 |
Isonrokon runtelema Bangladeshil'inen lapsi vuonna 1973
kuva wikimedia |
Jatkan tässä tapahtumien tarkastelua, jotka johtivat Jeesuksen selkävoittoon Saatanasta ja koko Rooman imperiumin muutokseen. Herraamme kehuen, Isän Jumalan kunniaksi ja rukoillen että Pyhä Henki antaisi totuuden valon johdattaa tutkimisiamme. Amen
Koetan katsoa Jumalan Pojan ja Saatanan taistelua uskon näkökulmasta, hen gellisesti, joten et löydä tällaista pohditnaa mistään millään kielellä. Olet siksi oman arvostelukykysi varassa, kukaan ei auta, ja pistä siksi hanttiin vaan reippahasti, missä näet että pieleen menee!
Taistelu sai uuden käänteen keisari Deciuksen määräyksestä vuonna 250 ja huipentuu Milvan sillan kamppailuun 28. lokakuuta 312. Tätä ajanjaksoa siis tarkastelemme voidaksemme paremmin ymmärtää Taivasten valtakunnan ihmeellisiä vaiheita ihmiskunnan keskuudessa.
Muistutan mieliimme Matteuksen lopussa olevat majesteetin sanat "minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä"
Tapahtumat, joista kirjoitan, ovat yksi esimerkki siitä, kuinka Jeesus käyttää saamaansa valtaa suvereenisti ja vie asiansa voittoon kärsimyksen ja omiensa kuolemankin ja tuhon kautta. Ei kyse ole "vain" hengellsiesti vallasta, vaan Jumalan Pojalle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Merkillisesti salatulla tavalla Hän sitä käyttää.
Tänäänkin.
Sotaa - hyökkäys
Olemme nähneet, että alusta asti Kristuksen omia vainottiin verisesti sekä juutalaisten että roomalaisten viranomaisten taholta - proto-marttyyri Stefanus kivitettiin Jerusalemissa, Jaakob Herran veli surmattiin, Paavali ja Pietari mestattiin, Aleksandrian Ignatius heitettiin leijonillle jne. Ilmestyskirjan vision mukaan näin kävi, kun Paratiisin viekas (viisas) käärme on kasvanut Ilmestyskirjan lohikäärmeeksi.
Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan. Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.
Ilm 12:13 - 17
Niinpä.
Lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.
Tammikuussa 250 tämä sota sai karun käänteen, kun Jupiter jumalansa edessä keisari Decius käski jokaisen Rooman kansalaisen uhraamaan todistajien läsnäollessa keisarin hyväksi ja syömään uhrilihaa.
Lohikäärme paljasta tässä hampaansa ja veriset vainot raivosivat kautta imperiumin vuosina 250 - 251, jatkuen sitten uusissa muodoissa seuraavien hallitsijoiden aikana, kuten tulemme näkemään.
Outo vastahyökkäys
Mitä teki Herra Jeesus, joka on kuolemallaan Golgatan keskimmäisellä ristillä osoittaunut siksi, joka murskaa käärmeen pään?
Ei Hän toimettomana istunut siellä turvassa Isän oikealla puolella valtaistuimellaan, kun Hänen omillaan oli hätä ja kuolema ja kidutukset. Ei Hän voimattomana seurannut pahan valtaa, kun Saatana käytti ihmisiä tuhotakseen perin juurin Taivasten valtakunnan maanpäältä, ruhtinaskunnastaan (tämän maailman ruhtinas).
Ei Jumalan Poika myöskään nostanut omiaan pilviin turvaan roomalaisen oikeuslaitoksen, sotilaiden ja poliisien käsistä, vaan antoi heidät julmaan kuolemaan, maanpakoon, tuhoon.
Omituinen Herra meillä.
Mutta kaiken tämän lisäksi Herra Jeesus, jolla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä, antoi tapahtua jotain aivan kauheaa. Jumalan Poika paljasti nyrkkinsä lohikäärmeelle, joka hampaitaan irvisteli ja raateli Jumalan lapsia ruumiillisesti aina kuolemaan asti.
Nyrkki oli rutto, jollaista ei oltu nähty. Se puhkesi vuonna 250 ja tappava kauhu vallitsi 20 vuotta aina 270 asti. Koska Karthagon piispa Kyprianus (200 - 258) kuvaa sitä tarkoin, epidemialle on annettu nimi Pyhän Kyprianuksen rutto.
Pontius Karthagolainen
Piispa Kyprianuksen aikalainen diakoni Pontius Karthagolainen kirjoitti hänen elämänkertansa ja kertoo siinä Kyprianuksen marttyyrikukolemasta vuonna 258. Elämänkerrassa on mukana silminnäkijän kuvausta taudista, joka iski erityisen pahasti Karthagon suurkaupunkiin ja sen ahtailla kujilla asuvaan väestöön.
Muistamme, että karthagolaiset jonottivat vuoden 250 alusta vuoroaan päästä uhraamaan keisarin hyväksi Deciuksen käskyn mukaisesti, niin että viranomaiset joutuivat pyytämään heitä tulemaan seuraavana päivänä. Tämän aikana puhkesi tauti, jollaista ei oltu koettu.
Käännän tähän rutosta kertovan jakson, joka on luettavissa englanninkielisenä käännöksenä verkossa Pontiuksen kirjasta Pontius of Carthage, Life of Cyprian. Translated by Ernest Wallis, c. 1885.
Online at
Christian Classics Ethereal Library. (Annan tarkkoja linkkejä että näkisit, että nyt on kyse rankkoja historiallisia totuudellisista asioista, vaikka hengellisiä puhummekin.)
"Sitten puhkesi kauhistuttava rutto ja tuon vihattavan taudin yletön tuho ulottui jokaiseen kotiin toinen toisensa jälkeen saaden väestön vapisemaan, hyökäten päivästä toiseen lukemattomien ihmisten kimppuun, kunkin omassa kodissaan. Kaikki vapisivat, pakenivat, koettivat välttää tartuntaa, kylmästi ilmiantaen omat ystävänsä, ikäänkuin paljastamalla kuoleman oman he voisivat itse välttyä kuolemalta.
Pitkin kaupungin katuja lojui ei enään ruumiita vaan ihmisten raatoja ja ohikulkijat miettivät ne nähdessään heidän kohtaloaan säälivät itseään. Kukaan ei ajatellut muuta kuin julmaa kohtaloaan. Kukaan ei vapissut muistaen samanlaista tapahtumaa. Kukaan ei tehnyt toiselle mitä toivoi itselleen tehtävän"
Pontius Karthagolainen n. 259
Tauti levisi nopeasti koko imperiumin alueella ja sanotaan, että pahimpina vuosina 255 - 256 pääkaupungissa kuoli 5000 ihmistä päivässä tähän tautiin.
Roomalaiset viranomaiset eivät kyenneet tekemään mitään ruton estämiseksi, mutta he löysivät syyllisen - kristityt.
Taikauskoisten kristittyjen takia jumalat ovat vihastuneet ja antaneet tämän ruton, viljalle tuhoisan kuivuuden, sotia, nälänhätää. Vainot tästä vain pahenivat.
Kirjoitan tässä, että näin juuri - Herramme Jeesus Kristus käytti tätä hirveää iskua Taivasten valtakunnan asian edistämiseksi.
Isorokko?
Lääketieteen historiassa on koetettu selvittää, mistä taudista on kyse Pyhän Kyprianuksen rutossa. Se ei nimittäin ollut paiserutto, jonka rotat toivat varhaisen Keskiajan Eurooppaan Aasiasta.
Tutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että Kyprianuksen rutto oli ensimmäinen laajamittainen isorokko epidemia. Tuo pelätty virus mutaatio tapahtui tähän aikaan ja vaikka asia ei ole varma, se on todennäköisin selitys.
Koska kyseessä oli ensimmäinen isorokko epidemia, ihmiskunnalla ei ollut minkäänlaista vastalääkettä taudille, joka korjasi säälimätöntä satoaan - eikä ole ollut nykyaikaan asti.Vasta rokotuksen keksiminen toi pelastuksen tästä kauheasta taudista, ja vuonna 1977 Maaimlan terveysjärjestö WHO sanoi, että tauti on hävitetty maailmasta.
Isorokko virusta säilytetään tiukkojen turvatoimien suojassa mahdollisena biologisena aseena Vector instituutissa Volstokissa Venäjällä.sekä laboratoriossa USA:ssa.
Heinäkuussa 2014 Yhdysvalloissa löydettiin vahingossa seitsemän isorokkoa sisältävää koeputkea Marylandissä olevasta laboratoriosta, joita oli säilytetty biologista sodankäyntiä varten.
USA Today
Koska isorokkoa vastaan ei enää rokoteta, taudin levittäminen aiheuttaisi ihmiskunnan keskuudessa valtavan epidemian, jota kukaan ei pystyisi hallitsemaan.
kuvassa on isorokkoa sairastava lapsi Bangladeshistä vuodelta 1973,. Lapsen iho on kokonaan paiseiden peittämä. Niiden sisällä on paksua visvamaista nestettä ja keskellä taudille tunnusomainen painuma. Isorokko leviää ihmisen ruumiiseen ihon ohuita verisuonia myöten.
Virus tulee hengittämisen myötä suuhun ja kytee noin 12 vuorokautta ennen taudin puhkeamista. Ensin se hyökkää suun limakalvoihin ja ihoon, sitten toisessa vaiheessa kaikkialle veren ja imusuonten kautta kaikkialle.
Kuolleisuus on 30%.
Taivaan valtakunnan taistelua
Herra Jeesus Kristus iski hirvittävällä taudilla Rooman imperiumia samaan aikaan kuin valtakunta käynnisti laajamittaiset Hänen omiensa etsinnät ja vainot tarkoituksena tuhota Taivasten valtakunta.
Erikoista biologista sodankäyntiä valtiollista vihollista vastaan, eikö totta? Varsinkin kun tauti surmasi kristittyjä yhtä lailla kuin pakanoita.
Kysyt nyt aivan aiheellisesti, että olihan Roomassa ollut samantapainen epidemia paria sukupolvea aikaisemmin - Antoniuksen rutto 165 - 180, joka surmasi arviolta viisi miljoonaa ihmistä. Oliko tämäkin Jeesuksen tahto ja teko, mikä ero muka näillä kahdella kauhealla epidemialla on?
Ero on siinä, että Pyhän Kyprianuksen rutossa on mukana Kristuksen ääni ja kristittyjen kohtalo - kyse on Taivasten valtakunnan asiasta. Antoniuksen rutossa oli kyse ihmiskunnan kovasta kohtalosta, joka Jumalan sallimuksesta käsittää tällaisia tautiepidemoita.
Pyhän Kyprianuksen rutolla oli suuri merkitys Jeesuksen asialle taistelussa Rooman valtakunnan sielusta. Se ei ole jokin salainen näkymätön asia, vaan tulee ilmeiseksi ihmisen - piispa Kyprianuksen - toiminnassa Pyhässä Hengessä sekä Jumalan valtakunnan kohtalossa näinä kriisin vuosina.
Pyhän piispan ja marttyyrin Kyprianuksen kirjoitus
Tauti raivosi Karthagossa, ja sen arvostettu piispa Kyprianus otti asiaan kantaa hyvin merkittävällä tavalla.
Käännän tähän otteen Kyprianuksen kirjoituksesta tästä rutosta, jotta näemme mistä kristittyjen kannalta oli kysymys ja miksi tämä biologisen sodankäynnin muoto oli niin merkittävä.
Tämä koettelemus tyhjentää nyt jatkuvan ripulin ja ulostamisen kautta ruumiin voimta. Luuytimissä palaa tuli luoden haavoja nieluun, jatkuva oksentaminen ravistelee suolistoa, silmät ovat tulessa ja vuotavat verta, joskus jalat tai osa jäsenistä irtoaa tarttuvan taudin mädäntäessä niitä, heikkoudesta tulee ruumiin vammoja, askel horjuu, kuulo kärsii, näkö pimenee - kaikki tämä on uskon koettelemiseksi hyväksi.
Mikä hengen uljaus onkaan tasitella kaikin voimin horjumattomasti niin monia tuhon ja kuoleman hyökkäyksiä vastaan! Mikä ylevyys seistä pystyssä ihmiskunnan hävityksen keskellä, eikä maata nujerrettuna niiden kanssa, joilla ei ole toivoa Jumalassa. Pikemmin iloita, ottaa syleillen vastaan tilanteen tarjoama etu, että osoittaen rohkeasti uskoamme ja kärsivällisesti kestäen, mitä annetaan, kulkien eteenpäin Kristuksessa kaitaa tietä, jota Kristus kulki, saisimme palkkioksemme Hänen elämänsä ja uskon Hänen oman tuomionsa perusteella!
Cyprian, De Mortalitate. Translated by Ernest Wallis, c. 1885.
Online at Christian Classics Ethereal Library.
Ja todellakin, Jeesuksen todistajat olivat Kristuksen sotilaita kahdellakin rintamalla - toisaalta pakanat saivat nähdä heidän tavattoman uljautensa areenoilla leijonien ja karhujen raadeltavina ja monin tavoin kidutettuina. Mistä moinen uskallus, jota salaa ihailtiin? Toisaalta kun kauhea tauti levisi kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, kodista kotiin, kristityt kärsivät senkin iloiten ja osoittivat mielen tyyneyttä ja rauhaa.
Vuosina 250 - 270 pyhän Kyprianuksen ruton aikana suuret määrät ihmisiä pelastuivat Jeesuksen omiksi kristittyjen todistuksen, heidän uskonsa käsittämättömän kuoleman voittavan voiman vakuuttamina.
Lohikäärme alkoi olla pulassa - tämä ei nyt mennyt putkeen.
Mitä tähän sanomme?
Ensinnäkin korostamme Herran Jeesuksen valtaa ja voimaa ja suurta viisautta Valtakunnan herrana ja kuninkaana.
Jokainen esikoinen, joka suostuu siihen että Persätter on seurakunnan pää, on osallinen tähän kauheaan jumalanpilkkaan.
Toiseksi näemme, että Jeesus heittää omansa tuleen, sairauteen, kuolemaan, kärsimyksiin voittaakseen omakseen tämän pahan maailman ja sen ruhtinaan kynsissä olevia.
Hän ei sulje hurskaitaan rukoushuoneiden turvallisten seinien sisään hoitamaan viikosta toiseen omaa sieluaan, että jos .. Hän lähettää omansa helvettin lieskoja päin pimeän maailman yöhön kulkien heidän edellään Kenraalina. Sääli niitä, jotka eivät tähän marssiin tahdo lähteä mukaan Voittajan seurassa.
Kolmanneksi, omassa elämässämme saamme oppia tuntemaan Kristuksen Herran omassa elämässämme samanlaisena pelottavana ja väkevänä Sankarina, jonka seurassa eläminen on vaaraliista ja kiehtovaa, sotaa ja taistelua p-erkeleitä vastaan että se kadonnut lammas pelastuisi, se särkynyt elämä korjautuisi, se sammuva kynttilä leimahtaisi liekkiin.
Muistutan vielä, että Martti Luther kävi tämän pyhän Kyprianuksen ruton kovan koulun.
Saksassa näet puhkesi paiserutto, pelätty nopeasti tappava tauti, ja kaupunkien asukkaat pakenivat maaseudun puhtauteen.
Luther päätti jäädä raskaana olevan vaimonsa ja lastensa kanssa kaupunkiin ruton ajaksi, hoitaen aja auttaen missä voi.
Lapsi syntyi heikossa kunnossa ja kuoli sitten nuorena - hinta oli kova.
Luther on kirjoittanut kirjan ruton ajasta joka kuuluu samaan sarjaan Kyprianuksen kirjoituksen kanssa Kristuksen kirkon merkillisestä kärsimyksen tiestä voittoon.
Virsi 382
Esilaulajana Jaako Ryhänen
.jpg)
