Olof Skötkonung

mun ruotsilla toi kuningas Olof Erikssonin nimi olis suomeksi kai Olli söpökunkku, mutta ruostunut on toisen kotimaisen taitoni

asiaa tuntevien mukaan tuo voisi olla vanhan Ruotsin Olawær skotkonongær eli "aarteiden Olavi" koska Olof Eriksson ensimmäisenä alkoi lyödä rahoja.

"scotting" oli vanha maanomistuksen virallinen toteaminen ja siitä ehkä myös aikamme ruotsiin sana skatt, "aarre" - ja sen kuninkaalle tuova "vero" kukten jo Raamatun Salomo tiesi.

virallinen suomennos lienee Olavi Sylikuningas



Ruotsin kansa kääntyi kristinuskoon, kun Olaf Scotking (980-1022) (englantilaisten käyttämä nimi) kastettiin Jeesuksen omaksi.

Ruotsalaiset astuvat kirjoitettuun historiaan isänsä aikana, joka on Erik Segersäll (945? – 995) eli Eerik Voittaja.

Äitinsä on Sigríð Storråda, Sigrid Ylhäinen, josta kovin vähän varmaa tiedetään.

Mutta toisin kuin Suomen kohdalla, Herra on antanut Ruotsin ja Tanskan ja Norjan kääntymisen ajoista myös kirjoittaa kuten frankeista ja espanjalaisista ja englantilaisista.

Adam Bremeniläisen teos Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum kertoo Kristuksen kirkon vaiheista vuodesta 788 hänen omaan elinaikaansa eli noin vuoteen 1080.

(siis sata vuotta ennen piispa Henrikin aikaa)



Adam Bremeniläinen (k. 1085) on kotoisin Messenistä ja hänestä tiedetään aika vähän.

Historiikissaan on kolme pääosaa ja kaksi liitettä
Liber I
Liber II
Liber III
Descriptio insularum aquilonis
M. Adami epilogus ad liemarum episcopum

Niissä kuvataan Saksien, Wendien ja tanskalaisten suhteita ja kuvataan maantieteellisesti Tanskaa, Norjaa, Ruotsia, Islantia, Grönlantia ja Vinlandia.

Adam Bremeniläisen mainitsema Vinland lienee vanhin kirjallinen viittaus pohjois-Amerikkaan.



Tässä teoksessa - joka on kirjitettu melko lähellä tapahtumia - Adam Bremeniläinen kertoo, että Olof Skötkonungin joukot ahdistelivat Tanskan kuningas Sweyn Suippopartaa ja Olof halusi ottaa itselleen kuninkuuden.

Sotainen tilanne ratkesi ihmisten välisillä suhteilla - Tanskan kuningas otti puolisokseen Olofin äidin Sigríð Storrådan (Sigrid Ylväs).

Yhdessä nämä kaksi Pohjolan kuningasta kävivät sitten Norjan kimppuun ja jakoivat sen alueet keskenään.

(tämä on kovin tuttua meille Kalmarin unionin, keskiajan Pohjolan ja vielä uuden ajankin Pohjolan historiasta - keskinäistä taistelua vallasta ja vaikutusvallasta.)



Viikinkien verta, taistelua ja urheilua, monenlaista menoa, Pohjolan valtapolitiikkaa, johon myös Baltian maat kudottiin mukaan.

Mutta sitten Olofille tapahtui jotain - kertomuksemme kannalta ydinpommi.

Vuonna 1008 Olof Skötkonung puki kasteessa ylleen Kristuksen Jeesuksen vanhurskauden ja hänestä tuli taivasten valtakunnan kansalainen.



Ja taas! sinne ne joronjäljet johtavat, Anglien maahan.

Pyhä Sigfrid (Sigfried, Siegfrid, Siegfried, Sigfridus, Sigurd) (Glastonbury, England, ? – Växjö, 1045) oli benediktiineihin kuulunut munkki (kuinkas muuten!) ja Ruotsin piispa.

hmmm...



Ansgar on "Pohjolan apostoli".

Sigfridiä arvostetaan "Pohjolan toisena apostolina"

rinnallaan on Rimbert Turholtilainen

ja Johannes Bugenhagen, uskonpuhdistaja


koska Johannes toi uskonpuhdistuksen evankeliumin Pomeraniaan ja Tanskaan, häntäkin kutsutaan Pohjolan apostolin arvonimellä



Hampurin piispa Ansgar (801-865) on Pohjolan apostoli - joten sieltä se Kristuksen evankeliumi saapui Saksan suunnalta(kin).

eli ei uskonpuhdistuksen nopea leviäminen Ruotsi-Suomeen 1500-luvulla ollut vailla edeltäjää.

mutta Ansgar itse on syntyisin frankkien maasta ja sai kasvatuksensa Corbien Abbeyssä Picardyssä, Ranskan alue, jonka pääkaupunki on Amiens.

Pohjolan apostolin seuraaja Hampurin piispana oli sitten tuo mainittu pyhä Rimbert Torhoutilainen (nyk. Belgiassa), joka myös osallistui voimallisesti Skandinavian evankeliointiin.



Ruotsin kuningas Olofin kastanut Sigfrid on englantilainen benediktiineihin kuulunut munkki.

Muistamme, että Brittein saaret evankelioinut Augustinus Canterburilainen oli pyhän Benedictuksen munkkikunnan jäsen Roomassa, kun hänet lähetysmieheksi valittiin.

Suurin osa Ruotsista oli 900-luvulla pakanuuden maailmaa, joten kastettu kuningas Olof toimi lähinnä Vännern ja Värmern järvien tuntumassa olevassa Ruotsin vanhassa maakunassa, Västergötlandissa.

Läntinen Göötanmaa on siten Ruotsin kansan historiassa kristinuskon vanhinta leviämisaluetta.



onhan heillä linnansakin ... ainakin ollut

Göteborg, Ruotsin toiseksi suurin kaupunki Tukholman jälkeen.

onkos nää nyt niitä gööttejä, gootteja, Gotlandin väkeä... jotka pistivät Roomassa hulinaksi ja ovat "goottilaisen kulttuurin" perustajia, Espanjan visigootteja, Italian ostragootteja.

ovat.



Kristuksen kirkon vaiheet ovat myös numismaatikoiden herkkupöytä.

kuten sanottu "aarteiston" Olof Skötkonung on Ruotsin ensimmäinen lyönyt rahoja kuningas.

ja mikäs sieltä tämän maailman kullasta ja hopeastakaan taas vilahtaa kuin Kristuksen valkeus!

tämä historiallisesti merkittävä raha on Sigtuna Upplandissa.

toisella puolella on latinaksi
OLUF REX

latinaksi? juu, Kristuksen kirkon kielellä.

Sigtuna nimi on näissä hyvin harvinaisissa rahoissa

SITUN, ZINT

tai toisinaan

ZTNETEI
SIDEI

Si(gtuna) Dei

Jumalan Sigtuna

Aamen, halleluja!

Ruotsin ensimmäinen raha on Jumalan kunniaksi lyöty. Ja kuninkaan.

Nykyään Sigtuna on Tukholman läänissä elävä pieni kaupunki, jossa on 7200 asukasta.

Rahoista kertoo Maiander, Harry (1947). Sveriges historia genom tiderna. Första delen. Stockholm, 1947. p.159.


Ruotsin ensimmäinen krisitty kuningas Olof Skötkonung on mahdollisesti marttyyri.

Ruotsalaiset pakanat olisivat vaatineet häntä uhraamaan jumalilleen Tukholmassa talvella 1024-1025.

kun Jeesuksen Isän palvelija ei siihen suostunut, hänet surmattiin.

voisimme siis tänään syystä kutsua häntä nimellä pyhä Olof.

mutta kun ei ole meillä tästä varmuutta, pitääkö tuo paikkansa.



Stockholm Gamla stad eli Tukholman vanha kaupunki sijaitsee Stadsholmen saarella ja siihen liittyvillä pienillä Riddarholmen, Helgeandsholmen ja Strömsborg saarilla.

(kun kilpaillaan kumpi on kauniimpi kieli, suomi vai ruotsi, niin suomalaiset pyytävät naapueitaan sanomaan omalla kielellään "Saari, saari, Heinäsaari" - jos oikein muistan tuo lause on ruotsiksi - "Ö, ö, Hö ö". ratkaisten kisan kauniin mutta harvinaisen kielemme hyväksi. Eräs amerikkalainen vieras kertoi minulle, miten hieno kielemme tosiaan on ja lausui moneen kertaan sanaa "lämpimämpi")

Mutta jos Gamla stan on perustettu 1200-luvulla, kuis Olof olisi siellä surmattu talvella 1024?



no kun islantilainen historioitsija Snorri Sturluson (1179 – 1241) kertoo, että Tukholma oli alunperin Agnefitin asuinsija.

"fit" on kostea niitty, ja Agne on kuningas Agne, joka kävi antamassa suomalaisille selkään 400-luvulla jKr.

Agni Skjálfarbondi on sitä samaa Ruotsin ensimmäistä kuninkaallista huonetta, Yngling, jota jo ihmettelimme Brittein saarten historian yhteydessä, Angleista kun puhuimme.

No, Suomessa jättimäinen Fornjótr pisti vastaan, mutta hävisi taistelun ja kaatui miestensä kanssa.

Fornjótrin lapset ovat Ægir, merten jumala, Logi, tulen jumala ja Kári, tuulen jumala.

Suomen taistelun voittajana kuningas Agnen joukot toivat sotasaaliina myös Frostin tyttären nimeltä Skjalf että Login.

Hän pystytti telttaleirinsä Stocksundiin kosteilla niityillä Agnefitissä, joka sijaitsi varmaan Stadsholmen saarella. (Stocksund on nykyään Tukholman parempaa kaupunginosaa)



ah, ne naiset!

en suosittele ottamaan vaimoksi tytärtä, jonka isän olet taistelussa surmannut. kuningas Agnen otti näet Skjalfen vaimokseen ja tämä synnytti hänelle kaksi poikaa, Erikin ja Alrikin.

mutta rouva pyysi sitten kerran että pistetääs hänen isänsä Frostin kunniaksi pidot.

Agnella oli viikinkien arvostama metallinen kaularengas (torc), joka oli Ynglingin kuningashuoneen perintökaluja kuningas Visburilta.

vaikka ei Suomessa oltukaan niin Tukholmassa pistettiin pidoissa pystyyn juomakilpailut, kuka enempi kittaa, ja kuningas Agne oli pian umpikännissä.

Nuori rouvansa pyysi miestään pitämään hyvää huolta kaularenkaasta, ja tämä laittoikin sen pahaa aavistamatta tiukasti kaulaansa.

kun kuningas nukkui syrjäisessä teltassa humalaansa, Skjalf sitoi kaularenkaaseen pitkän ohuen köyden ja veti sen teltasta oksien yli ovelasti. Hän pyysi sitten joitain miehiä vetämään köyden itselleen - ja näin kuningas Agne hiljaa hirtettiin.

Skjalf pakeni porukkansa kanssa laivoilla Suomeen ja jätti poikansa sinne Ruottin maalle.



Stock-holm saanee nimensä puunrunkojen satamasta ja seudulla on nyt todettukin tieteellisen menetelmin ajoitettuja puiden hakkuualueita 1000-luvun tuntumassa.

Mälaren järven vanhin kaupunki oli Birka, jonka Ansgarin Pohjolan apostolin yhteydessä Hampurin piispa Rimbert maintisee 850.

Birka (Pirkanmaa!) hylättiin 975 ja Sigtuna perustettiin ilmeisesti pakanallisen Uppsalan lähetystyön keskukseksi. Se kun sijaitsee Uppsalan vesireitin varrella strategisessa paikassa.

Seudun kaupungit alkavat kasvaa vasta 1100-luvun lopulla monistakin syistä, ja Tukholman Gamla stan on siis 1200-luvun lapsi.

Jos Olof "Tukholmassa" kuoli marttyyrinä 1024, kyseessä saattoi olla tuo sama Stocksundin alue, missä kuningas Agnes kertomuksen mukaan sai suomalaisen lopun 600 vuotta aiemmin.



Eli näin Olof Skötkonung, Ruotsin ensimmäinen kristitty kuningas.

kertomuksessa minua jää vaivaamaan, että missä naiset?

miten hurja sotainen kuningas Olof tulee kasteelle ja menettää lopulta henkensä sen johdosta.

kuka oli vaimonsa, vai miten Jeesus löysi hänet ja pääsi asumaan hänen sydämeensä, sai hänet aivan omakseen?

Olofin äidin tunnemme, Sigrid Ylvään, joka sitten toi rauhan menemällä Tanskan kuninkaan puolisoksi. Vahva täti epäilemättä.

mutta entä Olof??



tällä palstalla on varsin outoa keskustelua Suomesta 400-luvulla ja minusta varsin epävireistä, näitä viikinkien mytologian hahmoja Suomessa?

menee minulla vähän samaan ongelmakenttään ton friisiläisen Finnin kanssa.

joku tässä mättää ja aika pahasti, todennäköisesti mun saama käsitys asioista... :-)



löysin suomalaisiakin lähteitä viikinkiajan meiningistä ja siellä tämän palstan hallitsijoiden nimiä on suomennettu näin:


Olof Skötkonung -
Olavi Sylikuningas

Sweyn Suippoparta -
Sven Kaksiparta


toi Jussin aikajana on tosi hyväksi avuksi. Hän vaan ei ole viitsinyt mainita Olofin kastetta...