Harold Robbins (1916 – 1997) on eräs kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisista kirjailijoista. Hänen 25 menestyneintä teosta on julkaistu 32 eri kielellä ja niitä on painettu yli 750 miljoonaa kappaletta.
Harold Robbins kuuluu samaan aikakausien muuttumisen sukupolveen Henry Millerin kanssa. Robbinsin kirjat tulvivat tarkkaan kuvattua seksiä, milloin heteroiden milloin homojen välillä, raakaa rikollisuutta, elokuvapomojen raisua rahankäyttöä ja kaikenlaista, mitä ihmisten elämässä on.
Hänen ensimmäinen kirjansa, To Love a Stranger (1948), herätti jo laajalti pahennusta ja sekä Millerin että Robbinsin kirjat olivat esimerkiksi Australiassa täysin kiellettyjä vielä 1960-luvun alussa.
The Carpetbaggers julkaistiin 1961 ja siitä sanottiin, etät joku vuosi aikaisemmin sitä myyntiin tarjoava olisi saattanut joutua vankilaan.
The Carpetbaggers sisältää useiden eri ihmisten elämäntarinoita, jotka nivoutuvat yhteen lähes 700-sivuisessa romaanissa. Monien kirjan henkilöiden taustalla on todellisia ihmiskohtaloita.
Kirja etenee elämän kuvauksena, joka tempaa lukijansa mukaansa erinomaisen tarinankertojan voimalla.
Sen verran raisua meno kuitenkin on, että New York Timesin kirja-arvostelija Murray Schumach kirjoitti 1961, että Carpetbaggers ei oikein sovi kirjan kansien väliin, se olisi pitänyt raapustaa julkisen käymälän seinille.
Robbins kirjoittaa ilmeisesti myös paljon omaa kokemustaan ja tuohon aikaan, seksuaalisen vallankumouksen alkuvuosina 1960-luvulla, yleisö oli häkeltynyt ja ahmi kirjan toisensa jälkeen.
Ei vain niiden rajuuden tähden, vaan niissä aivan uudella realismilla esiin tuodun amerikkalaisen elämän tähden - ne ovat totuudellisia.
Nyt kun vuosikymmeniä on vyörynyt ja kirjojen lisäksi on median vallankumous, elokuvat, televisiot, videot, DVD ja internet ... Harold Robbins on jo menneen vuosituhannen miehiä ja saanut monia kilpailijoita. Samaa yleisön suosiota ei kuitenkaan ole moni saavuttanut.
The Carpetbaggers teoksen päähenkilö on Jonas Cord - upporikas lentokoneiden rakentaja, jonka mallina on saattanut olla tuo erikoinen Howard Hughes - maailman rikkain mies aikanaan - ja ehkä myös osittain Bill Lear, Lear suihkukoneiden valmistaja.
Näiden elämää kuvatessaan Harold Robbins kertoo sankarinsa ja erään naisen yöllisestä lemmiskelystä, jonka aikana Cordilla on suussaan jonkinlainen huumekapseli, jonka hän sitten naisen orgasmin aukana puraisee rikki koettaen näin nostaa fiiliksen todella kattoon.
Hän kuvaa myös kuinka homoseksuaalinen mies herkästi ja taitavasti suutelee kirjan päähenkilöä. Tämä on kuvattu tavalla, jonka Harold on voinut vain itse kokemalla oppia.
Siis 1950-luvun lopun jetset elämää, huumeita, villiä seksiä, homoseksuaalisia kokeiluja, kaikkea mahdollista mitä rahalla voi ostaa suureassa USA:ssa.
ja josta siivot ihmiset eivät tietenkään mitään puhuneet, vaikka rouvat tiesivät miestensä seikkailuista ja miehet rouviensa.
Marilyn Monroen maailma - jossa hän ei sitten jaksanut elää.
The Carpetbaggers kirja hyppäsi New York Times lehden best-seller listassa heti julkaisupäivänään yhdeksännelle sijalle.
Kirjasta tehtiin elokuva vuonn 1964, joka oli sen vuoden katsotuin ja tuotti tuohon aikaan huikeat $13,000,000.
tämän palstani aiheena ei ole kuitenkaan tuo päähenkilö Jonas Cord, vaan eräs viidestä sivuhenkilöstä, josta teoksessa on kirjoitettuna melkein oma romaaninsa.
Tämän Villin lännen hahmon nimi on Max Sand, ja myös hänen tarinastaan tehtiin Hollywoodissa 1966 oma elokuvansa - erinomaisen julma länkkäri Nevada Smith jossa pääosaa näytteli Steve McQueen.
Max Sand on kaukana lännessä autiomaassa matkalla tapaamaan siellä asuvaa valkoista isäänsä ja intiaaneihin kuuluvaa äitiään.
Vähän ennen kuin Max ratsastaa kotiinsa kolme ryöväriä on mennyt hänen vanhempiensa kotiin vakuuttuneina siitä, että näillä on aarre kätkettynä johonkin. Kirjan kertomuksessa näitä roistoja on kolme, Tom Fitch, Bill Bowdre ja Jesse Coe.
Miehet hakkaavat ensin isän aivan henkihieveriin ja kun mitään tietoa aarteesta ei löydy, sitovat tämän talon hellaan ja riisuvat Maxin äidin tämän eteen. Olisi viisasta kertoa, missä kulta on, Jesse Coe sanoo.
Hän vetää kevyesti puukollaan pitkin intiaaninaisen paljasta selkää ja muistelee "siitä on viisitoista vuotta, kun viimeksi nyljin sodan aikana elävän squawn..." (amerikan intaani nainen)
kun Max saapuu kotiinsa, talo on hiljainen.
Sisältä hän löytää kauhukseen kuoliaaksi pahoinpidellyn isänsä ja nyljetyn äitinsä.
Hän hautaa vanhempansa, polttaa talonsa - jossa ei mitään aarretta ole koskaan ollut - ja ratsastaa pois sydän täynnä kostoa.
Kertomuksen punainen lanka on Max Sand, joka ottaa nimekseen Nevada Smith, metsästämässä vanhempiensa surmaajia.
Lopulta hän löytää äitinsä heimoon kuuluvan Neese nimisen naisen avulla Jesse Coen Abilenessa, Teksasissa. Tämä murhamiehistä ensimmäinen saa surmansa puukkotappelussa, jonka Max voittaa haavoittuen itsekin vakavasti.
Bowdre on vaikeampi tapaus, koska hän on Louisianassa ankeilla suoalueilla olevassa vankilassa jostain rikoksestaan. Max tekee rikoksen ja hänet tuomitaan samaan vankilaan.
Pilar niminen alueen vanhaan ranskalaiseen väkeen kuuluva Cajun tyttö on vankilan lähellä työssä riisipellolla. Hänen avullaan Max ja pahaa-aavistamaton toinen ryöväri, Bill Bowdre, pakenevat vankilasta veneellä Lousianan soiden keskelle.
Bill Bowdren kuolema ei ole helppo kostajan käsissä.
Mutta Pilar tyttö kuolee pakomatkalla käärmeen pistossa saamaansa myrkkyyn.
Viimeinen roistoista, Tom Fitch on koonnut joukon tehdäkseen ryöstön. Hän tietää jo, että Max Sand on jossain etsimässä häntä kostaakseen. Tomin taskussa on Maxin äidin rinnan ihosta tehty tupakkakukkaro.
Mutta Fitch ei tunnista Nevada Smithiä, joka liittyy ryöstökoplaan. Pankkiryöstö onnistuu, mutta Fitch huomaa kuka tämä mustakatseinen mies on ja yrittää pakoon.
Max saa hänet kiinni ja alkaa hitaasti ampua miestä kuoliaaksi, jalkoihin, käsiin...
mutta kyllästyy sitten kostoonsa, hyppää ratsunsa selkään ja häipyy auringon laskuun jättäen Fitchin eloon.
Voimme turvallisesti sanoa, että the Carpetbaggers teoksen sankarit rikkovat kaikki Jumalan kymmenen käskyä ja sitten vielä muutaman.
meillä kävi kotona eilen illalla aika jänsä nuori mies, hän toi jotain tavaroita.
istahti siihen olohuoneeseen, puheliaan oloinen ja vahvasti amerikkalaisittain puhui englantia vaikka täältä arabiseudulta onkin kotoisin.
mutta olossaan oli semmosta maailmaa nähneen ihmisen meininkiä ja melkoisen isot tatuoinnit molemmissa käsissä. arvelin että olisko tuossa joskus jotain tupakkaa vahvempaakin palanut suupielessä.
hän kertoi että olivat pitkään Orange Countyssa ja siellä oli tosi kivaa - Kalifornian aurinkoa, siistiä ja valkoista.
mutta sitten kun menivät Los Angelesiin ja lähemmäs värillisten alueita, hyvä että selvisi hengissä. kertoili jotain sieltä afro-amerikkalaisten, meksikolaisten ja muiden menosta
oli tosiaan nähnyt varmaan tuollaista Carpetbagger menoa ja mafian toimia - päätti lähteä isosta pahasta L.A.sta takaisin kotimaahansa ja Beetlehemiin.
no... siinä sitten juttu jotenkin eteni ja niitä näitä puheltiin
vaan meni hengelliseksikin ja kaveri halusi näyttää meille selkänsä
otti T paidan ylös ja koko selkää peitti iso risti, joka oli tehty Psalmi 23 sanoista "Lord is my shepherd" - Herra on minun paimeneni
veti paidan takaisin ja hymyili "sen tekeminen kesti yhdeksän tuntia"...
en sitä näyttänyt mutta kyllä leukani vähän loksahti, että hetkinen... miten nopea olenkaan tuomioissani...
englannin sana "carpetbaggers" liittyy USA:n historiassa sisällissodan jälkeisee jälleenrakentamisen aikaan (1867-1877).
Etelän hallinto oli murskautunut sodassa, ja järkyttävän sodan arvet olivat kaikkialla näkyvissä.
Tähän tilanteeseen tuli Pohjoisvaltioista ihmisiä, jotka kantoivat omaisuutensa tuollaisissa säkkimäisissä mattokasseissa. He käyttivät häikäilemättömästi Etelän tukalaa tilannetta hyväkseen, ostivat pilkkahintaan maatiloja, ostivat poliittista vaikutusvaltaa, ystäviä ja kaikin tavoin rikastuivat sodan runteleman Etelän kustannuksella.
eilinen vieraani kertoili kovin aidosti ja surullisesti L.A. maailman julmuudesta ja kovuudesta.
Harold Robbins, jonka teos The Carpetbaggers kuvaa niin realistisesti samankaltaista laittomuuden ja väkivallan maailmaa, on itse saanut kokea lapsuudessaan varmaan monenlaista.
Harold Rubin alkuperäiseltä nimeltään lienee juutalaista kansaa ja isänsä ja äitinsä ovat Venäjältä ja Puolasta New Yorkin Ellis-saaren kautta Amerikan luvattuun maahan saapuneita köyhiä ihmisiä.
monenlaista legendaa kerrotaan Harold Robbinsin lapsuudesta, mutta niihin ei näköjään juuri ole luottaminen. Kolmasti hän oli avioliitossa ja kuten sanottu, kuoli rikkaana ja kuuluisana kirjailijana.
kuvaten ihmiselon syövereitä, niin rikkaiden kuin köyhien parissa, niin teollistuneen itärannikon kuin aution Villin Lännen maisemissa.
jos olen oikein ymmärtänyt kuulemani, perus-essua kehotetaan seuroissa ja kotona kulkemaan sormi pystyssä syntisten parissa jo kouluvuosista alkaen.
"so so, älä kiroile" "so so, tuo on sopimatonta" "so so, tuo on syntiä"
olemaan tällä tavoin "maan suolana" ja nuthelemaan synnistä syntisiä.
että joku ottaisi korviinsa ja kääntyisi.
tätä varmaan on kannettu kristillisyyden ristinä - kun ihmiset eivät aina ole niin kiitollisia terveellistäkään nuhteista.
varoa, ettei maailma saastuta.
ei Jeesus tullut tänne heitä varten, niitä varten joilla menee hyvin, jotka ovat hyvinvoivia, vauraita ja hengellisestikin okay.
"en minä ole tullut kutsumaan hurskaita"
Jeesus
Harold Robbinsin maailma on pakanallinen maailma, jossa ei Jumalan käskyistä piitata ja jossa ihmiset elävät intohimojensa, perustavien tarpeidensa, ahneutensa, kostonhimonsa, rakkautensa kiihkon ohjaamina järkeään käyttäen, taaloja tienaten, milloin laillisesti, milloin toisia hyväksi käyttäen.
"En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä"
Jeesus
sinulle ja minulle voi käydä niin kuin minulle kävi
suuren maailman kulkija, paljon kokenut ja nähnyt
"so so" on niin lähellä ... "ei pidä, ei saa, olet ..."
ja sitten koko selkä on piilossa mutta siellä on tatuooituna valtava risti joka on kirjoitettu psalmin 23 sanoin.
tuo syntinen, kovis, tämän maailman ihminen - kuka tietää mitä hänen selkänahassaan on
Jeesus tietää
ole Hänen käytettävissään tässä pahassa maailmassa
kuka tietää, ehkä hän tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin, vaikka sinun olisi sitä mahdoton hänestä uskoa.
Jeesus tuli häntä varten. tuota oikeasti syntistä ihmistä varten.
Jeesus kutsuu Leevin
Jeesus lähti sitten taas järven rantaan. Koko ihmisjoukko tuli hänen perässään, ja hän opetti heitä. Kulkiessaan tulliaseman ohi hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla Leevin kodissa. Monia publikaaneja ja muita syntisiä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa.
Kun fariseuksiin kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!"
Jeesus kuuli sen ja sanoi:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Markus 2:13-17 KR 1992
Ja kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat: en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.
Mk 2:17 Biblia 1776
........
Rovaniemellä elävänä haudattu
"Syyttäjän mukaan nuoret tappoivat 29. kesäkuuta 27-vuotiaan tuttavansa yksissä tuumin. Syyttäjän mukaan nuoret painoivat uhria ensin uima-altaan pohjalle, kunnes uhri ei enää vastustellut.
Tämän jälkeen nuoret nostivat syyttäjän mukaan uhrinsa uima-altaan reunalle ja pahoinpitelivät tätä. Syyttäjän mukaan nuoret lauloivat samaan aikaan kovaäänisesti, jotta muut talossa olleet eivät kuulisi tapahtumia.
Tämän jälkeen uhri käärittiin syyttäjän mukaan mattoon, nostettiin kottikärryyn ja siirrettiin läheiseen aittaan, jossa pahoinpitely jatkui.
Lopuksi nuoret kaivoivat aitan lähelle kuopan, jonne peittivät uhrinsa. Maakuoppaan haudattu uhri kuoli syyttäjän mukaan lopulta tukehtumalla.
Paljastumisensa estämiseksi nuoret hävittivät tekovälineet ja uhrin tavarat."
Iltalehden uutisesta
todellisia carpet baggers
mattoon pakkaajia
Herra olkoon heille armollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti