Koistinen on laittanut Lutherinkin saarnoja verkkoon.
"Millinen tämä on? sillä tuulet ja meri ovat myös hänelle kuuliaiset."
Neljäntenä sunnuntaina loppiaisesta
Tämä saarna on pidetty Eislebenissä 31. tammikuuta 1546.
N:o 119 Lutherin Kirkkopostilla P. M. Lundbergin präntissä, Waasassa 1848 Suomentajat: Fr. Osk. Durchman ja A. W. Ingman
Arvon saarnaaja, lueta saarna seuroissa ja tarkkaa, miten se vaikuttaa tämän kristillisyyden maan hiljaisiin - ja kiitä sydämessäsi Jumalaa elävästä sanasta!
Laitan tähän saarnan alusta - lue koko saarna
linkistä.
Huomaa, että Martti setä ei ryhdy puhumaan mitään sinun synneistäsi tai hurskaudestasi tai siitä, kuinka seurakunta sinut kantaa ja pelastaa kunhan olet kuuliainen.
Ei Laestadiuskaan sellaista sontaa saarnaa, se on näitä nykyisen esikoisuuden tuntomerkkejä - ihmiskeskeisyys ja ihmisille kuuliaisuus, kuten tiedämme.
Martti setä alkaa heti saarnan alussa puhua siitä tärkeimmästä - Kristuksesta ja Hänen työstään!
Evank. Matth. 8. 23-27.
Tässä Evankeliumissa meille toimitetaan monia asioita, joita meidän tulee ahkerasti oppia ja tarkoin ottaa onkeen; ja niistä tahdomma nyt tällä vuorolla, senverran kuin aika sallii, ottaa monioita tutkiaksemme.
2. Ensin Evankelista juttelee, että Herra Jesus makais hahdessa ja nukkui, niinkuin muukin ihminen, jolla on luonnollinen unensa, kuin on matkustanut, kulkenut taikka muutoin väsyksiinsä työtä tehnyt, jotta tarvitsee maata ja levätä. Tällä nyt Evankelista tahtoo näyttää, että Kristus totisesti on luonnollinen ihminen, jolla oli kaikki ne luonnolliset omaisuudet, mitkä oikealla ihmisellä luonnollisesti ovat, esimerkiksi: että hän valvoi, nukkui, kävi ja seisoi, söi ja joi j. m. ja teki niitä kaikkia, niinkuin totinen ihminen. Olletikin ilmoitetaan tällä, että se rakas Herra tällä erää kaiketikkin oli sangen väsyksissä siitä raskaasta työstä, että saarnasi ja paransi sairaita, jota työtä hän toisinansa teki pitkän päivää ja usein yötä lisäksi; kuin myös siitä, että hän nyt oli valvonut ja rukoillut, jota hän usein teki yökauden, jotta sitte tarvitsi ja hyvin halusi saadaksensa nukkua ja levätä. Sitävarten läksi hän nytkin kansasta, ja astui haahteen opetuslapsinensa, saadaksensa siinä vähinsä lepäillä ja nukkua levossa; pani siis maata perälle hahtea, niinkuin Markus sanoo. Tämä on ensimmäinen asia, jota meidän tulee tästä Evankeliumista oppia, vahvistaaksemme sillä uskoamme Herrastamme Jesuksesta, että hän on luonnollinen ja totinen ihminen.
3. Toiseksi: kuin hän nyt nukahtui ja makais makiassa ja parhaassa unessansa; ja Opetuslapsilla oli kulusta huoli, nousi äkistä niin kova ilma, että aallot alkoivat käydä ja täyttää hahden, jotta heille ei näkynyt muuta kuin hukkuminen olevan tarjona j.n.e. Kuin he sitte vihdoin haikealla huudolla herättivät hänen, niin hän nousi ylös ja nuhteli tuulta, se on kaikkia perkeleitä, jotka olivat tämän myrskyn ja tuulispään nostaneet, lakkaamaan, ja aaltoja pauhaamasta ja lainehtimasta; ja silloin täytyi kaikki paha kohta asettua ja tyvetä, niin että kansakin tuosta hämmästyen sanoi: Millinen tämä on? sillä tuulet ja meri ovat myös hänelle kuuliaiset.
4. Vaan tämä ei ollut heikon eli paljaan luonnollisen ihmisen teko, niinkuin nukkuminen ja lepääminen hahdessa; sillä ei ihmiset voi nuhdella tuulta ja merta, eikä ne ole heille kuuliaiset. Mutta kohta kuin hän, se valtias Herra, nuhtelee tuulta ja meren aaltoja sormellansa vain, katso silloin kaikki muuttuu aivan rasvatyveneksi. Senpätähden osottaakin tämä teko sen Kristillisen uskonkappaleen, että Kristus on totinen Jumala, jolla on Jumalan voima ja valta, joka on kaikkein luontokappalten, tuulen, meren ja itse perkeleen yli Herra.
5. Tätä meidän tulee ensin ja esinnä oppia ja muistaa tästä Evankeliumista, nimittäin, että Kristus tässä osoitetaan sekä totiseksi Jumalaksi että totiseksi ihmiseksi. Ja vaikka sen taidamme nähdä kaikin paikoin toisissa Evankeliumeissa, on kuitenkin tarpeellinen meidän sitä jokapäivä kertoa ja opetella, että se kappale tulis vakaaksi Kristikunnassa, ja me alkaisimme todella ja vakaasti uskomaan, että meillä tässä Vapahtajassa Kristuksessa on senkaltainen Herra, jolta meillä on sekä tämä ruumiillinen elämä, että siinä sivussa lunastus, apu ja pelastus kaikesta hädästä, niin ajallisesti kuin ijankaikkisesti, vieläpä kaikkea kiusausta vastaan.
Kommentti
Tällainen osoite on Marttu Lutherin saarnassa kaikille ahdistetuille, kiusatuille, vaivatuille, ajallisessa hädässä oleville: muista, että Jeesus on mies ja Jumala, sekä ajallisen että ijankaikkisen Herra!
" on kuitenkin tarpeellinen meidän sitä jokapäivä kertoa ja opetella, että se kappale tulis vakaaksi Kristikunnassa, ja me alkaisimme todella ja vakaasti uskomaan,
että meillä tässä Vapahtajassa Kristuksessa on senkaltainen Herra, jolta meillä on sekä tämä ruumiillinen elämä, että siinä sivussa lunastus, apu ja pelastus kaikesta hädästä, niin ajallisesti kuin ijankaikkisesti, vieläpä kaikkea kiusausta vastaan."
Ei Luther laulamasta kieltänyt, kuten nämä väärät paimenet Kiirunan Betlehemissä.
Hän kehoitti Paavalin tavoin ylistämään Jumalaa psalmein, virsin ja hengellisin lauluin ja sävelsi ja sanoitti itse monta virttä opetukseksi, rakennukseksi ja rohkaisuksi Kristuksen omille.
Varsinainen musiikkimies tämä Luther.
Kristuksen olemuksesta, että on täysi ihminen ja täysi Jumala yhtä aikaa, on Lutherin upea opetusvirsi kristinuskon perustavista asioista
Oi iloitkaa te kristityt!
Virsi 261
1.
Oi iloitkaa, te kristityt,
veisatkaa hartain mielin
kiitosta Jumalalle nyt
niin sydämin kuin kielin
suuresta rakkaudesta,
kun antanut hän armonsa
on meille Kristuksessa.
2.
Voi, kuinka lujaan minua
sai pitää kahleissansa
tuo vihollinen, saatana,
ja käyttää orjanansa!
Näin syntiin yhä syvemmin
ja omantunnon kipuihin
ja ahdistukseen vaivuin.
3.
Kun omin neuvoin vapaaksi
en päässyt synneistäni
ja turvaa hyvät tekoni
ei tuoneet hädässäni,
niin kaiken toivon kadotin,
näin kuoleman ja helvetin
uhkaavan kauhuillansa.
4.
Vaan iankaikkisuudessa
mua sääli Isä taivaan,
hän muisti laupeuttansa
ja katsoi alas vaivaan.
Hän katsoi minun puoleeni
ja kurjaa auttoi, armahti,
hän uhrin kalliin antoi.
5.
"Käy viipymättä auttamaan",
hän lausui Pojallensa,
"tuon kurjan luokse maailmaan
käy pelastajaksensa.
Hän kuolee, hukkuu synneissään,
vaan lähde sinä kärsimään
nyt hänen kuolemansa."
6.
Ja Poika kuuli Isäänsä
ja jätti kirkkaan taivaan.
Niin syntyi tänne neitseestä
hän veljekseni vaivaan,
näin herruutensa salaten
hän otti muodon ihmisen,
hän vangitsijan voitti.
7.
Hän lausui: "Luota voimaani,
kun sodin puolestasi
ja hyväksesi kaikkeni
tein Vapahtajanasi.
Näin ostin sinut kalliisti
ja aina kuljen kanssasi,
ei erottaa voi meitä.
8.
Nyt vuodatettu vereni
tuo rauhan, turvan tuottaa.
Kun kaiken kärsin tähtesi,
saat lunastukseen luottaa.
Kun voitin synnin, kuoleman
ja armon aarteet lahjoitan,
niin tulet autuaaksi.
9.
Ja Isän luona taivaassa
nyt olen puoltajasi
ja rukouksin sinua
myös muistan murheissasi.
Kun Pyhä Henki opettaa
ja sanaa aina kirkastaa,
hän johtaa totuuteeni.
10.
Tuo tekoni ja sanani
nyt julki rohkeasti,
näin kasvaa valtakuntani,
se kestää ikuisesti.
Vaan karta ihmisoppeja,
ne vievät aarteen sinulta,
vain sanassani pysy."
11.
Siis kiitän Isää armosta,
kun Poikansa hän antoi,
ja kiitän aina Jeesusta,Virsi 261
Martti Luther 1523.
Ruots. Olavus Petri 1536.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Knut Legat Lindström ja Elias Lönnrot 1867,
komitea 1937.
Pius desiderium
Oi jospa tämä Helsingin rukouhuoneessa veisattaisiin oikein sydämestä, ja saarnaajat paukuttaisivat pöntöstä suurella äänellä ja rinnan kuminalla
Hän lausui: "Luota voimaani,
kun sodin puolestasi
ja hyväksesi kaikkeni
tein Vapahtajanasi.
Näin ostin sinut kalliisti
ja aina kuljen kanssasi,
ei erottaa voi meitä."
ja sitten ääni vakavaksi muuttuen seuraväkeä varoittaen
Tuo tekoni ja sanani
nyt julki rohkeasti,
näin kasvaa valtakuntani,
se kestää ikuisesti.
Vaan karta ihmisoppeja,
ne vievät aarteen sinulta,
vain sanassani pysy."
jos lehmät lentäisivät...
