilda, Sigebandin puoliso, sai kuulla, että hänen rakas sisarensa oli murhatt ja syyllinen oli Sossoinsin (Neustrian) Fredegund.
naiset eivät välttämättä ole aina rauhan asialla - ei tarvitse Margaret Thactherin Falklandin sotaa unohtaa - mutta tässä nämä tädit pitivät vihaa joka jatkui verisinä sotina, murhina ja hirmutöinä 45 vuoden ajan.
eli merovingien dynastian lopulle asti.
Kaunis Galswintha oli vaatinut miestään luopumaan rakastajattaristaan ja jättämään villin miehen elämänsä - sillä seurauksella, että miehensä yöllä kuristi hänet hengiltä.
Sisarensa raivostui silmittömästi - mutta mitä naiset voivat tehdä - miestenhän maailma on?
no - kontrolloida miehiä tietenkin, jos muu ei auta.
kostaakseen rakkaan sisarensa murhan, Brunhilda alkoi yllyttää miestään Sigebertiä ryhtymään sotaan tämän omaa veljeä (velipuolta) vastaan.
Miesparka...
Sisällissodan sijasta jalo Sigebert pyysi vanhinta veljeään, Burgunin kuningas Guntramia sovittelemaan näiden kahden kuningattaren, Brunhildan ja Fredegundin välillä.
Guntram ehdotti, että Brunhildelle annettaisiin sisarensa häälahjaksi saamat alueet, Bordeaux, Limoges, Cahors ja Béarn. Lisäksi - murhan sovittamiseksi - hänelle pitäisi antaa myös Bigorre. Veljensä Chilperic, Galswinthan kuristaja, ei - yllätys yllätys moiseen suostunut.
Jonkinlainen välitila kuitenkin vallitsi kun vielä Pariisin piispakin Germanus valtakuntien vahvojen naisten väliä sovitteli.
Näinä traagisina vuosina, 567-570, Brunhildalla oli menoa sillä hän synnytti Sigebertilleen kolme lasta, kaksi tytärtä ja pojan:
-----------------------
Ingund (isoäidin mukaan)
Chlodosind
Childebert II (570-595)
------------------------
Burgundin kuningas Chilperic, kertomuksemme "paskiainen" ja Fredegundin kunnoton aviomies, päätti varmaan vallanhimoisen ja voimakastahtoisen vaimonsa yllytyksestä lähteä itse lopulta sotaan velipuoltaan vastaan.
Vuonna 570 Chilpert johti burgundilaisensa taisteluun, jonka jalo Sigebert I kuitenkin voitti ja Chilpert jätti armeijansa paeten Turnain kaupunkiin.
(Tournai on Belgian vanhin kaupunki. Se sijaitsee Belgian - Ranskan rajalla noin 85 km Brusselistä etelään. 67.500 asukasta).
Sigebert saapui nyt vaimonsa Brunhildan ja lastensa kanssa riemullisessa voittokulkueessa Pariisiin ja asiat näyttivät saaneen hyvän käänteen.
Vaan ah ne naiset - kaikkea pahaa he keksivätkin!
Pariisin piispa, tuo rauhaa solminut hurskas Germanus, kirjoitti voittoisalle kuningas Sigebertille, että tämä tekisi nyt rauhan veljensä kanssa.
Kirje oli todellisuudessa osoitettu naiselle, joka miehen pääntä kääntää ("mies on naisen pää ja nainen on se niska joka päätä kääntää...")
Vaan eipä Brunhilda piispan kehoitukseen taipunut eikä tahtonut antaa anteeksi sisarensa murhaajalle. Nyt oli tilaisuus kostaa!
ja siitä asiat sitten lähtivät tosi liukkaaseen alamäkeen...
uskallammeko sanoa, että Herra Jeesus tuolloin puhutteli kuningatarta Pariisin piispan kirjeen kautta, mutta tytöllä oli oma tahtonsa ja teki, mitä halusi?
ratkaiseva käännekohta tämä vuosi 570 ja Pariisin valtaus joka tapauksessa oli.
Sibegert I teki mitä esivalta kotona käski ja - piispa Germanuksen toiveista huolimatta - armeija lähti kohti Tournaita.
Vaan eipä toinen rouva jäänyt toimettomaksi - jos Brunhilda on korttipakan ristirouva niin Fredegund on patarouva ja melko mustia molemmat, kuten tulemme näkemään.
on muuten mielenkiintoista, että jotkut kirjallisuudentutkijat arvelevat, että satu Tuhkimosta ja tämän pahasta äitipuolesta voisi olla kaikuja Fredegundista (siitä myöhemmin enemmän).
Fredegund oli jo nähnyt, miten miehensä Chilperic oli hävinnyt reilussa taistelussa.
mikä neuvoksi?
Sigebertin murhamaalaus Jean Fouquet n. 1455
Kuningatar Fredegund palkkasi kaksi murhamiestä, jotka matkustivat Scarpe joen rannalla olevaan Vitry-en-Artois nimiseen paikkaan. Siellä salamurhaajat iskivät Sigebertiä myrkytetyillä tikareilla (scarmasaxi). Seurueessa mukana olleen kuningatar Brunehildin miehet ottivat vangikseen ja kuljettivat Roueniin tyrmään.
Tämä siis vuonna 575.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.11.2010 09:04
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Kosto elää haisee ja hengittää
- mutta nyt visigoottien kuninkaan tytär oli menettänyt rakkaan sisarensa murhaajalle, ja kostoa etsiessään menettänyt jalon aviomiehensä ja lastensa isän salamurhaajille ja kaiken lisäksi joutunut itse avuttomana vankina syvästi vihaamiensa Fredegundin ja Chilpericin käsiin.
eli "kosto on suloista" ... mutta ei välttämättä silti aina kannata...
Kirjoittanut: MikkoL, 02.11.2010 10:14
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
valtataistelussa on nyt välinäytös, jossa mies koettaa pärjätä ...
Chilperic I "paskiainen" oli hylännyt arvon vaimonsa Audoveran Fredegundan tähden.
Chilpericin ja Audoveran poika Merovich oli frankkien lakien mukaan laillinen kruununperijä ja näki nyt tilaisuutensa tulleen. Hän matkusti "äitiänsä tapaamaan" Roueniin.
siellä "sattui" olemaan myös Sibegundin leski Brunhilda lapsiensa kanssa ja Merovich oitis kosi ja sai myöntävän vastauksen. Rouenin piispa Prætextatus (k. 586) vihki kuninkaallisen parin.
Näin vaikutti siltä, että prinssi Merevoch - kaiken kuningatar Brunhildan perimän kanssa - olisi seuraava frankkien kuningas.
Vaan eipä kuningatar Fredegund sellaista, vain hänen lapsensa tulisivat valtaan (ja hän heidän kauttaan)
ja niin kävi, että isä Chilpert tuli sotilaidesna kanssa ja piiritti pariskunnan pyhän Martin kirkkoon. Sieltä hän sitten vei poikansa pois, antoi leikkauttaa tämän tukan munkin malliin ja lähetti luostariin!
Poika pakeni pyhän Martin luostariin Toursiin, mutta hommat eivät edenneet ja vuonna 578 Merovich pyysi Israelin kuningas Saulin tapaan moaa palvelijaansa surmaamaan itsensä.
tämä oli siis tämmönen surkia miehinen välinäytös vahvojen naisten, kuningatarten kamppailussa 500-luvun loppupuolen frankkein maailmassa nykyisessä Ranskassa.
Brunhild vapautui Rouenista ja palasi hallitsemaan kuningattarena miehensä valtakuntaa Austrasiaa.
Hänen ensimmäinen hallituskautensa oli varsin hyvä - vaikka nainen olikin - ja Brunhilda keskittyi valtionhallinnon tehostamiseen, vanhojen roomalaisten teiden ja siltojen kunnostamiseen ja valtion talouden järjestämiseen. Hän rakennutti Austrasiaan useita kirkkoja ja luostareita.
Kuningatar Brunhild kehitti myös valtakunnan aseistusta ja armeijaa tehokkaasti.
joten varsin tehokas täti ja tämä leski-kuningattaren hallituskausi oli monin tavoin hyväksi Austrasialle.
koska frankkien lakien mukaan naispuoliset perheenjäsenet eivät saaneet hallita, Brunhildan ote Austrasian valtaan oli hänen ja Sigebertin ainoa poika, Childebert II.
Vahvistaakseen suvun puolelta valtaansa (sillä poika oli vielä nuori) hän sai miehensä vanhimman veljen, Burgundin kuningas Guntramin adoptoimaan poikansa vuonna 577. Guntramilla ei itsellään ollut poikaa, joka perisi hänet.
Hän lähetti myös vanhimman tyttärensä Ingundan takaisin kotimaahansa visigoottien prinssi Hermenegildin (k. 586) vaimoksi. Tyttärensä oli tuolloin vain 13 vuoden ikäinen, ja näin äiti toivoi vahvistavansa Austrasian poliittista asemaa.
okay
mun täytyy myöntää että kaikki nää childet ja gundet on hankalia muistaa ja tarinaa voi olla työläs seurata, vaikka koetin alussa antaa matkaeväitä näistä sukutauluista.
mutta meidän Herrallemme nämä ovat tuttuja nimiä, ja Hän on käyttänyt näitä ihmisiä valtakuntansa asiassa.
kertomus on sen verran tärkeä, että jätämme hetkeksi Ranskan ja Brunhildan rauhallisen ensimmäisen hallituskauden rakennustöineen ja korjauksineen.
seuraamme Sigebertin ja Brunhildan tyttären vaiheita hieman - sillä ne ovat Kristuksen kirkon kannalta hyvin tärkeitä.
... näin tää menee, sukupolvesta toiseen, sydämestä sydämeen, tämä Herramme valta ja salattu valtakunta
ah ne naiset!
tämä 13 vuotias pikku prinsessa Ingund nimittäin osoittautui Kristuksen lähettilääksi Espanjaan ja Portugaliin, ja oli tärkeä henkilö näiden kansojen kristillisessä historiassa.
toki äitinsä Brunhilda oli poliitikko ja tyttö oli työkalu hänen valtataistelussaan 500-luvun lopun Austrasiassa nykyisessä Ranskassa.
Hermenegildin isä oli kuningas Liuvigild (525-586), jonka valtakunta käsitti suuren osan nykyistä Espanjaa. muistamme, että presbyteeri Areioksen opin mukainen kirkko eli Espanjassa ja Portugalissa visigoottien parissa etenkin ylähisön parissa (intellektit).
kun Inigund saapui, alkoi pian naisten välillä tärkeä teologinen paini. Sulhasen äiti, kuningatar Goiswinth, tahtoi miniän kääntyvän oikeaan uskoon, mutta tämäpä ei suostunut.
Brunhildahan oli kääntynyt katolisuuteen tultuaan Sigebretin luo - mutta hänen tyttärensä teki tenän. rohkea ihminen.
kävikin päinvastoin
nuori Ingund alkoi puhua miehelleen pyhästä Kolminaisuudesta ja sai tämän vakuuttuneeksi asiasta.
tukena tytöllä oli Sevillan kaupungin piispa Leander (534-601), joka oli Nikean uskontunnustuksen kirkon piispa. Tällä seudulla sallittiin nikealaisen kirkon toiminta muuten areiolaisessa valtakunnassa.
(Näihin aikoihin myös Athanasiuksen trinitaarinen tunnustus alkoi tulla tunnetuksi näillä alueilla)
Vaan tämä viimeinen kamppailu Areioksen ja Athanasiuksen oppien välillä oli goottien parissa äärimmäisen rankka.
Hermenegild sai piispan ja vaimonsa kautta sydämeensä todellisen uskon Kristukseen - hän tuli uskoon ja tämä kokemus ohitti kaiken muun.
Isän perhe vaati paluuta suvun perinteiseen uskonkäsitykseen, mutta sen sijaan poika nousi kapinaan isäänsä vastaan odottaen sotilaallista apua nikealaisilta - jota ei koskaan tullut.
Hermenegild pakeni Sevillassa kirkkoon, jonne isä ei sotilaineen häntä seurannut. hänen veljensä Reccared (559-601) astui pyhäkköön ja sai puhuttua hänet ulos.
Pian ilmeisesti uskosta kovin kiinnipitävä äiti Goiswinth antoi sulkea oman poikansa Toledon vankilaan. Sieltä hänet siirrettiin Sevillaan, jossa Hermenegild alkoi paastota kuolemaa kohti kieltäytyen kokonaan ruoasta.
Kun äiti lähetti pääsiäisenä areiolaisen piispan antamaan pojalle pyhän ehtoollisen, tämä ei sitä huolinut.
Isänsä sitten lähetti mestaajan surmaamaan poikansa huhtikuun 13, 586.
eli näin Ingundan vaikutus rävähti keskelle visigoottien maailmaa ja Jumalan tahto tapahtui Poikansa asiassa.
miten niin?
no katos, kun veli Reccared ei tykänny mitä veljelleen tehtiin ja kun hänestä tuli Visigoottien kuningas isänsä kuoltua 586, hän johti koko kansakunnan Nikean oppiin 587! Kuningas Reccared I sanoi, että tämä kaikki tapahtui (erinäisten mutkien jälkeen) veljensä esirukousten tähden.
(Taisi siinä Ingundakin vähän pitää käsiä ristissä)
Siihen päättyi areiiolaisuus Espanjassa ja Portugalissa ja piispa Leander piti Toledon kirkolliskokouksessa 589 kuuluisan saarnansa
Homilia de triumpho ecclesiae ob conversionem Gothorum
noh nih
näin olemme yhtenä sivulenkkinä seuranneet, miten gootit kääntyivät katoliseen, yhteiseen uskoon ja miten areiolaisuus päättyi Espanjassa.
kun isä antoi kirveellä lyödä poikansa pään irti.
ja veli otti siitä herneen nenäänsä.
mutta ah ne naiset!
minusta tämä on valtava kertomus Herran Jeesuksen taidosta meidän ihmisten Kuninkaana.
ei tainnu nuori neiti arvata, mihin päätyisi se, että ei suostunut anopin taivutteluun.
miehensä - nyt marttyyrinä ja pyhimyksenä Espanjan kirkossa muistettu Hermenegild - on goottilaiselta nimeltään Ermen Gild, eli "valtava lahja"
Aamen!
mutta kansa vaatii ehdottomasti lisää tietoa tästä Brunhildan tyttärestä
mitä tapahtui Ingundalle, Jeesuksen omalle?
hmmm...
ei oikke hyvää...
Ingundalla ja Hermegildillä oli poika, joka sai komean goottilaisen nimen Athanagild.
mutta kun Hermegild joutui vankeuteen, Ingund pakeni lapsensa kanssa Espanjasta ja päätyi bysanttilaisten vankina joko Sisiliaan tai Karthagoon. Hänen poikansa - kruununprinssi - otettiin pois ja vietiin lombardien keisari Mauricen hoviin.
Historia ei tiedä tästä merkittävästä naisesta paljon muuta, ja siellä hän jossain vaiheessa sitten kuoli.
minusta on hyvin koskettavaa, että meillä on kuitenkin isoäidin omakätinen viesti pojanpojalleen.
Kuningatar Brunhilda varmasti seurasi parhaansa mukaan tyttärensä vaiheita, mutta posti oli hitaanpuoleinen tuohon aikaan eikä kännyköitä eikä Skypeä vielä ollut.
Isoäiti sai tietää, missä Inguandan poikaa pidetään, ja lähetti hänelle kirjeen, jonka käännän tähän nettiruukkulaisten iloksi.
tämä on siis autenttinen viesti kuningatar Brunhildalta Athanagilde nimiselle tyttärenpojalleen, ja on ajoitettu vuoteen 584.
isoisänsä mukaan nimetty Brunhildin tyttärenpoika Athanagild oli siis Bysantin keisari Mauriciuksen (539-602) hovissa Konstantinopolissa.
vaikka isoäiti lasta näin puhuttelee, ei hänestä tainnu keisaria tulla koskaan
Uljaalle herralle, jota kutsuttakoon suloisimmilla nimillä, rakkaimmalle tyttärenpojalleni kuningas Athanagildille, kuningatar Brunhild.
Rakas tyttärenpoikani, minua on kohdannut mitä onnellisin mahdollisuus tulla noiden niin kaipaamieni silmiesi eteen kirjeitse ja saada lohdutusta, kun mieleeni muistuu suloinen tyttäreni, jonka synnit ovat ottaneet pois.
Mutta en täysin menetä tytärtäni, jos Herran avulla, hänen jälkeläisensä saa säilyä minulle.
Sen tähden tervehtien ihaninta majesteettia, kunnioittaen mitä syvimmin, rukoillen lakkaamatta, että jumalallinen armo antaa minun iloita ja rakentua viattomuudestasi, lähettilääni kertovat hurskaimmalle keisarille asioista, joista he puhuvat niiden herkkyyden tähden vain suullisesti.
Heidän kauttaan saat kuulla, mitä olen järjestänyt, jos Kristus antaa näiden kunniallisesti tapahtua.
Loppu.
Kokoelmasta keskiajan naisten kirjeitä
heikosti kääntämäni kirje päättyy elokuvien tapaan latinan sanaan
Finit
Huomaamme tästä, että en vain minä täältä kaukaa tapahtumien jälkeen (onhan noista jo kulunut 1400 vuotta) näe siellä Jeesuksen Kristuksen valtavaa johdatusta.
vaan Brunhilda itse kokee, ja nämä muut ihmiset, että Kristus on kuvioissa mukana varsin väkevästi.
se oli tuon ajan todellisuutta
ja se on tämän ajan todellisuutta, sitä valtaa, jonka Isä on Pojalleen antanut
ja jota valtaa hän käyttää ihmisten sydänten kautta
myös sinun ja minun
mutta ei väkisin!
...tapahtukoon Sinun tahtosi...
on varsin hyvä rukous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti