Jumala vaatettaa turkiksiin

Alkuperäinen Nikita karvahattu
kuva kaleva.fi

Esimerkkimme Esko Esikoinen on ammatiltaan turkistarhaaja. Eduskunnan keskustelujen ja äänestyksen, kettutyttöjen toimien ja monen kampanjan seurauksena hänen omatuntonsa on alkanut kysellä elinkeinonsa moraalisuutta.

Tämän kristillisyyden neuvoja etsiessään hän ei oikein löydä selkeitä ohjeita. Saarnaajallkin on nikitansa kovien pakkasten varalta eikä kristillisyydessä ole ollut tapana nahoista tehdä autuuden asiaa. Ja toki Lapin kansa porontaljoja käyttää myös lämpimikseen siinä missä lampaannahkoja ja turkisrukkasia.

Esko on nöyrä mies eikä omiaan pyri kristillisessä elämässä uutuuksia keksimään. Mutta sittenkin, koska asia on näin painava, hän uskaltautuu lopulta kysymään neuvoa myös Jumalan Sanalta.

Tähän ei seurakunta yleensä rohkaise vaan pikemmin kysymään neuvoa niiltä, jotka on uskollisiksi paimeniksi ja Herran viestin saarnaajiksi asetettu. Kaikenlaista lahkoa ja riitaa onkin siitä seurannut, kun ruvetaan itse Raamattua selaamaan tositarkoituksella.

Hiljaiseen rukoukseen Esko painaakin päänsä ja alkaa sitten ihmetelllä, miten näin suuresta kirjasta mitään turkistarhaukseen liittyvää löytäisi? Hiljainen vaikutus on vaan, että aloita alusta.

No, mies aloittaa sananmukaisesti alusta ja avaa Ensimmäisen Mooseksenkirjan ensimmäisen luvun ja alkaa tavata kaappikellon raksuttaessa rauhallisesti.

Esko Esikoisen hämmästys on suuri, kun aivan kuin silmistä suomut putoavat ja kuin ensi kertaa hän lukisi kovin tutut sanat Raamatun alusta

"Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat."
1 Ms 1:26

Lihakaupassa
kuva wikimedia

"No johan" Esko huokaisee "tuohan vaikuttaisi siltä, että kalat ja linnut ja elikot ja matelijat on annettu ihmisen valtaan". Mieleensä tulevat raskasta työtään tekevät kalastajat, jotka vesistä koukuin ja verkoin ja nuotin nostavat meren viljaa. Ja Teurastaja-Villen iloiset kasvot vilahtavat ajatuksissaan, joka härkiä ja nautoja ja sikoja ammatikseen lihoiksi lyö ihmisten syötäväksi. Entäs se Marjaana, jonka broilerit kaupan kautta moneen pöytään tiensä löytävät? Ihminen eläimiä vallitsee tosiaan.

Vaan sitten ilonsa häiriintyy, kun Jumalan Sana jatkuukin näin

"Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi"
1 Ms 1:29

"Mitäs tämä meinaa? Eihän tässä kristillisyydessä pidetä vegetaristeja lihansyöjiä parempina, eikä rovastikaan semmosista mitään tainnut tietää."

"Onpas kumma, kun tätä en ole ennen huomannut, että kasvisruoat ihmiselle ja eläimille alussa annettiin. Onko tämä minun ammattini sitten kuitenkin vastoin Jumalan tahtoa, kun eläimiä surmaan ja niiden nahoista turkiksia teen?"

Esko Esikoinen on sisukas mies eikä helpolla hellitä. Hän selailee hiljakseen Biblian sivuja olisiko siellä alussa tästä ravintopuolesta vielä jotakin sanottu.

Ja onhan siellä!

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antaa ihmisille syötäväksi kaikkea lihaa, vain verta tulee välttää.

"Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut. Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:"
1 Ms 9:3-4

Esko aivan huokaisee helpotuksesta, kyllä se HK:n sininen sentään on sallittua, vaikka nautaa ja sikaa taitaa sisältää. Ja mikä sen maukkaampaa kuin karjalanpaisti! Kalasoppa ei silleen omaatuntoa ole häirinnytkään, onhan Jeesuskin laittanut oppilailleen hiilillä kala-aterian heti aamiaseksi.

Näin on Raamatun tutkistelu heti alusta antanut Esko Esikoiselle ajattelemisen aihetta, iloa ja kiitollista mieltäkin kaiken keskellä.

Saa syödä lihaa, josta verta on laskettu, mutta ne turkikset? Pitäiskö ne minkit ja siniketut laskea vapauteen?

Kaappikello siinä aikansa raksuttaa, kun Esko Raamattua alusta selaa, hypäten seuraavaan kohtaan, kun tuo on todettu.

Vaan sitten taas kuin suomut silmiltä putoavat, aivan kuin Pyhä Henki itse puhuisi avoimen Raamatun sivuilta

Syntiin on langettu, kielletytstä hedelmästä mies ja vaimo syöneet ja alastomuus nyt hävettää. Viikunalehdistä itselleen vaatetta tekivät noloina. Ja silloin rikkoneet kohdannut Isä heitä armahtaa tässäkin

"Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä." 1 Ms 3:21

"Jumala surmaa paratiisissa eläimiä ja ottaa niiden nahan ja tekee siitä vaatteet Aadamille ja Eevalle" Esko toteaa vakavana.

"Eiköhän nahkavaatteiden tekeminen ole tällä pyhitetty" hän tuumaa ajatellen monenmoista nahkatakkia, hansikasta, saapasta ja kenkää, monoista puhumattakaan, joissa aito nahka on niin tärkeä laadun tae.

Valkoinen tarhaminkki Puolasta
kuva wikimedia

Esko päättelee sitten "Tähän samaan kuuluu myös hienojen turkisten teko, tavallista arvokkaampaa, kauniimpaa ja lämpimämpää nahka-asua."

Näin Esko Esikoinen on omassa hiljaisuudessa Raamattua lukien löytänyt asioita, jotka rohkaisevat häntä turkistarhaajana reilusti työtä tekemään. Kyllä hän sen ymmärtää, että tarhan eläimistä tulee pitää hyvä huoli, ravita niitä ja terveyttään hoitaa, vaikka se maksaakin. Ei tämä ole ongelma, ja nyt ei myöskään turkisten tekeminen häntä silleen enää vaivaa omantunnon kannalta.

Hiljaisena miehenä hän ei asiasta hälyä nosta, kenenkään kanssa sen kummemmin riitaa haasta, on vain itsellä sellainen parempi omatunto että kun se Jumalakin paratiisissa eläimiä tappoi ja otti niiden nahan ihmisille vaatteeksi.

Seurapenkissä sitten lauantai-iltana Esko Esikoinen mielellään kuulee saarnaa, kun siinä julistetaan evankeliumia Jumalasta, joka pukee häävaatteisiin Karitsan häihin tulevat.

Jumala pukee monella tavoin!

....
(tämä mielikuvituksena kehitetty kertomus ei viittaa henkilönä yhteenkään todelliseen turkistarhaajaan, esikoiseen tai muuhun. suom. huom.)