Esikoisuus kulttina ja ratkaisu

Lauri "Late" Kosonen sanoi aikoinaan näissä piireissä liikkuessaan, että esikoisuudesta on hänen mielestään tullut kultti.

Mielestäni Late on osittain oikeassa - sillä varauksella, että esikoislestadiolaisten joukossa on paljon ymmärtäväisiä syvällisiä Jumalan Hengen opettamia kristittyjä, jotka eivät ole kulttiin langenneet, sillä se on epäjumalanpalvelusta.

Late ei niinkään tarkoittanut henkilökulttiia, kuten esimerkiksi Adolf Hitlerin palvomista jumalana tai jonkun ihmisen nostamista kaiken arvostelun yläpuolella olevaksi totuuden torveksi.

Hänellä oli ymmärtääkseni mielessä tässä kristillisyydessä valtaa saanut palvonnan muoto, jossa viikottainen kierros kulkee arjen, ihmiselämän raadollisuuden, uskon kaipuun ja paremman toivon mukana seuroihin, pönttöjonoon ja taas seuraavalle viikolle.

Eräänlaisena Vanhan Testamentin syntiuhripalvelua muistuttavana menona, jossa sielu turvaa synninpäästön sanoihin ja "tahtoo uskoa" kohdallaan, että Jumala ei rankaise ja hylkää vaan että totista parannusta tekevä ahkerasti seuroissa käyvä kilvoittelija saa Isän suosion ja menestyksen myös maan päällä ajallisissa asioissa.

Sakramenttien ottaminen omiin käsiin ei sinänsä muuta mitään, mutta se katkaisee esikoisuuden yhteyksiä luterilaisiin seurakuntiin ja luonnollista kristittyjen yhdessä oloa ja eloa.

Lutherin ja Laestadiuksen ja Tunnustuskirjojen ja Raamatun sanoma ei merkitse esikoisten kultissa mitään, ainoastaan se, mitä wanhimmat ja heitä tottelevat lähetysmiehet ja saarnaajat Pyhän Hengen voimassa tänään sanovat. He pitäkööt huolen raamatuista ja tunnustuksista, me vain olemme kuuliaisia lampaita kuulevin korvin ja alttiin sydämin.

Ei näin
Sanon ensin, mitkä mielestäni eivät ole terveitä ja oikeita ratkaisuja niille, joita tämä kultti ja sen syveneminen huolestuttaa.

- esikoislestadiolaisen herätysliikkeen jättäminen. eräänlainen "kirkosta eroaminen", pitäkööt tunkkinsa. Luovuttaminen ja S.aatanalle periksi antaminen eivät ole oikea ratkaisu.

- irtautuminen Lapin vanhimmista. Pois jääminen Jellivaaran joulujuhlasta, Mikonpäivän seuroista, jos Ruotsin miehet siellä saarnaavat, yritys luoda esikoisten ryhmä ilman emoseurakuntaa. Nämä eivät ole oikea ratkaisu. Luopuminen Lapin vanhimmista merkitsee esikoisuuden loppua. Nämä ovat erottamattomat, Jällivaara ja tämä kristillisyys, eikä niitä saa erottaa.

vaan näin
No jos lumiukko neuvoo pysymään herätysliikkeessä, käymään seuroissa, vaikka itse P.erkele siellä saarnaisi, kunnioittamaan Lapin vanhimpia ja istumaan sanankuulossa siellä, missä OM huutaa ja GP pauhaa, niin mitä sitten muuttuu, kun vielä ehtoollistakin jakavat mokomat kalvinistit?

- ensinnäkin, säilytä kaksin käsin yhteytesi puolimätään tai läpimätään Suomen ev.lut. kirkkoon ja käy sinä siellä jumalanpalveluksessa, ehtoollisella ja anna pappien kastaa lapsesi ja lastenlapsesi. Kuuntele saarnaa arvostellen ja jaa kirkkokahveilla palautetta naispapista sydämen kyllyydellä. Tähän esikoiselten herätysliikkeellä on suorastaan velvoitus, sillä hertäysliike on kirkon ruoska.

.- toiseksi, rukoillaan Taivaan Isän armoa, että Hän antaisi anteeksi Poikansa syvän loukkaamisen, mikä nyt tapahtuu, ja että Lapin vanhimpien joukkoon nousisi edes yksi mies, joka Kristusta kunnioittaa.

Näitä wanhimpia näyttää tämä Nilivaaran porukka nostavan mielin määrin, ja uusia nimiä ilmestyy Eläinten farmin seinälle, kun siat niin päättävät Orwellia lainatakseni.

Mutta jos siellä joukossa on yksi, joka Jeesusta kunnioittaa, niin pelkästään hänen läsnäolonsa, saarnansa ja Raamatun opetuksensa, oppinsa ja elämänsä, saattavat häpeään nämä röyhkimykset, jotka kuvittelevat olevansa Kristuksen maanpäällisen ruumiin pää.

Eri asia on, tahtooko Jumala kuulla tämmöistä rukousta, niin pitkälle on Jumalan Pojan syrjäyttäminen jo edennyt esikoisten kultissa. Onko Sodomassa viittä vanhurskasta?

Auta oi Jeesus

Virsi 385
1.
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

2.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

3.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

4.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

5.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

6.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

7.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

8.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Johann Heinrich Schröder 1695. 
Suom. Elias Lönnrot 1874. 
Uud. Julius Krohn 1880. 
Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.