Claudius II Gothicus

Claudius II Gothicus. Brescian museo, Italia.
"Santa Giulia 4" by User:Ronan.guilloux/gallery -
Own work. Licensed under CC BY 2.5 via Wikimedia Commons

Katsauksemme Konstan taustoihin lähestyy H-hetkeä, jota ennakoi sankarikeisari Claudius II Gothicus (213-270) ja hänen lyhyt hallitusaikansa 268 - 270.

Mies oli niin pystyvä sotilasjohtaja, että Konstantinus Suuren propagandistit koettivat osoittaa sukulaisuuden miesten välillä. Oli sen kanssa miten oli, Konstantinus syntyi 27, helmikuuta 272 keisari Claudius II suurimman sotilaallisen voiton paikassa, Naissus nimiesessä kaupungissa (nykyinen Nis Serbiassa). Goottien suuri armeija lyötiin siellä vuonna 268 tai 269 niin pahoin, ettei heistä sataan vuoteen sen jälkeen ollut häiriötä (sen jälkeen sitä enempi!)

Maailma juhlii nykyään 14. helmikuuta ystävänpäivää, Valentine's Day, sydämin ja suklaarasioin. Rakkauteen liitetty pyhä Valentinus kuoli historiallisesti hyvin hataran perimätiedon mukaan marttyyrinä keisari Claudius II aikana. Mutta koska kyseessä on keskiaikana esiin nostettu pyhimys, jonka historiasta ei tiedetä juuri mitään, linkki tähän juhlittuun keisariin voi olla keksitty. (Nykyisessä muodossa ystävänpäivän vietto alkaa 1300-luvun Englannissa.


Keisari Claudius II
Claudius syntyi vuonna 213 Illyriassa, mahdollisesti juuri Naissuksessa. Hän ei ollut jaloa roomalaista sukua vaan "barbaari" sen ajan luokituksen mukaan. Nuoresta asti hän palveli Rooman legioonassa ja nousi lihaksikkaana, rohkeana ja raakana ratsumiehenä korkeaan asemaan monien taistelujen keskellä kunnes keisari Galleniuksen ottaessa hänet läheiseksi avustajakseen.

Kerrotaan, että Claudius oli niin vahva että löi hevosen hampaat yhdellä nyrkin iskulla sisään. Painiottelussa joku vastustaja parka tarttui häntä arkaan paikkaan jalkojen välissä ja Claudius mojautti nyrkillä hänenkin hampaansa sisään tästä suuttuneena.

Kun keisari Gallienus murhattiin kesällä 268 Claudius oli Milanossa. Hänen sotilaansa huusivat hänet siellä keisariks, johon senaatti mielellään suostui.

Valinta osui kohdalleen, sillä tämä keisari johti Rooman armeijan erääseen sen pitkän historian loisteliaimpaan voittoon, joka käänsi horjuvan valtakunnan kohtalon.


Gootit tulevat!

"GothicInvasions 267-269-en" by Dipa1965
- Own work. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Ensimmäisen jykievän iskun Roomaa vastaan teki 267 skandinaaviasta lähtenyt Heruli kansa, joka oli asettunut itä-Saksan seudulle. He seilasivat viidellä sadalla laivalla ja pistivät ranttaliksi pitkin Aegeian merta nykyisen Istanbulin alueesta alkaen. Rooman laivasto löi nämä gootit 269.

Toinen ja ratkaiseva isku oli sitten 269, kun pelottavat goottien laumat, Greuthungit Mustan meren tasangoilta ja Thervingit Dnestr-joen purjehtivat seitsemällä sadalla laivalla Bosporin salmen kautta. (molemmat heimot yhdistyivät myöhemmin itä-gootteihin eli ostrogootteihin). Heidän mukanaan tuli taas Heruli kansan urhoja öristen pelottavasti sekä Gepid ("hidas") ja Peuce kansaa Tonavan suistosta. Historioitsija Zosomes väittää, että gootteja olisi ollut jopa 325.000.

Suuri lauma hurjapäitä (joista osa kyllä on Skandinaviasta alunperin, ehkä juuri Gotlannin saarelta) tunkeutui Balkanille ja tilanne näytti todella epätoivoiselta Rooman kannalta.


Naissuksen taistelu
Rooman armeija iski goottien laumaan pohjoisesta Naissuksen luona ja taistelu oli puolin ja toisin armoton ja erittäin verinen.

Yhdessä vaiheessa roomalaiset käyttivät oveluutta - legioonalaiset kääntyivät pakoon ja hurraavat gootit riensivät heidän perässään voitosta riemuiten - suoraan ansaan.

Sanotaan että 50.000 goottia sai surmansa tuossa vuonna 268 tai 269 käydyssä taistelussa. Henkiin jäänet pakenivat, mutta armeija ei antanut heille rauhaa, ratsuväki oli jatkuvasti kimpussa, nälkä ja sairaudet kukistivat korskeat gootit perheineen.

Mutta sitten, tammikuussa 270, pyhän Kyprianuksen rutto surmasi sankarikeisari Claudiuksen, jolle senaatti antoi heti kunnianimen Gothicus, goottien voittaja.

Hänen seuraajansa, keisari Quintillius, hallitsi 270 kuluessa yhden lähteen mukaan 17 päivää, toisen mukaan 6 kuukautta, kunnes sai surmansa epäselvissä olosuhteissa. Aureliuksesta, hänen seuraajastaan, kohta enempi.


Mitäs Jeesus?
Kirjoitin tässä Claudius II Gothicus keisarista ensinnäkin, että muistaisimme kolmannen vuosisadan lopun suuren kriisin ja levottomat olot. Tämä sankari ei tietääkseni vainonnut kristittyjä eikä tainnut oikein ennättää muuta puuhata kuin valmistautua sotiin allemanneja vastaan ja sitten tuohon suureen taisteluun goottien kanssa.

Hän on merkittävä hahmo keisari Konstantinus Suuren taustalla, joka syntyi samassa kaupungissa kuin Claudius muutama vuosi riemullisen voiton jälkeen. Hänen hovissaan koetettiin rakentaa sukulaissuhteita tähän keisariin, jonka muisto roomalaisten parissa oli vahva ja hyvä.

Sen sijaan en kirjoittanut hyvin merkittävästä asiasta, goottien sotaretkistä Moesiassa (Balkanilla) pitkin 200 ja 300-lukuja. Skandinaavit ja germaanit näet ottivat valloitusretkillään paljon vankeja, naisia ja lapsia etenkin, ja veivät heidät kotiseuduilleen suuriin leireihinsä (laager) muun ryöstösaaliin ohella.

Yllättäen Herramme Jeesus käytti näitä goottien vankeudessa olevia kristittyjä naisia ja he loivat ilmeisesti kaappaajiensa miesten keskuudessa sellaista kunnioitusta ja arvostusta, että kristinusko alkoi levitä tähän pakanuuden maailmaan. Tämå on oma tarinansa - goottien vangeiksi joutuneet kristityt naiset, ja historia kertoo että hieman myöhemmin gootit todellakin kääntyivät porukalla Jeesuksen omiksi - mutta areiolaiseen kristinuskoon.