 |
| Eräs hienoimpia myöhäisantiikista säilyneitä Sol Invictus kuvia. British Museum kuva wikimedia |
Loistava ratsuritari, etevä valtiomies, valloittaja ja kapinoiden kukistaja, taloudellisten asioiden ymmärtäjä ja hoitaja - siinä keisari Aurelianuksen saavutuksia.
Mutta mitäpä ne meille merkitsevät, Rooman vanhaa historiaa nousu- ja laskukausineen. Totta.
Vaan keisari Aurelianus ei ainoastaan näissä maallisissa asioissa hoitanut virkaansa. Hän tarttui hallitsijan otteella myös Rooman hengelliseen elämään, ja näillä toimenpiteillä on vaikutusta yhä tänäpäivänä sinun ja minun elämään länsimaisen sivilisaation lapsina.
Uskonto valtakunnan sisäisenä yhdistäjänä
Rooman imperium käsitti valtavan määrän eri kansoja ja kulttuureita Välimeren ympärillä, joka jättää Euroopan Unionin varjoon - siihen näet kuului suuri osa Eurooppaa, Lähi-itä ja pohjois-Afrikka. Maailman ääri oli Espanjassa (Iberia), jossa alkoi maailmaa ympäröivä meri. Vanha pyhiinvaellustie vei sinne äärettömän rannalle, ja kristityt jatkavat perinnettä kutsuen paikkaa pyhän Jaakobin kaupungiksi, Santiago de Compostela. Sinne Euroopasta ja Espanjan halki johtava patikkamatka on esikristillistä perua.
Tällä alueella olevien uskontojen paljous oli roomalaisten valloittajien huolenaiheena alusta alkaen, kun tuo huikea imperium alkoi kasvaa parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Juutalaisten kuninkaaksi uskonnollisin perustuin ryhtyminen oli suuri hengellinen uhka, ja messias-kandidaatit järjestään teloitettiin valtion vihollisina.
Keisarin hyväksi uhraaminen ja uhrilihan syöminen, uhriviinin juominen, olivat keino pitää tämä suunnaton valtakunta sisäisesti koossa. Uskoit mitä uskoit, Mithraan, Isis-jumalattareen, Olympoksen kaartiin, pohjois-Afrikan pakanallisiin heimojumaliin - samapa tuo, kunhan sen lisäksi osoitit alamaisuutta uskonnollisesti myös vallanpitäjille. Vain juutalaiset olivat tästä vapautetut, keisarien arvostaessa heidän vanhaa uskontoaan ja filosofiaan. Kun juutalaiset sitten nousivat kapinaan keisaria vastaan, se oli heidän valtakuntansa loppu pariksi tuhanneksi vuodeksi.
Uusi stragegia
Aurelianus ei korostetusti seurannut Deciuksen ja Valerianuksen esimerkkiä pakottaa kaikki todistettavasti uhraamaan keisarin hyväksi. Homma ei oikein toiminut ja krisittyjen hapatus levisi kansan taikinaan kuin Jeesuksen vertauksessa
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani." Mt. 13:33
Kaikki happani ja alunperin tavallisen kansan parissa levinnyt uskonto ulottui kaikkialle, kristittyjä löytyi jo aina senaattia myöten.
Mites tämä asia hoidetaan kuntoon valtakunnan yhtenäisyyden hoitamiseksi?
Kesiari Aurelianuksen ratkaisu Rooman hengelliseen hajanaisuuteen ei ollut vainot - tosin hänenkin aikanaan kristittyjä on vainottu - vaan kilpailevan uskonnon tuominen paikalle.
Kilpailuttaminen pakottamisen sijasta
Tämä oli lohikäärmeen älykäs veto, jonka lahjakas keisari toteutti kaikkea hyvää tarkoittaen. Yhdistetään Rooma sisäisesti hienolla uudella palvonnalla, ja mikäs sen hienompi kuin Aurinko!
Painamme tämän mieleemme - vastaiskuna voimakkaasti leviävälle nasarealaisten lahkolle Rooman keisari alkoi suosia yhden jumalan palvontaa, jonka hän toivoi valloittavan kaikkien mielet ja sydämet kirkkaudellaan ja viisaudellaan - Sol Invictus, Voittamaton Aurinko.
Tämä tapahuu taistelun kiihtyessä Kristuksen ja lohikäärmeen kamppailussa Rooman sielusta ja on erittäin vaarallinen veto Israelin Jumalaa vastaan. Ajatelkaamme vain islamin vaihtoehtoa kristinuskolle, joka toimii edelleen erittäin tehokkaasti tuhoten kristillisyyden juuriaan myöten sieltä, minne se leviää.
Keisari Aurelianus nostaa Rooman legioonien suosiman Auringon valtakunnalliseksi pääjumalaksi ja rakennutti pääkaupunkiin temppelin vuonna 274. Rakennus tehtiin kaupunkilaisten suosimalle vanhalle puistoalueelle Quirinalis kukkulan rinteelle paikkaan nimeltä Campus Agrippae. (Mitään ei ole tietääkseni säilynyt tästä temppelistä nykyaikaan).
Keisarin tarkoitus oli, että koko maailma, jota Rooma hallitsee, palvelisi omien jumaltensa ohella myös Aurinkoa yhdistäen kansoja ja kulttuureita hengellisin sitein. Voisimme verrata tätä valtiollista ratkaisua jopa aikamme kommunismin tavoitteeseen saada kaikki kiinalaiset maolaisiksi syrjäyttäen Konfutsen, Dalai Laman ja muuta vanhat kultit. Stalin rikkoi kirkkoja ja vainosi kristittyjä samasta syystä - materialistinen järkevä tieteellinen ateismi yhdistäisi uuden uljaan maailman henkisesti ja poistaisi hengellisyyden muinaiset rippeet kansasta.
Auringon kulttia ei lähdetty pakottamaan vaan ilmeisesti odotettiin, että se omalla kirkkaudellaan ja voimallaan vakuuttaa ihmiset ja kutsuu heidät valoon.
Sol Invictus kultti kansan parissa
Aurelianuksen aikana Roomassa oli kaikkiaan neljä Auringon temppeliä, joista yksi hänen rakennuttamansa. Kohottaakseen kultin sosiaalista asemaa, Sol Invictus papit nostettiin tavallisen papin tai papittaren (sacerdos) arvosta korkeimpaan papin arvoon (pontifex) ja kaikki olivat senaatin jäseniä.
pontifex maximus oli näiden prelaattien joukossa korkein arvonimi, jonka rooman piispa myöhemmin omaksui itselleen.
Kansan parissa Auringon palvonnan edistämiseksi ryhdyttiin vuodesta 274 lähtien järjestämään neljän vuoden välein urheilukisoja.
Nykyaikana antiikin kisaperinne on viritetty uudelleen mutta ei Auringon vaan Olympoksen jumalten nimissä - olympialaiset olivat aluksi Turkin alta itsenäiseksi pyrkivän Kreikan ja ensimmäiset nykykisat pidettiin Ateenassa 1859."Pyhä" olympiatuli haetaan auringon sytyttämästä liekistä Olympos vuorelta Jupiterin maailmasta.
Keisari Aurelianus joulun isä?
Tiedämme Konstan ajoilta, että Roomassa vietettiin 25.12. suurta juhlaa Dies Natalis Soli Invictis - voittamattoman auringon syntymä. Sen ajankohta on vuoden lyhyimmän päivän tuntumassa, kun aurinko on "heikoimmillaan". Historiasta ei kuitenkaan tunneta mitään dokumenttia, joka yhdistäisi keisari Aurelianuksen tähän juhlaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti