maanantai 19. tammikuuta 2015

Lauri Koistinen: Hengellisestä hallituksesta Lapin maalla

HENGELLISEN HALLITUKSEN
VAIHEET ENSINSYNTYNEESSÄ
LAESTADIOLAISESSA
SEURAKUNNASSA
RUOTSIN LAPINMAALLA

Lauri Koistinen 1978


lainausta sivuilta 74 -77

74
Amerikkalaiset nuoret kristityt, jotka ovat tottuneet yksinkertaiseen jumalanpalvelusmuotoon omassa vapaassa Apostolis-Luterilaisessa kirkossaan, ovat kokeneet eurooppalaisen valtionkirkon jumalanpalveluksen järkytyksenä. Maallikkosaarnaajat ovat kastaneet heidät, rippikoulun he ovat käyneet lapsena oman saarnaajansa johdatuksella, maallikot ovat kaikessa yksinkertaisuudessa suorittaneet ehtoollisen jakamisen heille aivan apostoolisen esikuvan mukaan, koskaan he eivät ole kuulleet kuolleitten soittimien ääntä omassa kirkossaan, liturgia on ollut heille vierasta, oma saarnaaja, joka tuntee heidät sydämestä, on vihkinyt heidät avioliittoon ja he ovat saattaneet vainajansa kirkonmaalle, missä tuttu saarnaaja on siunannut vainajan viimeiseen lepoonsa. Niitten jäykkien ja kylmien muodollisuuksien aikana, mitkä tapahtuivat kirkossamme, istui muutama amerikkalainen nuorukainen ehtoollisen aikana pää painoksissa itkien kaikessa hiljaisuudessa: »Miksi elävien kristittyjen Euroopassa pitää olla tällaisessa kirkossa?» 30 Niin, miksi ja kuinka kauan? Siihen vastattiin: Niin kauan kuin luterilainen kirkko on olemassa, olkootpa sen palvelijat kuinka turmeltuneita ja ilkeitä tahansa, kunhan he vain välittävät armon välikappaleet oikein. On suuri Jumalan armo, että armonvälikappaleet ovat kristityitten käytettävissä sekä omalla paikkakunnalla että muissakin paikoissa. Kehittämällä jumalanpalvelusmuotoa ja kirkon toimintaa alinomaa


75
väärään suuntaan, sekä pakanallisen elämän kautta, pelottavat papit autuutta kaipaavat sielut kirkonyhteydestä pois vapaisiin uskonyhteisöihin, joissa on enemmin lämpöä ja elämää kuin kirkossa. Nämä puolestaan tekevät sen vakavan virheen, että he pitävät valtiokirkon rappeutumista ja kylmyyttä seurauksena Lutherin opista, mikä on aivan väärin tehty, sillä jos Lutherin oppi olisi jäljellä kirkossa sekä kirjaimessa että hengessä, niin olisivat kirkko ja yhteiskunta toisen näköisiä. Silloin kirkko olisi kaikkien autuutta kaipaavien sielujen hengellinen koti. Mutta nyt nämä ihmiset eroavat kirkosta ottaen lapsensa mukanaan. Heillä on halu repiä kirkko riekaleiksi lopullisesti. He eivät käsitä, että heidän nykyinen ja tulevainen uskonnonvapautensa riippuu pelkästään luterilaisesta kirkosta, jota maan hallitsija suojelee. Heränneitten ja autuutta kaipaavaisten sielujen pitäisi jäädä kirkon yhteyteen eikä erota siitä, vaan heidän pitäisi tutkia Lutherin alkuperäistä oppia hakeutuen niiden luokse, jotka vielä seuraavat sitä oppia kaikissa paikoissa — silloin he löytäisivät Kristuksen kirkon yleisen kirkon sisällä.



KIRKON TULEVAISUUDESTA
Laestadius on sanonut, että luterilaisen kirkon ruumisarkkuun on naulattu ensimmäinen naula. Tämä naula oli se vaino, mitä papisto harjoitti lukijaisia ja pietistejä vastaan 1700- ja 1800-luvuilla. Karkoittamalla itse ytimen pois kirkosta olivat papit jo silloin määränneet kirkon tulevaisen kehityksen suunnan. Laestadius sanoo edelleen, että pian siihen ruumisarkkuun naulataan viimeinenkin naula. Se tarkoittaa, että se kirkko on kokonaan häviävä. Luterilainen oppi on jo katoamassa kirkosta nopein askelin. Kuinka kauan sitten itse laitos on oleva olemassa? Kirkon johtoporras on kyllä huomannut, että kirkon asemaa yhteiskunnassa olisi pikaisesti kohotettava, muutoin pitää pappien mennä uudestaan kouluun hankkiakseen itselleen uuden ammatin.
— Vetäkää vain jazz-festivaalit kirkon sisälle ja karkoittakaa sieltä viimeiset autuutta kaipaavaiset sielut pois, niin kiirehditte sitä päivää saapuvaksi, jolloin viimeinen naula luterilaisen kirkon ruumisarkussa tulee lyödyksi pohjaan asti! Silloin on pakanallinen ja raaka massa kiihotettuna poliittiseen hurmahenkisyyteen huutava, kuten Laestadius on

kirjoittanut (HÄK s. 309):


»HURRAA MINULLE JA SINULLE! JOKA MIES NUORAA
KÄSIKSI JA VARAS NUORAN PÄÄHÄN! HIRTTÄKÄÄ VIIMEINEN
KUNINGAS VIIMEISEN PAPIN SUOLIIN! HURRAA MINULLE
JA SINULLE! TÄTÄ PÄIVÄÄ EMME KOSKAAN UNHOITA.»


ELÄVÄN KRISTILLISYYDEN TULEVAISUUS
On olemassa monta jumaluusoppinutta, jotka ovat sitä mieltä, että hajaannukset laestadiolais-kristillisessä seurakunnassa johtuvat ennen kaikkea Laestadiuksen opista, jonka suuret epäjohdonmukaisuudet välttämättömästi aiheuttavat vastakohtaisuuksia sen seuraajien keskuudessa. Samanlaista on kuultu lausuttavan Lutherin opista. Samoin on asianlaita myös Raamatun opin kanssa. Niin on aina oleva kaikkeen Jumalan sanaan nähden, sillä ilman Pyhän Hengen valkeutta sydämessä ei kukaan saata käsittää jumalallista ilmoitusta. Koska profeetat, Johannes Kastaja, Kristus (Sana), apostolit, marttyyrit ja kirkkoisät ovat olleet niin tyhmiä, että he ovat jättäneet jälkeensä sokealle järjelle käsittämättömiä opetuksia, niin antakaamme järkevien jumaluusoppineitten luoda uusi uskonto, jossa ei ole epäjohdonmukaisuuksia. Olisi toivottavaa, että tämä uusi uskonto olisi suvaitsevainen kaikkia kohtaan — vieläpä »suvaitsemattomiakin» kristityitä kohtaan, jotka eivät omantuntonsa tähden voi kaikkea suvaita. Heidänhän pitää kuulla Jumalaa enempi kuin ihmisiä. Elävät kristitythän eivät voi omantuntonsa tähden olla mykkiä koiria tai antaa kristityn nimeä niille, jotka eivät ole uudestisyntyneitä. Niinollen näyttää siltä, kuin maailma olisi ollut paljon onnellisempi, jos ei mitään elävää kristillisyyttä olisi maailmassa ollut olemassa, ja päivän nuoriso on kasvatettu siihen käsitykseen, että totinen kristillisyys on suurin paha, mitä koskaan maan päällä on ollut. Sehän tuomitsee heidän hillittömät aistilliset nautintonsa. On outoa, että jumaluusoppineet ovat niin usein olleet huolissaan laestadiolaisesta kristillisyydestä. Laestadiuksen aikana papit olivat


77
huolissaan oikeaoppisista luterilaisista, jottei Laestadiuksen julistus heitä viettelisi. Laestadiuksen kuoltua he olivat vakavasti huolestuneita tämän kristillisyyden menestyksestä. Silloin he havaitsivat siinä olevan jotain hyvääkin. Siksi he lähtivät taisteluun säilyttääkseen siinä näkemänsä hyvän ja tuhotakseen sen pahan, mitä he siinä näkivät. Kuninkaanlinnasta tuli alkusysäys tälle työlle. Prinsessa Eugenia oli huolissaan maanmiehistään lappalaisista, jotta he eivät jäisi siihen pimeyteen, johon he olivat joutuneet laestadiolaisen harhaopin kautta. Hänellä oli vähemmin huolta hurskaista tukholmalaisista. Eiväthän he olleet laestadiolaisen harhaopin vaaravyöhykkeessä. Valitettavasti eivät papit (P. O. Grape ym.) siihen aikaan kuitenkaan onnistuneet kokonaan poisjuurittamaan alkuperäistä eksytystä, vaan se jäi jäljelle ja lisääntyi, vaikka he pian Raattamaan kuoltua ennustivatkin, että kolmen vuoden kuluttua ei Joonas Purnulla ole laumassaan kuin pivon täysi lappalaisia.5 Tämä länsilaestadiolainen eksytys oli pahinta mitä papit ja suuret eriseurat tiesivät olevan olemassa maailmassa niin kauan kuin se oli pysyväinen alkuperäisessä opissa. Mutta kun Boreman lopultakin toi sisälle pappein hengen uudenaikaismielisten saarnaajain avustuksella Laestadiuksen postillan kansien välissä, ja sitä tietä seurakuntaan, niin saivat sekä Herodes että Pilatus kätellä ja onnitella toisiaan. Nyt se laestadiolainen harhaoppi on lopultakin hävitetty. Niin uskoi kyllä koko uudenaikaismielinen enemmistö hajaannuksen tapahduttua. Siihen aikaan Gunnar Jönsson sanoi August Isakssonille, joka oli lujin vastustaja uusille tuulille: »Sinä jäät lopulta aivan yksin.» Siis ei mitään seurakuntaa tule jäämään alkuperäisen opin perustukselle. August Isaksson vastasi Gunnar Jönssonille: »Kyllä se sinunkin tähti vielä varisee.» Tämä yli kymmenen vuoden aika, joka hajaannuksesta on kulunut, on osoittanut Gunnar Jönssonin ennustuksen virheelliseksi. Alkuperäiselle opille uskolliset ovat vain lisääntyneet, vaikka monta kymmentä kristittyä on nukkunut pois näiden vuosien aikana.

10 kommenttia:

  1. Hei taas Mikko,
    Minä olen ihan mielenkiinnosta näitä juttujasi seurannut. Mistä lienet saanut tämänkin artikkelin. En lukenu sitä alkua pidemmälle, kun näin nimen Lauri Koistinen. En tiedä tunnetko näitä Koististen veljeksiä? Tunnettiin nimellä "pikku Leeviläiset". Yhde Koistisen pojista jopa tehtiin elokuva, jossa oikeen liattiin Lestadiolaisuutta.
    Näiden miesten juttuja ei kenenkään pitäisi uskoa tai lukea tai käyttää niihin aikaansa.
    Kävivät meillä, kun olin tuollainen polven korkuinen. Iskivät nyrkkiä pöytään ja meuhkasivat, että Lestadiuksen postilla on väärennetty, kun paska on muutettu kakaksi.
    5 v. kin ymmärsi, ettei kaikki ole kunnossa näilä miehillä pääkopassa. Poliisilla piti uhata, että läksivät matkoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sopii profiiliin, mitä heistä kerrot, ja koko teoksen henki on kauhea.

      tämän otin esiin sentähden, että nykyisten Lapin vanhinten puheissa ja myös monissa s24 forumin kirjoituksissa näitä ajatuksia toistetaan, välillä aivan sanasta sanaan.

      esikoisuuden hengellinen kartoittaminen edellyttää myös laita-alueiden jonkinlaista tuntemusta.

      Poista
    2. kiitos vinkistä tuohon elokuvaan, laitoin siitä oman tekstin. Sanovat, ettei siinä lestadiolaisuutta mainita ollenkaan mutta ehkä asia on tullut esiin muita teitä. Mikä lie Lauri Koistisen ja Jyrki Koistisen sukulaisuus?

      Poista
    3. Onhan se hauskaa historiaa pöyhiä ,kun tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.
      Jönssonin ja Isaksonin lyhyt sanan vaihto oli muuten ihan hauska.
      Tähdet sammuu ja syttyy.Niin aarinko vainen valaisee ja lämmittää vielä piitkään. Betlehemin tähti kans.

      Poista
    4. Ovat veljeksiä. Valitettavasti minun pikkuserkkuja ovat nuo pahat pojat. Koistisen isä oli vankilakundi (Lauri, Kalle, ja muitakin oli, mutten niiden nimiä tiedä).
      Vaikka nykyiset lapinvnhimmat vetävätkin aika outoa linjaa on heissä kuitenkin vissi ero Koistisiin ja Isaksoniin. Isaksonhan eriytyi kokonaan esikoisista, kun häntä ei kelpuutettu.
      Nykyiset lapinvanhimmat ovat kuitenkin ihan viisaita miehiä, ihan vaativissa ammateissa, eikä mitään rikollista sakkaa, kuten Koistiset.
      Minä ainakin olen huokassut Herran puleen, että Hän hoitaisi es. Lestadiolaisuuden asiat niin, ettei tule hajaannuksia ja uskon siihen rukouksen voimaan.

      Poista
    5. Tiedät siis, mistä puhut.
      Hajaannuksen vaara on taas suuri, minäkin uskon rukouksen voimaan.

      Poista
  2. Miten nykyiset vanhimmat ovat eri linjaa? Oppihan on pitkälti aivan sama. Kaiken ydin on äitiseurakuntaoppi, evankeliumin ja lain sekoittaminen ja hämärä käsitys siitä, mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei.

    Ei Koistisilla mitään rikollista taustaa ole, eivät he mitään rikollisia olleet. Tuollainen väitehän on epäasiallinen julkisessa viestimessä esitettynä. Olen tavannut heidät kaikki.
    Keskimmäinen veljistä menetti hermonsa ja oli jatkuvassa kahnauksessa sosiaaliviranomaisten kanssa. Se oli samanlaista taistelua kuin elokuvassa Seitsemän Surmanluotia.
    Pitäisi olla hiukan sydäntä arvioida hänenkin elämäänsä.
    Hänestä tuli Daltonin veljesten isä.

    Leeviläisyys ja virallinen esikoisuus. Mitä eroa niillä on? Mitä eroa on Arlan ja
    Valion maidossa? Voi jopa olla niin, että leeviläiset ovat joissakin asioissaan enemmän tolkussaan kuin Minde ja Persäter.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tunnette molemmat kommentoijat Koistiset henkilökohtaisesti - minä Laurin vain hänen kirjoitustensa perusteella. Olen paljon hyödyntänyt hänen verkkoon laittamiaan rovastin saarnoja esimerkiksi.

      Mainio tuo Euran Daltonit nimitys...
      The Dalton Gang was a group of outlaws in the American Old West during 1890–1892. It was also known as The Dalton Brothers because three of its members were brothers; it should however be noted that not all of the gang members came from the Dalton family, and not all of the Dalton brothers were in the gang. The gang specialized in bank and train robberies. During an attempted bank robbery in Coffeyville, Kansas in 1892, two of the brothers and two other gang members were killed; Emmett survived to be tried and convicted. He was paroled after serving 14 years in prison.
      wikipedia

      Poista
    2. Anonyymi 22.1.2015. Kyllä vaan on rikollista taustaa. Lauri Koistinen, Kalle Koistinen ym. olivat vankilakundin poikia. Näiden äiti oli Martta omaa sukua Pekkonen. Kalle, Lauri olivat minun äitini serkkuja. Martta erosi jossain vaheessa Koistisesta en tiedä missä vaiheessa. Joten kyllä on rikollista tautaa ja myös hyvin sairasta näiden Koististen eriseurat.
      Minä en tule tänne valhetia kirjoittamaan vaan kerron sen mitä elävstä varmaksi olen nähnyt itse ja tiedän. (Lapsi olen ollut ja kyllä lapsikin tunnistaa Herran Jeesuksen eli hyvän paimenen äänen.)
      Kostisten juttuja ei missään nimessä kannata lukea eikä sieltä autuutta ammentaa, jos todella Taivaaseen halajaa.

      Poista
    3. Varoituksenne on varmasti paikallaan. Mutta mikään ei ole salassa ja blogin seuraaja voi itse arvostella asiallisesti ja hengellisesti oheisen varsin rajun tekstin.
      Kyse ei ole vain Koistisista sillä nämä ajatukset ovat kyllä löytäneet maaperää tässä kristillisyydessä.

      Poista