HP - ei synti erota Jumalasta vaan epäusko

Iltasaarnassaan Turun Loppiais-seuroissa HP tahtoi sanoa jotain, joka on hengellisesti hyvin totta, mutta sanavalinta on liian suppea ja siksi epäonnistunut. Mutta herätti kyllä kuulijoiden huomion ja ajatuksia, kuten hyvän saarnan tuleekin tehdä.

"Synti erottaa meidät Jumalasta" on kaikille kristityille tuttu perustava opetus lapsesta asti.

Siksi on yllättävää, että sellaista lausetta ei löydy koko Uudesta testamentista.

Uuden testamentin ilmoitus synnistä (yli sata jaetta eri kirjoissa) on paljon monimuotoisempi ja rikkaampi kuin tuo, ja hyvin nopeasti siellä kohtaa vastakkainasettelun synti - armo. UT sisältö on armovoittoinen ja synnin valta on kukistettu!

Martti Luther ei myöskään sano "synti erottaa Jumalasta" näillä sanoin, vaan pikemmin korostaa, että epäusko on synneistä suurin.

Monet varmaan ymmärtävät HP tarkoituksen siten, että syntinen ihminen - siis ihminen joka tekee syntiä Jumalan tahtoa vastaan ja lähimmäisiään vastaan - saa elää Jumalan armosta ja luottaa Jumalan mielisuosioon Jeesuksen Kristuksen tähden, joka on kantanut synnin tuomion ja rangaistuksen, ettei meidän sitä velkaa tarvitse Jumalalle maksaa.

epäusko rikkoo tämän uskon luottamuksen Karitsan vereen ja johtaa meidät pakenemaan pyhää Jumalaa sen sijaan että lapsen lailla luottavaisina turvaisimme Jeesuksen Isään, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto.

(kuulen kyllä jo pihinää, mikä armonvaras tuokin lumiukko on... ei tämä hänelle kuulu, meille vain!)

Raamatussa on kuitenkin Jesajan profetiassa tämä sana, joka osoittaa että HP sananvalinta ei ollut aivan kohdallaan:

I. Katso, ei Herran käsi ole lyhennetty, niin ettei hän voi auttaa, ja ei hänen korvansa raskaat, ettei hän kuule;
2. Vaan teidän pahuutenne eroittaa teidät ja teidän Jumalanne toisen toisestansa, ja teidän syntinne kätkevät pois hänen kasvonsa teiltä, niin ettei teitä kuulla.
3. Sillä teidän kätenne ovat saastutetut verellä*, ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, ja kielenne latelevat vääryyttä.
4. Ei ole yhtään, joka saarnaa vanhurskautta eli tuomitsee uskollisesti. Turhuuteen luotetaan ja puhutaan kelpaamattomia; onnettomuudesta ovat he raskaat, ja synnyttävät tuskan.
5. He hautovat basiliskin munia, ja kutovat hämähäkin verkkoa: jos joku syö hänen muniansa, niin hänen täytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niistä tulee kyykärme.
6. Heidän hämähäkkinsä verkot ei kelpaa vaatteeksi, ja heidän tekonsa ei kelpaa peitteeksi; sillä heidän työnsä ovat väärät työt, ja heidän käsissänsä on väkivalta.
7. Heidän jalkansa juoksevat pahaan ja ovat nopsat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat väärät ajatukset, heidän teissänsä on hävitys ja vahinko.
8. Ei he tunne rauhan teitä, eikä ole oikeutta heidän käymisissänsä; heidän polkunsa ovat karsaat: joka niitä käy, ei hänellä ole ikänä rauhaa.
Jesaja 59:1 -8 KR 1776